Vainaja "ystävä" vaatii kuolinpesältä rahaa auttamistyöstään
Kaukainen sukulainen kuoli, ja perintö on tulossa jakoon. Kuolinpesään on tullut vaatimus, joka on jo kirjattu kuolinpesän velkoihin ihmeekseni. Vaatija väittää olleensa vainajan ystävä, joka hän väittää auttaneensa vainajaa hänen elinaikanaan käyden ruokakaupassa, siivoten ym. En tiedä onko se totta, ja vaikka olisikin, miten tuollaisesta vapaaehtoisavusta voi vaatia kuolinpesältä "palkkaa" ? MIten ihmeessä tällainen vaatimus on voitu ottaa kuolinpesän velkoihin? Kenelläkään kokemusta tällaisesta?
Kommentit (74)
Saahan sitä haluta vaikka ja mitä
ei voi tuollaista jälkikäteen vaatia, jos mitään sopimusta tms. ei löydy. Miksi ihmeessä noita asioita ei ole hoidettu elinaikana? Melko erikoiselta kuulostaa.
Antaa vaatia. Älkää antako sille penniäkään.
Voi saadakin, jos voi todistaa työnsä. Väite suullisesta sopimuksesta ja todisteet avusta voi riittää laskun laittamiseen perikunnalle. Tiedän tapauksia, joissa on mennyt läpi.
Toinen juttu on, että kun sinä ap ja te muut kaukaiset sukulaiset olette nyt haaskalla perimässä, niin miksette itse auttaneet vainajaa vaan vieraan piti auttaa? Jos apu on ollut todellista, niin tuo auttajahan rahaa tarvisi, ettekä te.
Voit kopioida tämän viestin lähetettäväksi vainajan "ystävälle:" Painu vittuun.
Ap tässä. Asiassa voi nähdä noitakin puolia. Itse en ole koskaan edes tavannut vainajaa, niin kaukaisia ollaan. Tietysti on hyvä, jos apua tarvitseva ihminen on saanut apua. Perillisten kiitollisuudenvelkaanhan tässä moraalisella tasolla vedotaan. Ja voihan se olla niinkin, että auttaja tarvitsee rahaa enemmän kuin me. Mutta mistä minä voin teitää, onko tämä auttaja joku huijari? Ja vaikka apu olisikin ollut todellista, mikä ystävä se on, joka vaatii auttamisestaan rahaa? En voi myöskään tietää, onko tämä "ystävä" jo saanut rahaa vainajan elinaikana. Tiedossani ei ole kirjallista eikä suullista sopimusta. Minusta tämä on niin erikoinen juttu. Tuntuu hurjalta, jos joku random voi tulla sivusta esittämään vaatimuksiaan.
No jos kerran kuolinpesä haluaa tätä ystävää auttamisestaan muistaa, mikäs siinä?
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 17:13"]Ap tässä. Asiassa voi nähdä noitakin puolia. Itse en ole koskaan edes tavannut vainajaa, niin kaukaisia ollaan. Tietysti on hyvä, jos apua tarvitseva ihminen on saanut apua. Perillisten kiitollisuudenvelkaanhan tässä moraalisella tasolla vedotaan. Ja voihan se olla niinkin, että auttaja tarvitsee rahaa enemmän kuin me. Mutta mistä minä voin teitää, onko tämä auttaja joku huijari? Ja vaikka apu olisikin ollut todellista, mikä ystävä se on, joka vaatii auttamisestaan rahaa? En voi myöskään tietää, onko tämä "ystävä" jo saanut rahaa vainajan elinaikana. Tiedossani ei ole kirjallista eikä suullista sopimusta. Minusta tämä on niin erikoinen juttu. Tuntuu hurjalta, jos joku random voi tulla sivusta esittämään vaatimuksiaan.
[/quote]
Et tavannut ikinä, mutta perintö kyllä kelpaa.
Ei auttaja saa koskaan rahaa. Olin ainoa, joka auttoi äitiämme, kun hän meni huonoon kuntoon. Kuskasin lääkärissä, siivosin, hoisin lääkeasiat ja kaikki käytännön asiat. Muut välillä kävivät äidin luona passauttamassa itseään tajuamatta, kuinka huonossa kunnossa äiti oli.
Kun äiti kuoli, sisarukset oli peräkärryjen kanssa pihalla ensimäisenä hakemassa kaikkea kivaa pois, vaikka eivät äidin eteen olleet tikkua ristiin laittaneet. Kaikesta avustani en saanut mitään korvausta.
"Auttajan" vaatimuksen voi riitauttaa, varsinkin jos ei löydy kirjallista sopparia vainajan ja auttajan väillä. Suullisesta sopimuksesta pitäisi olla todisteita/ todistajat.
Onko kyseessä iso summa, useita satasia? Vai ihan jotain kymppejä-satanen? Onhan se voinut ostaa ruokaa eikä tää avustettava oo ikinä mitään tajunnut maksaa eikä avusta oo ilennyt pyytää. Jos on oikeesti pienehkö summa niin tuskinpa sitä sen enempää kannattaa vatvoa jos huomattavan iso, niin sitten vois kuitteja yms. ruveta pyytelemään
Minä olen luopunut jo kolmesta perinnöstä, ei minulla ole mitään oikeutta ottaa vastaan tuntemattomien ihmisten omaisuutta.
Ihmiset on ahneita paskoja.