Lue keskustelun säännöt.
Vainaja "ystävä" vaatii kuolinpesältä rahaa auttamistyöstään
13.09.2014 |
Kaukainen sukulainen kuoli, ja perintö on tulossa jakoon. Kuolinpesään on tullut vaatimus, joka on jo kirjattu kuolinpesän velkoihin ihmeekseni. Vaatija väittää olleensa vainajan ystävä, joka hän väittää auttaneensa vainajaa hänen elinaikanaan käyden ruokakaupassa, siivoten ym. En tiedä onko se totta, ja vaikka olisikin, miten tuollaisesta vapaaehtoisavusta voi vaatia kuolinpesältä "palkkaa" ? MIten ihmeessä tällainen vaatimus on voitu ottaa kuolinpesän velkoihin? Kenelläkään kokemusta tällaisesta?
Kommentit (74)
Esittäköön laskun erittelyineen ja toimittakoon verokortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tais kuivua kokoon tää provo, kun pari tarkkaa kyseenalaisti perinnön tuntemattomalta sukulaiselta.
Ei todellakaan tuollaiselle ahneelle rahaa. Onpa just joo auttamista yli kymppitonnin lasku laittaa. Kokeilee vain kepillä jäätä oisitteko niin urveloita, että onnistuu. Lisäksi ei sopimuksia, kuitattuja tuntilappuja ym. mitään todisteita muusta kuin korkeintaan ystävän pienestä auttamisesta (joka mahdollisesti ollut jo elinaikana vastikkeellista). Ei ikinä tule oikeudessa menemään läpi, joten pysykää jämäkkänä. On huijausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin normaalia, että vainajaa käytännön asioissa auttanut sukulainen, naapuri tai ystävä saa vaivoistaan palkkion kuolinpesästä. Olen seurannut läheltä tapausta, jossa sukulainen, joka ei kuuluut perillisiin, hoiti muistisairaan asioita usean vuoden ajan. Perilliset antoivat hänelle palkkioksi 10 % koko perinnön arvosta.
On varmasti mahdollista ottaa selvää, perustuuko hoitajan vaatimus tosiasioihin. Mikäli perustuu, olisi sekä oikeus että kohtuus maksaa hänelle palkkio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48 lisää vielä, että tuossa tapauksessa palkkio hoidettiin lahjana. Perilliset siis kukin antoivat hoitajalle lahjan, josta tämä maksoi lahjaverot normaalisti.
Vainaja ei huolehtinut eläessään hoitokorvauksesta testamentilla, koska muistisairaan tekemä testamentti olisi ollut pätemätön. Muistisairaudet myös monesti muuttavat persoonallisuutta siten, että sairaasta tulee itara. On tietämätöntä ja sydämentöntä kuvitella, että vanhus pystyy aina arvostamaan hyväkseen tehtyä työtä asianmukaisesti. Käytännössä niin ei ole.
Fiksu perikunta kunnioittaa vainajan muistoa huolehtimalla siitä, että kaikki vainajaa auttaneet saavat pesästä jotakin itselleen mieluisaa. Omaishoitoon verrattavissa oleva avustus (joka ei edellytä asumista avustatettavan kanssa) tietenkin korvataan reilummin kuin satunnainen kauppakassin kantaminen.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 18:57"]
Ap tässä. Auttaja vaatii mielestäni isoa summaa, toistakýmmentätuhatta euroa. Hän on ehkä moraalisessa mielessä ansainnut rahansa. Minä ja muut kaukaiset sukulaiset emme ole millään tavoin tietenkään ansainneet perintöä. Se nyt vaan tulee meille, kun läheisempiä sukulaisia ei ole. Oikeus perintöön tulee lain kautta. Laki voi olla minun puolellani jos riitautan asian. Mutta haluanko aiheuttaa tuolle auttajalle ehkä elinikäisen mielipahan. Haluanko ahneen ja kylmän ihmisen maineen. Olenko ahne ja kylmä, koska kyllä minulle se perintöraha kelpaa.
[/quote]
Vainaja on vähintään tätisi, ei voi olla sen kaukaisempi sukulainen. Serkut eivät enää peri, joten kovin kaukainen sukulainen et voi olla. Ennen provoilua kannattaisi vähän ottaa selvää asioista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 18:57"]
Ap tässä. Auttaja vaatii mielestäni isoa summaa, toistakýmmentätuhatta euroa. Hän on ehkä moraalisessa mielessä ansainnut rahansa. Minä ja muut kaukaiset sukulaiset emme ole millään tavoin tietenkään ansainneet perintöä. Se nyt vaan tulee meille, kun läheisempiä sukulaisia ei ole. Oikeus perintöön tulee lain kautta. Laki voi olla minun puolellani jos riitautan asian. Mutta haluanko aiheuttaa tuolle auttajalle ehkä elinikäisen mielipahan. Haluanko ahneen ja kylmän ihmisen maineen. Olenko ahne ja kylmä, koska kyllä minulle se perintöraha kelpaa.
