Lue keskustelun säännöt.
Jos mies muuttaa omistusasuntooni asumaan kanssani...
18.08.2021 |
...niin mikä olisi kohtuullinen osuus hänen maksaa asumiskustannuksista?
Olisiko se a) puolet asunnon markkinahintaisesta vuokrasta b) puolet hoitovastikkeesta ja asuntolainan koroista vai c) joku muu summa, mikä? Perustelut myös kuulisin mielelläni.
Tämä nyt sillä oletuksella, että mies ei pysty saamaan asuntolainaa ja ostamaan puolia asunnosta, jolloin kulut menisi automaattisesti puoliksi.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Voisin ihan hyvin olla Maija. Ei se olisi minulta millään tavalla pois, että rakastamani Matti saisi vuokratuloa. Minä hyötyisin siitä, että on toinen ihminen jakamassa sekä säännöllisiä asumiskuluja että hankintoja ja remontteja. Jos asuisin yksin, maksaisin ne yksin.
En ylipäänsä osaa kuvitella, että minulle avoliitossa kuuluisi puolisoni tulot (tai menot).
Ei kai Matti sinun asuntosi remontteja maksaisi, siinähän on kyse sinun omaisuutesi hoitamisesta ja hänellä on naapurissa omatkin remontit maksettavana. Ehkä auttelisi seiniä maalaamaam tai tekemään jotain muuta pientä pintaremonttia kun kuitenkin asunnossa lattioita kuluttaa.
ps. Sinäkään et vastannut yhteenkään kysymykseen.
Mihin kysymykseen en vastannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin samaa mieltä. Minulle olisi suuri hälytysmerkki, jos yhteenmuuttamisesta seuraisi tällaisia keskusteluja. En muuttaisi yhteen, varmaan menisi kokonaan harkintaan suhteen jatko. Ei suhteesta voi tulla mitään, jos ei nähdä yhteiselämää muuten kuin monimutkaisten laskutoimitusten kautta.
Tällaiset kommentit ihmetyttävät minua kovasti. Sinulle olisi suuri hälytysmerkki, jos yhteenmuuttaessa käytäisiin keskustelua siitä, miten asumisen kulut jaetaan. Miksi?
Jotenkinhan ne kulut täytyy käytännössä kuitenkin jakaa. Itse ajattelen, että suhteen kannalta paras ratkaisu on sellainen, jossa ne kulut jaetaan tasapuolisesti. Tällöin kumpikaan ei koe, että häntä käytetään taloudellisesti tai muutenkaan hyväksi.
Koko ketjun ideana on ollut pohtia, että mikä se oikeudenmukainen jako tässä kyseisessä tilanteessa olisi. Tuntuu, että suuri osa porukasta täällä ei kykene asiaa käsittelemään tai perustelemaan mitenkään mielipiteitään, vaan keskustelu vedetään itse asian kannalta epäoleellisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Voisin ihan hyvin olla Maija. Ei se olisi minulta millään tavalla pois, että rakastamani Matti saisi vuokratuloa. Minä hyötyisin siitä, että on toinen ihminen jakamassa sekä säännöllisiä asumiskuluja että hankintoja ja remontteja. Jos asuisin yksin, maksaisin ne yksin.
En ylipäänsä osaa kuvitella, että minulle avoliitossa kuuluisi puolisoni tulot (tai menot).
Sori nyt mutta olet tyhmä. Kaikki "rakastamani mies/nainen" lässyttävät antavat käyttää itseään hyväksi ihan omaa tyhmyyttään. He myös tulevat hyväksikäytetyiksi.
Rakkaus ja raha-asiat pitää olla erillään, myös siellä omassa päässä. Omasta taloudesta huolehtiminen ei tarkoita, että rakastaa yhtään vähempää.
