Lue keskustelun säännöt.
Etätyö ja iltapäiväkerho
19.08.2021 |
Onko lapsenne iltapäiväkerhossa, jos teette etätöitä vai tuleeko koulusta suoraan kotiin?
Lapsi itkee ettei halua mennä iltapäiviksi kerhoon. Mietin, jos lopetamme koko kerhon.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverilla on pieni koti ja lapsi siksi iltapäiväkerhossa. Ei kaikilla ole isoja taloja ja erillistä työhuonetta.
Ja vaikka olisi erillinen työhuone, niin työ saattaa olla palavereja tai sellaista keskittymistä vaativaa, ettei pieni koululainen ymmärrä ettei vanhempaa voi silloin häiritä. Ohjattu iltapäivätoiminta on hyvä juttu, jos lapsi siellä viihtyy.
Jos ei viihdy, niin sitten on yritettävä keksiä muita ratkaisuja. Onko etätyötä mahdollista tehdä liukuman avulla niin että toisina päivinä teet pitemmän päivän ja välillä voit lopettaa työt aiemmin?
Minusta kyllä koululaisen pitää ymmärtää se että joka minuutti ei voi vanhempia häiritä.
Helpommin sanottu kuin tehty :D kyllä näitä asioita varmasti käydään perheissä läpi, mutta minkäs teet jos lapsen on vaikea ymmärtää että jo yksikin kysymys keskeyttää vanhemmalta töihin keskittymisen ja voi olla haitaksi, kuten joku jo mainitsi. Minäkin suosittelen kokeilemaan tuota kotonaoloa joitain kertoja ennen ip-kerhopaikasta luopumista, toki niin että keskustelet etukäteen lapsen kanssa siitä että mitä kotonaolo häneltä sitten vaatisi.
Toisaalta, ip-kerhoonkin voisi vielä hetken yrittää totutella, ja painottaa sitä lapselle että teidän perheen kannalta se on paras ratkaisu. Omallakin lapsella oli joitain kavereita jotka menivät aina suoraan koulusta kotiin ja hän oli siitä aika kateellinen. On hyvä selittää että perheillä on erilaisia tilanteita, tosin ehkä niin teetkin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Huonosti. Me oltiin ihan heitteillä.
Nykyajan ongelma on hiukan se että kaikki haluaisi huomiota 24/7. Ei haluta tuottaa pettymyksiä eikä niitä pettymyksiä opita käsittelemään. Vanhemmat eivät halua sanoa lapselle että heidän on mentävä vaikka iltapäivä kerhoon jos hän ei siellä viihdy. Ei sitä ei voi sanoa lapselle sen sijaan jonkun pitäisi tehdä siitä iltapäivätoiminnasta sellaista että lapsi siellä saa huomiota ja niitä virikkeitä joita hän haluaa että ei vain joudu pettymään. Samoin kotona vanhemmat ei missään nimessä voi tuottaa lapselle pettymystä että eivät ole tarjoamassa viihdykkeitä 24/7. Ei lasta on pakko huomioida silloin kun ollaan puhelimessa, silloin kun luetaan lehteä, silloin kun tehdään töitä tai opiskellaan koneella, silloin kun tehdään kotitöitä jne.
Sinulla ei taida olla lapsia tai sitten olet joku 70-luvun äiti
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Tapaturmatilastojen mukaan moni ei kai pärjännytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Huonosti. Me oltiin ihan heitteillä.
Nykyajan ongelma on hiukan se että kaikki haluaisi huomiota 24/7. Ei haluta tuottaa pettymyksiä eikä niitä pettymyksiä opita käsittelemään. Vanhemmat eivät halua sanoa lapselle että heidän on mentävä vaikka iltapäivä kerhoon jos hän ei siellä viihdy. Ei sitä ei voi sanoa lapselle sen sijaan jonkun pitäisi tehdä siitä iltapäivätoiminnasta sellaista että lapsi siellä saa huomiota ja niitä virikkeitä joita hän haluaa että ei vain joudu pettymään. Samoin kotona vanhemmat ei missään nimessä voi tuottaa lapselle pettymystä että eivät ole tarjoamassa viihdykkeitä 24/7. Ei lasta on pakko huomioida silloin kun ollaan puhelimessa, silloin kun luetaan lehteä, silloin kun tehdään töitä tai opiskellaan koneella, silloin kun tehdään kotitöitä jne.
