Miten kieltäytyä kummiudesta?

Kysy oliko pyyntö vitsi.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 22:28"]Tuo koko nimikkoaikuisjuttu on säälittävä. Nimetään pari tuttua joilta odotetaan lahjoja jouluna ja synttäreinä. Kerro että et ymmärrä mikä roolisi olisi, kun et voi antaa hengellistä kasvatusta.
[/quote] omalla lapsella kirkkokummien lisäksi kaksi kummia. Keskustelin etukäteen näiden kanssa mitä kymmius on, lähinnä että pysyvät lapsen elämässä, ovat toivottavasti isompana lapselle keskusteluseurana yms. En suostunut ottamaan vastausta heti vaan halusin että miettivät sitoutumista enben kuin vastaavat. Ihania kummeja ovat olleet. Ovat ihan eri tavalla kiinnostuneita lapsesta kuin muut ystävät ja se oli ajatuskun. En ymmärrä mikä joitakin haittaa tässä nimikkokummiudessa.

up

Kyllä mä ainakin oon aatellu jatkossa kieltäytyä kummiudesta. Meillä on jo 9 kummilasta. 

Mikä se ap:n syy kieltäytyä kummiudesta oli? Siis muu kuin ei huvita. Kummiudesta voi todellakin kieltäytyä, mutta minusta kohteliasta on kertoa oikea syy. Tuo että on jo ennalta useita kummilapsia on minusta erityisen hyvä syy kieltäytyä, mutta se ei tainnut olla ap:n syy.

Olen yhdelle lapselle kirkkoon kuulumaton haltiakummi. No hoidin lasta vauvana paljon. Lopulta se huostaanotettiin ja en kuullut lapsesta ja äidistä vuosiin mitään. Kun lapsi meni ripille, postilaatikosta löytyi lasku, mikä on minun osuus lahjasta. En maksanut, koska en ole lainkaan varma, että raha olisi mennyt lapselle. Toisaalta, kun en ollut lasta nähnytkään kuin 1 vuoden ikäisenä viimeksi, ei kiinnostanut maksaa kyseistä laskua.

Minä olen kieltäytynyt kummiudesta. Omassa perheessäni oli silloin "kriisi" menossa. Lapseni sairastui ja odottelimme pelonsekaisina diagnoosia ja kaikkea sairauteeen liittyvää. Kummipyyntö tuli juuri tähän samaan syssyyn ja koin, etten sillä hetkellä jaksanut olla mukana tosien perheen ilon hetkissä.

Joskus myöhemmin on asia tullut mieleen ja olen ajatellut, että olisin tuon kivan ytön kummi mutta...varsinkin kun hänen kumminsa eivät oikein pidä mitään yhteyttä tyttöön. Harmittaa tytön puolesta ja itsenikin. Minä olen kuitenkin saanut olla tytön elämässä, ihan arjessakin paljon mukana.Ystävyys  perheen kanssa säilyi. Siitä olen kiitollinen vaikken kummi olekaan. Elämä vaan meni niin ja koen edelleen, että kummiudesta SAA kieltäytyä.

Sanot kiitos ei.

Sano ettet kuulu kirkkoon,niinkuin ite tein.

Mikä ihmeen nimikkoaikuinen??

Itse arvostaisin rehellisyyttä. Kerro, miksi et halua. Voit myös vedota vaikka henkilökohtaiseen kriisiin tms...

Onko siihen joku erityinen syy, ettet halua kummiksi? Itse ainakin kertoisin suoraan, ettei aikataulu/taloudellinen tilanne/välimatka/mikä ikinä luultavasti anna myöten kaikkiin kummin velvollisuuksiin, mitä ehkä odotetaan, mutta jos se on selvä ja ok, tulen kummiksi kyllä.

Mun serkkuhan ilmoittaa pamautti vasta lapsensa ristiäsissä että musta tulee kummi... Tai paremminkin huuteli vaan että "mihis seurakuntaan sää kuulu?" - ja kun sanoin että väestörekisteriin niin julmistui pappi ja kauhea meuhkaus papilta... Olipas rattoisaa :P Pistin myöhemmin välit poikki serkkuuni.

Nimikkoaikuinen? Lapsen vanhemmat eivät kai kuulu kirkkoon, joten lasta ei kasteta, joten ei myöskään ole kummeja.

Jos taas on kyse kastamisesta, niin kummiudesta ei yleensä kieltäydytä. Se on kunniatehtävä. Mutta kirkkoon kuulumaton ei tietenkään voi olla kummi, jos lapsi siis kastetaan.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 20:00"]

Sano ettet kuulu kirkkoon,niinkuin ite tein.

[/quote]

En kuulukaan kirkkoon, mutta siihen ei voi vedota, sillä lasta ei kasteta. Kyseessä olisi ei-kristillinen kummius eli lapsen elämässä vahvasti läsnä olevan lapsen rooli. Harva kristillinen kummikaan kai mitään kristinoppia antaa. -ap

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 20:04"]

Onko siihen joku erityinen syy, ettet halua kummiksi? 

[/quote]

En ole kiinnostunut tällaisesta tehtävästä. -ap

Sano, että et halua sitoutua tuollaiseen tehtävään.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 20:18"]Sano, että et halua sitoutua tuollaiseen tehtävään.
[/quote]

Minustakin suoraan vain näin. Tietysti voi pehmittää ja sanoa, että lapsi ansaitsee sellaisen kummin, joka oikeasti haluaa ja jaksaa panostaa tehtävään ja olla aktiivisesti läsnä ja että tiedät itsesi, etkä valitettavasti tällainen aikuinen lapselle olisi. Kyllä kummiksi pyytävänkin pitää olla varautunut siihen, että kieltävä vastaus sieltä voi tulla. Minusta teet hienosti, kun et rupea väkisin haluamattasi tehtävään, johon sinulla ei ole mielenkiintoa ja näin ollen lapsi jää kokematta etäistä kummia. Kumpa omatkin kummini olisivat uskaltaneet kieltäytyä, ehkä tehtävään olisi löytynyt joku, jota asia kiinnostaa enemmän.

Kummiksi ja arkunkantajaksi kysyttäessä ei kieltäydytä kunniasta. Mutta kun kyseessä ei oikeasti ole kummiudesta, voit sanoa, ettei sinulla ole rahkeita "kummiksi". Et halua tuottaa lapselle ja lapsen vanhemmille pettymystä, joten haluat suoraan kieltäytyä. Turha mun mielestä lähteä kaartelemaan asiassa.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 20:30"]Kummiksi ja arkunkantajaksi kysyttäessä ei kieltäydytä kunniasta. Mutta kun kyseessä ei oikeasti ole kummiudesta, voit sanoa, ettei sinulla ole rahkeita "kummiksi". Et halua tuottaa lapselle ja lapsen vanhemmille pettymystä, joten haluat suoraan kieltäytyä. Turha mun mielestä lähteä kaartelemaan asiassa.
[/quote]

Arkunkantaminen on pieni hetki elämästä, kummius ainakin 15 vuoden pesti. En ihan vertaisi niitä. Tosin arkunkantamisestakin kuuluu kieltäytyä, jos tietää ettei siihen pysty, vaikka sairauden tai itkuherkkyyden takia.

Tärkeintä on, että kieltäydyt jotenkin. Itsekin haluaisin lapselle kummin, joka ottaa tehtävän ilolla vastaan.