Ok. Olen silti mieluummin onnellinen kuin (sinun mielestäsi) oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain asumiskulut tasan. Laina on sinun ja sinä maksat sitä, sillä vain sinä saat siitä hyödykettä eli asunnon omistamisen. Vastaus vuokrakysymykseesi, kyllä, jos muuttaisitte vuokralle, molemmat kasvattaisitte vuokranantajan varallisuutta. Nyt kyse ei ole kuitenkaan siitä, vaan yhdessä asumisesta parisuhteessa. Minusta parisuhteeseen ei kuulu se, että yritetään taloudellisesti hyötyä toisesta ja tätähän se olisi, jos ottaisit mieheltäsi vuokraa. Se olisi täysin rahan siirtoa miehesi tililtä omallesi. Tottakai tässä tilanteessa miehesi hyötyy alemmista asumiskustannuksista, kun asuu kanssasi, mutta niin hyödyt sinäkin, ethän sinäkään maksa vuokraa kenellekään tällä hetkellä.
Mutta mielestäsi on kuitenkin ok, että mies hyötyy huomattavan paljon taloudellisesti naisen asunnossa lähes ilmaiseksi asuessaan?
Taas tämä sävy ikään kuin puhuttaisiin jostain random-miehestä eikä itselle rakkaasta ihmisestä. Minkä ihmeen takia se on huono asia, jos se oma puoliso, oma rakas, voittaa taloudellisesti yhdessä asumisesta? Kun molemmathan siinä voittavat.
Todellakin samaa mieltä. Minulle olisi suuri hälytysmerkki, jos yhteenmuuttamisesta seuraisi tällaisia keskusteluja. En muuttaisi yhteen, varmaan menisi kokonaan harkintaan suhteen jatko. Ei suhteesta voi tulla mitään, jos ei nähdä yhteiselämää muuten kuin monimutkaisten laskutoimitusten kautta.
Rakkauden pitää olla tosi suurta, että jaksaa tähän tapaan ajattelevan ihmisen kanssa. Se on raskasta jo sivusta seuraavalle, senttien laskeminen siis.
Minä taas en lähtisi suhteeseen ihmisen kanssa jonka kanssa ei voisi kiihkottomasti puhua myös suhteen taloudellisesta puolesta, vaikka olisin kuinka rakastunut. Se on kuitenkin yksi merkittävä aspekti suhteessa, vaikka kuinka haluaisit lakaista sen maton alle. En myöskään missään tapauksessa katselisi hetkeäkään niin mustavalkoisesti ajattelevaa pösilöä, jonka mielestä talousasioista puhuminen on sama asia kuin että ei näe yhteiselämää muuten kuin monimutkaisten laskutoimitusten kautta. Tuskin sellaisen kanssa saisi kovin syväliistä tai mielenkiintoista keskustelua viriteltyä mistään muustakaan aiheesta.
Onneksi meidän ei tarvitse yhteistä taloutta perustaakaan. Sinulle on siis kaksi vaihtoehtoa, olla talousasioista täysin tietämätön tai sitten laskea sentilleen kulut tasan. Minulla on melko paljon omaisuutta, keskustelen sen hoitamisesta joka kuukausi kirjanpitäjäni kanssa ja mieheni tekee samoin. Omaisuutemme ei ole yhteistä, mutta kartutamme molempien omaisuutta kukin parhaamme mukaan emmekä ole riidelleet rahasta yhtään ainoaa kertaa yli 30 vuoden avioliiton aikana.
Hyvällä tuurilla päädyin yhteen sellaisen miehen kanssa, jolla oli samanlainen tausta ja ajatus rahasta kuin itselläni. Haluamme kartuttaa omaisuutta jälkeläisille, ei käyttää aikaa keskinäiseen kirjanpitoon.
Mä toivoisin, että yhteenmuutavat pariskunnat tuntisi toisensa muutenkin kuin muutaman kuukauden perusteella. Porukat pistää hynttyyt yhteen aivan liian nopeasti ja sitten kun asutaan yhdessä, niin siinä vaiheessa sitten aletaan vasta kunnolla tutustumaan. Miten hitossa esim.muutaman kuukauden sisällä tiedät miten toinen toimii raha-asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin samaa mieltä. Minulle olisi suuri hälytysmerkki, jos yhteenmuuttamisesta seuraisi tällaisia keskusteluja. En muuttaisi yhteen, varmaan menisi kokonaan harkintaan suhteen jatko. Ei suhteesta voi tulla mitään, jos ei nähdä yhteiselämää muuten kuin monimutkaisten laskutoimitusten kautta.
Tällaiset kommentit ihmetyttävät minua kovasti. Sinulle olisi suuri hälytysmerkki, jos yhteenmuuttaessa käytäisiin keskustelua siitä, miten asumisen kulut jaetaan. Miksi?
