Lue keskustelun säännöt.
Lapsen asioita hoitaa vain äiti?
14.09.2014 |
Onko tämä totta 2010-luvulla, että vain äiti huolehtii lapsista?
Tätä kysyy ihan ihmeissään viime vuosisadan ei-mikään-feministi, mutta jolle isän osallistuminen oli itsestään selvää. Tämän kysymyksen herätti useampikin tämän palstan aloitus, mm. äiti joka ei ehdi siivota kaappeja kun lennättää joka ilta lapsiaan harrastuksissa, ja äiti jonka lapsen asiat jäävät hoitamatta kun työpäivän aikana ei voi soittaa.
Missä ovat niiden lasten isät? Luulin, että "isättömät" lapset alkavat olla historiaa, kun nykyää ei riitä enää elatusvelvollisen etsiminen, ja usein eroissakin jää yhteishuoltajuus.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ne jutut vain kaatuu äidille. Meillä esikoinen sai migreenikohtauksen, meni terkalle, terkka soittaa minulle, enkä poikkeuksellisesti ollut heti vastaamassa. "Joutui" soittamaan isälle. Sitten isä soitti minulle, olinkin jo langan päässä ja lähdin saman tuen hakemaan lasta koulusta. Terkka tuli autolle asti motkottamaan, miten ei saanut minua kiinni.
Sama asenne paistaa kaikessa. Äiti päivystää 24/7 ja äiti hoitaa ja äiti koordinoi ja äiti hallinnoi ja äiti joustaa ja äiti muistaa.
Kuka tämän kaiken mahdollistaa? Se pahin marttyyri sitten jeesuksen eli äiti.
Sanoitko terkalle, että isä on ihan tasavertainen vanhempi jolle voi myös soittaa ensisijaisesti?
ps. miksi isä ei lasta hakenut?
No en kyllä tasan ole tämän sylttytehdas. Esim perhevapaista isä piti puolet.
Ja siinä hakutilanteessa ei nyt vaan ole ykkösprioriteetti riidellä tästä. Muuten olen ollut aina tarkka. Pidin oman nimeni. Miehen suku on pillastunut mm siitä etten ole ksokaan ottanut mitään joulukorttirumbaa hoitaakseni vaan mies hoitaa onansa, minä omani. Jos ei hoida, ei ole minun syyni.
Minä hain, koska olin viiden minuutin matkan päässä, isä tunnin päässä.
Mutta koko yhteiskunta painostaa äitiä siihen äidin rooliin, päiväkodista hakiessa miehelle aelitellään kaikkea hauskaa, minulle lyödään vaatimus- ja tarvikelistaa käteen. Siitä se alkaa.
Onko isä sitten ottanut sen varavanhemman roolin? Miten paljon hän on yhteiskunnan instansseissa läsnä lapsen päivittäisessä arjessa, neuvoloista, päiväkodissa, koulussa, jne? Jos teidän arki näyttäyy yhteiskunnassa äiti voittoisena, ei kai se ole yhteiskunnan vika?
Sinusta tasa-arvo on oman nimen pitämistä ja kumpi tekee suhteessa mitäkin omiin sukulaisiinsa nähden?
Ei ole ottanut. Piti puolet perhevapaista, hoitaa paljon arjen asioita.
Meidän arkemme näyttäytyy varmaati hyvin epätyypillisenä, ei-äitivaltaisena. Siksi sen huomaankin, miten se painostus tiettyyn kaavaan tapahtuu.
Tasa-arvo on itsenäisyyttä, kyllä, ja sitä, ettei vaimo ole miehen tai meiehn suvun pikkupiikanen tai sihteeri.
Oletko päiväkodissa ja koulussa tuonut esille, että koet nämä asiat painostuksena johonkin tiettyy rooliin? Juurtuneista käsitteistä on vaikea päästä eroon varskikin, kun suurin osa päiväkotien ja alakoulujen työntekijöistä on naisia.
Itse näen tasa-arvon, että rintarinnan tehdään asioita kumpikin omia vahvuuksia käyttäen, eikä käydä sukupuolten välistä sotaa kumpi voi tehdä mitäkin, kun sattuu olemaan sukupuoleltaan esim. nainen.
