Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentavaa, kun omat lapset on silmiinpistävän huonokäytöksisiä
14.09.2014 |
Oikeasti, pitäisikö kutsua supernanny paikalle? En tiedä mitä teen väärin. Lapsia on kaksi, joten en voi vedota yksittäistapaukseen. Kyllä, myönnän, omat lapseni ovat todella huonosti käyttäytyviä ja saan hävetä heitä lähes päivittäin.
Parhaani olen yrittänyt. Olen pienestä asti antanut huomiota ja aikaa, katsonut että liikkuvat ja ulkoilevat tarpeeksi, rajoittanut makean syöntiä ja pleikkarin peluuta. En ole vienyt virikehoitoon pienemmän äitiyslomalla, tosin muskareissa ja äiti/lapsijumpissa ravannut senkin edestä. Aina olen kieltänyt jos ovat tehneet väärin ja myös pysynyt kannassani. En ole antanut periksi kiukutteluille. Olen vienyt erilaisiin paikkoihin, esim. säännöllisesti ravintolaan syömään että oppivat pöytätapoja. Olen aina edellyttänyt että vieraita tervehditään, sanotaan kiitos ja anteeksi.
Nyt molemmat ovat kouluiässä joten ihan pikkulapsen hölmöyteen ei voi vedota, ja pakko sanoa että lasteni käytös on KAUHEAA. Esim. kun meillä on vieraita, änkeävät ensimmäisenä kahvipöytään ja alkavat ahmia, vaikka JOKA KERTA olen sanonut että odotetaan että kaikki on pöydässä. He röyhtäilevät ja piereskelevät avoimesti ja nauravat räkäisesti päälle (tästä hyvästä poistan pöydästä joka ikinen kerta). He kiusaavat toisiaan aamusta iltaan, ja samoin muita lapsia. Puutun näihin koko ajan, ja aina on seurauksia, mutta koska koittaa aamu joka ei ala toisen parkumisella (kun se löi)? Tätäkö tämä on, jäähyjä ja etuisuuksia menetyksiä täysi-ikäisyyteen asti?
Heillä on tarkat peliajat ja karkkipäivät, mutta silti yrittävät luistaa tästä. Vieraiden läsnäollessa kaivavat pleikkarin esiin, ja kun muistutan että tänään ei pelata, alkaa infernaalinen ulina, kuin 2-vuotiaan uhmakohtaus. Ja kertaakaan en ole antanut periksi, mutta silti tämä show.
Sitten on näitä, jotka eivät juuri lapsiaan jaksa kieltää eivätkä välitä missä nämä luuhaavat, ja silti käytös on jäkikasvulla kuin enkelillä. Ymmärrän, että jotain teen väärin, mutta mitä? Puolustuksekseni sanottava että nuorimmalla on jotain neurologista häikkää jota nyt tutkitaan.
Kommentit (52)
Siis jotain on pielessä kunnioituksen puute tai joku, ei meillä lapset uskaltais esim. Kirkossa juosta, ei varmasti.Toiset lapset tarvii kovemman kurin, en tarkota väkivaltaa mutta erittäin tiukat rajat ja kivat jutut pois niin kauan et on kunnolla: herkut, rahat, pelit, kaverilla käynnit ym. Siis 22/22 vastasi vielä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestelmällisyys. Lapset ymmärtää ekalla kerralla, js uhkaat jollain mutta et kuitenkaan tee mitään. Ole sanojesi arvoinen aikuinen. Ja selitä, miksi asiat ovat niin kuin ovat.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:42"]Minun 4 v tyttöni on ihan samanlainen, tosin osaa vieraiden luona olla nätisti, mutta muuten ei mitään usko.
[/quote]
4-vuotias hiukan eri asia kuin 7 v
Minulla myös kaksi poikaa pienellä ikäerolla, ja valitettavan tutulta kuulostaa. Nämä ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta meno alkaa olla aika lailla kuvailemasi mukaista. Kaikkeni olen yrittänyt ja vielä en ole luovuttanut, mutta alkaa todella tuntua ihan oikealta mahdollisuudelta, että näille sankareille ei tule menemään mikään perille.
