Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa te jotka tiedätte: miten ihmiset osaa kouluttaa itselleen sellaisen koiran, joka aina kulkee vierellä vaikka olisi vapaanakin eik...
Kommentit (150)
Meillä koira ollut aina vähän arka ja leimautunut vahvasti perheenjäseniin. Oli helppoa kouluttaa kulkemaan vieressä ja pysymään lähettyvillä ihan palkitsemalla. Ei ole koskaan lähtenyt omille teilleen vaan pysyy aina pihapiirissä. Seuraa meitä ihmisiä kuin hai laivaa ulkona. Mökilläkin kun saa olla vapaana pysyttelee pihapiirissä ja jos menee esim mökin taakse nii tulee kutsumalla heti luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jokaisesta koirasta saa sellaista. Yleensä kyse on poikkeavasta yksilöstä, joka on lisäksi koulutettu. Koiralla on yleensä myös aika paljon ikää tuossa vaiheessa.
Ainoa tällainen koira, joka on tullut vastaan on ystävän koira, jota ei ollut sen suuremmin koulutettukaan. Oli tosiaan poikkeava yksilö. Ihan sama mitä tuli vastaan, ei lähtenyt omille teilleen.
Eikä mitään muutakaan kirjoitti:
Lauma eläin on pakko aikuistumis vaiheessa antaa turpaan koska se ottaa muuten johtajan paikan. Sen pitää totella ihmistä eikä itseään tai muita. Niiden varastettuja koirien omistajat on tehnyt työtä niiden kanssa ja maksanut eläin lääkärit kukaan ei voi varastaa toisten koiria . Hävytöntä.
Kun taidot lakkaa, väkivalta alkaa.
T. Koiranomistaja
Eikä mitään muutakaan kirjoitti:
Lauma eläin on pakko aikuistumis vaiheessa antaa turpaan koska se ottaa muuten johtajan paikan. Sen pitää totella ihmistä eikä itseään tai muita. Niiden varastettuja koirien omistajat on tehnyt työtä niiden kanssa ja maksanut eläin lääkärit kukaan ei voi varastaa toisten koiria . Hävytöntä.
Tämä johtajuusoppi on kumottu jo aikapäiviä sitten. Tule sinäkin tälle vuosikymmenelle.
Pennusta asti olen pitänyt irti ja alussa palkitsin luoksetuloa namupaloilla ja tein toistoja tosi paljon. Jossain vaiheessa namupalat jäi, kun koira oli lähettyvillä aina. Kuten joku tuossa edellä kirjoitti, välillä menin puun taakse piiloom ja pentu oppi pitämään minua silmällä. Nyt menee välillä edessä tai takana, mutta aina lähettyvillä. Asiaa helpottaa myös, kun ei ole mitään metsästysviettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Berliinissä näkee ihan päivittäin koiria, jotka kulkevat ilman hihnaa kaupungin vilinässä omistajan kannoilla. Ihan kaiken rotuisia koiria. En todellakaan tiedä miten ne on koulutettu. Kai en ovat niin tottuneet kaupungin etteivät välitä niistä.
Oma koirani ei pysy edes pihassa, jos portti unohtuu auki niin lähtee omille teilleen. Tulee kyllä sitten omatoimisesti myös takaisin, mutta en todellakaan halua että koira kulkee omilla teillään. Siksi se on aina hihassa kun lähdemme kotipihasta. Ja olen yrittänyt kouluttaa monilla tässäkin ketjussa kuvatuilla keinoilla. Kaikista koirista ei vaan saa niin tottelevaisia.
Vierailija kirjoitti:
Berliinissä näkee ihan päivittäin koiria, jotka kulkevat ilman hihnaa kaupungin vilinässä omistajan kannoilla. Ihan kaiken rotuisia koiria. En todellakaan tiedä miten ne on koulutettu. Kai en ovat niin tottuneet kaupungin etteivät välitä niistä.
Oma koirani ei pysy edes pihassa, jos portti unohtuu auki niin lähtee omille teilleen. Tulee kyllä sitten omatoimisesti myös takaisin, mutta en todellakaan halua että koira kulkee omilla teillään. Siksi se on aina hihassa kun lähdemme kotipihasta. Ja olen yrittänyt kouluttaa monilla tässäkin ketjussa kuvatuilla keinoilla. Kaikista koirista ei vaan saa niin tottelevaisia.
