Lue keskustelun säännöt.
Neuloin ystävän vauvakutsuille pupun-hahmon, se oli hetken päästä myynnissä nettikirpparilla
19.08.2021 |
Osui silmään kun googletin eläinhahmoja, joita mahdollisesti neulon tuleviin vauvajuhliin (pari kaveria raskaana) Tuli kyllä paha mieli tuosta :(
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ottaisin kuvakaappauksen ja kysyisin suoraan, että onko tämä se mun tekemä pupu.
Ylipäätään pidän Suomessa vauva kutsuja naurettavina. Ei niille ole tarvetta, meillä on äitiyspakkaus. Sijdi toisekseen, eikö ole helpompi ostaa kahjoja, kun vauva on syntynyt ja tietää sukupuolen. Eikö lahjat etukäteen tuota huonoa onnea.... mitäs jos syntyy kuolleena? Palauttaako lahjat? Tiedän, kamala ajatus, mutta voi tapahtua. Mikä on siis vauvakutsujen funktio?
No tuota, kun babyshowerit pidetään yleensä pitkälti yli raskausviikon 30, niin jos lapsi sen jälkeen syntyy kuolleena, niin taitaa olla vauvalahjat se kaikista pienin murhe! Johan siinä vaiheessa on saatu äitiyspakkauskin, mitäs sille tehdään, jos tulee kuollut vauva? Toivon todella, että tarkoitit tuossa huolitrollauksessasi, että mitä se vauvansa menettänyt perhe niillä lahjoilla tekee, eikä niin päin, että voi itku kun lahjan antajilta meni rahat ja aika ihan haaskuuseen, kehtaavatkohan periä takaisin antamansa, kun ei kerta käyttäjää tullutkaan.
En ymmärrä miksi babyshowerit on pitänyt tänne tuoda? Turha juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä ikävä juttu. Mutta ei se sinun arvoasi vähennä vaan kertoo ystäväsi arvojen puutteesta.
Minne voi oikeasti fiksusti laittaa ne kaikki itsetehdyt saadut lahjat, joita kaapit pursuaa ja joilla ei nk tee mitään? Vai tuleeko ne säilyttää kaapeissa ja varastossa lopun ikää, kun ei esillekään niitä halua laittaa? Toivon fiksua keskustelua tästä.
Ystäväsi ei ehkä halunnut "ylimääräistä" tavaraa.
Mulla on ihan ongelma kaikista saaduista itsetehdyistä lahjoista ja niitä kun riittää. Olen varastoinut ne vaan tähän asti. Pari isoa laatikollista täynnä varaston perillä ja olisi muutakin käyttöä tuolle hyllytilalle. En vaan osaa luopua niistä, ettei vaan kukaan suuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Minne voi oikeasti fiksusti laittaa ne kaikki itsetehdyt saadut lahjat, joita kaapit pursuaa ja joilla ei nk tee mitään? Vai tuleeko ne säilyttää kaapeissa ja varastossa lopun ikää, kun ei esillekään niitä halua laittaa? Toivon fiksua keskustelua tästä.
Voihan niistä hankkiutua eroon, mutta vähän diskreetimmin kuin mitä AP:n kaveri on tehnyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ylipäänsä tökeröä laittaa heti saamansa lahja myyntiin. Pitää olla ahne, jos ei malta odottaa.
Tökeröin läheltä koettu vastaavanoloinen tilanne: Naapuri kutsui lapsensa synttäreille ihan hirveän paljon väkeä. Tytär, silloin jotain 8 v, avasi lahjat ja siinä lahjapiirin keskellä kertoi äidilleen, mitkä pitää ja mitkä menee myyntiin. Minunkin lapsen antama lahja meni myyntipinoon. Tämä seremonia siis lahjan antajien ollessa ympärillä.
He eivät nähneet tässä tavassa mitään väärää.
Olin todella tyrmistynyt, miten tökerö voi ihminen olla. Kouluja käymätön nainen, jolla ei kuitenkaan rahasta ole ollut pulaa, vaan tuhlaa koko ajan kaikkeen turhaan, raahaa Turkista feikkikamaa myyntiin yms
Monelle tuli paha mieli tästä, ja juhlissa asunnon seiniin nojaili monta hämmentynyttä, hiljaista lasta. Tytär, siis juhlien sankari, ei pitänyt edes seuraa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja.. Täällä ainakin sairaalaan jopa kerättiin vastasyntyneiden osastolle itsetehtyjä mustekaloja tms.
