Vainaja "ystävä" vaatii kuolinpesältä rahaa auttamistyöstään

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 18:57"]

Ap tässä. Auttaja vaatii mielestäni isoa summaa, toistakýmmentätuhatta euroa. Hän on ehkä moraalisessa mielessä ansainnut rahansa. Minä ja muut kaukaiset sukulaiset emme ole millään tavoin tietenkään ansainneet perintöä. Se nyt vaan tulee meille, kun läheisempiä sukulaisia ei ole. Oikeus perintöön tulee lain kautta. Laki voi olla minun puolellani jos riitautan asian. Mutta haluanko aiheuttaa tuolle auttajalle ehkä elinikäisen mielipahan. Haluanko ahneen ja kylmän ihmisen maineen. Olenko ahne ja kylmä, koska kyllä minulle se perintöraha kelpaa.  

Vainaja on vähintään tätisi, ei voi olla sen kaukaisempi sukulainen. Serkut eivät enää peri, joten kovin kaukainen sukulainen et voi olla. Ennen provoilua kannattaisi vähän ottaa selvää asioista..

Höpö höpö. Itse olen saanut perintöä lapsettomalta isotädiltäni. Ihan ilman testamenttia. 

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 23:07"][quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 18:57"]

Ap tässä. Auttaja vaatii mielestäni isoa summaa, toistakýmmentätuhatta euroa. Hän on ehkä moraalisessa mielessä ansainnut rahansa. Minä ja muut kaukaiset sukulaiset emme ole millään tavoin tietenkään ansainneet perintöä. Se nyt vaan tulee meille, kun läheisempiä sukulaisia ei ole. Oikeus perintöön tulee lain kautta. Laki voi olla minun puolellani jos riitautan asian. Mutta haluanko aiheuttaa tuolle auttajalle ehkä elinikäisen mielipahan. Haluanko ahneen ja kylmän ihmisen maineen. Olenko ahne ja kylmä, koska kyllä minulle se perintöraha kelpaa.  

Vainaja on vähintään tätisi, ei voi olla sen kaukaisempi sukulainen. Serkut eivät enää peri, joten kovin kaukainen sukulainen et voi olla. Ennen provoilua kannattaisi vähän ottaa selvää asioista..

Höpö höpö. Itse olen saanut perintöä lapsettomalta isotädiltäni. Ihan ilman testamenttia. 
[/quote]

Niin? Väittikö joku ettei tätiä voi periä? Ap kuitenkin kertoi kyseessä olevan kaukaisen sukulaisen, mitä isotäti ei ole.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:48"]

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 20:21"]

Kyllä itse asiassa voi. Oma sukulaiseni pelasi tämän kortin, kun rintaperijätön sukulaisemme varmisti testamentilla, ettei tämä saisi hänen vaivalla säästetyistä, lähinnä vanhuuden turvaksi tarkoitetuista rahoistaan penniäkään. Kuollut sukulainen oli jo eläessään auttanut tätä sukulaista paljon taloudellisesti, mutta saanut palkakseen vain ilkeilyä.

On nimittäin olemassa sellainen lakipykälä, jonka mukaan 5 vuoden sisällä tapahtuneesta, lähinnä omaishoitajuutta tai henkilökohtaisen avustajan työtä vastaavasta, mutta epävirallisesta hoitotyöstä voi vaatia korvauksia kuolinpesältä. Todistettavissa tämä on, jos osuutta vaativa on esim. asunut vainajan kotona. Mutta tässä tapauksessa täytyy kuitenkin asettaa pesäjänjakaja, jolle  tehty työ pitää pystyä todistamaan. Jos pesä on kovin pieni, ja perillisiä paljon, osuuttaan vaativan ei siis oikeasti ehkä kannata prosessiin lähteä.