Veikkaisin, että johtuu osittain myös siitä, että suomessa koira on pidettävä joka paikassa kiinni. Täällä omistajan seuraaminen ei muodostu samalla tavalla rutiiniksi, kun se on kuitenkin hihnassa suurimman osan aikaa. Ei riitä, että harjoitellaan kerran viikossa tai harvemmin. Maissa, jossa koiraa voi pitää enemmän vapaana, pentu oppii messissäpysymisen taidon, kun sitä voidaan harjoitella parhaassa oppimisiässä ja joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin tätä asiaa Saksassa. Siellä ei varmaan yksikään vastaantuleva koira ollut talutushihnassa, ja hyvin pysyivät kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä koira ollut aina vähän arka ja leimautunut vahvasti perheenjäseniin. Oli helppoa kouluttaa kulkemaan vieressä ja pysymään lähettyvillä ihan palkitsemalla. Ei ole koskaan lähtenyt omille teilleen vaan pysyy aina pihapiirissä. Seuraa meitä ihmisiä kuin hai laivaa ulkona. Mökilläkin kun saa olla vapaana pysyttelee pihapiirissä ja jos menee esim mökin taakse nii tulee kutsumalla heti luokse.
Sama homma, että koira on hieman arka ja hyvin kiintynyt minuun. Ei ole oikeastaan tarvinnut mitään opettaa, kun ihan luonnostaan haluaa olla lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti koiralla ja kouluttajalla pitää olla vahva vuorovaikutussuhde, ja molemminpuolinen luottamus. Muuten ei onnistu se, että koiraa pidettäisi irrallaan yhtään missään. Se, onnistuuko koiran kouluttaminen niin, että sitä voi ulkoiluttaa fyysisesti vapaana, (koirahan ei ole vapaa silloin, kun se on ihmisen käskyvallan alla), riippuu paitsi koirasta, myös kouluttajasta/omistajasta.
Minun koirani kulki noin. Oli tosi tottelevainen ja oppi tosi nopeasti. Pentuna oli ihan mahdoton, mutta kaksivuotiaana alkoi tottelemaan oikein hyvin. En tiedä miten sain koiran niin hyvin tottelemaan. Oli ensimmäinen koirani. Varmaankin sitkeydellä ja toistoilla, mutta luulen, että suurin syy oli koiran luonne. Nyt on erirotuinen koira ja sille ei jää kyllä mikään oppi päähän, vaikka ikääkin jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin kokeilisin ajokoiran kanssa tuota. Jos onnistuisikin jossain määrin niin ei oikein reilua sille koiralle ehkä.
Mulla oli sekarotuinen pystykorva, semmoinen jämtlannin näköinen, tuli kun vihelsi vaikka kesken jäniksen jahtaamisen. Toinenkin oli, sama ilmiö kun meinasi lähteä linnun perään, eikä ollut mikään tottelevaisuusvalio muuten mutta kuulemma siinä oli collieta mukana. Mutta ne oli tosi fiksuja koiria kyllä.
Koira tykkää tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa jos se kokee että ihminen ymmärtää jotain jostain. Totta kai se silloin kulkee mukana, sehän on laumassa metsästävä eläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.
Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...
Ei kyse ole siitä, että se tuntuisi mahdottomalta, vaan siitä, etten tiedä miten se käytännössä tehdään niin, että se myös toimii. Esim. millaista palautetta annetaan, jos pentua koulutetaan tähän ja se kumminkin lähtee karkailemaan minne sattuu, niin kuin varmaan aluksi tapahtuu. Esim. kehutaanko ja palkitaanko, kun tulee takaisin? Riittääkö se taidon oppimiseen? Entä jos se ei palaakaan vaan huitelee pitkin maisemaa kunnes väsyy?
En siis ole ottamassa koiraa, kunhan nyt vapaapäivän ratoksi aloin tällaistakin miettimään.
Täällä on ohjeita.
Itse opetin alussa sitä remmissä, sitten vasta ilman - ja sisätiloissa silloin. Eipä karkaa kauas,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun koirani kulki noin. Oli tosi tottelevainen ja oppi tosi nopeasti. Pentuna oli ihan mahdoton, mutta kaksivuotiaana alkoi tottelemaan oikein hyvin. En tiedä miten sain koiran niin hyvin tottelemaan. Oli ensimmäinen koirani. Varmaankin sitkeydellä ja toistoilla, mutta luulen, että suurin syy oli koiran luonne. Nyt on erirotuinen koira ja sille ei jää kyllä mikään oppi päähän, vaikka ikääkin jo on.
minkärotuisia, entinen ja nykyinen?
Vierailija kirjoitti:
Paimenkoirat paimentavat laumaansa ja omistaja kuuluu laumaan. Katsokaapas seuraavan kerran vierellä nätisti kulkevan koiran ulkonäköä. Lähes aina se on sheltti, collie tms.
Seuraavaksi vastaan juoksee terrieri eli saalistaja vetäen omistajaansa perässään…kaupan päälle ärsyttävästi räyhäten.
Minä olen nähnyt vierellä kulkevan chihuahuan.
Olen nähnyt myös vierellä kulkevan whippetin. Tosin sen pitää olla hyvin juoksutettu, että malttaa yleensäkään kävellä.