Jotenkinhan ne kulut täytyy käytännössä kuitenkin jakaa. Itse ajattelen, että suhteen kannalta paras ratkaisu on sellainen, jossa ne kulut jaetaan tasapuolisesti. Tällöin kumpikaan ei koe, että häntä käytetään taloudellisesti tai muutenkaan hyväksi.
Koko ketjun ideana on ollut pohtia, että mikä se oikeudenmukainen jako tässä kyseisessä tilanteessa olisi. Tuntuu, että suuri osa porukasta täällä ei kykene asiaa käsittelemään tai perustelemaan mitenkään mielipiteitään, vaan keskustelu vedetään itse asian kannalta epäoleellisuuksiin.
Tässä keskustelussa se "asumisen kulujen jakaminen" on merkinnyt senttien laskemista, vuokran perimistä, joku ehdotti jopa asunnon myymistä avopuolisolle velkakirjalla! Minun korvaani tuollaiset ovat mielipuolisen typeriä, ottaisin jalat alleni välittömästi.
Normaalisti (ja nythän tähän on jo moni vastannut että myös heillä on mennyt näin) vain katsotaan, että kuluja maksellaan suurin piirtein tasan ja kykyjen mukaan. Laskutoimituksia ja oikeuksien vahtimista ei tarvita. Ja jos aloittaja olet, niin kehotan kyllä välttämään yhteenmuuttoa, jos et voi luottaa. Intuitiosi voi hyvin olla oikeassa. Onhan niitä hyväksikäyttäjiäkin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Avoliittolaissa ei ole mitään tasinkoa. Molemmat pitävät oman omaisuutensa lähtökohtaisesti, ellei sitten toinen ole maksanut esim talolainaa.
Aivan. Siinä ositus sen mukaan kuinka paljon on toisen omaisuutta kartoittanut. Jos siis maksaa enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta ja muista vesi- ja sähkölaskuista, niin kartuttaa toisen omaisuutta? Vaikka suoraan maksaisi lainatilille? Kuiteista näkyy, että on maksettu enemmän kuin suoria asumiskuluja, jolloin asunnon omistaja on voinut lyhentää lainaa, sillä(kin) summalla. Riitatilanteessahan käräjäoikeus siihen sitten kertoisi lopullisen kannan.
"
Milloin avopuolisolla on oikeus arvionvaraiseen hyvitykseen?
Edellä kerrottiin osa hyvityksen perusedellytyksistä, mutta asiaa on tarkennettu avoliittolaissa hieman lisää. Avoliittolaissa tarkoitetuksi, avopuolisoiden yhteistaloutta hyödyttäneeksi panokseksi avoliiton aikana voidaan katsoa esimerkiksi:
- oman varallisuuden käyttäminen yhteiseen talouteen tai toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
- yhteisen varallisuuden käyttäminen toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
-työskentely yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi.
"
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Normaalien asumiskulujen maksaminen ei ole toisen omaisuuden kartuttamista. Tähän ei kannata avoliittolakia sotkea.
Mutta mikä on "normaali asumiskulu", sehän on tämän ketjun kysymys.
Kun maksaa yli puolet yhtiövastikkeesta ja muista sähkö ym. kuluista, niin silloin jää "ylimääräistä", jolla toinen voi kartuttaa omaisuuttaan, esim. lyhentää (asunto-, kiinteistö -lainojaan). Kun on mukana lyhentämässä toisen lainoja, se ei enää ole normaali asumiskulu.
JOs asumiskulu lasketaan alueen keskimääräisestä vuokratasosta voidaan puhua normaalista sumiskulusta. Miten määrittelet asumiskulut silloin, kun vastike on 0e kuten toisissa taloyhtiöissä on? Vesimaksu 20e ja toiset 20e sähköstä? Aika kohtuutonta etua saa käytännössä ilmaiseksi asuva. Tuskin maksaa edes ruokiaan. Saako tällaisessa tapauksessa logiikkasi mukaisesti asunnonomistaja hyvitystä? Miksi ei?
