Neuloin ystävän vauvakutsuille pupun-hahmon, se oli hetken päästä myynnissä nettikirpparilla

Joo ja antanut uudestaan lahjaksi :D

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin ostanut sen takaisin ja katsonut minkälainen reaktio tulee myyjältä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää lukea tuo täältä. Niinpä vastaankin täällä.

Myin sen ja paljon muutakin tärkeää ja rakasta tavaraa.

Pakko, iski odottamaton rahanmeno.

Anna anteeksi.

Käsitöistä saakin tunnetusti tosi paljon rahaa nettikirppiksillä.

Mä ottaisin kuvakaappauksen ja kysyisin suoraan, että onko tämä se mun tekemä pupu.

Ylipäätään pidän Suomessa vauva kutsuja naurettavina. Ei niille ole tarvetta, meillä on äitiyspakkaus. Sijdi toisekseen, eikö ole helpompi ostaa kahjoja, kun vauva on syntynyt ja tietää sukupuolen. Eikö lahjat etukäteen tuota huonoa onnea.... mitäs jos syntyy kuolleena? Palauttaako lahjat? Tiedän, kamala ajatus, mutta voi tapahtua. Mikä on siis vauvakutsujen funktio?

Minä en kerää innoissani rojua ja rompetta joka suunnasta, todellakaan, mutta onhan tuollainen käsityölahja tavallaan ystävyyden litmustesti.

Joltain oikeasti läheiseltä ja rakkaalta ihmiseltä itsetehty pehmolelu olisi kallisarvoinen, vaikkei olisikaan sellainen, jonka olisi itse ostanut kaupasta. Vähemmän läheisen kaverin antamana tuollaista tunnearvolisää ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa on ongelma? Kyllä kysyisin suoraan, että miksi laitoit myyntiin, miksi et tykännyt ?

Pitää vaan avata suunsa.

Mieti nyt tarkkaan, kannattaako avata suunsa. Joskus on parempi olla hiljaa.

Parempi puhua suoraan kuin vältellä asiaa. Onko parempi sitten joskus kysyä, että missä se mun antama " pupu" on?

Eikä pidä kysyä ilkeästi vaan pehmeästi, sillä on merkitystä muussakin elämässä, miten antaa negatiivista palautetta vaikka työtoverille. Ei kärkevästi vaan pitää osata naamioida huumorilla.

Itse kysyisin. Jos menee välit siitä niin menkööt.

Vierailija kirjoitti:

Mä ottaisin kuvakaappauksen ja kysyisin suoraan, että onko tämä se mun tekemä pupu.

Ylipäätään pidän Suomessa vauva kutsuja naurettavina. Ei niille ole tarvetta, meillä on äitiyspakkaus. Sijdi toisekseen, eikö ole helpompi ostaa kahjoja, kun vauva on syntynyt ja tietää sukupuolen. Eikö lahjat etukäteen tuota huonoa onnea.... mitäs jos syntyy kuolleena? Palauttaako lahjat? Tiedän, kamala ajatus, mutta voi tapahtua. Mikä on siis vauvakutsujen funktio?

Ei niitä ainakaan omassa ystäväpiirissäni ole järjestetty hyväntekeväisyysnäkökulmasta vanhempien rahatilannetta auttamaan. Syynä järjestämiseen on ihan puhtaasti ystävien halu onnitella tulevaa äitiä/isää ja viettää aikaa yhdessä (joskus porukassamme kutsut järjestetty niin että juhlittavina ovat sekä äiti että isä yhdessä).

Kutsut on järjestetty raskauden loppuvaiheessa krittisimpien vaiheiden jälkeen. Kyllä, vauva voi aina syntyä kuolleena, mutta vauva voi myös kuolla vaikka 9kk ikkäisenä, että ei kai ikinä ole turvallista ostaa lahjaa, kun kaikki kuitenkin kuolee joskus :D

Kutsut ovat olleet pidetty juhla, sillä lapsen synnyttyä ei välttämättä ole samalla tavalla aikaa ja energiaa tavata ihmisiä, varsinkin jos vauva on haastava ja vanhemmat väsyneitä.