Vaatii rutkasti treeniä, sopivan koiran ja ripauksen onnea. Eikä pomminvarmaa koiraa siltikään ole olemassakaan, mutta niitä 99.9% sentään on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.
Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...
Ei kyse ole siitä, että se tuntuisi mahdottomalta, vaan siitä, etten tiedä miten se käytännössä tehdään niin, että se myös toimii. Esim. millaista palautetta annetaan, jos pentua koulutetaan tähän ja se kumminkin lähtee karkailemaan minne sattuu, niin kuin varmaan aluksi tapahtuu. Esim. kehutaanko ja palkitaanko, kun tulee takaisin? Riittääkö se taidon oppimiseen? Entä jos se ei palaakaan vaan huitelee pitkin maisemaa kunnes väsyy?
En siis ole ottamassa koiraa, kunhan nyt vapaapäivän ratoksi aloin tällaistakin miettimään.
Täällä on ohjeita.
Itse opetin alussa sitä remmissä, sitten vasta ilman - ja sisätiloissa silloin. Eipä karkaa kauas,
siis tässä: https://koirakoutsi.fi/tokon-lyhyt-oppimaara-osa-2/
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin pennun kanssa niin, että pidän mahdollisimman paljon vapaana ja sen tehtävä on vahtia missä menen. Pari kertaa, kun pentu on jäänyt haahuilemaan omiaan, olen mennyt hetkeksi piiloon. Kerta pari riittänyt ja palleroinen on pysynyt ihan vapaaehtoisesti lähettyvillä. Riippuu varmaan myös rodusta ja yksilöstä kuinka itsenäinen on. En myöskään tiedä miten tällainen toimisi aikuisen koiran kanssa, mutta pentua varmaan maailma jänskättää vielä niin paljon, ettei halua jäädä yksin. Olen myös aina palkannut, kun tulee luokse. Tähän sitten vain liittänyt tule- komennon.
Se riippuu pennustakin. Meidän yksi pentu aikanaan karkasi ensimmäisen kerran alle 8-viikkoisena yksinään tutkimaan lähimetsää eikä välttämättä tullut pihalta sisään kuin kantamalla vaikka olisi jäänyt sinne omin nokkinensa keskellä sysimustaa yötä. Luoksetuloa ja lähellä pysymistä sai opettaa ihan tosissaan että oppi. Piiloleikkejä mekin on muiden koirien kanssa hyvällä menestyksellä käytetty, mutta tuon kanssa olisi saanut alkuun kökkiä piilossa vaikka maailman tappiin ja etsiä sitten itse koiran jostain kilometrien päästä puuhastelemasta omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin pennun kanssa niin, että pidän mahdollisimman paljon vapaana ja sen tehtävä on vahtia missä menen. Pari kertaa, kun pentu on jäänyt haahuilemaan omiaan, olen mennyt hetkeksi piiloon. Kerta pari riittänyt ja palleroinen on pysynyt ihan vapaaehtoisesti lähettyvillä. Riippuu varmaan myös rodusta ja yksilöstä kuinka itsenäinen on. En myöskään tiedä miten tällainen toimisi aikuisen koiran kanssa, mutta pentua varmaan maailma jänskättää vielä niin paljon, ettei halua jäädä yksin. Olen myös aina palkannut, kun tulee luokse. Tähän sitten vain liittänyt tule- komennon.
Se riippuu pennustakin. Meidän yksi pentu aikanaan karkasi ensimmäisen kerran alle 8-viikkoisena yksinään tutkimaan lähimetsää eikä välttämättä tullut pihalta sisään kuin kantamalla vaikka olisi jäänyt sinne omin nokkinensa keskellä sysimustaa yötä. Luoksetuloa ja lähellä pysymistä sai opettaa ihan tosissaan että oppi. Piiloleikkejä mekin on muiden koirien kanssa hyvällä menestyksellä käytetty, mutta tuon kanssa olisi saanut alkuun kökkiä piilossa vaikka maailman tappiin ja etsiä sitten itse koiran jostain kilometrien päästä puuhastelemasta omiaan.
Näin vähän uumoilinkin, että riippuu paljolti myös yksilöstä ja rodusta. Itselläni omistajaan tukeutuvia paimenkoiria, joten on ollut helppoa opettaa. Olen kuullut, että esim. husky on luonteeltaan sen verran itsenäinen, että ei välttämättä toimi tämä metodi. Tiedän myös yhden tällaisen jästipää mopsin :D
Paimenkoirat paimentavat laumaansa ja omistaja kuuluu laumaan. Katsokaapas seuraavan kerran vierellä nätisti kulkevan koiran ulkonäköä. Lähes aina se on sheltti, collie tms.
Seuraavaksi vastaan juoksee terrieri eli saalistaja vetäen omistajaansa perässään…kaupan päälle ärsyttävästi räyhäten.