Vainaja "ystävä" vaatii kuolinpesältä rahaa auttamistyöstään
Kaukainen sukulainen kuoli, ja perintö on tulossa jakoon. Kuolinpesään on tullut vaatimus, joka on jo kirjattu kuolinpesän velkoihin ihmeekseni. Vaatija väittää olleensa vainajan ystävä, joka hän väittää auttaneensa vainajaa hänen elinaikanaan käyden ruokakaupassa, siivoten ym. En tiedä onko se totta, ja vaikka olisikin, miten tuollaisesta vapaaehtoisavusta voi vaatia kuolinpesältä "palkkaa" ? MIten ihmeessä tällainen vaatimus on voitu ottaa kuolinpesän velkoihin? Kenelläkään kokemusta tällaisesta?
Kommentit (74)
59 kirjoittikin jo kaiken mitä olin tulossa sanomaan, kiitos sinulle.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:40"]
Kyllä ne rintaperittömät sukulaiset usein perii puoliso ja puolison jälkeen sitten sen suku. Eli toisen puolen suku jää täysin ilman perintöjä, jos ei erikseen ole laadittu testamntteja. Ja kun on lapseton pariskunta, kumpikaan ei halua luopua oikeudesta saada koko omaisuus hallintaansa toisen kuollessa. Eli jos haluaa testamenttia muuttaa yksipuolisesti, menettää myös oikeuden siihen toiseen puoliskoon.
Käytännössä koettua, vaikka vainaja vakuutteli että olisi halunnut testamentin muuttaa siltä osin, että hänenkin sukunsa perisi tämän puolison kuoleman jälkeen. Oli selvästi sairaampi. Mutta toki se ei käy varmaan, kun tietää kohta omistavan sairastuneen puolison omaisuuden kokonaan. Näin se menee.
Vaikka veri olisi paksumpaa. Moni vesittyy, ahneiden puolisoidenkin toimesta. Fiksu puoliso tekisi testamentin myös ensiksi kuolleen puolison omaisille tämän kuollessa. Petyin kaikenlaisiin järjestelyihin itse oman lähisukulaiseni poisnukkuessa, sillä oli aika selvää miten kaikki hoidettiin mahd.vähällä vaivalla ja sukulaiseni jäljet ikäänkuin lakaistiin pois. Tämä puoliso ei myöskään kunnioittanut vainajan toiveita, mutta olkoon.
Näin se kuolema näyttää ahneutensa.
[/quote]
Karpossahan oli kerran vuosia sitten juttu, että pariskunta vai oliko peräti koko perhe oli kuollut onnettomuudessa. Kuolinajat oli määritelty siten, että perimysjärjestyksen mukaan toisen puoliskon pitkäaikainen sukutila meni kokonaan toisen puolison suvulle. Kyse oli ihan minuuteista.
Korppeja ovat. Tapaus:
Lapseton pariskunta, mies kuoli ja ei keskinäistä testamenttia.
Miehen röyhkeät sukulaiset (sisko) tuli vaatimaan leskeltä perintö osaansa. Ei saanut lesken elinaikana. Myöhemmin kuitenkin sai.
Ahneus!
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:32"]
Ap, olisi mukavaa jos tosiaan selittäisit miksi et ole ollenkaan tavannut sukulaista, joka on kuitenkin niin läheistä sukua, että olet perillinen? Miksi sanot häntä kaukaiseksi sukulaiseksi?
[/quote]
Onhan näitä, että sisarusten välit ovat menneet ehkä kuralle, juurikin perintöriitojen takia. Sitten lapset eivät oel koskaan tavanneet tai ainakin vain ohimenevästi isänsä siskon tai äitinsä veljen. Sitten kun kuolo korjaa jomman kumman eikä isää/äitiä ole enää olemassa, voi olla että mitään yhteyttä ei ole piidetty sukuriitojen takia läheiseenkin sukuun. Hyvin yleistä SUOMESSA!
Valitettavasti!! Raha menee kaiken yli SUOMESSA!!
[/quote]
Tokihan näitä on, mutta ei se muuta tätiä tai enoa kaukaiseksi sukulaiseksi.
"On täysin normaalia, että vainajaa käytännön asioissa auttanut sukulainen, naapuri tai ystävä saa vaivoistaan palkkion kuolinpesästä. Olen seurannut läheltä tapausta, jossa sukulainen, joka ei kuuluut perillisiin, hoiti muistisairaan asioita usean vuoden ajan. Perilliset antoivat hänelle palkkioksi 10 % koko perinnön arvosta.