Sinulla ei taida olla lapsia tai sitten olet joku 70-luvun äiti
Mun lapset on 12v ja 15v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Tapaturmatilastojen mukaan moni ei kai pärjännytkään.
Tapaturmia onneksi osataan nykyisin ennalta ehkäistä ja myös se on mielestäni sitä ennalta ehkäisyä että lapset kouluikään mennessä osaavat siitä huolehtia jonkin verran myös itse. Ei taoaturmien ennaltaehkäisy vaadi huomiota 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittiko lapsi koulun ja ipn viime viikolla? Antaisin hetken aikaa tottua menoon, siellä on vielä ryhmäytyminen käynnissä. Jos tilanne ei muutu muutamassa viikossa, olisin yhteydessä ip-kerhoon.
Lapselle jää aika vähän kaverikontakteja viikolla, jos ei viihdy ipssä.
Onhan se aika raskasta siellä olla, yksistään koulupäivä vie mehuja ja sitten kerhoon ison lauman joukkoon.
Miten olisi edes kompromissi-ratkaisu eli lapsi olisi ip-kerhossa vaikkapa sen aikaa, että saa välipalan eli koulupvän pituudesta riippuen 1-3h? Ja välipalalta eli klo14 jälkeen kotiin.
Tai sitten ei ollenkaan kerhoon, jos lapsi kovasti niin kokee, mutta jutelkaa asiasta ensin ja selventäkää, että kotona vanhemmalla on työpäivä kesken eikä voi "vain olla" ja esim.leikkiä/viihdyttää lasta. Voi käydä halaamassa, kertoa jos jotakin asiaa, mutta kuitenkin tajuttava että välipala ja läksyt ja omatoiminen puuhastelu, piirtely, jokin ohjelma, kotipihalla ulkoilu jne on ne "jutut" siinä iltapvän aikana.
T. Varhaiskasvattaja ja koulullakin+ip-kerhossa töissä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Huonosti. Me oltiin ihan heitteillä.
Nykyajan ongelma on hiukan se että kaikki haluaisi huomiota 24/7. Ei haluta tuottaa pettymyksiä eikä niitä pettymyksiä opita käsittelemään. Vanhemmat eivät halua sanoa lapselle että heidän on mentävä vaikka iltapäivä kerhoon jos hän ei siellä viihdy. Ei sitä ei voi sanoa lapselle sen sijaan jonkun pitäisi tehdä siitä iltapäivätoiminnasta sellaista että lapsi siellä saa huomiota ja niitä virikkeitä joita hän haluaa että ei vain joudu pettymään. Samoin kotona vanhemmat ei missään nimessä voi tuottaa lapselle pettymystä että eivät ole tarjoamassa viihdykkeitä 24/7. Ei lasta on pakko huomioida silloin kun ollaan puhelimessa, silloin kun luetaan lehteä, silloin kun tehdään töitä tai opiskellaan koneella, silloin kun tehdään kotitöitä jne.
Sinulla ei taida olla lapsia tai sitten olet joku 70-luvun äiti
Mun lapset on 12v ja 15v.
No joo mutta miten käytännössä teet sen ettei lapsi sitten varmasti ota mitään kontaktia? Kun tosiaan sen ei tarvi olla kuin yksi kysymys niin huomio on jo muualla. Eikä kaikki tietenkään ole lapsesta kiinni, vaikka olisikin ns. hyväkäytöksinen ja rauhallinen lapsi niin voi sattua jotain mihin vanhemman on pakko puuttua heti. Kyllä 7-vuotias vielä tarvitsee valvontaa tai ainakin aikuisen joka tarvittaessa reagoi. Tässä on tosin varmasti kyse siitäkin että kuinka paljon keskittymistä työ/opinnot vaatii, sekä vanhemman omasta keskittymiskyvystäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Tapaturmatilastojen mukaan moni ei kai pärjännytkään.
Tapaturmia onneksi osataan nykyisin ennalta ehkäistä ja myös se on mielestäni sitä ennalta ehkäisyä että lapset kouluikään mennessä osaavat siitä huolehtia jonkin verran myös itse. Ei taoaturmien ennaltaehkäisy vaadi huomiota 24/7.