Miten itsenäisyys ja tasa-arvo liittyy toisiinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen ainoa tehtävä on kuljetaa nuorimmaista hoitoon. Senkin hän tekee vain siksi, että hoitopaikka on työmatkan varrella ja herra tekee päivätyötä. Itse 3-vuoroa tekevänä joutuisin viemään lapsen aina eri aikaan hoitoon, nyt säilyy rytmi paremmin.
Mies ei suostu kuljettamaan lapsia harrastuksiin tai muihin menoihin. Onneksi vuorotyötä tekevänä pystyy ennakoimaan menoja ja itse saadaan tehdä listat, joka mahdollistaa lasten kuskaamiset, osapäiväisen hoidon yms.
Kotona mies pesee pyykkiä, mutta vain omansa. Ruoat olen aina laittanut valmiiksi, muuten lapset söisivät vain lihapiirakoita ja roiskeläppiä..
Ainoa syy, miksi tilanteessa roikun on oma kokemus vanhempien erosta. Meistä lapsista tuli pelinappuloita. Mies tietää tilanteen ja käyttää uhkailua hyväksi, jos erotaan, niin hän ei suostu tapaamaan enään lapsia! Ja appivanhemmat uhkailee vaikka miten..
Suurin harmi on, etten pysty pitämään nykyistä taloa. Mies maksaa osansa lainasta ja sähköt. Muuten lasten maksut ja perheen ruoat jää minulle maksettavaksi. Lottovoittoa odotellen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ne jutut vain kaatuu äidille. Meillä esikoinen sai migreenikohtauksen, meni terkalle, terkka soittaa minulle, enkä poikkeuksellisesti ollut heti vastaamassa. "Joutui" soittamaan isälle. Sitten isä soitti minulle, olinkin jo langan päässä ja lähdin saman tuen hakemaan lasta koulusta. Terkka tuli autolle asti motkottamaan, miten ei saanut minua kiinni.
Sama asenne paistaa kaikessa. Äiti päivystää 24/7 ja äiti hoitaa ja äiti koordinoi ja äiti hallinnoi ja äiti joustaa ja äiti muistaa.
Kuka tämän kaiken mahdollistaa? Se pahin marttyyri sitten jeesuksen eli äiti.
Sanoitko terkalle, että isä on ihan tasavertainen vanhempi jolle voi myös soittaa ensisijaisesti?
ps. miksi isä ei lasta hakenut?
No en kyllä tasan ole tämän sylttytehdas. Esim perhevapaista isä piti puolet.
Ja siinä hakutilanteessa ei nyt vaan ole ykkösprioriteetti riidellä tästä. Muuten olen ollut aina tarkka. Pidin oman nimeni. Miehen suku on pillastunut mm siitä etten ole ksokaan ottanut mitään joulukorttirumbaa hoitaakseni vaan mies hoitaa onansa, minä omani. Jos ei hoida, ei ole minun syyni.
Minä hain, koska olin viiden minuutin matkan päässä, isä tunnin päässä.
Mutta koko yhteiskunta painostaa äitiä siihen äidin rooliin, päiväkodista hakiessa miehelle aelitellään kaikkea hauskaa, minulle lyödään vaatimus- ja tarvikelistaa käteen. Siitä se alkaa.
Koko yhteiskunta painostaa, kun SINULLE löytiin päiväkodissa tarvikelista yms. käteen?
Idiootti.
Nuo ovat esimerkkejä siitä miten yhteiskunta kohtelee äitejä ja isiä eri tavoin.
Kaikille äideille tehdään noin. Kasataan pikkuhiljaa se vastuu kodista.
Onko sinulla riittävästi kokemuspohjaa väittää, että kaikki äidit ja isät kokevat nämä asiat samalla tavalla?
Ei tietenkään ole. Olenko väittänyt? Tutkimustuloksia sen sijaan on nettikin piukassa. Hae sieltä. Lopetan jankkaamisen kanssasi tähän. Olet riidanhaastaja.
