Lue keskustelun säännöt.
miehen pihiys mun suhteen ottaa päähän!
13.09.2014 |
Olen ollut jo muutaman vuoden yhdessä mieheni kanssa, muttemme kuitenkaan asu yhdessä. Molemmilla on ihan hyvät tulot ja rahaa on myös vapaa-ajan viettoon ja säästöön asti. Käymme joskus ulkona tai harrastamme jotain yhdessä, mutta harvemmin. Minä teen lähes aina aloitteen kaikkeen puuhailuun.
Nyt taas ehdotin, että voisimme mennä syömään yhteen lähiseudun ravintolaan jota kaverini oli suositellut. Hän katsoi netistä hintoja ruokalistasta, pääruoat 11-25 e. Totesi, että aika hintavia on. Täältä seudulta ei tuon alle saa kuin pitsaa tai vastaavaa, joten turhauttaa suunnattomasti miksi pitää aina vetää tuo kortti. Itselleen ostaa kalliin puhelimen, auton yms. Miksei mun kanssa olemiseen voi yhtään käyttää rahaa? :(
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 19:33"]
Ja vaikka keskustelu meni ruokaan, ei mies innostu myöskään yhteisistä urheilujutuista tai matkoista jos niitä ei tehdä lähes "minimibudjetilla". Itse mielellään ottaisin asteen paremman hotellin tai harrastaisin yhdessä ohjattua liikuntaa esim viikonloppukursseilla. Tuntuu vain, että miehen saisi mukaan ainoastaan maksamalla kummankin osuuden itse. Joskus voin toki maksaa, mutten halua olla ainoa joka tarjoaa. Ap
[/quote]
Jos muutat yhteiseen talouteen, saat myös rahoittaa huonekalut, koska eihän mies tarvitse kuin sängyn ja siihen yhdet lakanat. Telkkarin uusinta vuosittain pitää sinun maksaa puoliksi, jos erehdyt katsomaan yhdenkin ohjelman, joka ei miestä kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 18:38"]
Ap is back. Eli aika toivottomaksi on tämä meidän suhde tuomittu :/ Ollaan taas keskusteltu ja käyty syömässäkin (jee), joten kai tämä tästä. Itse syön aina töissä eväitä ja laitan melkein kaikki ruoat itse, joten kai se ulkonasyönti on myös sellainen helppo vaihtoehto. Ei tarvitse käydä kaupassa, tiskata, laittaa ruokaa jne. Ravintolassa myös itse rentoudun paremmin enkä esim ota puhelinta esiin ruokailun aikana vaan keskityn täysillä ruokaseuraani. Nyt keskusteluiden jälkeen mies tuntuu ymmärtävän mielipahani, mutta saa nähdä tuleeko siltä suunnalta silti lisää aloitteita. Ap
[/quote]
Kärjistetysti kysymys on ap:n osalta ollut huomioimissta ei rahasta. Että käydäänkö joskus ulkona.
Miehelle kysymys ei ole ollut naisen tarkoituksellisesta kyykytyksestä, vaan hänen näkökulmasta järkevästä rahankäytöstä.
Onko av:lla kerrankin onnellinen loppu, eli asiasta on keskusteltu ( kun mies ei ole vastaanottanut telepaattista viestintää) ja ajatukset ja toiveet vaihtavat omistajaa ;) .
Ap is back. Eli aika toivottomaksi on tämä meidän suhde tuomittu :/ Ollaan taas keskusteltu ja käyty syömässäkin (jee), joten kai tämä tästä. Itse syön aina töissä eväitä ja laitan melkein kaikki ruoat itse, joten kai se ulkonasyönti on myös sellainen helppo vaihtoehto. Ei tarvitse käydä kaupassa, tiskata, laittaa ruokaa jne. Ravintolassa myös itse rentoudun paremmin enkä esim ota puhelinta esiin ruokailun aikana vaan keskityn täysillä ruokaseuraani.