Yleensä lapsi pystyykin jonkin verran huolehtimaan itsestään, mutta päävastuu on aikuisella. Ei lasta oikein voi jättää useammaksi tunniksi ihan heitteille, vaan jos työ todella vaatii täyden keskittymisen niin silloin on parasta että lapsi menee ip-kerhoon. Ei ne ohjaajat sielläkään vieressä seiso koko ajan ja kädestä pitäen ohjaa joka asiassa, mutta ovat kuitenkin sillä lailla vastuussa että ainakin tarkkailevat että kaikki on ok ja tarvittaessa lapsi voi kysyä apua tms.
Jo ekan kouluvuoden jälkeen tokalle mennessään moni lapsi on jo tosi paljon itsenäisempi ja omatoimisempi. Muistutan vielä että esim. kesällä vanhempien työn vuoksi hoidossa ollut lapsi ei vielä elokuun alussakaan olisi edes saanut itse lähteä kotiin hoitopaikastaan. Omassa perheessä oli tuollainen tilanne, ja tuntuukin hassulta että sitten päivähoidon vaihtuessa koulunkäyntiin lapsen olisi yhtäkkiä pitänyt olla niin itsenäinen kun on kerran jo koululainen.
Muutenkin yhteiskunnan odotukset vanhempia kohtaan on aika korkealla mitä tulee tuohon valvontaan. Kaikki ei ole siis vain vanhempien haluista/kasvatustaidoista kiinni vaan myös yhteiskunta painottaa vanhemman vastuuta huomattavasti enemmän kuin ennen. Minusta se on ihan hyväkin, kun sitten jos jotain vakavampaa sattuukin niin siinä ei paljon lohduta mitkään ennaltaehkäisy-pyrkimykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Tapaturmatilastojen mukaan moni ei kai pärjännytkään.
Tapaturmia onneksi osataan nykyisin ennalta ehkäistä ja myös se on mielestäni sitä ennalta ehkäisyä että lapset kouluikään mennessä osaavat siitä huolehtia jonkin verran myös itse. Ei taoaturmien ennaltaehkäisy vaadi huomiota 24/7.
Yleensä lapsi pystyykin jonkin verran huolehtimaan itsestään, mutta päävastuu on aikuisella. Ei lasta oikein voi jättää useammaksi tunniksi ihan heitteille, vaan jos työ todella vaatii täyden keskittymisen niin silloin on parasta että lapsi menee ip-kerhoon. Ei ne ohjaajat sielläkään vieressä seiso koko ajan ja kädestä pitäen ohjaa joka asiassa, mutta ovat kuitenkin sillä lailla vastuussa että ainakin tarkkailevat että kaikki on ok ja tarvittaessa lapsi voi kysyä apua tms.
Jo ekan kouluvuoden jälkeen tokalle mennessään moni lapsi on jo tosi paljon itsenäisempi ja omatoimisempi. Muistutan vielä että esim. kesällä vanhempien työn vuoksi hoidossa ollut lapsi ei vielä elokuun alussakaan olisi edes saanut itse lähteä kotiin hoitopaikastaan. Omassa perheessä oli tuollainen tilanne, ja tuntuukin hassulta että sitten päivähoidon vaihtuessa koulunkäyntiin lapsen olisi yhtäkkiä pitänyt olla niin itsenäinen kun on kerran jo koululainen.
Muutenkin yhteiskunnan odotukset vanhempia kohtaan on aika korkealla mitä tulee tuohon valvontaan. Kaikki ei ole siis vain vanhempien haluista/kasvatustaidoista kiinni vaan myös yhteiskunta painottaa vanhemman vastuuta huomattavasti enemmän kuin ennen. Minusta se on ihan hyväkin, kun sitten jos jotain vakavampaa sattuukin niin siinä ei paljon lohduta mitkään ennaltaehkäisy-pyrkimykset.
Oman kokemuksen pohjalta tuo kuulostaa kyllä kummalliselta ajatukselta että lapset olisi heitteillä jos heitä ei valvota tai he eivät saa huomiota joka hetki.
Missä iässä lapset sitten voi jättää tuolla tavalla "heitteille"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Huonosti. Me oltiin ihan heitteillä.