Oletko hukannut auktoriteettisi? Äidin sana pitää uskoa vähemmälläkin. Kokeile palkitsemista rankaisujen sijaan. Ja keskustelua siitä mitä saa tehdä ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pieni meteli ja riehuminen maata kaada!
Ap, toisilla nyt vaan on haastavampia lapsia ja toisilla vähemmän haastavia. Haastavampien lasten kanssa joutuu tekeen tuhat kertaisen työn, että niistä saa kunnon kansalaisia, mutta työ kyllä kannattaa. Jatka sitkeästi. Jos lapset ovat jo noin isoja, niin kiristys ja lahjonta toimii mainiosti. Jotain kivaa pois huonosta käytöksestä ja hyästä sitten taas jotain kivaa takaisin.
Meillä toimii koululaisella hyvänä kannustimena ne pelipäivät. Jos käytös on huonoa, niin pelipäiviä ei ole ollenkaan. Hyvällä käytöksellä taas on välillä pelipäiväkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti miten kiellät. Pyydätkö, vai oikeasti käsketkö? Laskeudutko lapsen tasolle, odotatko hänen katsovan silmiisi ja kuuntelevan? Toimitteko molemmat johdonmukaisesti? Muistatko kannustaa ja ohjata myös, vai onko elämä pelkkää kieltämistä ja käskemistä? Ei:n merkityskin alkaa laimeta, jos ei muuta tee. Samoin käskyttämisen. Joskus täytyy käskeä, toisinaan parempi ohjata. Ennakointi myös kunniaan. Juuri ennen tiettyä tapahtumaa kerrot lapsille mitä heiltä odotat. "Kun laitan kohta kahvin pöytään, odotetaan että KAIKKI ovat pöydässä, ennen kun saa ottaa mitään." Pidä ohjeet lyhyinä, yksinkertaisina ja jämäköinä. Laskeudu lapsen tasolle puhumaan hänelle, varmista että hän on ymmärtänyt mitä haluat hänen tekevän. Tee selkeät säännöt kotiin, kerro niistä lapsille ja mitä tapahtuu, jos sääntöjä ei noudata. Seuratkaa itse sääntöjä ja johdonmukaisesti pidätte kiinni yhteisistä säännöistä. Voitte ottaa lapset mukaan luomaan sääntöjä. Esim jokainen perheenjäsen saa keksiä 1-2 sääntöä. Älkääkä tehkö ylipitkää sääntölistaa, vaan puhukaa vaikka siitä, että mikä olisi sopivaa käytöstä ja yhdistä asioita yhden säännön alle. Esimerkiksi "Olen kiva muita kohtaan tms" tarkoittaa, ettei saa haukkua, lyödä, kiusata jne toista. Sitten yhdessä sovitte noudattavanne sääntöjä.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 09:11"]
Te, jotka huomaatte jo varhaisessa vaiheessa että lapsi on erittäin vilkas (ei tarvitse olla edes ADHD) antakaa lapselle mahdollisuus edes osapäivähoitoon päiväkotiin! Meillä poika meni 3v päiväkotiin ns. 2 lapsen paikalle, kärsi ylivilkkaudesta ja vähän oli ongelmia puheenkin kanssa. Reilu vuosi on mennyt ja lapsi on täysin erimaata :) edelleen vilkas, mutta pysyy rajoissa. Ja puhekin on sieltä löytynyt! Ap:lle toivon pitkää pinnaa! Loputtomiin sitäkään ei riitä joten saisitko vaikka kouluterveydenhoitajan kautta apua tilanteeseen? Veljeni tyttärellä todettiin ADHD eikä meno ollut ihan noin pahaa (mitä nyt voi tekstiä lukemalla päätellä).
