Lue keskustelun säännöt.
Jos mies muuttaa omistusasuntooni asumaan kanssani...
18.08.2021 |
...niin mikä olisi kohtuullinen osuus hänen maksaa asumiskustannuksista?
Olisiko se a) puolet asunnon markkinahintaisesta vuokrasta b) puolet hoitovastikkeesta ja asuntolainan koroista vai c) joku muu summa, mikä? Perustelut myös kuulisin mielelläni.
Tämä nyt sillä oletuksella, että mies ei pysty saamaan asuntolainaa ja ostamaan puolia asunnosta, jolloin kulut menisi automaattisesti puoliksi.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Vähän kalskahtaa omaankin korvaani tämä ajattelu. Ihan kuin yhdessä asumisessa olisi kysymys siitä, tuoko se taloudellista voittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
Nimenomaan! Tämän pointin ymmärtäminen tuntuu olevan ylitsepääsemätöntä suurelle osalle keskustelijoista.
Suomessa ajatellaan kummallisesti, että jos maksat jostain ylihintaa, niin myyjä on huijari, mutta jos ostat jotain selvään alihintaan, niin se on vaan ihan oikein, ei siinä olla ketään huijattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
Sinulta jäi sitten seuraava kohta lukematta:
"JOS ollaan parisuhteessa ja <b>toisen omistusasunnossa</b>, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?"
Siis kommentissa puhuttiin toisen omistamassa OMISTUSASUNNOSSA asumisesta.
Vuokra-asunnoissa tietenkin 50/50 kulut.
Molemmat hyötyvät taloudellisesti, ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Vähän kalskahtaa omaankin korvaani tämä ajattelu. Ihan kuin yhdessä asumisessa olisi kysymys siitä, tuoko se taloudellista voittoa.
Jos jompikumpi lokkeilee, niin se alkaa lopulta hiertämään siinä parisuhteessa ja tulos on ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
En itse nyt ymmärrä tätä logiikkaa. Millä perusteella miehen aiemman asunnon vuokra olisi peruste yhtään mihinkään nykyisessä tilanteessa, jossa asutaan yhdessä? Kuvaamassasi esimerkissä miehen asumiskulut toki laskevat paljon enemmän mitä naisen kulut vähenevät, mutta entä sitten? Eikö yhdessä asumiseen ole yleensä ihmisillä muita syitä kuin sen tuoma säästö asumiskuluihin? Mikäli yhdessäasumisen pointti on maksimoida taloudellinen hyöty, silloin toki tuo kuvaamasi diili ei hyödytä niin paljon naista, ja hänen melkein kannattaakin miehen sijaan ottaa kotiinsa asumaan alivuokralaissopimuksella joku kämppis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Ei todellakaan saa puolia, vaikka onkin oikeutettu johonkin ositukseen.
"Avoliiton päättyessä kumpikin puolisoista saa sen omaisuuden, joka hänelle omistajana kuuluu. Avioliitossa olettama on ennemminkin vastakkainen, eli kummallekin puolisolle kuuluu puolet yhteenlasketun omaisuuden säästöstä. Tätä olettamaa ei sovelleta avoliittoon edes erityislailla säänneltyjen pitkäkestoisten liittojen kohdalla. Tämän vuoksi myöskään ositusta ei voida soveltaa avopuolisoiden eroon. Laskennallista ositusta ei tarvita, kun kummallakin puolisolla on oikeus vain avoliiton aikana tai sitä ennen hankkimaansa tai saamaansa omaisuuteen. Avoliiton päättyessä eroon suoritetaan omaisuuden erottelu, ei ositusta."
Miksi mainostat täällä kyseistä lakitoimistoa (Minilex) ?
Eiköhän se oikea ajantasainen tieto kuitenkin löydy Finlexin sivuilta. (Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.)
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026?search%5Btype%5D=pika…
"
8 §
Hyvityksen edellytykset
Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on «yhteistalouden» hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että «yhteistalouden» purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.
«Yhteistalouden» hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan:
1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi;
2) varojen käyttö yhteiseen talouteen;
3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai
4) muu näihin verrattava toiminta.
Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos «yhteistalouden» hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.
"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Vähän kalskahtaa omaankin korvaani tämä ajattelu. Ihan kuin yhdessä asumisessa olisi kysymys siitä, tuoko se taloudellista voittoa.
Jos jompikumpi lokkeilee, niin se alkaa lopulta hiertämään siinä parisuhteessa ja tulos on ero.
Varmasti. Mutta onko aina kyse lokkeilusta, jos toinen hyötyy yhdessä asumisesta enemmän (johonkin kuvitteelliseen tilanteeseen verrattuna)?