Toinen esimerkki. Vastike 250e/kk, vesimaksut 20e/kk. Laskutavallasi, jottei vaan peritä vuokraa, jää maksettavaa 125e/kk. Missään ei kukaan asu tuolla hinnalla. Ei edes HOAS soluasunnoissa. Esimerkissä on tyhmä ja höynäytettävä pariskunnan naispuolinen, asunnon omistaja. Suhdetta yhdessä asuen jatkuu viisi vuotta kunnes tulee ero. Jokaiselle järjellä ajattelevalle on selvää, että suhteen miespuolinen on saanut suhteetonta hyötyä asumisestaan. Vuokra vastaavasta asunnosta olisi ollut noin 1000e/kk mikä viidessä vuodessa tekee 30te. Toisin sanoen, mies on saanut tuon verran suhteetonta etua toisen kustannuksella. Sen lisäksi, että hänellä on jäänyt joka kuukausi vähintään sen 500e sijoitettavaksi vaikkapa omaan sijoitusasuntoon tai rahastoihin. Eikö sinun logiikkasi mukaan tässä tapauksessa nainen ole oikeutettu isoon hyvitykseen/tasinkoon miehen omaisuudesta, koska se on tosiasiallisesti kartutettu kirjaimellisesti naisen kustannuksella. Et ole samaa mieltä? Miksi? Tämähän olisi vain oiekus ja kohtuus.
No ei, kun parisuhteessa ja yhdessä asumisessa ei ole kysymys siitä, kuka saa taloudellista hyötyä, ja miten mahdollinen hyöty estetään.
Ihan yhtä lailla yhdessä asuessa pienituloisempi hyötyy yleensä isompituloisen rahoista. Jokaisen ihmisen täytyy vain itse tietää syynsä, miksi muuttaa toisen kanssa yhteen, ja mikäli yhdessä asuminen tuntuu hyvältä ratkaisulta, se on tärkein ja olennaisin hyöty. Jos se kaihertaa, että toinen mahdollisesti hyötyy tilanteesta taloudellisesti, on paras ratkaisu se, että ei muuteta yhteen, koska selvästi yhdessä asumisessa rahaan liittyvät asiat ylittäisivät yhdessä asumisen ilon omalla kohdalla. Suhde voi olla ihan hyvä, vaikka asutaan erillään, ja joskus se voi olla parempi ratkaisu.
Tekstissäsi ei järjen hiventä.
Millä perusteella ei? Pointtini on se, että suhteessa on kyse vähän muusta kuin vuokrasuhteesta, ja jos keskeiseksi asiaksi nousee se, millä lailla kumpikin osapuoli pääsee hyötymään taloudellisesti yhdessä asumisesta, olisi ainakin minulle se merkki siitä, että motiivi ja ajatus yhdessä asumisesta on vähän eri kuin se, miksi ainakin itse haluan asua yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostatte tai vuokraatte puoliksi yhteisen kodin ja sinä teet omallasi mitä lystäät.
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200
Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Avoliittolaissa ei ole mitään tasinkoa. Molemmat pitävät oman omaisuutensa lähtökohtaisesti, ellei sitten toinen ole maksanut esim talolainaa.
Aivan. Siinä ositus sen mukaan kuinka paljon on toisen omaisuutta kartoittanut. Jos siis maksaa enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta ja muista vesi- ja sähkölaskuista, niin kartuttaa toisen omaisuutta? Vaikka suoraan maksaisi lainatilille? Kuiteista näkyy, että on maksettu enemmän kuin suoria asumiskuluja, jolloin asunnon omistaja on voinut lyhentää lainaa, sillä(kin) summalla. Riitatilanteessahan käräjäoikeus siihen sitten kertoisi lopullisen kannan.
"
Milloin avopuolisolla on oikeus arvionvaraiseen hyvitykseen?
Edellä kerrottiin osa hyvityksen perusedellytyksistä, mutta asiaa on tarkennettu avoliittolaissa hieman lisää. Avoliittolaissa tarkoitetuksi, avopuolisoiden yhteistaloutta hyödyttäneeksi panokseksi avoliiton aikana voidaan katsoa esimerkiksi:
- oman varallisuuden käyttäminen yhteiseen talouteen tai toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
- yhteisen varallisuuden käyttäminen toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
-työskentely yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi.