Ja milloin Suomessa edes alettiin vauvakutsuja järjestämään..
Itse tein siskolleni mosaiikkityön heidän koirasta ja ihasteli sitä.. Laittoi jopa kuvan someen.
No siellä se on kylässä käydessä piilossa.. Papereita päällä. Ei siinä sinänsä mitään, mutta niin paljon aikaa meni, että jos ei halua pitää esillä ottaisin takaisin, mielelläni
🙂 (ja se oli oikeasti hieno.. Siis oikeasti).On minustakin hienoja esim. rokokoo-kalusteet, siis taidolla tehtyä käsityötä ja osaan arvostaa taitoa, joka niiden tekemiseen on mennyt, mutta en kyllä sellaisia helvetin kippuroita kotonani katselisi. Siskosi halusi olla sinulle kohtelias ja esitellä vaivalla tekemääsi taidokasta esinettä somessa, mutta se ei yksinkertaisesti sovi hänen tyyliinsä, eikä siksi pidä sitä esillä. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että makuja on monenlaisia, ja joillekin on oikeasti tärkeää, että oma koti on oman maun mukainen eikä mikään esittelytila kaiken maailman tavaralle ja krääsälle, jota sukulaiset ja ystävät keksivät sinne kantaa? Onko siskosi koskaan ilmaissut, että hän haluaisi tuollaisen mosaiikkityön? Jos ei, miksi hitossa teit sellaisen hänelle, kun siihen meni niin kovasti aikaa ja vaivaa? Luulisi, että sisko osaisi vihjata, että seinällä on juuri sopivan kokoinen kolo mosaiikkityölle, a-wink a-wink. Ja tästä voisit sitten keksiä joko tehdä hänelle sellaisen työn tai olla tekemättä, jos et haluaisi tehdä. Mutta roudata nyt toisen kotiin jotain tuollaista ja vielä loukkaantua päälle, kun toinen on tehnyt kaikkensa ollakseen loukkaamatta sinua.
Voihan vattu.. Tarkoitus oli vain tehdä ero siihen, miten antaja suhtautuu omin käsin tehtyyn lahjaan. Että wink wink vaan. Sinulle ja oletuksillesi.
Ja lisäksi kyseessä oli joululahja wink wink (aikuiset eivät kai tee listaa "joulupukille") ja itse olen köyhä (Sisko ei) ja mitään järkevää en muutamilla roposilla saisi aikaan (nuo mosaiikkityöt ovat ostettuina todella kalliita). Ja toki tuohon liittyi erityinen jakso omassa elämässä, jossa halusin jättää muiston, jos huonosti käy. Mutta se ei nyt kuulu tähän.
Lähinnä hain sitä takaa, että jos ei ihminen halua/tykkää oikeasti niin ottaisin takaisin sen enempiä loukkaantumatta. Siis käsityön. Kyllä meillä sen verran suoraan voidaan puhua.
Jos olisi alkanut myymään muualla niin en tiedä mitä sitten olisin tehnyt. Varmaan pyytänyt takaisin.
Eipä tänne viitsi mitään kirjoitella, kun ihmiset tekevät ihmeellisiä oletuksia ja syytöksiä.
Ja koko kirjoitukseni pointti oli alunperin ottaa kantaa siihen, kun jotkut puhuivat vaarallisuudesta lapsille.. Niin miksi sitten esim. Sairaalat keräsivät noita itse tehtyjä mustekaloja vastasyntyneille, jos käsityöt vaarallisia (kuten tässä jotkut olettivat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne voi oikeasti fiksusti laittaa ne kaikki itsetehdyt saadut lahjat, joita kaapit pursuaa ja joilla ei nk tee mitään? Vai tuleeko ne säilyttää kaapeissa ja varastossa lopun ikää, kun ei esillekään niitä halua laittaa? Toivon fiksua keskustelua tästä.
Voihan niistä hankkiutua eroon, mutta vähän diskreetimmin kuin mitä AP:n kaveri on tehnyt...
Hmm.. esim polttamalla salaa vai?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi ei ehkä halunnut "ylimääräistä" tavaraa.
