Lue keskustelun säännöt.
Jos mies muuttaa omistusasuntooni asumaan kanssani...
18.08.2021 |
...niin mikä olisi kohtuullinen osuus hänen maksaa asumiskustannuksista?
Olisiko se a) puolet asunnon markkinahintaisesta vuokrasta b) puolet hoitovastikkeesta ja asuntolainan koroista vai c) joku muu summa, mikä? Perustelut myös kuulisin mielelläni.
Tämä nyt sillä oletuksella, että mies ei pysty saamaan asuntolainaa ja ostamaan puolia asunnosta, jolloin kulut menisi automaattisesti puoliksi.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tasa-arvo. Yhteisen kodin asumiskulut (ja ruoka ja yhteisen auton kulut) maksetaan 50/50. Vaikka kotia ja autoa ei omisteta puoliksi. Kumpikaan ei koe, että toinen voittaisi tai häviäisi tässä diilissä. Molemmat voittavat taloudellisesti. Kumpikaan ei kysele, miten toinen säästyneet rahansa käyttää. Tai rahansa muutenkaan,
Se että kumpikaan ei _koe_ toisen voittavan tai häviävän tuossa diilissä, ei tarkoita sitä, että näin ei tosiasiallisesti olisi. Toinen todennäköisesti tuossakin järjestelyssä voittaa enemmän. Kirjoituksesi sävystä päätellen se enemmän hyötyvä osapuoli on lähes varmuudella sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Älkää unohtako laskea työmatkakuluja, Lidlin läheisyyden tuomaa säästöä tai tai julkisen liikenteen muuttuneita vuoroja mukaan kuluihin 🤣 nyt tos on ratikkapysäkki talon edessä, vuokra nousi sitten satasella!
Vierailija kirjoitti:
Puolet hänen oman asuntonsa tuottamasta tuotosta, joka vapautuu tuottoon kun hän muuttaa asuntoosi. Lisäksi puolet juoksevista kuluista.
Aivan oikea tapahan olisi maksaa puolet markkinavuokrasta, mutta esittämäni tapa ottaa paremmin huomioon osapuolten eritasoisen varallisuuden, mutta osallistaa molemmat oman varallisuutensa osalta. Varallisuuksien erotus menee parisuhteen hyväntekeväisyyteen.
Jos mies maksaa puolikasta markkinavuokraa asumisestaan luonasi, sinun pitää maksaa siitä puolikkaasta pääomatuloverot.
Sanoisin että puolet markkinahintaisesta vuokrasta josta vähennetään 30 % eli vero, jonka maksaisit saamastasi vuokrasta. Laskut toki puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tasa-arvo. Yhteisen kodin asumiskulut (ja ruoka ja yhteisen auton kulut) maksetaan 50/50. Vaikka kotia ja autoa ei omisteta puoliksi. Kumpikaan ei koe, että toinen voittaisi tai häviäisi tässä diilissä. Molemmat voittavat taloudellisesti. Kumpikaan ei kysele, miten toinen säästyneet rahansa käyttää. Tai rahansa muutenkaan,
Se että kumpikaan ei _koe_ toisen voittavan tai häviävän tuossa diilissä, ei tarkoita sitä, että näin ei tosiasiallisesti olisi. Toinen todennäköisesti tuossakin järjestelyssä voittaa enemmän. Kirjoituksesi sävystä päätellen se enemmän hyötyvä osapuoli on lähes varmuudella sinä.
Jos euroissa lähdetään laskemaan niin todennäköisesti en ole. Vanhassa öljylämmitteisessä kiinteistössä on melkoiset asumiskulut. Lisäksi minulla meni lähitöitä tehdessä työmatkoihin (matkakortti) reilusti yli 200 euroa kuussa (+ yhteisen auton kulut). Keskimäärin halvemmalla olisin luultavasti asunut yksin.
Kuukausittain laskettaessa on eroa kesä- ja talvikuukausien kesken, koska esimerkiksi kuluneena kesänä lämmityskulut olivat olemattomat.
Enkä viitsi laskea, paljonko olen laittanut yhteiseen kotiimme rahaa kiinni hankintoina ja pieninä remontteina, tuoreimpana ulkoterassi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolet hänen oman asuntonsa tuottamasta tuotosta, joka vapautuu tuottoon kun hän muuttaa asuntoosi. Lisäksi puolet juoksevista kuluista.