On varmasti mahdollista ottaa selvää, perustuuko hoitajan vaatimus tosiasioihin. Mikäli perustuu, olisi sekä oikeus että kohtuus maksaa hänelle palkkio."
Aivan. Hoidin muutaman vuoden naapurin vanhan tädin asioista, kävin kaupassa, käytin lääkärissä jne. (lapset asuivat kaukana), enkä tehnyt mitään numeroa asiasta ja tapasin vain muutaman kerran lapsia ohimennen.
Kutsu tuli perunkirjoitustilaisuuteen ja lähiomaiset halusivat antaa minulle 7000 euroa + hopeakaluston pesästä ja luottohoitajalle (vuodeosasto) joka valvoi viimeisen yön ja laittoi arkkuun 1500 euroa.
Verottajan kanssa ei ongelma, hopeakalusto oli lahja ja osa palkkiosta meni kulukorvaukseksi ja vain pieni osa verotettavaa tuloa.
Kaikilla pesänosakkailla ei tosiaan ole rahankiilto silmissä, vaan arvostavat rahan sijaan, enemmän vainajan ihmisarvoista viimeisiä elinvuosia.
[/quote]
Kyllä kaukainenkin sukulainen voi periä, eikä tarvitse olla edes täyssukulainen ollenkaan, ja silti voi saada perinnön. Olen itse lapseton ja testamentannut omaisuuteni puolisoni lapselle. Jos hän kuolee lapsettomana, minun omaisuuteni menee hänen kauttaan hänen äidilleen, joka ei tod ole minulle mitään sukua. Jos sekä tytärpuoleni että hänen äitinsä ovat kuolleet, omaisuuteni menee hänen sisaruspuolilleen, jotka eivät ole koskaan tavanneet minua. Sisarpuoltaan he eivät ole tavanneet sen jälkeen kun olivat 5- ja 3-vuotiaat eli eivät varmaan edes muista häntä.
Olenkin neuvonu perijääni tekemään testamentin avopuolisonsa hyväksi :)
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 22:02"]
Korppeja ovat. Tapaus:
Lapseton pariskunta, mies kuoli ja ei keskinäistä testamenttia.
Miehen röyhkeät sukulaiset (sisko) tuli vaatimaan leskeltä perintö osaansa. Ei saanut lesken elinaikana. Myöhemmin kuitenkin sai.
Ahneus!
[/quote]
Eikös lapseton pariskunta peri toisensa ilman testamenttiakin?
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:33"]
Mä olen sitä mieltä, että on huijari. Hänet olisi laitettu testamenttiin, jos olisi oikeasti auttanut tuollaisen rahamäärän edestä. Missään nimessä et suostu maksamaan!
[/quote]
Nyt kyselemään lähinaapureilta ja kyliltä, mikä oli totuus. Pienillä paikkakunnilla ihmiset tietävät, kuka auttoi ja ketä. Jos auttamistyö oli totta, korvaus tehdystä työstä on oikeudenmukaista, mutta pyydetty summa on suuri tai sitten markoissa. Luulisi auttajan kertoneen jollekin, että hänelle on luvattu palkkio.
[/quote]
Yksityisetsivä voisi hoitaa homman, jos rahaa löytyy. (En ole itse yksityisetsivä)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 20:21"]
Kyllä itse asiassa voi. Oma sukulaiseni pelasi tämän kortin, kun rintaperijätön sukulaisemme varmisti testamentilla, ettei tämä saisi hänen vaivalla säästetyistä, lähinnä vanhuuden turvaksi tarkoitetuista rahoistaan penniäkään. Kuollut sukulainen oli jo eläessään auttanut tätä sukulaista paljon taloudellisesti, mutta saanut palkakseen vain ilkeilyä.
On nimittäin olemassa sellainen lakipykälä, jonka mukaan 5 vuoden sisällä tapahtuneesta, lähinnä omaishoitajuutta tai henkilökohtaisen avustajan työtä vastaavasta, mutta epävirallisesta hoitotyöstä voi vaatia korvauksia kuolinpesältä. Todistettavissa tämä on, jos osuutta vaativa on esim. asunut vainajan kotona. Mutta tässä tapauksessa täytyy kuitenkin asettaa pesäjänjakaja, jolle tehty työ pitää pystyä todistamaan. Jos pesä on kovin pieni, ja perillisiä paljon, osuuttaan vaativan ei siis oikeasti ehkä kannata prosessiin lähteä.