"
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Normaalien asumiskulujen maksaminen ei ole toisen omaisuuden kartuttamista. Tähän ei kannata avoliittolakia sotkea.
Mutta mikä on "normaali asumiskulu", sehän on tämän ketjun kysymys.
Kun maksaa yli puolet yhtiövastikkeesta ja muista sähkö ym. kuluista, niin silloin jää "ylimääräistä", jolla toinen voi kartuttaa omaisuuttaan, esim. lyhentää (asunto-, kiinteistö -lainojaan). Kun on mukana lyhentämässä toisen lainoja, se ei enää ole normaali asumiskulu.
JOs asumiskulu lasketaan alueen keskimääräisestä vuokratasosta voidaan puhua normaalista sumiskulusta. Miten määrittelet asumiskulut silloin, kun vastike on 0e kuten toisissa taloyhtiöissä on? Vesimaksu 20e ja toiset 20e sähköstä? Aika kohtuutonta etua saa käytännössä ilmaiseksi asuva. Tuskin maksaa edes ruokiaan. Saako tällaisessa tapauksessa logiikkasi mukaisesti asunnonomistaja hyvitystä? Miksi ei?
Toinen esimerkki. Vastike 250e/kk, vesimaksut 20e/kk. Laskutavallasi, jottei vaan peritä vuokraa, jää maksettavaa 125e/kk. Missään ei kukaan asu tuolla hinnalla. Ei edes HOAS soluasunnoissa. Esimerkissä on tyhmä ja höynäytettävä pariskunnan naispuolinen, asunnon omistaja. Suhdetta yhdessä asuen jatkuu viisi vuotta kunnes tulee ero. Jokaiselle järjellä ajattelevalle on selvää, että suhteen miespuolinen on saanut suhteetonta hyötyä asumisestaan. Vuokra vastaavasta asunnosta olisi ollut noin 1000e/kk mikä viidessä vuodessa tekee 30te. Toisin sanoen, mies on saanut tuon verran suhteetonta etua toisen kustannuksella. Sen lisäksi, että hänellä on jäänyt joka kuukausi vähintään sen 500e sijoitettavaksi vaikkapa omaan sijoitusasuntoon tai rahastoihin. Eikö sinun logiikkasi mukaan tässä tapauksessa nainen ole oikeutettu isoon hyvitykseen/tasinkoon miehen omaisuudesta, koska se on tosiasiallisesti kartutettu kirjaimellisesti naisen kustannuksella. Et ole samaa mieltä? Miksi? Tämähän olisi vain oiekus ja kohtuus.
No ei, kun parisuhteessa ja yhdessä asumisessa ei ole kysymys siitä, kuka saa taloudellista hyötyä, ja miten mahdollinen hyöty estetään.
Ihan yhtä lailla yhdessä asuessa pienituloisempi hyötyy yleensä isompituloisen rahoista. Jokaisen ihmisen täytyy vain itse tietää syynsä, miksi muuttaa toisen kanssa yhteen, ja mikäli yhdessä asuminen tuntuu hyvältä ratkaisulta, se on tärkein ja olennaisin hyöty. Jos se kaihertaa, että toinen mahdollisesti hyötyy tilanteesta taloudellisesti, on paras ratkaisu se, että ei muuteta yhteen, koska selvästi yhdessä asumisessa rahaan liittyvät asiat ylittäisivät yhdessä asumisen ilon omalla kohdalla. Suhde voi olla ihan hyvä, vaikka asutaan erillään, ja joskus se voi olla parempi ratkaisu.
Tekstissäsi ei järjen hiventä.
Millä perusteella ei? Pointtini on se, että suhteessa on kyse vähän muusta kuin vuokrasuhteesta, ja jos keskeiseksi asiaksi nousee se, millä lailla kumpikin osapuoli pääsee hyötymään taloudellisesti yhdessä asumisesta, olisi ainakin minulle se merkki siitä, että motiivi ja ajatus yhdessä asumisesta on vähän eri kuin se, miksi ainakin itse haluan asua yhdessä.