Meillä muuten kävi niin, että tämä osuutta vaatinut ei lopulta saanut mitään. Lakikirjallisuudessa esimerkkitapauksena sellaisesta tilanteesta, jossa korovaus oli maksettu oli tuolloin 15 vuotta sitten tapaus, jossa joku ilmeisesti vähän yksinkertainen aikamiespoika oli ollut käytännössä "renkinä"  pitkään sairastelleen vainajan tilalla asuntoa ja ylläpitoa vastaan. Testamenttia ei ollut. Eli tuossa tapauksessa kyllä varmasti osuus oli mennyt ihan oikeaan kohteeseen.

[/quote]

Jaa en lukenutkaan kunnolla, tämä vaikuttaa ihan samalta tapaukselta, mistä itse kirjoitin tuossa vähän myöhemmin. Savossa? Mutta ainakin tutut puhuivat, että varat olivat sen verran pienet, että ei siitä sukulaisillekaan mitään enää oikeudenkäyntien jälkeen jäänyt. 

[/quote]

Ei ole sama tapaus. En lähde tämän enempää asiaa avaamaan, mutta vaikka jotkut seikat täsmäävät, toiset eivät. Tässä ei menty oikeuteen asti, koska se ei ollut lopulta vaateentekijän edun mukaista, ja pesään jopa jäi jaettavaa, kun jakajia ei montaa ollut. 

Joka tapauksessa, tämä on hyvä osoitus siitä, miten perintöasioissa on usein, tai jopa yleensä, ihan muusta kyse kuin  siitä omaisuudesta.

Ap tässä. Onpas runsas keskustelu virinnyt parissa päivässä, kiitos kaikille osallistujille. Asiani tarkoitus ei ollut pohtia sitä, kuinka perintö on tulossa minulle ja mitä sukua mahdan olla, tai kuinka on mahdollista se, että en tuntenut vainajaa tai itse auttanut häntä. Pointtina oli "ystävän" vaatimus kuolinpesälle. Mielenkiintoista havaita, että vastaavia tapauksia on muuallakin, ja erityinen kiitos kaikille oman kokemuksensa vastaavasta tilanteesta avanneille.

Selvittäisin, onko ystävä todella auttanut. Muistaako naapurit tms. ystävän auttaneen. Jos on auttanut, palkitsisin. Ystävän pyytämä summa on liian iso, mutta palkitsisin pienemmällä summalla auttamisen määrän mukaan.

Ap tässä. Auttaja vaatii mielestäni isoa summaa, toistakýmmentätuhatta euroa. Hän on ehkä moraalisessa mielessä ansainnut rahansa. Minä ja muut kaukaiset sukulaiset emme ole millään tavoin tietenkään ansainneet perintöä. Se nyt vaan tulee meille, kun läheisempiä sukulaisia ei ole. Oikeus perintöön tulee lain kautta. Laki voi olla minun puolellani jos riitautan asian. Mutta haluanko aiheuttaa tuolle auttajalle ehkä elinikäisen mielipahan. Haluanko ahneen ja kylmän ihmisen maineen. Olenko ahne ja kylmä, koska kyllä minulle se perintöraha kelpaa.  

No huh. Ei missään nimessä tuollaista summaa pidä maksaa kenellekkään kun mitään ei ole mistään osoittaa. Ajattelin oikessti että se on joku max. tonni. On saattnut tuo sukulainen puhua että kun minusta aika jättää, niin saat perintöä, mutta testamenttihan siihen olisi pitänyt olla. Joo, ei. Saattasin jonkunlaisen kompromissisumman antaa, mutta jos käyttäytyy huonosti, niin ei pennin jeesusta- 

Joo, riitauttaisin moiset vasteet. Tositteita pöytään. Tyhmä ei tarvi olla.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 17:16"]

No jos kerran kuolinpesä haluaa tätä ystävää auttamisestaan muistaa, mikäs siinä?