[/quote]
Vainaja on vähintään tätisi, ei voi olla sen kaukaisempi sukulainen. Serkut eivät enää peri, joten kovin kaukainen sukulainen et voi olla. Ennen provoilua kannattaisi vähän ottaa selvää asioista...
[/quote]
Tai setä/eno.
Itse asiassa, uskon tähän juttuun, mutta totuus ei varmaan ole ihan kuten ap kertoo. Lienee tosiaan joku vainajan siskon- tai veljentytär, joka sen perinnön on saamassa ja haluaa, mutta sukulainen on ehkä laittanut testamentin jonkun sellaisen hyväksi, joka on sukulaista auttanut. Sellaisen tapauksen tiedänkin tosielämästä. Lopulta kukaan ei saanut mitään, ainoa voittaja oli lakimiehet. Perintö hupeni riitelyyn ja riita pistettiin tasan, maksettavaksi vainajan varoista. Siinä tapauksessa ei rintaperillisiä ollut. Pitkään siitä tappelivat, en edes tajua miten se pystyi kestämään niin kauan. Taisi eri haastajat olla ja homma käydä monta kertaa oikeudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisi mukavaa jos tosiaan selittäisit miksi et ole ollenkaan tavannut sukulaista, joka on kuitenkin niin läheistä sukua, että olet perillinen? Miksi sanot häntä kaukaiseksi sukulaiseksi?
Jos täti/setä/eno kieltäytyy perinnöstä, nouseeko sijaisperijäksi kyseisen henkilön lapsi = serkku vai meneekö perintö valtiolle/ muiden perillisten kesken jaettavaksi, kun normaalin perimysjärjestyksen mukaan serkku ei peri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne rintaperittömät sukulaiset usein perii puoliso ja puolison jälkeen sitten sen suku. Eli toisen puolen suku jää täysin ilman perintöjä, jos ei erikseen ole laadittu testamntteja. Ja kun on lapseton pariskunta, kumpikaan ei halua luopua oikeudesta saada koko omaisuus hallintaansa toisen kuollessa. Eli jos haluaa testamenttia muuttaa yksipuolisesti, menettää myös oikeuden siihen toiseen puoliskoon.
Käytännössä koettua, vaikka vainaja vakuutteli että olisi halunnut testamentin muuttaa siltä osin, että hänenkin sukunsa perisi tämän puolison kuoleman jälkeen. Oli selvästi sairaampi. Mutta toki se ei käy varmaan, kun tietää kohta omistavan sairastuneen puolison omaisuuden kokonaan. Näin se menee.
Vaikka veri olisi paksumpaa. Moni vesittyy, ahneiden puolisoidenkin toimesta. Fiksu puoliso tekisi testamentin myös ensiksi kuolleen puolison omaisille tämän kuollessa. Petyin kaikenlaisiin järjestelyihin itse oman lähisukulaiseni poisnukkuessa, sillä oli aika selvää miten kaikki hoidettiin mahd.vähällä vaivalla ja sukulaiseni jäljet ikäänkuin lakaistiin pois. Tämä puoliso ei myöskään kunnioittanut vainajan toiveita, mutta olkoon.
Näin se kuolema näyttää ahneutensa.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:33"]
Jos täti/setä/eno kieltäytyy perinnöstä, nouseeko sijaisperijäksi kyseisen henkilön lapsi = serkku vai meneekö perintö valtiolle/ muiden perillisten kesken jaettavaksi, kun normaalin perimysjärjestyksen mukaan serkku ei peri?
[/quote]
jos kieltäytyy perinnöstä, perintö menee sellaiselle henkilölle, joka tulisi perimysjärjestyksessä itsensä sijaan. Vainajan serkku ei perimysjärjestyksessä ole millään sijalla. Perinnöstä luopuessa ei saa määrätä, kenen hyväksi se menee. Jos kieltäyty perinnöstä ja muita perillisiä on, perintö jaetaan näiden muiden perillisten kesken.
Lainaus sivulta http://www.perunkirjoitus.fi/perinto.html:
Tarvittaessa perillisiä etsittäessä tutkitaan vielä kolmas perintöryhmä eli isovanhempien perillisryhmä. Perintöön oikeutettuja ovat tällöin isovanhemmat ja heidän jälkeläisensä. Tässä ryhmässä sijaantulo-oikeus on kuitenkin rajoitettu; serkut eivät enää peri. Mikäli vainajalla ei ole serkkuja läheisempiä sukulaisia elossa, vainajan omaisuus menee valtiolle, ellei hän ole eläessään toisin määrännyt testamentilla.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:32"]
Ap, olisi mukavaa jos tosiaan selittäisit miksi et ole ollenkaan tavannut sukulaista, joka on kuitenkin niin läheistä sukua, että olet perillinen? Miksi sanot häntä kaukaiseksi sukulaiseksi?
[/quote]
Onhan näitä, että sisarusten välit ovat menneet ehkä kuralle, juurikin perintöriitojen takia. Sitten lapset eivät oel koskaan tavanneet tai ainakin vain ohimenevästi isänsä siskon tai äitinsä veljen. Sitten kun kuolo korjaa jomman kumman eikä isää/äitiä ole enää olemassa, voi olla että mitään yhteyttä ei ole piidetty sukuriitojen takia läheiseenkin sukuun. Hyvin yleistä SUOMESSA!