Jos miehen vuokra aiemmin oli 1000 euroa ja nyt hän maksaa vain puolet kuluista eli 200 euroa, hän hyötyy enemmän kuin sellainen mies, joka asui aiemmin kommuunissa ja maksoi asumisestaan vain 300 euroa. Alkaako sen aiemmin tonnin vuokraa maksaneen miehen suhdetta hiertää yhdessä asuminen todennäköisemmin kuin sen, joka aiemmin asui kommuunissa? Eli onko oletettavissa, että asunnon omistava osapuoli kokee todennäköisemmin lokkeiluksi sen, jos kumppani on muuttanut etelähelsinkiläisestä vuokrayksiöstä hänen luokseen, kuin jos kumppani on muuttanut jostain HOASin solusta tai mellunmäkeläisestä kommuunista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
En itse nyt ymmärrä tätä logiikkaa. Millä perusteella miehen aiemman asunnon vuokra olisi peruste yhtään mihinkään nykyisessä tilanteessa, jossa asutaan yhdessä? Kuvaamassasi esimerkissä miehen asumiskulut toki laskevat paljon enemmän mitä naisen kulut vähenevät, mutta entä sitten? Eikö yhdessä asumiseen ole yleensä ihmisillä muita syitä kuin sen tuoma säästö asumiskuluihin? Mikäli yhdessäasumisen pointti on maksimoida taloudellinen hyöty, silloin toki tuo kuvaamasi diili ei hyödytä niin paljon naista, ja hänen melkein kannattaakin miehen sijaan ottaa kotiinsa asumaan alivuokralaissopimuksella joku kämppis.
Itsellä ei ainakaan olisi pokkaa asua noin edullisesti toisen asunnossa ja samalla kasvattaa sijoitussalkkua.
Ehdottomasti maksaisin enemmän kuin puolet kuluista, niin että molemmat hyötyisivät.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
En itse nyt ymmärrä tätä logiikkaa. Millä perusteella miehen aiemman asunnon vuokra olisi peruste yhtään mihinkään nykyisessä tilanteessa, jossa asutaan yhdessä? Kuvaamassasi esimerkissä miehen asumiskulut toki laskevat paljon enemmän mitä naisen kulut vähenevät, mutta entä sitten? Eikö yhdessä asumiseen ole yleensä ihmisillä muita syitä kuin sen tuoma säästö asumiskuluihin? Mikäli yhdessäasumisen pointti on maksimoida taloudellinen hyöty, silloin toki tuo kuvaamasi diili ei hyödytä niin paljon naista, ja hänen melkein kannattaakin miehen sijaan ottaa kotiinsa asumaan alivuokralaissopimuksella joku kämppis.
Olen samaa mieltä. Minusta tuntuu, että näitä ketjuja tehtailee joku ihan omasta päästään pelkkä taloudellinen hyötymisnäkökulma mielessään eikä kyse ole siitä, että joku oikeasti miettisi loppuelämän avoliittoa yhteisessä kodissa rakastamansa ihmisen kanssa.
Puolisoni hyötyy joka kuukausi siitä, että olen jakamassa asumiskulut hänen kanssaan. Ei ole minulta mitenkään pois, jos hän on vaikkapa osannut sijoittaa säästämänsä rahat niin, että ne tuottavat hänelle koko ajan huimaa voittoa. Eihän se ole mitenkään minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
En itse nyt ymmärrä tätä logiikkaa. Millä perusteella miehen aiemman asunnon vuokra olisi peruste yhtään mihinkään nykyisessä tilanteessa, jossa asutaan yhdessä? Kuvaamassasi esimerkissä miehen asumiskulut toki laskevat paljon enemmän mitä naisen kulut vähenevät, mutta entä sitten? Eikö yhdessä asumiseen ole yleensä ihmisillä muita syitä kuin sen tuoma säästö asumiskuluihin? Mikäli yhdessäasumisen pointti on maksimoida taloudellinen hyöty, silloin toki tuo kuvaamasi diili ei hyödytä niin paljon naista, ja hänen melkein kannattaakin miehen sijaan ottaa kotiinsa asumaan alivuokralaissopimuksella joku kämppis.
Itsellä ei ainakaan olisi pokkaa asua noin edullisesti toisen asunnossa ja samalla kasvattaa sijoitussalkkua.
Ehdottomasti maksaisin enemmän kuin puolet kuluista, niin että molemmat hyötyisivät.
Eri
Keskustelu aiheesta on vähän vaikeaa, kun aina välillä joku heittää kehiin, että itse asiassa sillä "köyhemmällä" osapuolella olikin omakin omistusasunto tai (kuten nyt) sijoitussalkku. Oletin, että tässä keskusteltiin nyt siitä, pitääkö yhdessä asumisen hyödyttää taloudellisesti ja jos, niin miten, ja mikä on reilu tapa hoitaa kulut silloin, jos vain toinen omistaa asunnon. Nämä sijoitussalkkuesimerkit ovat vähän eri keskustelu, samoin kuin se tilanne, jossa toisella on yhtä iso asunto sijoituskämppänä.