Mulla on ihan ongelma kaikista saaduista itsetehdyistä lahjoista ja niitä kun riittää. Olen varastoinut ne vaan tähän asti. Pari isoa laatikollista täynnä varaston perillä ja olisi muutakin käyttöä tuolle hyllytilalle. En vaan osaa luopua niistä, ettei vaan kukaan suuttuisi.
No sitten ehkä babyshowerit olisi voinut jättää väliin, onhan Suomessa äitiyspakkaus/raha, joka auttaa alkuun hankinnoissa vauvalle. On ihan selvä, että osittain "turhaa" tulee, jos tällaisia kutsuja pitää. Monet vauvan kamat ovat muutenkin lyhytaikaisia käytöltään. Ei niitä silti heti tarvitse laittaa myyntiin, varsinkaan itsetehtyjä, joiden eteen on nähty vaivaa. Jotain käytöstapoja ja hienotunteisuutta voisi odottaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelastusarmeijasta kannattaa kysellä!
Kyllä ap. tarina voi olla totta, koska aina löytyy näitä tyyppejä.
Meillä töissä lopetettiin muutama vuosi sitten kaikenlainen lahjojen antaminen henkilökunnalle, kun ne eivät lahjansaajalle kelvanneet ja olleet mieluisat ja ne meni myyntiin ja usein sai vielä arvostelut ja haukut päälle.
Meillä oli tapana antaa odotavalle äidille "vauvapakkaus", johon myös työnantaja osallistui 200€ rahalla. Pari työkaveria neuloi vauvalle villahaalarin ja toinen sukkia ja myssyn ja ne oli lähes aina saajan mielestä väärän värisiä, eikä sopinut muihin vaatteisiin, vaikka värit neutraalit. Ja kerran päätyivät nettikirppikselle, heti lahjan saatuaan ja tietysti joku kertoi pomolle ja siihen loppui meidän lahjan antamiset.
Taustalla oli jo jokavuotiset joululahjat, kun niiden haukkuminen ja arvostelu aloitettiin jo syksyllä ja sitä kesti kevääseen saakka, kun työnantaja antoi 300€ arvoisen joulukorin, jossa oli aina vääriä tuotteita.
Nykyään ihmiset eivät tykkää yllätyksellistä lahjoista, vaan mieluimmin antavat lahjanantajalle tilauslistan, ihan kuin pitäisi käydä lahjansaajan puolesta kaupassa.
Itse välttelen lahjojen antamista viimeiseen saakka, enkä haluan käydä myöskään lahjansaajan puolesta kaupassa, ostolistan kanssa minkä hän on antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kannattaa antaa lahjoja vain niille, jotka ymmärtävät lahjan tarkoituksen ja rakastavat yllätyksiä ja osaavat siihen liittää tarinan, joka parhaimmillaan voi jatkua sukupolvesta toiselle.
Muille riittää vain sanalliset onnittelut ja toivotukset. Niistä ei nurkat täyty.
Vierailija kirjoitti:
Minne voi oikeasti fiksusti laittaa ne kaikki itsetehdyt saadut lahjat, joita kaapit pursuaa ja joilla ei nk tee mitään? Vai tuleeko ne säilyttää kaapeissa ja varastossa lopun ikää, kun ei esillekään niitä halua laittaa? Toivon fiksua keskustelua tästä.
Luulen monen ostavan moninkertaisen määrän tavaraa ihan itse, kuin saavat lahjaksi.
Vai onko oma maku ja tyylitaju parempi kuin lahjanantajan?
Luulisi nyt lapsella yksi käsityönä tehty pupu menevän, kun voihan olla, että lapsi tykkääkin siitä vaikka ei se äidin tyylitajuun ja sisustukseen sopisi.
Vai määrääkö nainen yksin mitä siellä perheen yhteisessä kodissa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt on vaan taas huono provo. Ap katosi kuin pieru saharaan, ei aikomustakaan keskustella. Miksi te menette näihin huonoihin? Onko palstan taso jo niin alhaalla että näistäkin vaan väännetään väkisin keskustelu kun oikeat avaukset on vielä huonompia?
Palstan taso meni alas siinä vaiheessa kun persulit ja ulimiehet tuli tänne jankuttamaan.
Aina sama itku joulun, häiden, rippijuhlien, ristiäisten tai vaikka koulun loppumisen jälkeen. Lopetetaan lahjojen antaminen!