"Kaikille äideille tehdään noin."
Erimieltä sinun kanssa = riidanhaastaja
ps. keskustelua ei synny myötäilemällä
(ei kyseinen riidanhaastaja)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ne jutut vain kaatuu äidille. Meillä esikoinen sai migreenikohtauksen, meni terkalle, terkka soittaa minulle, enkä poikkeuksellisesti ollut heti vastaamassa. "Joutui" soittamaan isälle. Sitten isä soitti minulle, olinkin jo langan päässä ja lähdin saman tuen hakemaan lasta koulusta. Terkka tuli autolle asti motkottamaan, miten ei saanut minua kiinni.
Sama asenne paistaa kaikessa. Äiti päivystää 24/7 ja äiti hoitaa ja äiti koordinoi ja äiti hallinnoi ja äiti joustaa ja äiti muistaa.
Kuka tämän kaiken mahdollistaa? Se pahin marttyyri sitten jeesuksen eli äiti.
Sanoitko terkalle, että isä on ihan tasavertainen vanhempi jolle voi myös soittaa ensisijaisesti?
ps. miksi isä ei lasta hakenut?
No en kyllä tasan ole tämän sylttytehdas. Esim perhevapaista isä piti puolet.
Ja siinä hakutilanteessa ei nyt vaan ole ykkösprioriteetti riidellä tästä. Muuten olen ollut aina tarkka. Pidin oman nimeni. Miehen suku on pillastunut mm siitä etten ole ksokaan ottanut mitään joulukorttirumbaa hoitaakseni vaan mies hoitaa onansa, minä omani. Jos ei hoida, ei ole minun syyni.
Minä hain, koska olin viiden minuutin matkan päässä, isä tunnin päässä.
Mutta koko yhteiskunta painostaa äitiä siihen äidin rooliin, päiväkodista hakiessa miehelle aelitellään kaikkea hauskaa, minulle lyödään vaatimus- ja tarvikelistaa käteen. Siitä se alkaa.
Koko yhteiskunta painostaa, kun SINULLE löytiin päiväkodissa tarvikelista yms. käteen?
Idiootti.
Nuo ovat esimerkkejä siitä miten yhteiskunta kohtelee äitejä ja isiä eri tavoin.
Kaikille äideille tehdään noin. Kasataan pikkuhiljaa se vastuu kodista.
Onko sinulla riittävästi kokemuspohjaa väittää, että kaikki äidit ja isät kokevat nämä asiat samalla tavalla?
Ei tietenkään ole. Olenko väittänyt? Tutkimustuloksia sen sijaan on nettikin piukassa. Hae sieltä. Lopetan jankkaamisen kanssasi tähän. Olet riidanhaastaja.
Melko suorin sanoin sanoit, että kaikille äideille tehdään noin.
Vierailija kirjoitti:
Sekä omassa perheessäni että lapsuuden perheessäni on ollut täysi itsestäänselvyys, että isä ja äiti hoitavat lapsia ja kotitöitä yms. tasapuolisesti. Minulle tuollainen "äiti hoitaa ensisijaisesti lasten asiat" on aivan vieras ajattelumalli ja jotenkin hämmennyn aina kuullessani tai lukiessani naisten voivottelevan velvollisuustaakkaansa. En itse voisi kuvitellakaan perustavani perhettä sellaisen miehen, jolle tasapuolisuus ei ole itsestäänselvyys, kanssa.
Mistä saa noin hyvän kristallipallon, että näkee tulevaisuuteen millaiseksi mies muuttuu ajan myötä? Voisin ostaa samanlaisen.
Meilläkin mies oli mukana ihan innolla ennenkuin vauva syntyi, oli jokaisessa neuvolassa mukana, sokerirasitukseenkin tuli mukaani tuekseni. Koti oli ihana ja siisti koko ajan, siivosimme molemmat.