[/quote]

Verottaja muistaa "ystävää" sitten myöhemmin. Tuo asia kannattaa selvittää. Kyllä joku "juoruakka" tietää, kuka auttoi ja ketä. Tyhmä ei tartte olla.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 17:20"]

Ei auttaja saa koskaan rahaa. Olin ainoa, joka auttoi äitiämme, kun hän meni huonoon kuntoon. Kuskasin lääkärissä, siivosin, hoisin lääkeasiat ja kaikki käytännön asiat. Muut välillä kävivät äidin luona passauttamassa itseään tajuamatta, kuinka huonossa kunnossa äiti oli.

Kun äiti kuoli, sisarukset oli peräkärryjen kanssa pihalla ensimäisenä hakemassa kaikkea kivaa pois, vaikka eivät äidin eteen olleet tikkua ristiin laittaneet. Kaikesta avustani en saanut mitään korvausta.

[/quote]

Suku on tuossa tilanteessa kaikken härskein (en tarkoita nyt aloittajaa). Ikävä, ettet kyennyt pitämään puoliasi ja sukulaiset eivät ymmärtäneet äidin todellista tilannetta, koska sinä ystävällisesti autoit häntä selviämään niin kuin ennenkin. Jos äitisi olisi tarvinnut/saanut ulkopuolista apua, viranomaiset olisivat arvioineet ja kirjanneet avuntarpeen yms. Tarinoiden opetus lienee se, että kaikesta pitäisi sopia kirjallisesti ja autettavan pitäisi olla "riittävän oikeustoimikelpoinen," ettei kirjallistakaan sopimusta/tahtoa riitautettaisi esim. autettavan muistisairauden takia.

Ohis, mutta yleensä hyviin tapohin kuuluu antaa jokin ns. kiitos jos joku on oikeasti vainajaa auttanut.

Lähipiirissä oli esim. tapaus jossa naapuri auttoi lumitöissä ja vei välillä kauppaan jne. iäkästä ihmistä jonka sukulaiset asuivat kaukana. Veikkaan että naapuri on jotain "bensarahaa" saattanut saada, tai ehkä pullapitkon tmv. kiitokseksi jo aikanaan, mutta hautajaisten jälkeen omaiset tahtoivat häntä vielä muistaa. Kysyivät tahtoisiko hän jotain asunnosta itselleen, pyysi yhtä asiaa, sai sen ja lisäksi myös pari muuta esinettä. Ja noilla esineillä oli arvoakin, eivät siis olleet mitään "tiimari-tavaraa", mutta eivät mitään varmaan tonnin parin ta jopa kolmen luokkaa yhteensä.

Älkää viitsikö. Jos menette oikeuteen, niin ne päätökset on aina yksi-risti-kaksi. Tiedän tapauksen aika läheltä, jossa appiukko rakensi taloa pojalleen apuna päivästä toiseen. Poika kuoli talon valmistumisen aikoihin ja miniä tapasi samantein uuden miehen, ja halusi myydä talon. Nämä ex-appivanhemmat sitten mietti, että ovat ilmaiseksi raataneet tuolle ex-miniälle talon ja uuden miehen kanssa sitä jo myydään muutama kuukausi pojan kuoleman jälkeen. No, vaatimus oli oikeutettu tai ei, niin tuo ex-appiukko esitti laskun tekemistään töistä ja se meni läpi. Oikeus määräsi tämän lesken maksamaan appiukolle palkat talon myyntivoitosta, joka jäikin sitten olemattomaksi. Summa oli luokkaa 60 000 Euroa, mitä appiukko sieltä sai.

Pari sataa voisi ehkä kerjäläiselle antaa vaikka omasta pussista. Tuollaiset kymppitonnin pyytämiset on höpöhöpöä.

Miksi ap:tä pitäisi syyttää ahneudesta? Minkäs sille voi, että muita perillisiä ei ole.  

Tuskin on näyttöjä. Ja miksi kuollut ei testamentannut mitään ns. Auttajalle, jos jotain halusi hänelle antaa?