Olen ihan samaa mieltä. Sekä eilisessä vastaavassa keskustelussa että tässä keskustellaan ikään kuin kyseessä olisi joku random-ihminen, jonka kanssa muutetaan yhteen. Kuitenkin avoliiton luulisi perustuvan haluun jakaa arki rakastetun ihmisen kanssa. Eikä kyse ole asumisesta toisen asunnosta vaan asumisesta yhteisessä KODISSA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain asumiskulut tasan. Laina on sinun ja sinä maksat sitä, sillä vain sinä saat siitä hyödykettä eli asunnon omistamisen. Vastaus vuokrakysymykseesi, kyllä, jos muuttaisitte vuokralle, molemmat kasvattaisitte vuokranantajan varallisuutta. Nyt kyse ei ole kuitenkaan siitä, vaan yhdessä asumisesta parisuhteessa. Minusta parisuhteeseen ei kuulu se, että yritetään taloudellisesti hyötyä toisesta ja tätähän se olisi, jos ottaisit mieheltäsi vuokraa. Se olisi täysin rahan siirtoa miehesi tililtä omallesi. Tottakai tässä tilanteessa miehesi hyötyy alemmista asumiskustannuksista, kun asuu kanssasi, mutta niin hyödyt sinäkin, ethän sinäkään maksa vuokraa kenellekään tällä hetkellä.
Mutta mielestäsi on kuitenkin ok, että mies hyötyy huomattavan paljon taloudellisesti naisen asunnossa lähes ilmaiseksi asuessaan?
Taas tämä sävy ikään kuin puhuttaisiin jostain random-miehestä eikä itselle rakkaasta ihmisestä. Minkä ihmeen takia se on huono asia, jos se oma puoliso, oma rakas, voittaa taloudellisesti yhdessä asumisesta? Kun molemmathan siinä voittavat.
Jos mies muuttaisi vuokra-asuntoosi ja ilmoittaisi että ei maksa puolikasta vuokrasta, vaan pelkästään puolet muista juoksevista kuluista, niin se olisi ihan ok, koska oma rakas puoliso siinä vain taloudellisesti voittaa? Maksaisithan sinä vuokran muutenkin ja vielä voitat muissa kuluissa, eli win-win?
Voihyväjumalataas... miksi ihmeessä hän ei maksaisi puolikasta vuokrasta? Minä pidän itsestäänselvänä nimenomaan asumiskulujen maksamista 50/50.
Miten tuo nyt rinnastuu siihen, että asunto onkin toisen omistama?
Vuokralla asuessa molemman "häviävät" vuokranantajalle, joten häviöt puoliksi 50/50.
MUTTA jos toinen omistaa asunnon, niin ei tietenkään toisen kannata kartuttaa asunnonomistajan varallisuutta, sillä eron sattuessa ei jäisi mitään käteen, jos asuttu alle 5 v. yhdessä. Yhtiövastike ja muut kulut puoliksi, mutta ei enempää.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin miksi toistelta pitäisi ottaa MARKKINA-HINTAISTA VUOKRAA? Silloinhan on kyse taloudellista voittoa hakevasta toiminnasta, kuten vuokranantajilla yleensä.
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Ei todellakaan saa puolia, vaikka onkin oikeutettu johonkin ositukseen.
"Avoliiton päättyessä kumpikin puolisoista saa sen omaisuuden, joka hänelle omistajana kuuluu. Avioliitossa olettama on ennemminkin vastakkainen, eli kummallekin puolisolle kuuluu puolet yhteenlasketun omaisuuden säästöstä. Tätä olettamaa ei sovelleta avoliittoon edes erityislailla säänneltyjen pitkäkestoisten liittojen kohdalla. Tämän vuoksi myöskään ositusta ei voida soveltaa avopuolisoiden eroon. Laskennallista ositusta ei tarvita, kun kummallakin puolisolla on oikeus vain avoliiton aikana tai sitä ennen hankkimaansa tai saamaansa omaisuuteen. Avoliiton päättyessä eroon suoritetaan omaisuuden erottelu, ei ositusta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Minusta on vieläkin kummallisempaa jos joku kuvittelee loisivansa ilmaseksi toisen asunnossa vain ettei joutuisi "maksamaan vuokraa". Jos ei kiinnosta asumisestaan maksaa käyoää hintaa niin lusikoot vuokrakorsussaan jatkossakin. Fakta on, että kukaan ei asu missään ilmaiseksi.
Olet muuten loistava esimerkki siitä, miksi naiset köyhtyvät parisuhteessa ja miehet vaurastuvat.