Aivan oikea tapahan olisi maksaa puolet markkinavuokrasta, mutta esittämäni tapa ottaa paremmin huomioon osapuolten eritasoisen varallisuuden, mutta osallistaa molemmat oman varallisuutensa osalta. Varallisuuksien erotus menee parisuhteen hyväntekeväisyyteen.
Siis oletat tässä, että molemmat ovat niin varakkaita, että omistavat omistusasunnon, edes velallisen sellaisen. Silloin tietenkin, jos asuntoon muuttava saa vuokratuloja vapaaksi jäävästä asunnosta, se on eri asia.
Monesti kuitenkin on niin, että se joka asuu vuokra-asunnossa, jolla ei ole varallisuutta, muuttaa toisen omistusasuntoon. Tällöin ei ole oikein ottaa "vuokraa" toiselta, sillä kyseessä on parisuhde, eikä toivottavasti tarkoitus maksattaa (osin) oma asuntolainansa toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Vähän kalskahtaa omaankin korvaani tämä ajattelu. Ihan kuin yhdessä asumisessa olisi kysymys siitä, tuoko se taloudellista voittoa.
Jos jompikumpi lokkeilee, niin se alkaa lopulta hiertämään siinä parisuhteessa ja tulos on ero.
Näinkin se on. Näin kävi minun edellisessä suhteessani. En kehdannut mainita asumiskuluista, eikä hän itse ottanut niitä koskaan puheeksi eikä myös osallistunut. Hänellä oli omakin asunto, mutta siinä saivat asua hänen aikuiset lapsensa kun hän asui meillä. Hän mieluummin rahoitti aikuisten lastensa elämää ja siivosi ja hoiti pihaa siellä kuin että olisi meillä osallistunut näihin kuluihin ja töihin. Minä maksoin ja tein työt. Alkoihan se lopulta harmittaa, kun ei hänellä ollut mitään halua muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolet hänen oman asuntonsa tuottamasta tuotosta, joka vapautuu tuottoon kun hän muuttaa asuntoosi. Lisäksi puolet juoksevista kuluista.
Aivan oikea tapahan olisi maksaa puolet markkinavuokrasta, mutta esittämäni tapa ottaa paremmin huomioon osapuolten eritasoisen varallisuuden, mutta osallistaa molemmat oman varallisuutensa osalta. Varallisuuksien erotus menee parisuhteen hyväntekeväisyyteen.
"Tämä nyt sillä oletuksella, että mies ei pysty saamaan asuntolainaa ja ostamaan puolia asunnosta"
Yllä oleva lainaus on aloituksesta ja oletan sen tarkoittavan, että ap:n miesystävä asuu tällä hetkellä vuokralla, eikä omistuasunnossa. Jos kerta on epävarmaa saako mies lainaa, niin kuinka hän voisi nyt asua omassa asunnossa, koska eikös siitä saisi vakuutta ja/tai euroja ap:n asunnon puolikkaaseen?
Miksi siis täällä annetaan neuvoja sillä oletuksella, että miehellä olisi varallisuutta, joko asunnon tai sijoitusalkkujen muodossa? Minusta vaikuttaa annettujen tietojen osalta siltä, että miesystävä on työssäkäyvä, mutta palkka ei ole suuren suuri, asuu vuokralla, eikä ole omaisuutta. Voin olla täysin väärässä. Joku antoi esimerkin Matti&Maija, mikä taas ei vastannut aloituksen kysymykseen ollenkaan, vaan oli hyvin kaukana siitä. Ihan puuta heinää.
Ap tietenkin voisi vähän enemmän valaista tilannetta jurikin tältä osalta, että mikä miehen asumismuoto on ja kulut ovat tällä hetkellä ja mitkä ovat ap:n kulut (edes noin summat) omasta asunnostaan. Näin me voisimme antaa parempia neuvoja, eikä keskustelu lähtisi ihan laukalle, vai mahtaako olla jo myöhäistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä se onkin suuri ongelma näin päin. Jos nainen muuttaa miehen asuntoon, niin kaikki on luonnollisesti ilmaista, kunhan antaa pildeä. Ja eron sattuessa omaisuus puoliksi ja korvaukset äitiysajasta jne. Naisten naurettavia ominaisuuksia, milloinkahan te opitte itsenäisiksi kansalaisiksi?