Nyt keskusteluiden jälkeen mies tuntuu ymmärtävän mielipahani, mutta saa nähdä tuleeko siltä suunnalta silti lisää aloitteita. Ap
Niinpä. Hevoseen laitan helposti 700 e/kk mutta ruokaan ei ole rahaa :/
ap, juuri tuo minkä kirjoitit "laitan melkein kaikki ruoat itse"" ja syöt eväitä töissä kuvaa niin hyvin tuota "20 euroa on liikaa ravintolaruoasta" -ongelmaa. Eihän ravintolassa makseta pelkästään niistä proteeiineistä, vaan tilanteesta, tarjoilusta, huolenpidon ilmapiiristä jonka hyvä tarjoilija saa aikaan. Se, että miehesi silloin tällöin vuorollaan tuikkaa ranet uuniin ja syötte ne suoraan pelliltä, ei saa aikaan tuota "rakkaani, haluan, että tunnet olosi arvostetuksi ja rakastetuksi" -fiilistä. Olen ollut ensitreffeillä, jossa tarjoilijan kysyessä "ottaisitteko alkudrinkit" mies kiireesti vastaa "eikun vettä lasillisen mulle" tilattuaan sitä ennen itselleen listan kalleimman pihvin, ennenkuin ehdin edes suutani avata... ei tullut toisia treffejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaikka keskustelu meni ruokaan, ei mies innostu myöskään yhteisistä urheilujutuista tai matkoista jos niitä ei tehdä lähes "minimibudjetilla". Itse mielellään ottaisin asteen paremman hotellin tai harrastaisin yhdessä ohjattua liikuntaa esim viikonloppukursseilla. Tuntuu vain, että miehen saisi mukaan ainoastaan maksamalla kummankin osuuden itse. Joskus voin toki maksaa, mutten halua olla ainoa joka tarjoaa. Ap
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 07:06"]
Olen ollut jo muutaman vuoden yhdessä mieheni kanssa, muttemme kuitenkaan asu yhdessä. Molemmilla on ihan hyvät tulot ja rahaa on myös vapaa-ajan viettoon ja säästöön asti. Käymme joskus ulkona tai harrastamme jotain yhdessä, mutta harvemmin. Minä teen lähes aina aloitteen kaikkeen puuhailuun. Nyt taas ehdotin, että voisimme mennä syömään yhteen lähiseudun ravintolaan jota kaverini oli suositellut. Hän katsoi netistä hintoja ruokalistasta, pääruoat 11-25 e. Totesi, että aika hintavia on. Täältä seudulta ei tuon alle saa kuin pitsaa tai vastaavaa, joten turhauttaa suunnattomasti miksi pitää aina vetää tuo kortti. Itselleen ostaa kalliin puhelimen, auton yms. Miksei mun kanssa olemiseen voi yhtään käyttää rahaa? :(
[/quote]
Koska sä olet ärsyttävä valittaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ajattelit kupata mieheltä ruokarahat? Maksa itse.
Kuule Ap, sun pitää kysyä asiaa sun mieheltä. Mitä tästä yhteiskunnasta, tulisi jos ME alkaisimme vastailla asioihin toisten puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, älä jatka tuon miehen kanssa. Muuten seisot parinvuoden päästä bussipysäkillä synnytyssupistuksissa siksi ettei sinulla ollut kotona käteistä taksiin. Mieshän ei sitä taksia maksa, koska kyse on sinun tarpeistasi, eikä voi Audillaan heittää sairaalaan, koska kuitenkin pilaisit penkin kastelemalla sen vereen tai lapsiveteen.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 19:41"]
Eli ajattelit kupata mieheltä ruokarahat? Maksa itse.
[/quote]
lompakko-jankkaaja, tervetuloa. onkin ollut niin ikävä sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 12:47"]
Oh! I feel you!!
Me olemme seurustelleet vasta puolisen vuotta miehen kanssa, ja nyt on alkanut osoittautua samantyyppisiä piirteitä. Monesti vapaapäivänä mietimme 'mitä tehtäis', ja nykyisin ehdotukseni ravintolakäynneistä, teattereista jne. alkaa olla turhia :( Alkuaikoina hän vielä mielellään kävi silloin tällöin syömässä ja tarjosikin usein. Nykyisin hän nimenomaan tarjoaa pizzat, mutta saan itse tarjota aina paremmat ravintolaruoat :( Sitten kuitenkin hänellä on varaa ostaa elektroniikkaa ja satasen farkkuja tuosta vaan. Itse käytän mieluummin rahat yhteiseen ajanviettoon. Olen yrittänyt tätä hänelle toitottaa mutta hänellä on vain erilainen käsitys rahan käytöstä.