Mutta sitten jokin alkoi muuttua, enää mies ei pahemmin tee kotihommia, ei siivoa, ei suunnittele ruokia, lapsen päiväkotireppu on pakkaamatta ym. Joulujuhliin, neuvoloihin jne kyllä osallistuu edelleen mielellään, mutta kaikki muu vastuu on hirveän vaikeaa nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkunhan ne on hoidettava lastenkin asiat perheessä, kun mies on usein täysin kuutamolla jopa siitä, minkä ikäisiä hänen lapsensa ovat tai monennellako luokalla. Se uran luominen - mitä se sitten todellisuudessa lieneekään - on monesti niin paljon tärkeämpää. Ja se koetaan miesten jutuksi. Lasten asiat eivät ole miesten juttu. Vain Yksinhuoltajamiesten on hoidettava lastenkin asiat, hakusi tai ei.
Kyllä meillä isä osallistuu lapsen hoitamiseen ja ruuan tekemiseen. Jos haluan käydä saunassa ja lapsi on hereillä niin hän hoitaa sen aikaa tai jos äiti haluaa käydä kahvilassa yksin rauhassa niin ei mikään ongelma.
Neuvola käynnit kyl hoidan yleensä itse kun mies on monesti töissä silloin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alkanut epäillä, että oma mieheni esitti tasa-arvoisempaa kuim oikeasti on. Alussa jaoimme kotityöt jne tasan, nyt mies tekee rahaa ja minä hoidan kotia ja lapsia. Lapset ovat ala-asteella ja mies on ajautunut jo niin kauas lasten maailmasta että tilannetta on mahdoton muuttaa.
Itse olen vähentänyt työmäärääni, jotta voisin osallistua enemmän lapseni asioihin ja harrastuksiin.
Esimerkiksi lapsen harrastuksiin kuluu noin 20 tuntia viikossa ja tämä on oikein antoisaa, yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse voisi kuvitellakaan perustavani perhettä sellaisen miehen, jolle tasapuolisuus ei ole itsestäänselvyys, kanssa.
Niin, harva sitä ennalta kuvitteleekaan. Omalla kohdalla kävi niin, että mies sai vaativamman (/koulutustaan vastaavan) työn samoihin aikoihin lapsen syntymän kanssa. Duunarina oli vielä ollut sitä mieltä, että tottakai jaetaan perhevapaat ja kävi kaikissa raskausajan rutiinineuvoloissakin mukana jne. Nyt sitten työpäivän jälkeen lähdetään työkavereiden kanssa yksille ja ilmoitusasiana soitetaan, että "tänään on sitten ylitöitä", mikä luetaan niin, että kotona ollaan joskus puolenyön aikaan. Isyyslomaa enempää ei vapaita pitänyt, kun työnantaja ei olisi tykännyt. Itse yritin olla kovana ja sanoa, että poika menee sitten päiväkotiin n. 9-kuisena koska työura se minullakin on, mutta en pystynyt kuitenkaan lapsen etua uhraamaan tuollaisessa valtataistelussa, joten kotona kitkuttelen vielä pari kuukautta että poika on 1,5-vuotias ja aloittaa päiväkodissa.
Että summa summarum, ei se aina ole mikään tietoinen valinta tai asia, jota olisi voinut etukäteen ennustaa. Miehestä on selkeästi tulossa lapselle laatuaikaisä, ja kyllähän se vituttaa ja katkeroittaa kun itse raaputtaa kaurapuurot irti syöttötuolista ja ajaa bussilla ostamaan tarjousvaipat. [/
Vastaavassa tilanteessa otimme kotiin hoitajan 1-2 vuotiaalle. Ei tarvinnu äidin 'kitkuttaa' ja lapsen etua uhrata. Teimme vuoroin pitkiä päiviä että lapsella oli aina lyhyet. Järjestelykysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä totta 2010-luvulla, että vain äiti huolehtii lapsista?
Tätä kysyy ihan ihmeissään viime vuosisadan ei-mikään-feministi, mutta jolle isän osallistuminen oli itsestään selvää. Tämän kysymyksen herätti useampikin tämän palstan aloitus, mm. äiti joka ei ehdi siivota kaappeja kun lennättää joka ilta lapsiaan harrastuksissa, ja äiti jonka lapsen asiat jäävät hoitamatta kun työpäivän aikana ei voi soittaa.