Kyllähän monille käy niin, että he köyhtyvät avioliitossa. Minulle ei ole niin käynyt, vaan omaisuus on karttunut edelleen. Jos menee yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa jo ensiasunnosta alkaen pitää miettiä, ettei tämä pääsisi hyötymään, niin varmasti silloin avioliitostakin tulee vaikea joko suurten varallisuuserojen tai erilaisten rahankäyttötapojen takia. Kysehän on luottamuksesta eikä kaikkiin kannatakaan luottaa. Sopimukset ja varmistukset eivät auta, jos toinen on lokki. Pitää kysyä mikä saa rakastumaan renttuihin tai lokkeihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Et nyt oikein taida ymmärtää matematiikkaa! Ja pitäähän asunnon omistajan saada jokin korvaus sille, että hänellä on iso raha kiinni yhteisessä käytössä olevassa kodissa.
Toiseen omistamaan asuntoon tuleva voi sijoittaa vastaavan rahamäärän sijoituaasuntoon tai osakkaiseen tms ja saa niistä tuottoa. Se ei olisi reilua asunnon omistajalle, jolla ei samaan ole mahdollisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti (ja nythän tähän on jo moni vastannut että myös heillä on mennyt näin) vain katsotaan, että kuluja maksellaan suurin piirtein tasan ja kykyjen mukaan. Laskutoimituksia ja oikeuksien vahtimista ei tarvita. Ja jos aloittaja olet, niin kehotan kyllä välttämään yhteenmuuttoa, jos et voi luottaa. Intuitiosi voi hyvin olla oikeassa. Onhan niitä hyväksikäyttäjiäkin olemassa.
Tuo "normaalisti", "suurin piirtein tasan" ja "kykyjen mukaan" ei vaan konkreettisesti tarkoita yhtään mitään, eikä se ole vastaus kysymykseen siitä, mikä olisi reilu tapa hoitaa tämä kyseinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Avoliittolaissa ei ole mitään tasinkoa. Molemmat pitävät oman omaisuutensa lähtökohtaisesti, ellei sitten toinen ole maksanut esim talolainaa.
Aivan. Siinä ositus sen mukaan kuinka paljon on toisen omaisuutta kartoittanut. Jos siis maksaa enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta ja muista vesi- ja sähkölaskuista, niin kartuttaa toisen omaisuutta? Vaikka suoraan maksaisi lainatilille? Kuiteista näkyy, että on maksettu enemmän kuin suoria asumiskuluja, jolloin asunnon omistaja on voinut lyhentää lainaa, sillä(kin) summalla. Riitatilanteessahan käräjäoikeus siihen sitten kertoisi lopullisen kannan.
"
Milloin avopuolisolla on oikeus arvionvaraiseen hyvitykseen?
Edellä kerrottiin osa hyvityksen perusedellytyksistä, mutta asiaa on tarkennettu avoliittolaissa hieman lisää. Avoliittolaissa tarkoitetuksi, avopuolisoiden yhteistaloutta hyödyttäneeksi panokseksi avoliiton aikana voidaan katsoa esimerkiksi:
- oman varallisuuden käyttäminen yhteiseen talouteen tai toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
- yhteisen varallisuuden käyttäminen toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
-työskentely yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi.
"
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Normaalien asumiskulujen maksaminen ei ole toisen omaisuuden kartuttamista. Tähän ei kannata avoliittolakia sotkea.
Mutta mikä on "normaali asumiskulu", sehän on tämän ketjun kysymys.
Kun maksaa yli puolet yhtiövastikkeesta ja muista sähkö ym. kuluista, niin silloin jää "ylimääräistä", jolla toinen voi kartuttaa omaisuuttaan, esim. lyhentää (asunto-, kiinteistö -lainojaan). Kun on mukana lyhentämässä toisen lainoja, se ei enää ole normaali asumiskulu.
JOs asumiskulu lasketaan alueen keskimääräisestä vuokratasosta voidaan puhua normaalista sumiskulusta. Miten määrittelet asumiskulut silloin, kun vastike on 0e kuten toisissa taloyhtiöissä on? Vesimaksu 20e ja toiset 20e sähköstä? Aika kohtuutonta etua saa käytännössä ilmaiseksi asuva. Tuskin maksaa edes ruokiaan. Saako tällaisessa tapauksessa logiikkasi mukaisesti asunnonomistaja hyvitystä? Miksi ei?