Mies muutti omistamani kaksioon, jossa yhtiövastike oli noin ~150 euroa eikä asunnosta ollut yhtiövelkaa. Itse lyhensin asuntovelkaa noin 600 eurolla kuukaudessa. Mies maksoi yhtiövastikkeen ja puolet sähköstä, vedestä ja vakuutuksista. Musta oli ihan kohtuullista, että muutettuamme yhteiseen omistusasuntoon, tänä asunto jäi mulle sijoitusasunnoksi kerryttämään omaisuutta. Vaikka ei sen tarkemmin suunniteltu, oli musta näin jälkikäteenkin hyvä ratkaisu. Jos olisi tullut ero, ei miehellä olisi ollut ”oikeutta” asuntoon, koska on maksanut juoksevia kuluja eikä lyhentänyt asuntoa. Näin sai samalla kerättyä suhteellisen nopeasti myös käsirahan meidän yhteiseen asuntoon saatuaan opinnot päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Minusta tuntuu, että näitä ketjuja tehtailee joku ihan omasta päästään pelkkä taloudellinen hyötymisnäkökulma mielessään eikä kyse ole siitä, että joku oikeasti miettisi loppuelämän avoliittoa yhteisessä kodissa rakastamansa ihmisen kanssa.
Puolisoni hyötyy joka kuukausi siitä, että olen jakamassa asumiskulut hänen kanssaan. Ei ole minulta mitenkään pois, jos hän on vaikkapa osannut sijoittaa säästämänsä rahat niin, että ne tuottavat hänelle koko ajan huimaa voittoa. Eihän se ole mitenkään minulta pois.
Tällaiset kommentit on ihan käsittämättömiä. Tavoitteena ei todellakaan ole mikään taloudellinen hyötyminen vaan se, että kustannukset jaettaisiin tasapuolisesti. Ja keskustelu koskee sitä, mikä se tasapuolinen ratkaisu tässä olisi, koska se ei selkeästi tunnu olevan mitenkään yksiselitteistä.
Eikö tasa-arvo ole enää muodissa vai mistä on kyse, kun halutaan ohjata keskustelu jatkuvasti jonnekin sivuraiteille?
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
Nimenomaan! Tämän pointin ymmärtäminen tuntuu olevan ylitsepääsemätöntä suurelle osalle keskustelijoista.
Suomessa ajatellaan kummallisesti, että jos [b]maksat jostain ylihintaa[/b], niin [b]myyjä[/b] on huijari, mutta jos ostat jotain selvään alihintaan, niin se on vaan ihan oikein, ei siinä olla ketään huijattu.
Siis minkälaisessa PARISUHTEESSA on kyse MYYMISESTÄ? Siitä, että saa myydä serurustelukumppanille mahdollisuuden asua saman katon alla, jopa YLIHINTAAN ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tyttöystäväni asuu minun omistamassa asunnossani ja maksaa puolet lainanlyhennyksestä, vastikkeesta, sähköstä, vakuutuksista ym. Minusta se on hyvä jako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Minusta tuntuu, että näitä ketjuja tehtailee joku ihan omasta päästään pelkkä taloudellinen hyötymisnäkökulma mielessään eikä kyse ole siitä, että joku oikeasti miettisi loppuelämän avoliittoa yhteisessä kodissa rakastamansa ihmisen kanssa.
Puolisoni hyötyy joka kuukausi siitä, että olen jakamassa asumiskulut hänen kanssaan. Ei ole minulta mitenkään pois, jos hän on vaikkapa osannut sijoittaa säästämänsä rahat niin, että ne tuottavat hänelle koko ajan huimaa voittoa. Eihän se ole mitenkään minulta pois.
Tällaiset kommentit on ihan käsittämättömiä. Tavoitteena ei todellakaan ole mikään taloudellinen hyötyminen vaan se, että kustannukset jaettaisiin tasapuolisesti. Ja keskustelu koskee sitä, mikä se tasapuolinen ratkaisu tässä olisi, koska se ei selkeästi tunnu olevan mitenkään yksiselitteistä.
Eikö tasa-arvo ole enää muodissa vai mistä on kyse, kun halutaan ohjata keskustelu jatkuvasti jonnekin sivuraiteille?