Sinä ihan itse päätät, millaisella sopimuksella aikoinaan muutat rakastamasi naisen kanssa yhteen. Ei kukaan pakota tuollaiseen diiliin. Vai oletko oman elämäsi objekti? Mies, jolla ei ole mitään valtaa siihen, mitä hänelle elämässä tapahtuu? Miksi?
Täh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asun asunnossani, lyhennän lainaa 1000 e, yhtiövastike 200 e, vakuutusvplus sähkö 50 e kk,
Miten joku voi olla sitä mieltä kumppanin maksaa 125 euroa ?
Samaan aikaan puolison oma asunto on vuokralla, lyhentää lainaa normaalisti plus vuokralaisen tuotoilla.
Älkää naiset olko näin tyhmiä
Vierailija kirjoitti:
Jos asun asunnossani, lyhennän lainaa 1000 e, yhtiövastike 200 e, vakuutusvplus sähkö 50 e kk,
Miten joku voi olla sitä mieltä kumppanin maksaa 125 euroa ?Samaan aikaan puolison oma asunto on vuokralla, lyhentää lainaa normaalisti plus vuokralaisen tuotoilla.
Älkää naiset olko näin tyhmiä
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä se onkin suuri ongelma näin päin. Jos nainen muuttaa miehen asuntoon, niin kaikki on luonnollisesti ilmaista, kunhan antaa pildeä. Ja eron sattuessa omaisuus puoliksi ja korvaukset äitiysajasta jne. Naisten naurettavia ominaisuuksia, milloinkahan te opitte itsenäisiksi kansalaisiksi?
Sinä ihan itse päätät, millaisella sopimuksella aikoinaan muutat rakastamasi naisen kanssa yhteen. Ei kukaan pakota tuollaiseen diiliin. Vai oletko oman elämäsi objekti? Mies, jolla ei ole mitään valtaa siihen, mitä hänelle elämässä tapahtuu? Miksi?
Täh?
Mitä et ymmärtänyt? "Jos nainen muuttaa miehen asuntoon, niin kaikki on luonnollisesti ilmaista, kunhan antaa pildeä."
Minä en ymmärrä, miksi sinä/tuo kirjoittaja haluaa tuollaisen sopimuksen, mutta jos haluaa niin sehän on ihan hänen valintansa. Kukaan ei häntä pakota, ei edes painosta. Jos hän kokee, että tuo on joku hänestä riippumaton asia, joka toteutuu hänen mielipiteestään huolimatta, niin silloinhan hän on mies, jolla ei (omasta mielestään) ole mitään valtaa siihen, mitä hänelle elämässä tapahtuu, eli oman elämänsä objekti, ei subjekti.
En yksinkertaisesti ymmärrä tuollaista rutinaa omista valinnoista.
Ai, hänkö ei kirjoittanutkaan itsestään? Kenestä naisesta ja kenestä miehestä hän sitten kirjoitti?
En muuttaisi ikinä naisen pummille. Kyllä se on miehen tehtävä järjestää asunto. Jos toinen saa mitään tukia ja toinen käy töissä niin on vuokrattava lumekämppä jonka kela maksaa, muuten menee vähätkin tuet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saathan sä joskus munaa. Eikös se riitä..
Ajattelisin että maksaisitte kaiken puoliksi. Joka tapauksessa te teette keskenään sen sopimuksen. Meillä mies maksaa kaikki laskut mukaan lukien minun nimissä olevan asuntolainan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
En itse nyt ymmärrä tätä logiikkaa. Millä perusteella miehen aiemman asunnon vuokra olisi peruste yhtään mihinkään nykyisessä tilanteessa, jossa asutaan yhdessä? Kuvaamassasi esimerkissä miehen asumiskulut toki laskevat paljon enemmän mitä naisen kulut vähenevät, mutta entä sitten? Eikö yhdessä asumiseen ole yleensä ihmisillä muita syitä kuin sen tuoma säästö asumiskuluihin? Mikäli yhdessäasumisen pointti on maksimoida taloudellinen hyöty, silloin toki tuo kuvaamasi diili ei hyödytä niin paljon naista, ja hänen melkein kannattaakin miehen sijaan ottaa kotiinsa asumaan alivuokralaissopimuksella joku kämppis.