Nykyajan ongelma on hiukan se että kaikki haluaisi huomiota 24/7. Ei haluta tuottaa pettymyksiä eikä niitä pettymyksiä opita käsittelemään. Vanhemmat eivät halua sanoa lapselle että heidän on mentävä vaikka iltapäivä kerhoon jos hän ei siellä viihdy. Ei sitä ei voi sanoa lapselle sen sijaan jonkun pitäisi tehdä siitä iltapäivätoiminnasta sellaista että lapsi siellä saa huomiota ja niitä virikkeitä joita hän haluaa että ei vain joudu pettymään. Samoin kotona vanhemmat ei missään nimessä voi tuottaa lapselle pettymystä että eivät ole tarjoamassa viihdykkeitä 24/7. Ei lasta on pakko huomioida silloin kun ollaan puhelimessa, silloin kun luetaan lehteä, silloin kun tehdään töitä tai opiskellaan koneella, silloin kun tehdään kotitöitä jne.
Sinulla ei taida olla lapsia tai sitten olet joku 70-luvun äiti
Mun lapset on 12v ja 15v.
No joo mutta miten käytännössä teet sen ettei lapsi sitten varmasti ota mitään kontaktia? Kun tosiaan sen ei tarvi olla kuin yksi kysymys niin huomio on jo muualla. Eikä kaikki tietenkään ole lapsesta kiinni, vaikka olisikin ns. hyväkäytöksinen ja rauhallinen lapsi niin voi sattua jotain mihin vanhemman on pakko puuttua heti. Kyllä 7-vuotias vielä tarvitsee valvontaa tai ainakin aikuisen joka tarvittaessa reagoi. Tässä on tosin varmasti kyse siitäkin että kuinka paljon keskittymistä työ/opinnot vaatii, sekä vanhemman omasta keskittymiskyvystäkin.
Lapsi saa ottaa kontaktia, mutta itse en aina vastaa siihen. Myöhemmin asiasta voi ja pitää toki keskustella. Isällä/äidillä oli palaveri kesken enkä kyllä yhtään tiedä mitä sä kerroit kertoisitko asian nyt. Jos lapsi ei muista asiaa, se tuskin oli niin tärkeää että sen vuoksi olisi edes kannattanut keskeyttää keskittymistä vaativaa tekemistä.
Olen kyllä sitä mieltä että tämä on ihan hyvä oppia jo lapsena. Lasten kanssa tuota keskustelua ei ole tarvinnut käydä vuosiin. Kyllä he osaavat odottaa sitä että minulla ei ole joku asia kesken. Puolison kanssa sen sijaan tätä keskustelua pitää käydä päivittäin. Mä en nyt pysty kuuntelemaan/vastaamaan, puhutaan illalla tai huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän siinä jonkun verran säästää, jos työaikana hoitaa lapsensa ja vielä työnantaja maksaa palkan.
Moraalisesti olisi tietysti reilumpaa tehdä lyhyempää työaikaa, jonka laki mahdollistaa, jolloin työnantajan sijaan palkan maksaisi Kela eli veronmaksajat.
Kyllähän se vaikuttaa työtehoon, jos välillä joutuu hoitamaan lasta tai tekemään välipalaa.
Meillä oli IP:ssä että saatiin työrauha. Joskus sitä marisi mutta pääsääntöisesti viihtyi. Nyt tokalla sitten on kaikki iltapäivät nuokkarilla joka on käytännössä sama asia ilman välipalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Kyllä niitä iltapäiväkerhoja on ollut jo kymmiävuosia ja sitä ennen, kokoonnuttiin jonkun kotiin, jossa oli joku aikuinen. Myös maailma on muuttunut, samoin lapsen oikeudet.
Muualla Euroopassa alle 12v yksin jättäminen on lapsen heitteellejättö ja lastensuojelu asia, miksi sitten Suomessa olisi toisin. Muualla viedään jopa lapset kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Kyllä niitä iltapäiväkerhoja on ollut jo kymmiävuosia ja sitä ennen, kokoonnuttiin jonkun kotiin, jossa oli joku aikuinen. Myös maailma on muuttunut, samoin lapsen oikeudet.
Muualla Euroopassa alle 12v yksin jättäminen on lapsen heitteellejättö ja lastensuojelu asia, miksi sitten Suomessa olisi toisin. Muualla viedään jopa lapset kouluun.
Milloin ennen? Minä olin 80-luvulla ip:ssä 1.-4. luokat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Huonosti. Me oltiin ihan heitteillä.