Sukupuolikin on ollut tiedossa kaikilla kutsuilla jossa olen ollut. Toisaalta ostamamme lahjat eivät ole kyllä olleet mitenkään sukupuoleen sidottuja. Olemme esim. ostaneet lahjakortin perhekuvaukseen tms.

Millaisissa lahjoissa vauvan sukupuolella on merkitystä? Ei vauvoille kuitenkaan vielä mopoja ja henkkamaukan lahjakortteja ostella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi AV:llä oletus on heti, että käsityöt ovat p*skaa. Itse tunnen useamman käsityöihmisen, joista kaikki ovat taitavia. Varmasti maailmasta löytyy myös innokkaita räpeltäjiä, joilla ei ole mitään tajua omasta kyvyttömyydestään, mutta itse en ole törmännyt yhteenkään. Kuinka paljon ihmisillä sitten on tuollaisia tuttavapiirissä?

Esimerkiksi yksi ystäväni kutoi useammalle tutulle pikkulapselle lahjaksi tällaisen:

https://www.ravelry.com/patterns/library/bear-knit-a-teddy

Minusta ne olivat todella hienoja. AV-raadin mielestä tietysti p*skaa?

Tuo ei ole ihan niin hirveä kuin ne pupuhahmot, mutta ainakin tuossa värissä aika kauhea kyllä. Yksikään VAUVA ei halua tuon väristä lelua. Vauvat tykkäävät kirkkaista väreistä.

Jos katsot kuvahaulla "neulottu pupuhahmo". Saat käsityksen siitä, mistä on puhe.  Ehkä noita hahmoja on mahdollista tehdä hyvännäköisinäkin, mene tiedä, mutta en ainakaan yhtään sellaista kuvaa löytänyt.

Näissä itsetehdyissä pehmoleluissa on sama ongelma kuin eläinten täyttämisessä muutenkin. Jos et ole taitava, täytetty eläin näyttää kapiselta ja raivohullulta. Ts. se ilme ei ole hyvä.

Kapiselta ja raivohullulta? Huutonaurua! 🤣🤣

Toivottavasti Kalevauva löytää tän ketjn. Ihan klassikkokamaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos totta. Mullekkin olis tullu paha mieli . Suuttumus aika lähellä.

Entä jos ei ollutkaan totta. Mitäpä jos ap keksi koko tarinan ja jäi huvittuneena seuraamaan kommentoijien reaktioita tarinaan. Samalla ihmetellen kuinka typeriä ihmiset voivat olla ja tuntien jonkinlaista ylemmyyttä vedättäessään heitä.

Uskomaton sattuma vai todella outo stalkkeri, valheeksikin voisi luulla. Löytyy varmasti kuva mitä teit ja linkki ilmoitukseen, noin todisteeksi?

Minullakin on kokemusta vähän samantyyppisestä toiminnasta, joskaan kyse ei ollut silloin käsityöstä. Ostin kummilapselleni vaatteen joululahjaksi. Kummilapsen äiti kiitteli lahjasta ja sanoi, että on todella mieluinen ja että tuli heti käyttöön. Muutamaa viikkoa myöhemmin se oli ilmestynyt myyntiin nettikirppikselle.

(Etenkin) Käsitöiden kohdalla on minusta täysin oikeutettua ottaa kuvakaappaus ja kysyä onko tämä se minun tekemäni ja lahjaksi antamani. Muistuttaisin myös että käsitöiden tekemiseen menee aikaa ja resursseja ihan eri tavalla kuin lahjan ostamiseen kaupasta, ja että olisin toivonut heidän kertovan minulle jos tekemäni käsityö on jotenkin vääränlainen, eikä vain laittaa sitä myyntiin. Lisäisin, että en tehnyt käsityötä sitä varten, että törmäisin siihen kirppiksellä välittömästi lahjan annettuani, ja että tällainen käytös loukkaa minua, ja kertoo omaa korutonta kieltään lahjan saajasta.