Ilman testamenttia perii vain lähisuku. Eli olette saamassa perinnön testamentilla vai perintökaaren mukaan? Jos perintökaaren, on aika erikoista, ettette ole vainajaa tunteneet lainkaan. Jos taas testamentilla, vainaja olisi halutessaan muistanut tätä henkilöä x testamentissaan ennen teitä.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 16:59"]

Voi saadakin, jos voi todistaa työnsä. Väite suullisesta sopimuksesta ja todisteet avusta voi riittää laskun laittamiseen perikunnalle. Tiedän tapauksia, joissa on mennyt läpi.

Toinen juttu on, että kun sinä ap ja te muut kaukaiset sukulaiset olette nyt haaskalla perimässä, niin miksette itse auttaneet vainajaa vaan vieraan piti auttaa? Jos apu on ollut todellista, niin tuo auttajahan rahaa tarvisi, ettekä te.

[/quote]

Jos voi todistaa...

Henkilö on tehnyt pimeää työtä joten on vähän vaikea todistaa, mitään joka ei ole virallista, ei ole pakko maksaa.

Kyllä itse asiassa voi. Oma sukulaiseni pelasi tämän kortin, kun rintaperijätön sukulaisemme varmisti testamentilla, ettei tämä saisi hänen vaivalla säästetyistä, lähinnä vanhuuden turvaksi tarkoitetuista rahoistaan penniäkään. Kuollut sukulainen oli jo eläessään auttanut tätä sukulaista paljon taloudellisesti, mutta saanut palkakseen vain ilkeilyä.

On nimittäin olemassa sellainen lakipykälä, jonka mukaan 5 vuoden sisällä tapahtuneesta, lähinnä omaishoitajuutta tai henkilökohtaisen avustajan työtä vastaavasta, mutta epävirallisesta hoitotyöstä voi vaatia korvauksia kuolinpesältä. Todistettavissa tämä on, jos osuutta vaativa on esim. asunut vainajan kotona. Mutta tässä tapauksessa täytyy kuitenkin asettaa pesäjänjakaja, jolle  tehty työ pitää pystyä todistamaan. Jos pesä on kovin pieni, ja perillisiä paljon, osuuttaan vaativan ei siis oikeasti ehkä kannata prosessiin lähteä.

Meillä muuten kävi niin, että tämä osuutta vaatinut ei lopulta saanut mitään. Lakikirjallisuudessa esimerkkitapauksena sellaisesta tilanteesta, jossa korovaus oli maksettu oli tuolloin 15 vuotta sitten tapaus, jossa joku ilmeisesti vähän yksinkertainen aikamiespoika oli ollut käytännössä "renkinä"  pitkään sairastelleen vainajan tilalla asuntoa ja ylläpitoa vastaan. Testamenttia ei ollut. Eli tuossa tapauksessa kyllä varmasti osuus oli mennyt ihan oikeaan kohteeseen.

Mitä näistä täällä mehkaamaan. Asia selviää perunkirjoitustilaisuudessa. Ehkä sillä on parempaa tietoa asiasta. Kaukaiset sukulaiset ja sukuun naidut ovat kokemukseni mukaan ahneimpia ja sydämettömimpiä. He eivät esim. käsitä ollenkaan, että joku ihminen on auttanut ystäväänsä monenlaisissa puuhissa, kun sukulaisilla ei  ole ollut halua tai mahdollisuutta auttaa. Raha suvulle kyllä kelpaa, se on nähty moneen kertaan.

Pyydätte selkeän työvuorolistan eli koska käynyt, miten pitkään, mitä tehnyt ja tuntihinta. Sitten maksatte sen mukaan kuolinpesän varoista ja teette siitä työsuhteen. Jos auttaja on eläkkeellä tai työtön, koituu tuosta hänelle enemmän harmia kuin hyötyä. Mutta olette reiluja ja oikeudenmukaisia.

Se on huijari.