[/quote]
Miksi ette mielummin vietä aikaa kahdestaan? Vaikuttaa siltä että haluat käyttää miestäsi vain jonain tahdottomana nukkena joka on kiva ottaa mukaan kun haluat vaikka teatteriin.
[/quote]
Joo-o, vietän kavereideni kanssa myös aikaa ihmisten ilmoilla, ja pidän siitä, eli kaverit ovat nukkeja? :D
Vietämme miehen kanssa viikossa 2 vapaapäivää kahdestaan, sekä 2-3 iltaa töiden jälkeen kahdestaan. Kuinka paljon pitäisi vielä olla täysin eristyksissä muista ihmisistä? Miksei välillä voi viettää aikaa ihmisten keskellä?
Hän on nimenomaan perustellut haluttomuutensa ravintolakäynteihin, teattereihin jne. rahanmenolla, ei että ei niissä haluaisi käydä.
Ja joo, käyn myös yksin syömässä/leffassa silloin tällöin eli ketään en väkisin raahaa.
Ikävältä ihmiseltä kuulostaa aloittajan mies. Seurustelin itse jokin aika sitten pihin miehen kanssa, ja se oli ihan mahdotonta paskaa alusta loppuun. Jälkikäteen on kyllä irronnut usemmatkin terapeuttiset naurut tyttöporukassa kyseisen rehuperseen kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä, että miksei voisi arvostaa enemmän aineettomia asioita, kuten ulkoilu, liikunta, ilmainen kulttuuri. Olen myös ollut tuollaisessa parisuhteessa, jossa toisella oli monta kertaa viikossa hinku päästä ulos syömään, elokuviin. Kaikkien harrastusten olisi pitänyt maksaa hirveästi. Ihan kuin onnellinen ei olisi voinut olla elämällä ihan tavallista elämää.
Mutta sen olen myös huomannut, että nykyään tavallisten rauhaa rakastavien ja kotona viihtyvien ihmisten löytäminen on hirveän vaikeaa. Nykyään naiset ovat sellaisia, että heidät tekee onnelliseksi pelkästään hiukset, ravintolaruoat, laukut, meikit, kengät ja matkustelu.
Kotiin voidaan ostaa aikaa kestäviä juttuja vaikka 5000 eurolla puolen vuoden aikana, mutta ei nyt ruokaan kannata haksata 25 euroa yhteen ateriaan, joka paskotaan perseestä ulos kahden päivän päästä. Jotain järkeä tuohon naisten kulutukseen pitäisi tulla.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 14:39"]
Mä en ymmärrä, että miksei voisi arvostaa enemmän aineettomia asioita, kuten ulkoilu, liikunta, ilmainen kulttuuri. Olen myös ollut tuollaisessa parisuhteessa, jossa toisella oli monta kertaa viikossa hinku päästä ulos syömään, elokuviin. Kaikkien harrastusten olisi pitänyt maksaa hirveästi. Ihan kuin onnellinen ei olisi voinut olla elämällä ihan tavallista elämää.
Mutta sen olen myös huomannut, että nykyään tavallisten rauhaa rakastavien ja kotona viihtyvien ihmisten löytäminen on hirveän vaikeaa. Nykyään naiset ovat sellaisia, että heidät tekee onnelliseksi pelkästään hiukset, ravintolaruoat, laukut, meikit, kengät ja matkustelu.
Kotiin voidaan ostaa aikaa kestäviä juttuja vaikka 5000 eurolla puolen vuoden aikana, mutta ei nyt ruokaan kannata haksata 25 euroa yhteen ateriaan, joka paskotaan perseestä ulos kahden päivän päästä. Jotain järkeä tuohon naisten kulutukseen pitäisi tulla.
[/quote]
Täysin samaa mieltä. Jos ihminen tulee onnelliseksi vain jatkuvasta kuluttamisesta niin hänellä on ongelma
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 14:39"]
Mä en ymmärrä, että miksei voisi arvostaa enemmän aineettomia asioita, kuten ulkoilu, liikunta, ilmainen kulttuuri. Olen myös ollut tuollaisessa parisuhteessa, jossa toisella oli monta kertaa viikossa hinku päästä ulos syömään, elokuviin. Kaikkien harrastusten olisi pitänyt maksaa hirveästi. Ihan kuin onnellinen ei olisi voinut olla elämällä ihan tavallista elämää.
