Lupauduin kummiksi ja nyt kuulen kuinka huono kummi olen

Vierailija kirjoitti:

Voi kauhistus, mikä tilanne! Mulle kävi jotakuinkin samoin, kun minut ylipuhuttiin kummiksi lukioikäisenä. Opiskelijana mulla ei luonnollisestikaan ollut varaa prameisiin lahjoihin, joten annoin lapselle kirjoja, piirustustarvikkeita, legosettejä jne. Eräiden synttärien jälkeen hänen äitinsä otti minuun sitten yhteyttä, että "Tästä eteenpäin muistamiset pankkisiirtona tai vaihtoehtoisesti käteisenä". Ymmärrän ihan, etteivät heitä kiinnostaneet mun kaksi kertaa vuodessa antamat rojut, mutta silti tapaus johti lopulta välien viilenemiseen.

Nuohan oli hyviä lahjoja. Törkeä äiti.

Kummina oleminen ei ole lahja- tai raha-automaattina olemista. Tehtäväsi on kasvattaa kummilapsesi Kristityksi. Aina se ei onnistu mutta pääasia on että olet yrittänyt. Voimia Sinulle!

Minua ei ole kukaan pyytänyt kummiksi koskaan. Joskus olen miettinyt miksi. No eipä ole ainakaan tarvinnut olla lahja-automaattina.

Vierailija kirjoitti:

What? Jos kertomasi pitää paikkansa, kummilapsesi vanhemmat kuulostavat sekopäisiltä :D

Kummius ei loppujen lopuksi ole kovin vahva side. Minulla on kaksi kummia, toisen olen tavannut vuonna 2013 ja toisen joskus 1990-luvulla. En edes muista kummankaan sukunimeä. 

Itse olen tavannut kummini viimeksi 1980. Mutta ne onkin nokka pystyssä kulkevia nousukkaita.

Minua aina välillä harmittaa kun ei ole sosiaalisia suhteita eikä juurikaan ystäviä ja ei minua kukaan siten ole pyytänyt kummiksikaan, mutta tämä aloitus (taas kerran) palauttaa mieleeni, miksi loppujen lopuksi tämä tilanteeni voi olla myös hyvä asia. Olen kohdannut niin paljon hankalia ja kiittämättömiä ja minua lyttääviä ihmisiä (vaikka pitäisi olla kannustava), että mieluummin tosiaan ei ole sellaisten kanssa tekemisissä.

Eli kuten joku tuossa ekalla sivulla kirjoitti, niin he varmaan pärjäävät hyvin ilman sinun antamia lahjojasi, jos kerta ovat noin kiittämättömiä. Älä siis ole tekemisissä.

Itselläni on kummisetä,joka ei minua lapsena muistanut ollenkaan.

Omaa kummilastani olen halunnut muistaa ja tavata, koska muistan miten kurjalta se muistamattomuus ( ei edes onnittelua syntymäpäivänä) lapsena tuntui.