Valitettavasti!! Raha menee kaiken yli SUOMESSA!!
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 20:21"]
Kyllä itse asiassa voi. Oma sukulaiseni pelasi tämän kortin, kun rintaperijätön sukulaisemme varmisti testamentilla, ettei tämä saisi hänen vaivalla säästetyistä, lähinnä vanhuuden turvaksi tarkoitetuista rahoistaan penniäkään. Kuollut sukulainen oli jo eläessään auttanut tätä sukulaista paljon taloudellisesti, mutta saanut palkakseen vain ilkeilyä.
On nimittäin olemassa sellainen lakipykälä, jonka mukaan 5 vuoden sisällä tapahtuneesta, lähinnä omaishoitajuutta tai henkilökohtaisen avustajan työtä vastaavasta, mutta epävirallisesta hoitotyöstä voi vaatia korvauksia kuolinpesältä. Todistettavissa tämä on, jos osuutta vaativa on esim. asunut vainajan kotona. Mutta tässä tapauksessa täytyy kuitenkin asettaa pesäjänjakaja, jolle tehty työ pitää pystyä todistamaan. Jos pesä on kovin pieni, ja perillisiä paljon, osuuttaan vaativan ei siis oikeasti ehkä kannata prosessiin lähteä.
Meillä muuten kävi niin, että tämä osuutta vaatinut ei lopulta saanut mitään. Lakikirjallisuudessa esimerkkitapauksena sellaisesta tilanteesta, jossa korovaus oli maksettu oli tuolloin 15 vuotta sitten tapaus, jossa joku ilmeisesti vähän yksinkertainen aikamiespoika oli ollut käytännössä "renkinä" pitkään sairastelleen vainajan tilalla asuntoa ja ylläpitoa vastaan. Testamenttia ei ollut. Eli tuossa tapauksessa kyllä varmasti osuus oli mennyt ihan oikeaan kohteeseen.
[/quote]
Jaa en lukenutkaan kunnolla, tämä vaikuttaa ihan samalta tapaukselta, mistä itse kirjoitin tuossa vähän myöhemmin. Savossa? Mutta ainakin tutut puhuivat, että varat olivat sen verran pienet, että ei siitä sukulaisillekaan mitään enää oikeudenkäyntien jälkeen jäänyt.
Jos olet yksi kuolinpesän osakas, olet kait ollut myös vainajan perunkirjoitustilaisuudessa, jossa selviää mistä nuo velat ovat syntyneet. Ennen pesänjakoa on maksettava vainajan velat ja loppuosa on jaettavaa perintöä, muussa tapauksessa osakkaat ovat velvollisia palauttamaan ylimäärän.
Vainajan "ystävän" velka on hyväksy aikanaan perunkirjoitustilaisuudessa, perillisten ja uskottojen miesten läsnäolessa allekirjoituksin, jonka myös maistraatti ja verohallinto ovat aikoinaan hyväksyneet.
Lienee itsestään selvää, että vain harvat tekevät ilmaista työtä, ei edes ystävälle, ainakaan silloin, jos vainaja on luvannut maksaa korvausta. Ihmettelen suuresti, miksi nyt kyselet perinnön perään, etkä auttanut vainajan arkisissa asioissa tai palkannut hänelle asianhoitajaa viimeiseki elinvuosiksi, jotta hän olisi voinut elää ihmisarvoista elämää.
Mieleen tulee vanha sanonta: ovat kuin korpit haaskalla. Ja se on ikävää, kun raha ja omaisuus menee inhimillisyyden edelle.
Sinuna olisi iloinen, jos vainajalla oli edes ystäviä, jotka auttoivat häntä viimeisinä elinvuosinaan, jos lähiomaisilla oli vain rahakiilto silmissä, välittämättä tuon taivaallista kun vainaja vielä eli.
Ei todellakaan kannata tälle "ystävälle" senttiäkään! ellei vainaja ole testamentannut. ahne paska.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:33"]
Mä olen sitä mieltä, että on huijari. Hänet olisi laitettu testamenttiin, jos olisi oikeasti auttanut tuollaisen rahamäärän edestä. Missään nimessä et suostu maksamaan!
[/quote]
Nyt kyselemään lähinaapureilta ja kyliltä, mikä oli totuus. Pienillä paikkakunnilla ihmiset tietävät, kuka auttoi ja ketä. Jos auttamistyö oli totta, korvaus tehdystä työstä on oikeudenmukaista, mutta pyydetty summa on suuri tai sitten markoissa. Luulisi auttajan kertoneen jollekin, että hänelle on luvattu palkkio.
[/quote]
Joka haluaa asiasta tietäen maksaa korvauksen, mutta olettaen se olisi virallista, työn tekijä joutuu myös verottajalle tekemään selvityksen. Joten kuolinpesästä ei voi maksaa.