Missä ovat niiden lasten isät? Luulin, että "isättömät" lapset alkavat olla historiaa, kun nykyää ei riitä enää elatusvelvollisen etsiminen, ja usein eroissakin jää yhteishuoltajuus.
se ei tarkoita mitään vaikka erossa yhteishuoltajuus jäisi. ikävä kyllä löytyy niitä ketä ei lapset enään kiinnosta pätkääkään kun on erottu.he eivät näe silloin lapsiaan saatika hoida heidän asioitaan. tervetuloa tähän päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan innoittama päätin jokunen vuosi sitten antaa miehelle enemmän vastuuta lapsista. Tämä onnistui helposti koska mies jäi työttömäksi eli on kahden nuorimman kanssa kotona, minä töissä.
Lopputulos on tämä:
-keskimmäinen ei ole kahteen vuoteen käynyt neuvolassa. Eka aika (minun varaamani) unohtui mieheltä eikä hän ole edelleenkään saanut aikaiseksi varattua uutta. Aina kuulemma unohtuu, ei ole sopivaa hetkeä soittaa jne.
-esikoiselle ei ole vieläkään varattu aikaa röntgeniin (pitäisi hampaat kuvata oikomishoitoa varten). Olen tässä vuoden jo odotellut että koskas herra hoitaa tämänkin. Selitykset ovat saman kuin edellisessä kohdassa.
-mies on täysin pihalla siitä, mikä on säänmukainen pukeutuminen. Jos minä en huolehtisi lasten vaatetuksesta, he kulkisivat näilläkin keleillä välikausivaatteissa(ja heillä olisi kylmä).
-ruokailut ovat luonnollisesti miehen vastuulla koska olen päivät töissä. Joko mies ostaa pelkkiä eineksiä tai sitten lapset syövät makaronia ja jauhelihaa ketsupilla. Hän ei viitsi yhtään panostaa ruokaan.
En ymmärrä, miten mies voi olla tuollainen. Vauva-aikoina ollut tosiaan aina ihan innoissaan mukana ja sitten hänestä kuoriutuikin laiska ja saamaton mies. Jos olisin tämänkin tiennyt, en todellakaan olisi tehnyt tuon ukon kanssa ainuttakaan lasta.
Meillä taas isä muistaa hyvin kaikki mitä on joskus tehnyt lasten tai kodin hyväksi mutta ei muista tai tajua niitä lukuisi asioita mihin ei osallistu. Pääosin viettää aikansa sohvalla "halvaantuneena". Kädet kyllä toimivat ja jaksavat pidellä kännykkää nenän edessä. En yleensä viitsi marmattaa kun tiedän jo ne vastaukset etukäteen jos pyydän tekemään jotain tai auttamaan. Eli vastauksia on mm. "hei anna mun vähän relata mä olen ollut töissä koko päivän" tai "mä hain lapset päiväkodista" eli nuo uroteot sitten jotenkin tarkoittaa sitä että klo 17.00 jälkeen ei tarvitse evääkään liikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi että, kun tekee pahaa lukea joittenkin kommentteja. Minkä ihmeen aivovammaisten kanssa olette menneet lisääntymään, kun ei osata neuvolaan varata aikaa tai muuten huolehtia lapsesta? Yök!
Jos lapsen jättäisi miehen vastuulle, välittömät tarpeet kuten syöminen ja nukkuminen sujuisivat varmasti ihan ok. Sen sijaan lapsi ei pääsisi ajallaan hammaslääkäriin, hänelle ei olisi puhtaita alusvaatteita kouluviikon aluksi, hän ei saisi sopivan kokoista lämmintä takkia ennen pakkasia eikä pääsisi leirikouluun, koska isä ei muista maksaa maksuja tai pysty organisoimaan asioita esimerkiksi puoli vuotta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin miehen hoitaa asioita mutta kun ei hoida. Meillä siivoaa vain minä, käymme molemmat töissä, mies tosin on johto-tehtävissä ja tienaa kymmenen kertaa enemmän kuin minä.. Mutta minulla on säännöllinen työaika, vien lapsen tarhaan, vaikka mies tekisi töitä kotoa tai vaikka mies menisi töihin myöhemmin. Juoksen paniikissa bussiin joka päivä, jotta kerkeäisin hakea lapsen ennen tarhan sulkemista, vaikka mies olisi päässyt aikaisemmin, tai tekisi töitä kotoa.