Nykyajan ongelma on hiukan se että kaikki haluaisi huomiota 24/7. Ei haluta tuottaa pettymyksiä eikä niitä pettymyksiä opita käsittelemään. Vanhemmat eivät halua sanoa lapselle että heidän on mentävä vaikka iltapäivä kerhoon jos hän ei siellä viihdy. Ei sitä ei voi sanoa lapselle sen sijaan jonkun pitäisi tehdä siitä iltapäivätoiminnasta sellaista että lapsi siellä saa huomiota ja niitä virikkeitä joita hän haluaa että ei vain joudu pettymään. Samoin kotona vanhemmat ei missään nimessä voi tuottaa lapselle pettymystä että eivät ole tarjoamassa viihdykkeitä 24/7. Ei lasta on pakko huomioida silloin kun ollaan puhelimessa, silloin kun luetaan lehteä, silloin kun tehdään töitä tai opiskellaan koneella, silloin kun tehdään kotitöitä jne.
Sinulla ei taida olla lapsia tai sitten olet joku 70-luvun äiti
Mun lapset on 12v ja 15v.
No joo mutta miten käytännössä teet sen ettei lapsi sitten varmasti ota mitään kontaktia? Kun tosiaan sen ei tarvi olla kuin yksi kysymys niin huomio on jo muualla. Eikä kaikki tietenkään ole lapsesta kiinni, vaikka olisikin ns. hyväkäytöksinen ja rauhallinen lapsi niin voi sattua jotain mihin vanhemman on pakko puuttua heti. Kyllä 7-vuotias vielä tarvitsee valvontaa tai ainakin aikuisen joka tarvittaessa reagoi. Tässä on tosin varmasti kyse siitäkin että kuinka paljon keskittymistä työ/opinnot vaatii, sekä vanhemman omasta keskittymiskyvystäkin.
Lapsi saa ottaa kontaktia, mutta itse en aina vastaa siihen. Myöhemmin asiasta voi ja pitää toki keskustella. Isällä/äidillä oli palaveri kesken enkä kyllä yhtään tiedä mitä sä kerroit kertoisitko asian nyt. Jos lapsi ei muista asiaa, se tuskin oli niin tärkeää että sen vuoksi olisi edes kannattanut keskeyttää keskittymistä vaativaa tekemistä.
Olen kyllä sitä mieltä että tämä on ihan hyvä oppia jo lapsena. Lasten kanssa tuota keskustelua ei ole tarvinnut käydä vuosiin. Kyllä he osaavat odottaa sitä että minulla ei ole joku asia kesken. Puolison kanssa sen sijaan tätä keskustelua pitää käydä päivittäin. Mä en nyt pysty kuuntelemaan/vastaamaan, puhutaan illalla tai huomenna.
Olen tavallaan samoilla linjoilla kanssasi tässä asiassa. Juuri noin sitä onkin varmaan ihan hyvä opetella, mutta tuossa opettelussakin menee oma aikansa, ja niitä häiriöitä ehtii syntyä. Itse häiriinnyn jo siitä kun lapsi ottaa kontaktia, vaikka en siis itse vastaisikaan kysymyksiin tms. Jo pelkkä lapsen läsnäolo muuttaa tilannetta. Ja tosiaan niitäkin hetkiä voi tulla kun on pakko reagoida.
Minusta kyllä kannattaa miettiä aika tarkkaan että sopiiko omalle perheelle tuo etätyö+pieni lapsi (tai ehkä useampikin) kotona - yhdistelmä. Itselleni ei varmaan sopisi, vaan siitä kärsisi kaikki osapuolet. Siksi suosittelenkin ensin totuttelua ip-kerhoon sekä tarvittaessa kokeiluja että kuinka kotona olo sujuisi. Lapset saattaa myös joskus vain testata vetoamalla vanhemman tunteisiin, jos nyt on sattunut saamaan vaikka tuollaisen ajatuksen että ei huvita mennä ip-kerhoon. Ei siellä välttämättä niin kauheaa ole kuin lapsi väittää, joten siksikin seurailisin vielä tilannetta. Sinne ip-kerhoonkin voisi muuten varmaan soittaa tai laittaa viestiä, voisi ehkä kysyä ohjaajienkin näkemystä lapsen tilanteesta että vaikuttaako viihtyvän ja onko kavereita jne. Muiden vanhempien kokemuksia voi myös kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Kyllä niitä iltapäiväkerhoja on ollut jo kymmiävuosia ja sitä ennen, kokoonnuttiin jonkun kotiin, jossa oli joku aikuinen. Myös maailma on muuttunut, samoin lapsen oikeudet.