[/quote]
Tähän pitää mainita, että tyttöjen ADHD oireilee eri tavalla kuin poikien. AP:lle silti ehdottaisin sinne tutkimuksiin menoa, että selviää. Helpottaa poikienkin elämää jos jotain löytyy ja siihen saa apua nyt eikä keski-ikäisenä, jolloin elämä on jo mennyt päin seiniä diagnosoimattoman neurologisen häiriön takia.
[/quote]
Juu ei tytön oireilu ollut ihan samanlaista mutta kieltämättä käy mielessä ADHD kun ap:n tekstiä lukee. Veljen tyttö oli välillä erittäin haastava ja pahinta oli halu satuttaa, itseään. Tätä tapahtui harvoin mutta se oli järkyttävää. Nykyään on reipas 7v koululainen :) Ja kaverilla on edelleen lääkitys ADHD:n rajoittamiseen vaikka on jo 29v - ei haittaa elämää ollenkaan eikä diagnoosia tarvitse hävetä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:04"]
Lapset kai on niin erilaisia. Minulla itselläni 4 lasta. Koskaan ei mitään vaikeuksia missään tilaanteissa. Tosin taitavat olla aika hiljaisia ja rauhallisia. Tunnut olevan paljon parempi kasvattaja kuin minä ja nähnyt paljon vaivaa kurin pidossa. Mutta meillä ne vaan ihan itsekseen ovat oppineet hyville tavoille. En tiedä miksi , on vaan eletty normaalia elämää. Muutkin sanovat ,että lapsemme ovat hyvätapaisia. Aina se ei kai ole kasvatuksesta kiinni. Jotkut ovat kovapäisempiä. Mutta toisten kiusaamista ei saa hyväksyä koskaan eikä missään tilanteessa
[/quote]
Minä tunnen nelilapsisen perheen, jossa kaikki sisarukset nimittelivät toisiaan, kiusasivat sekä henkisesti että fyysisesti. Nimittelivät ja löivät toisiaan. Mistä lienee oppineeet?
Rahaa annettiin runsaalla kädellä ja matkoja sun muuta rihkamaa. Oppivat, että kaikkea on enemmän kuin muilla. Ylimielisyys tarttui aluksi niin suloisiin ''lapsiin''.
Vanhemmat niin oppineita kun olivat ja rauhallisia. Not.
Kuulostaa jotenkin siltä että häpeät lapsiesi käytöstä kovin ja huonokäytöksisyydellä haetaan ja saadaan paljon huomiota. Eli kahvipöydässä saadaan vanhempien ja muiden huomio itselle piereskelemällä ja sitten haukut päälle. Lapselle negatiivinenkin huomio on huomiota! Lapsi myös tietää kun vanhempaa nolustuttaa ja varmasti osaavat olla hankalampia tilanteissa joissa on muita ihmisiä. Voisi yrittää olla huomioimatta huonoa käytöstä, suoraan nurkkaan seisomaan ilman kommentteja. Siellä niin kauan kunnes osataan olla hiljaa. Tekniikka on aika vaativaa vanhemmille mutta ajan kanssa toimii. Tärkeää olla tiukka ja äänensävy myös mukaan. Muista olet vielä lapsiasi fyysisesti vahvempi! Toisaalta pojat on poikia, pienet pissa kakka piereskelyt ja riehumiset täytyy kuuluakin asiaan. Positiivista huomiota paljon, esim. kahvipöydässä saa kertoa pari hölmöä vitsiä luvan kanssa jne. Huumoria ja leikkimielisyyttä mukaan niin kaikilla on hauskempaa, kaatuuko maailma jos pieni poika pieraisee pöydässä?! Hyvä olla tarkat rutiinit mutta joskushan voi kai peliajoissakin joustaa, esim. jos ollaan kunnolla voidaan pelata yms. Palkitaan onnistumista. Toisten kiusaaminen on kyllä täysi no no ja siihen pitää puuttua tiukasti, ilmaan liikaa huomiota kuljetetaan /viedään lapsi käsivarresta pitäen pyytämään kiusatulta anteeksi! huom, tämä ei ole väkivaltaa lastasi kohtaan. Varmasti sinulla hienot touhukkaat pojat, älä koskaan nolostu tai häpeä heidän käytöstään, he aistivat sen. Puutut vaan tiukasti liikaa reagoimatta huonoon käytökseen ja muistat kehua lapsisi heille itselleen ja muille, varsinkin aikuisille lapsen kuulleen. Periaatteena voit pitää: joka päivä jokaista kieltoa kohtaan yksi kehu tai kannustus. Se on vaikeaa mutta varmasti tekee hyvää lasten itsetunnolle ja käytökselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kun olin lapsi niin meillä kait ei ollut mitään asiaa kahvipöytään missään vaiheessa, olipa vieraita meillä tai me kylässä vierailla.