Meillä on tasa-arvo. Yhteisen kodin asumiskulut (ja ruoka ja yhteisen auton kulut) maksetaan 50/50. Vaikka kotia ja autoa ei omisteta puoliksi. Kumpikaan ei koe, että toinen voittaisi tai häviäisi tässä diilissä. Molemmat voittavat taloudellisesti. Kumpikaan ei kysele, miten toinen säästyneet rahansa käyttää. Tai rahansa muutenkaan,
Jos mies on huippukomistus ja alfa ja kanssasi vain rahan takia, niin maksat kaikki viulut, jottei komistus vaan vaihda maisemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain asumiskulut tasan. Laina on sinun ja sinä maksat sitä, sillä vain sinä saat siitä hyödykettä eli asunnon omistamisen. Vastaus vuokrakysymykseesi, kyllä, jos muuttaisitte vuokralle, molemmat kasvattaisitte vuokranantajan varallisuutta. Nyt kyse ei ole kuitenkaan siitä, vaan yhdessä asumisesta parisuhteessa. Minusta parisuhteeseen ei kuulu se, että yritetään taloudellisesti hyötyä toisesta ja tätähän se olisi, jos ottaisit mieheltäsi vuokraa. Se olisi täysin rahan siirtoa miehesi tililtä omallesi. Tottakai tässä tilanteessa miehesi hyötyy alemmista asumiskustannuksista, kun asuu kanssasi, mutta niin hyödyt sinäkin, ethän sinäkään maksa vuokraa kenellekään tällä hetkellä.
Mutta mielestäsi on kuitenkin ok, että mies hyötyy huomattavan paljon taloudellisesti naisen asunnossa lähes ilmaiseksi asuessaan?
Taas tämä sävy ikään kuin puhuttaisiin jostain random-miehestä eikä itselle rakkaasta ihmisestä. Minkä ihmeen takia se on huono asia, jos se oma puoliso, oma rakas, voittaa taloudellisesti yhdessä asumisesta? Kun molemmathan siinä voittavat.
Jos mies muuttaisi vuokra-asuntoosi ja ilmoittaisi että ei maksa puolikasta vuokrasta, vaan pelkästään puolet muista juoksevista kuluista, niin se olisi ihan ok, koska oma rakas puoliso siinä vain taloudellisesti voittaa? Maksaisithan sinä vuokran muutenkin ja vielä voitat muissa kuluissa, eli win-win?
Voihyväjumalataas... miksi ihmeessä hän ei maksaisi puolikasta vuokrasta? Minä pidän itsestäänselvänä nimenomaan asumiskulujen maksamista 50/50.
Miten tuo nyt rinnastuu siihen, että asunto onkin toisen omistama?
Vuokralla asuessa molemman "häviävät" vuokranantajalle, joten häviöt puoliksi 50/50.
MUTTA jos toinen omistaa asunnon, niin ei tietenkään toisen kannata kartuttaa asunnonomistajan varallisuutta, sillä eron sattuessa ei jäisi mitään käteen, jos asuttu alle 5 v. yhdessä. Yhtiövastike ja muut kulut puoliksi, mutta ei enempää.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin miksi toistelta pitäisi ottaa MARKKINA-HINTAISTA VUOKRAA? Silloinhan on kyse taloudellista voittoa hakevasta toiminnasta, kuten vuokranantajilla yleensä.
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Minkälainen ihminen haluaa kartuttaa varallisuuttaan asumalla toisen siivellä puoli-ilmaiseksi ja väittää sitä vielä reiluksi asetelmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Tämä se onkin suuri ongelma näin päin. Jos nainen muuttaa miehen asuntoon, niin kaikki on luonnollisesti ilmaista, kunhan antaa pildeä. Ja eron sattuessa omaisuus puoliksi ja korvaukset äitiysajasta jne. Naisten naurettavia ominaisuuksia, milloinkahan te opitte itsenäisiksi kansalaisiksi?
Taisi olla miesten säätämä laki, että avioerossa omaisuus laitetaan puoliksi. Ei Suomen lakeja naiset kuitenkaan omin päin ole tehtailleet.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies muutti mun omistamaan velkaiseen asuntoon.
Heh heh! Sun "omistamaan" velkaiseen asuntoon. Kylläpähän totuus on niin, että pankki sen asunnon omistaa niin kauan kuin olet sille velkaa.
Ai, pankkiko sen asunnonostajana kaupantekotilaisuudessa olikin, vaikka minä ostajan kohdalle nimeni laitoin? Miksi minulla olisi ollut oikeus pankin puolesta tehdä ostokset.
Puolet hänen oman asuntonsa tuottamasta tuotosta, joka vapautuu tuottoon kun hän muuttaa asuntoosi. Lisäksi puolet juoksevista kuluista.
Aivan oikea tapahan olisi maksaa puolet markkinavuokrasta, mutta esittämäni tapa ottaa paremmin huomioon osapuolten eritasoisen varallisuuden, mutta osallistaa molemmat oman varallisuutensa osalta. Varallisuuksien erotus menee parisuhteen hyväntekeväisyyteen.