Meillä muuten kävi niin, että tämä osuutta vaatinut ei lopulta saanut mitään. Lakikirjallisuudessa esimerkkitapauksena sellaisesta tilanteesta, jossa korovaus oli maksettu oli tuolloin 15 vuotta sitten tapaus, jossa joku ilmeisesti vähän yksinkertainen aikamiespoika oli ollut käytännössä "renkinä" pitkään sairastelleen vainajan tilalla asuntoa ja ylläpitoa vastaan. Testamenttia ei ollut. Eli tuossa tapauksessa kyllä varmasti osuus oli mennyt ihan oikeaan kohteeseen.
[/quote]
Onhan se ihan eri asia kun asuu samassa taloudessa. Käytännössä kukaan ei maksa mitään jollei ole pakko.
Autoin itsekin kaksi vuotta yhtä ystävää, pahaa tekee pelkkä ajatuskin menisin vaatimaan rahaa.
Ette maksa mitään! Todisteet pitää olla. Ei kuolinpesästä makseta palkkaa jos ei pysty todistamaan tehneensä työtä. Miksi testamenttia ei ollut "ystävän" hyväksi? Nii-in.
Mä olen sitä mieltä, että on huijari. Hänet olisi laitettu testamenttiin, jos olisi oikeasti auttanut tuollaisen rahamäärän edestä. Missään nimessä et suostu maksamaan!
"Vainaja ystävä"? Ei kai kuolleet mitään vaadi...
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 17:13"]Ap tässä. Asiassa voi nähdä noitakin puolia. Itse en ole koskaan edes tavannut vainajaa, niin kaukaisia ollaan. Tietysti on hyvä, jos apua tarvitseva ihminen on saanut apua. Perillisten kiitollisuudenvelkaanhan tässä moraalisella tasolla vedotaan. Ja voihan se olla niinkin, että auttaja tarvitsee rahaa enemmän kuin me. Mutta mistä minä voin teitää, onko tämä auttaja joku huijari? Ja vaikka apu olisikin ollut todellista, mikä ystävä se on, joka vaatii auttamisestaan rahaa? En voi myöskään tietää, onko tämä "ystävä" jo saanut rahaa vainajan elinaikana. Tiedossani ei ole kirjallista eikä suullista sopimusta. Minusta tämä on niin erikoinen juttu. Tuntuu hurjalta, jos joku random voi tulla sivusta esittämään vaatimuksiaan.
[/quote]
Miksi vaunaja testamenttasi omaisuuttaan sinulle vaikka ette koskaan edes tavanneet? Kaukaiset sukulaiset eivät peri.
Huijari. Saahan sitä yrittää saada rahaa noinkin. Älä maksa!
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:33"]
Mä olen sitä mieltä, että on huijari. Hänet olisi laitettu testamenttiin, jos olisi oikeasti auttanut tuollaisen rahamäärän edestä. Missään nimessä et suostu maksamaan!
[/quote]
Nyt kyselemään lähinaapureilta ja kyliltä, mikä oli totuus. Pienillä paikkakunnilla ihmiset tietävät, kuka auttoi ja ketä. Jos auttamistyö oli totta, korvaus tehdystä työstä on oikeudenmukaista, mutta pyydetty summa on suuri tai sitten markoissa. Luulisi auttajan kertoneen jollekin, että hänelle on luvattu palkkio.
Nämä kaikenlaiset perintöriidat ovat lakimiehillee nannaa. Meillä kävi niin kun yksi rintaperillisistä alkoi rettelöimään, että lopulta ei pesässä ollutkaan enää mitään mitä jakaa, kun 3 asianajaa olivat aikansa melskanneet.
Ja taas kerran se rettelöitsijä oli se, joka ei koskaan ollut vainajaan missään tekemisissä, mutta kiinnostus oli 100% kun tuli perinnönjako!
Yleensä vainajan fiksut ja sivistyneet lähiomaiset muistavat myös vainajan ystävää, jos hän on vielä auttanut vainajaa arkisissa asioissa, vaikka sitä ei olisi edes testamentissä mainittu. Se on hyvätavan mukainen ja ihan laillinen, jos se on perunkirjoitustilaisuudessa hyväksytty, uskottojen miesten läsnäolessa.
Kaikilla ei ole rahankiilto silmissä, kun vainaja on kylmennyt, vaan hyvät tavat ja muut arvot ratkaisevat enemmän, kuin tuleva perintö.