Lue keskustelun säännöt.
Neuloin ystävän vauvakutsuille pupun-hahmon, se oli hetken päästä myynnissä nettikirpparilla
19.08.2021 |
Osui silmään kun googletin eläinhahmoja, joita mahdollisesti neulon tuleviin vauvajuhliin (pari kaveria raskaana) Tuli kyllä paha mieli tuosta :(
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavat tyhjensivät 2 kuukautta kerrostaloasuntoa perheen vainautuneiden vanhusten irtaimistosta. Jätelavalle meni mm. 2 m³ käytettyjä leivoslaatikoita.
Perikunnasta kukin vei autolasteittain Iittalaa, Pentikiä, Aaltoa, Artekia, Yki Nummea, Ratiaa, Grafiikkaa, öljyväritöitä, silti jäi vielä kolme pakettiautollista ylikin. Mielestäni romuongelma vain siirtyi useampaan huusholliin.
Älkää te viitsikö tehdä lapsillenne samaa. Neulottu pupu, voi elämä. Hanki elämä, ap. Ja te muut, opetelkaa eroon roskasta. Ihminen ei paljoa tarvitse eikä sisäinen tyhjyys romulla täyty.
Siis onko tässä ketjussa muka toivottu, että ap:n ystävä hilloaisi sitä pupua kaapissa vielä 30 vuoden päästä, vai miten tämä liittyy asiaan?
Monien mielestä lahja tulee säilyttää ikuisesti. Varsinkin, kun joku on pupun ihan omin kätösin väkertänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei ole kyse mistään pupuhahmosta, vaan pupun-hahmonista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin ostanut sen takaisin ja katsonut minkälainen reaktio tulee myyjältä.
Näin minäkin olisin tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Sain tosi söpön itse tehdyn nallen lapselle. Ensimmäisenä lähti nappusilmät ja sen jälkeen raajat. Se ei siis varmaan ollut käyttöön, vaan koristeeksi tarkoitettu. Ainakin se oli vaarallinen lapselle. En ihan luottaisi vauvan kanssa kaikkiin itsetehtyihin (testaamattomiin ) tuotteisiin.
Maalaisjärkeä saa tietysti käyttää niin nallen tekijä kuin vastaanottajakin. Jos siinä on irtoavia osia, sitä EI anneta lapselle. Onneksi kaikki tuntemani ihmiset kirjailevat tuollaisille leluille silmät ja nenät langasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi AV:llä oletus on heti, että käsityöt ovat p*skaa. Itse tunnen useamman käsityöihmisen, joista kaikki ovat taitavia. Varmasti maailmasta löytyy myös innokkaita räpeltäjiä, joilla ei ole mitään tajua omasta kyvyttömyydestään, mutta itse en ole törmännyt yhteenkään. Kuinka paljon ihmisillä sitten on tuollaisia tuttavapiirissä?
Esimerkiksi yksi ystäväni kutoi useammalle tutulle pikkulapselle lahjaksi tällaisen:
https://www.ravelry.com/patterns/library/bear-knit-a-teddy
Minusta ne olivat todella hienoja. AV-raadin mielestä tietysti p*skaa?
Tuo ei ole ihan niin hirveä kuin ne pupuhahmot, mutta ainakin tuossa värissä aika kauhea kyllä. Yksikään VAUVA ei halua tuon väristä lelua. Vauvat tykkäävät kirkkaista väreistä.
Jos katsot kuvahaulla "neulottu pupuhahmo". Saat käsityksen siitä, mistä on puhe. Ehkä noita hahmoja on mahdollista tehdä hyvännäköisinäkin, mene tiedä, mutta en ainakaan yhtään sellaista kuvaa löytänyt.
Näissä itsetehdyissä pehmoleluissa on sama ongelma kuin eläinten täyttämisessä muutenkin. Jos et ole taitava, täytetty eläin näyttää kapiselta ja raivohullulta. Ts. se ilme ei ole hyvä.
Siis millä tavalla esimerkiksi tämä ensimmäisenä vastaantullut Stockmannin valmisnallekarhu on jotenkin merkittävästi kirkkaamman värinen?
https://www.stockmann.com/bukowski-bukowski-nallekarhu-lovely-lilla--15…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä että oli vauvan tavara eikä sitä saa myydä pois, niin oikeastiko olette säästäneet joka ikisen lapsenne tavaran kunnes hän x vuotta ja tekee itse päätöksen mitä tarvitsee? Kaikki harsot, vaunulelut, pieneksi jääneet vaatteet, lelut, helistimet, vauvakirjat.. mihin säilötte nuo odottamaan ettette vahingossa heitä vauvan tavaroita pois?