Jos lahjan saaja vetäisi tästä herneen nenään, voisi vain ajatella , että se koira älähtää…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa on ongelma? Kyllä kysyisin suoraan, että miksi laitoit myyntiin, miksi et tykännyt ?

Pitää vaan avata suunsa.

Mieti nyt tarkkaan, kannattaako avata suunsa. Joskus on parempi olla hiljaa.

Parempi puhua suoraan kuin vältellä asiaa. Onko parempi sitten joskus kysyä, että missä se mun antama " pupu" on?

Eikä pidä kysyä ilkeästi vaan pehmeästi, sillä on merkitystä muussakin elämässä, miten antaa negatiivista palautetta vaikka työtoverille. Ei kärkevästi vaan pitää osata naamioida huumorilla.

Itse kysyisin. Jos menee välit siitä niin menkööt.

Vertaatko sinä nyt asiallista työhön liittyvää palautetta siihen, että katkerana utelet, missä lahjaksi värkkäämä hikinen pupu on?!

Ja vinkkinä siihen työpalautteen antamiseen, sitä EI pidä antaa huumorilla naamioiden! Ei helkutti soikoon, ei! Työpalautteen pitää myös aina koskea työtä, ei ihmisen persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

(Etenkin) Käsitöiden kohdalla on minusta täysin oikeutettua ottaa kuvakaappaus ja kysyä onko tämä se minun tekemäni ja lahjaksi antamani. Muistuttaisin myös että käsitöiden tekemiseen menee aikaa ja resursseja ihan eri tavalla kuin lahjan ostamiseen kaupasta, ja että olisin toivonut heidän kertovan minulle jos tekemäni käsityö on jotenkin vääränlainen, eikä vain laittaa sitä myyntiin. Lisäisin, että en tehnyt käsityötä sitä varten, että törmäisin siihen kirppiksellä välittömästi lahjan annettuani, ja että tällainen käytös loukkaa minua, ja kertoo omaa korutonta kieltään lahjan saajasta.

Jos lahjan saaja vetäisi tästä herneen nenään, voisi vain ajatella , että se koira älähtää…

No, ehkä hän vastaa kertoen, että olen pahoillani, mutta Pikku-Mussukalle tuli siitä ihottumaa ja päätimme laittaa sen eteenpäin niin voi ilahduttaa jotain toista. Emme halunneet kertoa sinulle, ettemme pahoita mieltästi.

Jos sinulla menee tästä herne nenään, niin voisi älähtää..

Eli valmistaudu siihen, että kaverisi myöntää suoraan sen kummemmin hermostumatta, että joo, siivottiin tavaraa pois ja ikävä että törmäsit siihen, mutta ett voit olla tuomatta lahjaakin jos se aiheuttaa stressiä. Et tärkeintä on et tuut paikalle.

Siedätkö sen?

On kyllä mieltä pahoitettu pupun hahmon takia, kun joka kolmas viesti alkaa "mulle tuli paha mieli" .. "minä pahoitin mieleni kuspäisen kaverisi takia".. "olin alkaa itkemään kun pahoitin mieleni pupun hahmon takia".. minä itkin pupun mieli pahan hahmon takia"..

Pikkusen nyt yritystä ap.

Itse olisin ollut todella otettu tuollaisesta vauvanlahjasta.

Ei ollut edes vauvajuhlia, kun ei ole ystäviäkään.

Toiset ovat hurjan kiittämättömiä.

😭☹

Jätä se sika!

Voisiko mitenkään olla, että joku muu olisi tehnyt myynnissä olevan pupun käsityölehden mallin mukaan, juuri samoilla ohjeilla?

Omatekemä lahja on oikeasti arvokas ja rakas. Kaupan lelut voi laittaa kiertoon, muttei tälläistä lahjaa.