Muualla Euroopassa alle 12v yksin jättäminen on lapsen heitteellejättö ja lastensuojelu asia, miksi sitten Suomessa olisi toisin. Muualla viedään jopa lapset kouluun.
Saiko lapset toisen lapsen aikuisen huomion kun kokoonnuttiin vaikka naapuriin? En ainakaan itse muista että niin olisi ollut. Ja jos lapsi ei saa sitä huomiota jatkuvasti tarkoittaako se sitä että hän olisi yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Kyllä niitä iltapäiväkerhoja on ollut jo kymmiävuosia ja sitä ennen, kokoonnuttiin jonkun kotiin, jossa oli joku aikuinen. Myös maailma on muuttunut, samoin lapsen oikeudet.
Muualla Euroopassa alle 12v yksin jättäminen on lapsen heitteellejättö ja lastensuojelu asia, miksi sitten Suomessa olisi toisin. Muualla viedään jopa lapset kouluun.
Saiko lapset toisen lapsen aikuisen huomion kun kokoonnuttiin vaikka naapuriin? En ainakaan itse muista että niin olisi ollut. Ja jos lapsi ei saa sitä huomiota jatkuvasti tarkoittaako se sitä että hän olisi yksin?
No monella se lapsen kotona olo etätöiden aikana käytännössä vaatisi juuri noita tilanteita että lapsen joutuisi jättämään useammaksi tunniksi täysin ilman huomiota, tai vaihtoehtoina se ettei töitään hoida kunnolla. Kyse ei ole siis siitä että lapsi ihan koko ajan vaatisi jotain ja vanhempi hyväksyisi sen, vaan voi olla että töistä ei yksinkertaisesti ole mahdollista irtautua edes hetkeksi useamman tunnin aikana. Kyllä se on minusta jo heitteillejättöön verrattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ennen pärjäsi ilman iltapäiväkerhoja? Tai sitä että eivät saaneet aikuisen huomiota 24/7?
Kyllä niitä iltapäiväkerhoja on ollut jo kymmiävuosia ja sitä ennen, kokoonnuttiin jonkun kotiin, jossa oli joku aikuinen. Myös maailma on muuttunut, samoin lapsen oikeudet.
Muualla Euroopassa alle 12v yksin jättäminen on lapsen heitteellejättö ja lastensuojelu asia, miksi sitten Suomessa olisi toisin. Muualla viedään jopa lapset kouluun.
Milloin ennen? Minä olin 80-luvulla ip:ssä 1.-4. luokat.
Kunnalliset ja iltapäiväkerhot eka-ja tokaluokkaisille tuli Eeva Ahtisaaren aloitteesta, Martti Ahtisaaren presidenttikaudella eli joskus 90-luvulla.
Sitä aikaisemmilla vuosikymmenillä pienille koululaisille järjesti ip-kerhoja seurakunnat, Martta-järjestö, poliittisen nuorisojärjestöt, 4H jne. ja se oli paikkakunta sidonnainen, jossakin niitä oli enemmän, kuin toisilla paikkakunnilla, koska niitä järjestiin vapaaehtois työvoimin ja työllistämistuella.
Nykyajan ongelma on hiukan se että kaikki haluaisi huomiota 24/7. Ei haluta tuottaa pettymyksiä eikä niitä pettymyksiä opita käsittelemään. Vanhemmat eivät halua sanoa lapselle että heidän on mentävä vaikka iltapäivä kerhoon jos hän ei siellä viihdy. Ei sitä ei voi sanoa lapselle sen sijaan jonkun pitäisi tehdä siitä iltapäivätoiminnasta sellaista että lapsi siellä saa huomiota ja niitä virikkeitä joita hän haluaa että ei vain joudu pettymään. Samoin kotona vanhemmat ei missään nimessä voi tuottaa lapselle pettymystä että eivät ole tarjoamassa viihdykkeitä 24/7. Ei lasta on pakko huomioida silloin kun ollaan puhelimessa, silloin kun luetaan lehteä, silloin kun tehdään töitä tai opiskellaan koneella, silloin kun tehdään kotitöitä jne.