Tämän takia olen nyt aikuisena hämmästellyt todella, kun olen jossain kylässä ja perheen lapset rynnivät kahvipöytään ensimmäisenä ja näiden äiti sitten palvelee koko kahvittelun näitä murujaan.
"Otatko Kakkua? ai et jaksakkaan sitä, haluat sittenkin keksejä? maitoa vai mehua? ai sittenkin maitoa, ok." jne.
Minusta lapset eivät kuulu kahvipöytään aikuisten kanssa, vaan vasta, kun aikuiset(vieraat) nousevat pöydästä.
Nojoo tää nyt oli vähän ohi aiheen mut tulipa kirjoitettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, poikasi tulevat pärjäämään hyvin. Koulussa opet tykkää ja työelämässä pääsevät johtajiksi jne. Ujota ja hiljaiset joutuvta opettajien silmätikuiksi ja myös helpommin kiusatuksi. Helpommalla pääset nyt kui jos poikasi olisivat hissukoita.
Te, jotka huomaatte jo varhaisessa vaiheessa että lapsi on erittäin vilkas (ei tarvitse olla edes ADHD) antakaa lapselle mahdollisuus edes osapäivähoitoon päiväkotiin! Meillä poika meni 3v päiväkotiin ns. 2 lapsen paikalle, kärsi ylivilkkaudesta ja vähän oli ongelmia puheenkin kanssa. Reilu vuosi on mennyt ja lapsi on täysin erimaata :) edelleen vilkas, mutta pysyy rajoissa. Ja puhekin on sieltä löytynyt!
Ap:lle toivon pitkää pinnaa! Loputtomiin sitäkään ei riitä joten saisitko vaikka kouluterveydenhoitajan kautta apua tilanteeseen? Veljeni tyttärellä todettiin ADHD eikä meno ollut ihan noin pahaa (mitä nyt voi tekstiä lukemalla päätellä).
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 08:52"]
Minä kun olin lapsi niin meillä kait ei ollut mitään asiaa kahvipöytään missään vaiheessa, olipa vieraita meillä tai me kylässä vierailla. Tämän takia olen nyt aikuisena hämmästellyt todella, kun olen jossain kylässä ja perheen lapset rynnivät kahvipöytään ensimmäisenä ja näiden äiti sitten palvelee koko kahvittelun näitä murujaan. "Otatko Kakkua? ai et jaksakkaan sitä, haluat sittenkin keksejä? maitoa vai mehua? ai sittenkin maitoa, ok." jne. Minusta lapset eivät kuulu kahvipöytään aikuisten kanssa, vaan vasta, kun aikuiset(vieraat) nousevat pöydästä. Nojoo tää nyt oli vähän ohi aiheen mut tulipa kirjoitettua.
[/quote]
Parhaiten ne lapset oppii olemalla yhtä aikaa aikuisten kanssa pöydässä. Jos ne laitetaan keskenään sotkemaan pipareiden kanssa ja kaivamaan nenää johonkin nurkkaan niin ei siinä tapakasvatus toteudu.
Joillekin vaan sattuu huono arpa kaksikin kertaa geeniarpajaisissa. On naiivia kuvitella, että kasvatuksella voisi korjata hankalan luonteen. Olen pahoillani AP.