Itsellä ei ainakaan olisi pokkaa asua noin edullisesti toisen asunnossa ja samalla kasvattaa sijoitussalkkua.
Ehdottomasti maksaisin enemmän kuin puolet kuluista, niin että molemmat hyötyisivät.
Eri
Keskustelu aiheesta on vähän vaikeaa, kun aina välillä joku heittää kehiin, että itse asiassa sillä "köyhemmällä" osapuolella olikin omakin omistusasunto tai (kuten nyt) sijoitussalkku. Oletin, että tässä keskusteltiin nyt siitä, pitääkö yhdessä asumisen hyödyttää taloudellisesti ja jos, niin miten, ja mikä on reilu tapa hoitaa kulut silloin, jos vain toinen omistaa asunnon. Nämä sijoitussalkkuesimerkit ovat vähän eri keskustelu, samoin kuin se tilanne, jossa toisella on yhtä iso asunto sijoituskämppänä.
Eihän se ole asunnon omistajan kannalta mitenkään eri tilanne. Jos kerran oikeudenmukaista on että maksaa vain puolet vastikkeesta ja muista kuluista, niin ei kai sillä pitäisi olla väliä minkä kokoinen sijoitussalkku sattuu olemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolet hänen oman asuntonsa tuottamasta tuotosta, joka vapautuu tuottoon kun hän muuttaa asuntoosi. Lisäksi puolet juoksevista kuluista.
Aivan oikea tapahan olisi maksaa puolet markkinavuokrasta, mutta esittämäni tapa ottaa paremmin huomioon osapuolten eritasoisen varallisuuden, mutta osallistaa molemmat oman varallisuutensa osalta. Varallisuuksien erotus menee parisuhteen hyväntekeväisyyteen.
"Tämä nyt sillä oletuksella, että mies ei pysty saamaan asuntolainaa ja ostamaan puolia asunnosta"
Yllä oleva lainaus on aloituksesta ja oletan sen tarkoittavan, että ap:n miesystävä asuu tällä hetkellä vuokralla, eikä omistuasunnossa. Jos kerta on epävarmaa saako mies lainaa, niin kuinka hän voisi nyt asua omassa asunnossa, koska eikös siitä saisi vakuutta ja/tai euroja ap:n asunnon puolikkaaseen?
Miksi siis täällä annetaan neuvoja sillä oletuksella, että miehellä olisi varallisuutta, joko asunnon tai sijoitusalkkujen muodossa? Minusta vaikuttaa annettujen tietojen osalta siltä, että miesystävä on työssäkäyvä, mutta palkka ei ole suuren suuri, asuu vuokralla, eikä ole omaisuutta. Voin olla täysin väärässä. Joku antoi esimerkin Matti&Maija, mikä taas ei vastannut aloituksen kysymykseen ollenkaan, vaan oli hyvin kaukana siitä. Ihan puuta heinää.
Ap tietenkin voisi vähän enemmän valaista tilannetta jurikin tältä osalta, että mikä miehen asumismuoto on ja kulut ovat tällä hetkellä ja mitkä ovat ap:n kulut (edes noin summat) omasta asunnostaan. Näin me voisimme antaa parempia neuvoja, eikä keskustelu lähtisi ihan laukalle, vai mahtaako olla jo myöhäistä?
Matti ja Maija-esimerkki oli puutaheinää vain jos on sitä mieltä että asumiskustannusten oikeudenmukaisuus riippuu siitä, kuinka paljon varallisuutta asuntoon muuttavalla kumppanilla on. Tietynlaista sosialismia siis - mikäli toisella ei ole mitään mainittavampaa varallisuutta niin on asunnon omistajan velvollisuus tukea tätä taloudellisesti ja tarjota asuminen halvemmalla, jotta tämä voisi omaisuuttaan kartuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
En itse nyt ymmärrä tätä logiikkaa. Millä perusteella miehen aiemman asunnon vuokra olisi peruste yhtään mihinkään nykyisessä tilanteessa, jossa asutaan yhdessä? Kuvaamassasi esimerkissä miehen asumiskulut toki laskevat paljon enemmän mitä naisen kulut vähenevät, mutta entä sitten? Eikö yhdessä asumiseen ole yleensä ihmisillä muita syitä kuin sen tuoma säästö asumiskuluihin? Mikäli yhdessäasumisen pointti on maksimoida taloudellinen hyöty, silloin toki tuo kuvaamasi diili ei hyödytä niin paljon naista, ja hänen melkein kannattaakin miehen sijaan ottaa kotiinsa asumaan alivuokralaissopimuksella joku kämppis.