Siis eihän tässä kyse kai ole siitä, että vauva on jo isompi ja sitten äiti myy vauvatavaraa pois....? Vaan että vauva on vielä vauva eikä hänelle annettu edes mahdollisuutta leikkiä lelulla. Pehmolelut ovat muuten pitkäikäisiä, mä leikin noin 11 vuotta pehmoleluilla. Joo, ei ole pakko säilyttää mitään, mutta olisi tuon nyt voinut hienovaraisemmin hoitaa kuin laittaa julkisesti myyntiin nettiin.
No ethän sä saa myöhemminkään laittaa lapsesi tavaroita pois koska ne on sen lapsen eikä sun. Vai nytkö vauvatavarat saakin hävittää kysymättä lapsen mielipidettä?
Mä tarvitsisin muutaman sata neliötä varastotilaa talon viereen, jos mitään joka on tulkittavissa lasten omaisuudeksi ei saa pistää pois. Ihanko oikeasti joku neuvottelee lapsen kanssa jokaisesta pieneksi jääneestä sukkaparista ennen roskista/kierrätyslootaa? Miten teillä riittää aika?
Juuri näin. Missään muualla kuin av:lla ei törmää tähän tulkintaan, että yhtäkään mäkkärin happy meal -lelua tai lahjaksi saatua bodya ei saa hävittää, koska lapsi määrää omaisuudestaan itse. Mitään oikeaa oikeuskäytäntöä aiheesta ei kuitenkaan koskaan ole linkitetty - jään innolla odottamaan korkeimman oikeuden (no, mulle kelpaa kyllä käräjäoikeuskin) päätöstä siitä, saiko äiti myydä nelivuotiaansa kerhotossut FB-kirpparilla kahdella eurolla vai ei. Takaisin lapsen elatukseenhan ne rahatkin aina palautuvat, uskallan väittää, että yksikään vanhempi ei tienaa lapsen irtaimiston kirppismyynnillä enempää kuin mitä lapsen elättäminen kaikkinensa maksaa.
Ja jos tässä nyt juridista puolta mietitään, niin sikiöhän ei ole oikeussubjekti, eikä hänellä siten voi olla mitään omaisuutta, josta hän saisi päättää itse. Ennen lapsen syntymää "lapselle" annettu lahja on juridisessa mielessä annettu ihan yksiselitteisesti vanhemmalle, joka siitä myös päättää.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan sattumalta kaikista miljoonista netissä myytävistä tavaroista silmiisi osui juuri tuo tekemäsi esine. 0/5, ei jatkoon.
No, jos etsii juuri määrättyä tuotetta Suomen yhdeltä suosituimmalta myynti sivulta, niin miksi ei osuisi, jos se sinne on laitettu myyntiin?
Etsit itse tehtyä kynttilää, niin luuletko, että sellaisia tulee miljoona eteen? Entä käsipainettu huivi? Entä itsetehdyt virkatut pannulaput? Keppihevonen?
Tottakai niitä muutamia tulee, mutta jos omasi sinne on laitettu, niin kyllä sinä sen sieltä löydät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sanoista tulee pupun-hahmon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskimpa se vauvanhuoneen hyllyllä olisi ketään häirinnyt.
Tuskim! Tätä tapahtuu kokoajan enkä kestä enään.
Joo mullekin tuli ihan pahaolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynuorisolle ei viitsi mitään lahjoittaa koska ne on heti kirpparillamtai nettimyynnissä,joo. On nähty. Pelkkää rahaanvaannhaluavat.
Vierailija kirjoitti:
Roskiinko se olisi pitänyt heittää? Kysyit varmaan vanhemmilta etukäteen, onko lahja toivottu.
Jotkut inhoaa jäniksiä, näkee ne isoina rottina niine isoine hampaineen. Minä olisin varmaan vaan heittänyt roskiin, mutta olisiko se parempi sitten?
Jäniksethän ovat eräänlaisia pieniä lyhythäntäisiä kenguruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja.. Täällä ainakin sairaalaan jopa kerättiin vastasyntyneiden osastolle itsetehtyjä mustekaloja tms.
Ja milloin Suomessa edes alettiin vauvakutsuja järjestämään..
Itse tein siskolleni mosaiikkityön heidän koirasta ja ihasteli sitä.. Laittoi jopa kuvan someen.
No siellä se on kylässä käydessä piilossa.. Papereita päällä. Ei siinä sinänsä mitään, mutta niin paljon aikaa meni, että jos ei halua pitää esillä ottaisin takaisin, mielelläni
🙂 (ja se oli oikeasti hieno.. Siis oikeasti).