Se on varmaan osittain juuri se, että kaksi suht samanikäistä poikaa. Siinä toinen lyö bensaa liekkeihin ja toinen vielä enemmän. Samanlaista olen kuullut muualtakin poikaäideiltä, joilla on ala-asteikäisiä poikakaksosia tai muita sisaruksia.
Uskon, että periksiantamaton kasvatus ja tiukat rajat kantavat jossain vaiheessa hedelmää, kukaan ei tiedä minkälaisia pojat murrosiässä ovat? Ehkä heidän kapinavaiheensa on nyt.
Voimia! Uskon että on tosi raskasta, meillä on sama meno mutta lapset ovat vasta 3 ja 4 v joten kukaan ei vielä odotakaan hyvää käytöstä kaikissa tilanteissa joten paineita ei vielä ole.
Tapausta paremmin tuntematta mieleeni tuli sana tunnetaidot. Eli jos lapsella on jotain huolia, suruja, iloja, ihan mitä tahansa voimakkaita tunnetiloja, eikä osaa niitä käsitellä, lapsi voi mennä niiden kanssa solmuun ja purkaa ne riehumalla tai kiusaamalla. Ajattelen, että kiusaajalla itsellään on jostain syystä huono mieli ja se pitää kanavoida toiseen, kun muuta ei osata. Eli lasta voisi kannustaa huomaamaan omat tunnetilansa. Mitä oli mielessä juuri ennen kuin kauhea kiukku alkoi, mikä sen aiheutti jne. Tämä on nyt vähän tämmöistä uhmaikäisten kanssa tapahtuvaa tunteiden sanoittamista, mutta luulisi tepsivän vanhempaansakin. Esim. Raisa Cacciatorella on näitä tunne taidot -kirjoja, joissa opetetaan eri taktiikoita, esim. liikennevalo-menetelmä. Siinä pysähdytään miettimään ennen kuin toimitaan suutuspäissään (sopii myös aikuisille!). No joo, voihan tiedän tilanteessa olla muutakin, mutta isompia lapsia (minkä ikäisiä teillä olikaan?) voisi jo alkaa vaatia selittämään käytöstään. Miksi niin tekee, mikä oli se tunne juuri kun kilahtaa, miltä muista tuntuu kun tekee niin ja näin. Vähän sitä toisen nahkaan asettumista. Se on tietenkin todella vaikeaa, lapsille niin kuin aikuisellekin. Sitten kun lapsi alkaa tuntea itse, että kohta kilahtaa, niin opetetaan (kuten uhmikselle) kuinka käsitellä niitä vihan, suuttumuksen, pettymyksen, jopa ilon tunteita. Mitä voisi tehdä, mitä ei saa tehdä, tyyliin "kävele rauhoittumaan toiseen huoneeseen ennen kuin lyöt tai huudat", "lyö tyynyä", "irivstä peilille", "laske 10:een", "mene kiroilemaan vessaan niin ettei kukaan kuule" tms.
Tsemppiä joka tapauksessa teidän perheeseen! Tietenkään persoonallisuutta ei voi muuttaa, mutta arjen pelisäännöistä pitäisi pystyä sopimaan niin etteivät lapset terrorisoi koko perhettä ja elämää.
Alue: Aihe vapaa
Karjase ne pihalle kun riehunta alkaa. Itse en hyväksy mitään tollasia höpö juttuja, en perheen kesken enkä vieraiden aikana varsinkaan. Jos enemmän vieraita, he syövät ensin ja sitte vasta meidän mukulat. Kauppaan ei tosiaan oo asiaa jos ei osaa olla kunnolla, lentää vaik niskaperse otteella pihalle/autoon. Meillä on 2 tyttöä ja 2 poikaa ja välillä menee överiks mutta ei mitään sun mainitsemaa. Olen varmasti sata kertaa huonompi kasvattaja kuin sinä, mutta jotain radikaalia on tehtävä että sikailu loppuu, vedä tiukat rajat joista et lipsu. Minä siis karjasen pihalle sen mukulan jäähylle joka ei osaa olla.