Säästyttäisiin miettimisen ja ostamisen vaivalta, rahan menolta ja siitä mistä lahjarahat edes saisi. Säästyttäisiin lahjojen vastaanottamiselta.
Miten voi ystävän itse tekemä vauvanlelu olla jollekin vastenmielinen? En olisi enää tuollaisen ”ystävän” kanssa missään tekemisissä. Lahjaa ei pidä koskaan ylenkatsoa, koska toinen on antanut sen hyvästä sydämestään. Oma tyttäreni sai lapsena kummitädiltään virkatun kissan, ja se on hänen opiskelijakämppänsä sängyn päällä vielä tänäkin päivänä. Kerroin tyttärelle, että lahja on arvokas, koska se on itse tehty ja suomalaista käsityötä, kaiken lisäksi vielä hienokin.
Käsitöiden idea on usein se, että ne ovat uniikkeja ja rahalla ei vastaavia saa.
Tässä oli kysymys pupusta. Olisipa ollut kuva (jos siis aloitus ei keksitty). En tajua kyllä miten täällä jo puhutaan sisustuksestakin? Hankkivatko jotkut lahjat/lelut lapsillekin muka sisustuksen mukaan. Tai vauvoille. Huoh.
Mutta joo. Tämän palstan perusteella ei kyllä kannata kenellekään antaa ikinä mitään lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap. tarina voi olla totta, koska aina löytyy näitä tyyppejä.
Meillä töissä lopetettiin muutama vuosi sitten kaikenlainen lahjojen antaminen henkilökunnalle, kun ne eivät lahjansaajalle kelvanneet ja olleet mieluisat ja ne meni myyntiin ja usein sai vielä arvostelut ja haukut päälle.
Meillä oli tapana antaa odotavalle äidille "vauvapakkaus", johon myös työnantaja osallistui 200€ rahalla. Pari työkaveria neuloi vauvalle villahaalarin ja toinen sukkia ja myssyn ja ne oli lähes aina saajan mielestä väärän värisiä, eikä sopinut muihin vaatteisiin, vaikka värit neutraalit. Ja kerran päätyivät nettikirppikselle, heti lahjan saatuaan ja tietysti joku kertoi pomolle ja siihen loppui meidän lahjan antamiset.
Taustalla oli jo jokavuotiset joululahjat, kun niiden haukkuminen ja arvostelu aloitettiin jo syksyllä ja sitä kesti kevääseen saakka, kun työnantaja antoi 300€ arvoisen joulukorin, jossa oli aina vääriä tuotteita.
Olettepa antaneet komeita lahjoja työpaikalla - ja joku on kehdannut vielä valittaa! Mikä ihmisiä nykyään vaivaa, kun käytöstavat ovat kadonneet joiltakin kokonaan? Minä olen erään ison kaupungin palveluksessa, ja ainut työnantajan lahja on ennen joulua kahvin kanssa tarjottava pulla. Minä haukkoisin henkeäni, jos saisin 300 euron arvoisen korin täynnä herkkuja!
Täällä on ollut mielipiteitä käsityön hygienisyydestä ja pestävyydestä. Mielestäni suomessa jokaisen pitäisi osata huolehtia neulevaattidensa puhtaudesta eli pesusta - samaan katekoriaan kuuluu myös lapsille langasta neulotut tai virkatut pehmolelut.
Jos jollekin on liikaa "suomalaisen käsitöitä tekevän käsien hikisyys", niin millä ihmeellä te kuvittelette kaupan leluja tehtävän?
No tuota, kun babyshowerit pidetään yleensä pitkälti yli raskausviikon 30, niin jos lapsi sen jälkeen syntyy kuolleena, niin taitaa olla vauvalahjat se kaikista pienin murhe! Johan siinä vaiheessa on saatu äitiyspakkauskin, mitäs sille tehdään, jos tulee kuollut vauva? Toivon todella, että tarkoitit tuossa huolitrollauksessasi, että mitä se vauvansa menettänyt perhe niillä lahjoilla tekee, eikä niin päin, että voi itku kun lahjan antajilta meni rahat ja aika ihan haaskuuseen, kehtaavatkohan periä takaisin antamansa, kun ei kerta käyttäjää tullutkaan.