On minustakin hienoja esim. rokokoo-kalusteet, siis taidolla tehtyä käsityötä ja osaan arvostaa taitoa, joka niiden tekemiseen on mennyt, mutta en kyllä sellaisia helvetin kippuroita kotonani katselisi. Siskosi halusi olla sinulle kohtelias ja esitellä vaivalla tekemääsi taidokasta esinettä somessa, mutta se ei yksinkertaisesti sovi hänen tyyliinsä, eikä siksi pidä sitä esillä. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että makuja on monenlaisia, ja joillekin on oikeasti tärkeää, että oma koti on oman maun mukainen eikä mikään esittelytila kaiken maailman tavaralle ja krääsälle, jota sukulaiset ja ystävät keksivät sinne kantaa? Onko siskosi koskaan ilmaissut, että hän haluaisi tuollaisen mosaiikkityön? Jos ei, miksi hitossa teit sellaisen hänelle, kun siihen meni niin kovasti aikaa ja vaivaa? Luulisi, että sisko osaisi vihjata, että seinällä on juuri sopivan kokoinen kolo mosaiikkityölle, a-wink a-wink. Ja tästä voisit sitten keksiä joko tehdä hänelle sellaisen työn tai olla tekemättä, jos et haluaisi tehdä. Mutta roudata nyt toisen kotiin jotain tuollaista ja vielä loukkaantua päälle, kun toinen on tehnyt kaikkensa ollakseen loukkaamatta sinua.
Ikävä temppu kaverilta kyllä. Kenelläkään ei tietysti ole velvollisuutta säilyttää lahjoja kotonaan, mutta itse en olisi todellakaan laittanut tuolla tavalla myyntiin, kun siinä on aina olemassa riski, että lahjan antaja näkee ilmoituksen. Olisin ehkä sitten jollain muulla tavalla laittanut tavaran kiertoon.
Käsitöiden (tai oikeastaan minkä tahansa tavaran) antaminen lahjaksi on siitä vähän ongelmallista, että toisen maku pitäisi olla tiedossa ihan täysin. Itsekin periaatteessa arvostan käsitöitä ja sitä, että joku on vaivalla tehnyt jotakin, mutta toisaalta minulla on aika tarkka maku. Olen joskus saanut lahjaksi riemunkirjavan tilkkupeiton, joka ei ollut makuani lainkaan, joten käyttämättähän se jäi. Vuosia kuitenkin säilytin peittoa, kunnes jossain kohtaa laitoin pois. Ja sitten toisaalta olen saanut lahjaksi sellaisia käsitöitä, jotka ovat osuneet ihan nappiin ja joita olen käyttänyt suurella ilolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahja on tehnyt tehtävänsä kun se on annettu ja otettu ystävällisesti vastaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta varastoida tarpeetonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pupunhahmo on pupu. Lopettakaa saivartelu!
Lopettakaa helvetin huonon suomen kielen kirjoittamisen puolustelu!
Mietipä tuota omaa lausettasi
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorisolle ei viitsi mitään lahjoittaa koska ne on heti kirpparillamtai nettimyynnissä,joo. On nähty. Pelkkää rahaanvaannhaluavat.
Katsoo vaikka jotain tori.fi jouluaattona. On sellofaaneihin nätisti paketoituja mariskooleja ja pyyhesettejä, kun sukulaiset ja tuttavat ovat tehneet hutiostoksia.Jos viitsii kaivaa, niin löytyy myös villasukkia, huiveja ja muitakin käsitöitä. Mun mielestä ihan ok, mutta hintapyyntö huvittaa usein, kun niitä mariskooleja myydään erikoisliikkeen hinnalla, vaikka marketista saa identtisen tuotteen 15€ halvemmalla.
On varmasti totta, että ihmiset ovat nykyään tarkempia sen suhteen, mitä kotiinsa haluavat ottaa vastaan. Johtunee siitä, että monet asuvat ahtaasti, ja leveämmän asuvatkaan eivät halua kotonaan säilöä tavaroita, joita eivät aio ikinä käyttää. Tavaroita ei entiseen tapaan palvonta, kun elintaso on noussut. Toisekseen, kierrätys on päivän sana. Myös uusia tavaroita kierretään, mikä on tosi hyvä asia.
Nuo loukkaantyjatyrkyttäjät voivat tietysti jatkaa valitsemallaan tiellä marttyyreinä. Tai sitten voivat miettiä, ovatko nyt vähän turhan herkillä asian suhteen. Ja kysyä myös itseltään, ovatko he aina saaneet vain 100% ilahduttavia lahjoja? Ja mitä näille lahjoilla on tapahtunut?
Mä tarvitsisin muutaman sata neliötä varastotilaa talon viereen, jos mitään joka on tulkittavissa lasten omaisuudeksi ei saa pistää pois. Ihanko oikeasti joku neuvottelee lapsen kanssa jokaisesta pieneksi jääneestä sukkaparista ennen roskista/kierrätyslootaa? Miten teillä riittää aika?