Itsellä ei ainakaan olisi pokkaa asua noin edullisesti toisen asunnossa ja samalla kasvattaa sijoitussalkkua.
Ehdottomasti maksaisin enemmän kuin puolet kuluista, niin että molemmat hyötyisivät.
Eri
Keskustelu aiheesta on vähän vaikeaa, kun aina välillä joku heittää kehiin, että itse asiassa sillä "köyhemmällä" osapuolella olikin omakin omistusasunto tai (kuten nyt) sijoitussalkku. Oletin, että tässä keskusteltiin nyt siitä, pitääkö yhdessä asumisen hyödyttää taloudellisesti ja jos, niin miten, ja mikä on reilu tapa hoitaa kulut silloin, jos vain toinen omistaa asunnon. Nämä sijoitussalkkuesimerkit ovat vähän eri keskustelu, samoin kuin se tilanne, jossa toisella on yhtä iso asunto sijoituskämppänä.
Eihän se ole asunnon omistajan kannalta mitenkään eri tilanne. Jos kerran oikeudenmukaista on että maksaa vain puolet vastikkeesta ja muista kuluista, niin ei kai sillä pitäisi olla väliä minkä kokoinen sijoitussalkku sattuu olemaan?
Eihän sillä olekaan. En minä tiedän puolisoni salkkuja tai omaisuutta. Tiedän, että hänellä on metsää, koska hän mainitsi kerran ohimennen, että eräs ihminen olisi kiinnostunut sitä ostamaan. Salkuista tai muusta omaisuudesta ei ole mitään tietoa. Ties vaikka olisi asuntojakin vuokralla jossain. Eihän niillä ole minun ja meidän yhteiselämämme kannalta yhtään mitään merkitystä.
Me olemme tavanneet toisemme aikuisiällä, yli viisikymppisinä. Kummallakin on omat omaisuutensa ja kummankin omaisuus menee aikanaan lapsille. Se, millä on merkitystä on yhteinen arki ja yhteinen elämä ja yhteinen koti.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä se onkin suuri ongelma näin päin. Jos nainen muuttaa miehen asuntoon, niin kaikki on luonnollisesti ilmaista, kunhan antaa pildeä. Ja eron sattuessa omaisuus puoliksi ja korvaukset äitiysajasta jne. Naisten naurettavia ominaisuuksia, milloinkahan te opitte itsenäisiksi kansalaisiksi?
Sinä ihan itse päätät, millaisella sopimuksella aikoinaan muutat rakastamasi naisen kanssa yhteen. Ei kukaan pakota tuollaiseen diiliin. Vai oletko oman elämäsi objekti? Mies, jolla ei ole mitään valtaa siihen, mitä hänelle elämässä tapahtuu? Miksi?
Täh?
Mitä et ymmärtänyt? "Jos nainen muuttaa miehen asuntoon, niin kaikki on luonnollisesti ilmaista, kunhan antaa pildeä."
Minä en ymmärrä, miksi sinä/tuo kirjoittaja haluaa tuollaisen sopimuksen, mutta jos haluaa niin sehän on ihan hänen valintansa. Kukaan ei häntä pakota, ei edes painosta. Jos hän kokee, että tuo on joku hänestä riippumaton asia, joka toteutuu hänen mielipiteestään huolimatta, niin silloinhan hän on mies, jolla ei (omasta mielestään) ole mitään valtaa siihen, mitä hänelle elämässä tapahtuu, eli oman elämänsä objekti, ei subjekti.
En yksinkertaisesti ymmärrä tuollaista rutinaa omista valinnoista.
Ai, hänkö ei kirjoittanutkaan itsestään? Kenestä naisesta ja kenestä miehestä hän sitten kirjoitti?
Täh??
Sinä ihan itse päätät, millaisella sopimuksella aikoinaan muutat rakastamasi naisen kanssa yhteen. Ei kukaan pakota tuollaiseen diiliin. Vai oletko oman elämäsi objekti? Mies, jolla ei ole mitään valtaa siihen, mitä hänelle elämässä tapahtuu? Miksi?