Mies saa olla kavereiden kanssa niin paljon kuin huvittaa, on menoillaan joka viikonloppu ja jos minä haluaisin joskus tehdä yksin ilman lasta jotain, niin ei käy.
Paskamaista vittusaatana.
Meilläkin antaisin hoitaa, vaan kun ei hoida. En rupea aikuista miestä kurittamaan asiasta. Me teemme molemmat vaativaa asiantuntijatyötä. Myös kotona välillä iltaisin ja vkl.
Ei naurata yhtään!
Ja tämä vastuuttomuus tuli ns puuntakaa. Kaikkea EI vain voi etukäteen tietää. Paskanakki
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen jättäisi miehen vastuulle, välittömät tarpeet kuten syöminen ja nukkuminen sujuisivat varmasti ihan ok. Sen sijaan lapsi ei pääsisi ajallaan hammaslääkäriin, hänelle ei olisi puhtaita alusvaatteita kouluviikon aluksi, hän ei saisi sopivan kokoista lämmintä takkia ennen pakkasia eikä pääsisi leirikouluun, koska isä ei muista maksaa maksuja tai pysty organisoimaan asioita esimerkiksi puoli vuotta eteenpäin.
Mutta ennen lapsia hän maksoi aina laskut ajoissa ja pystyi onganisoimaan asioita, pesi pyykkiä, jne, mutta saatuamme lapsia hän taantui taas lapsen tasolle.
Ei kai sillä mitään väliä ole kumpi lapsen asiat hoitaa tai miten työnjako muuten perheessä on sovittu, JOS molemmat ovat tilanteeseen tyytyväisiä ja hommat toimii?
Minun työni tai työaikani eivät jousta vasujen, neuvoloiden tai hammaslääkärin käynneille. En myöskään ole mitenkään kiinnostunut lasten vaatteista, pyykkään ne kyllä jos koriin löytävät. Isältä nuo jutut sujuu ja hän hoitaakin kaiken yhteydenpidon kouluun ja päiväkotiin ja hommaa tarvittavat kamppeet niin pulkamäkeen kuin kaverisynttäreillekkin. Joissain perheissä saman tekee äiti, joissakin nuo jaetaan. Kukin tyylillään, ihan sama jos homma toimii.
Meillä jostain syystä minä organisoin kaikki lasten asiat. Mies tekee mitä pyydän, mutta ei osoita aloitteellisuutta. Esimerkiksi, jos lapsi haluaa aloittaa uuden harrastuksen puhuu hän siitä kotona. Sitten minä mietin sopisiko se meidän perheelle, katson netistä millaisia vaihtoehtoja harrastamiselle olisi, hintaa jne. Lopulta ilmoitan lapsen harrastukseen. Mies kyllä osallistuu pyydettäessä lapsen kuskaamiseen, pyytäessäni laittaa laskun maksuun (jomman kumman tililtä), ja tulee esiintymisiin tai kilpailuihin/peleihin. Samoin toimitaan kaiken muun suhteen (koulu, neuvola, lääkäriajat, uudet vaatteet sekä varusteet). Mies siis pyydettäessä menee paikalle, kun minä kerron koska ja missä. Saattaa myös varata neuvola tms ajan, jos pyydän häntä sen tekemään. Teemme muuten yhtä paljon töitä, välillä tein huomattavasti enemmän, mutta ei se mitään muuttanut.
Ei tietenkään ole. Olenko väittänyt? Tutkimustuloksia sen sijaan on nettikin piukassa. Hae sieltä. Lopetan jankkaamisen kanssasi tähän. Olet riidanhaastaja.