Mutta sen olen myös huomannut, että nykyään tavallisten rauhaa rakastavien ja kotona viihtyvien ihmisten löytäminen on hirveän vaikeaa. Nykyään naiset ovat sellaisia, että heidät tekee onnelliseksi pelkästään hiukset, ravintolaruoat, laukut, meikit, kengät ja matkustelu.
Kotiin voidaan ostaa aikaa kestäviä juttuja vaikka 5000 eurolla puolen vuoden aikana, mutta ei nyt ruokaan kannata haksata 25 euroa yhteen ateriaan, joka paskotaan perseestä ulos kahden päivän päästä. Jotain järkeä tuohon naisten kulutukseen pitäisi tulla.
[/quote]
Amen! Mun käsityksen mukaan miehet osaavat sijoittaa rahat kyllä järkevämmin. Joku tietokone, puhelin, televisio ovat melko pitkään kestäviä juttuja. Naiset taas hakevat enemmän sitä hetken mielihyvää just vaikka ruoan syömisestä tai kengistä, jotka ovat jo puolen vuoden käytön jälkeen pilalla.
jos ap oli moneen otteeseen pyytänyt miestä kanssaan ravintolaan syömään, niin mikäs siinä telepaattista viestintää kaivattiin?
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 09:31"]
Piheys on se arkipiirre, jota taidan kestää huonoiten. Sehän ei usein rajoitu vain rahaan, vaan pihi on pihi tunteissa, ajankäytössä jne.
[/quote]
Itse en kaipasi välttämättä kerran kuussa ravintolaan, puolet harvempikin tahti olisi riittävä. En vain näe, että ruoka ja sen maksamiseen vaadittava työmäärä olisivat niin hyvässä balanssissa keskenään, että se olisi kannattavaa.
Kiistän kuitenkin olevani pihi tunteiden, ajankäytön ym. suhteen. Tarjoudun AINA avuksi, kun joku tarvitsee lisäkäsiä muuttoon, seuraa ajatustenpurkukävelylle tai apua työnhakuilmoituksen laadintaan. Käännän tekstin kaverin puolesta vieraalle kielelle, tai vietän useamman tunnin netissä etsien porukalle majoitukset ja matkayhteydet.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 07:31"]
Hyvätuloisen ihmisen pihiys on sairautta.
[/quote]
25 euroa ravintolaan on järjetöntä. Sama kuin heittäisi rahaa takkaan
Valitettavasti Ap sun parisuhde ei tule onnistumaan. Pitää olla samanlainen tai edes samansuuntainen käsitys raha- asioista.
Mulle se juttu ei ole säästäväisyys tai tuhlailevuus. Pihi ei nyt kuitenkaan saa olla! Tärkeintä on se, miten mieheni suhtautuu minuun käyttämiinsä euroihin. Olemme naimisissa, joten ihan lainkin mukaan meillä on elatusvelvollisuus toisiamme kohtaan. Mieheni käy hyväpalkkaisessa työssä. Omat tuloni koostuvat työkyvyttömyyseläkkeestä, Kelan eläkettäsaavan hoitotuesta ja lapsilisistä. Meillä kaikki rahat ovat yhteisiä. Koskaan mieheni ei ole kyseenalaistanut rahankäyttöäni, vaikka tienaan paljon vähemmän, kuin hän. Vielä töissäollessani olin naisvaltaisella pienipalkkaisella alalla. Nuorena, kun opiskelin ja mieheni, silloin poikaystäväni, kävi töissä, minulla oli täysin vapaa käyttöoikeus hänen tiliinsä. Olen kyllä itse säästäväinen luonteeltani, että en kyllä tuhlaa mieheni rahoja mihinkään turhuuksiin. Ihan jokapäiväiseen elämään. Minulla on kyllä perintörahoja sijoitettuna. Niillä olen maksanut mm. mieheni autolainan pois ja just ostin meille uuden telkkarin. Mutta tärkeintä on se tunne, että olen miehelleni maailman tärkein ihminen ja se näkyy myös rahankäytössä.