Toinen esimerkki. Vastike 250e/kk, vesimaksut 20e/kk. Laskutavallasi, jottei vaan peritä vuokraa, jää maksettavaa 125e/kk. Missään ei kukaan asu tuolla hinnalla. Ei edes HOAS soluasunnoissa. Esimerkissä on tyhmä ja höynäytettävä pariskunnan naispuolinen, asunnon omistaja. Suhdetta yhdessä asuen jatkuu viisi vuotta kunnes tulee ero. Jokaiselle järjellä ajattelevalle on selvää, että suhteen miespuolinen on saanut suhteetonta hyötyä asumisestaan. Vuokra vastaavasta asunnosta olisi ollut noin 1000e/kk mikä viidessä vuodessa tekee 30te. Toisin sanoen, mies on saanut tuon verran suhteetonta etua toisen kustannuksella. Sen lisäksi, että hänellä on jäänyt joka kuukausi vähintään sen 500e sijoitettavaksi vaikkapa omaan sijoitusasuntoon tai rahastoihin. Eikö sinun logiikkasi mukaan tässä tapauksessa nainen ole oikeutettu isoon hyvitykseen/tasinkoon miehen omaisuudesta, koska se on tosiasiallisesti kartutettu kirjaimellisesti naisen kustannuksella. Et ole samaa mieltä? Miksi? Tämähän olisi vain oiekus ja kohtuus.
No ei, kun parisuhteessa ja yhdessä asumisessa ei ole kysymys siitä, kuka saa taloudellista hyötyä, ja miten mahdollinen hyöty estetään.
Ihan yhtä lailla yhdessä asuessa pienituloisempi hyötyy yleensä isompituloisen rahoista. Jokaisen ihmisen täytyy vain itse tietää syynsä, miksi muuttaa toisen kanssa yhteen, ja mikäli yhdessä asuminen tuntuu hyvältä ratkaisulta, se on tärkein ja olennaisin hyöty. Jos se kaihertaa, että toinen mahdollisesti hyötyy tilanteesta taloudellisesti, on paras ratkaisu se, että ei muuteta yhteen, koska selvästi yhdessä asumisessa rahaan liittyvät asiat ylittäisivät yhdessä asumisen ilon omalla kohdalla. Suhde voi olla ihan hyvä, vaikka asutaan erillään, ja joskus se voi olla parempi ratkaisu.
Tekstissäsi ei järjen hiventä.
Millä perusteella ei? Pointtini on se, että suhteessa on kyse vähän muusta kuin vuokrasuhteesta, ja jos keskeiseksi asiaksi nousee se, millä lailla kumpikin osapuoli pääsee hyötymään taloudellisesti yhdessä asumisesta, olisi ainakin minulle se merkki siitä, että motiivi ja ajatus yhdessä asumisesta on vähän eri kuin se, miksi ainakin itse haluan asua yhdessä.
Olen ihan samaa mieltä. Sekä eilisessä vastaavassa keskustelussa että tässä keskustellaan ikään kuin kyseessä olisi joku random-ihminen, jonka kanssa muutetaan yhteen. Kuitenkin avoliiton luulisi perustuvan haluun jakaa arki rakastetun ihmisen kanssa. Eikä kyse ole asumisesta toisen asunnosta vaan asumisesta yhteisessä KODISSA.
Juuri näin! Jos vuokraisin kämppikselle yhden asuntoni makuuhuoneista (plus antaisin samalla oikeuden käyttää keittiötäni, vessaa ja olkkaria eli jakaisin asunnon hänen kanssaan) pyytäisin asiaankuuluvaa vuokraa siitä hyvästä, että luovutan toiselle puolet asuntoni käyttöoikeudesta. Mutta parisuhde, yhteinen koti ja yhteinen elämä kumppanin kanssa ei tarkoita minulle sitä, että luovutan hänelle puolet asuntoni käyttöoikeudesta. Vaan minulle se tarkoittaa sitä, että asun ja elän yhdessä ihmisen kanssa, joka on minulle rakas ja tärkeä, ja jonka kanssa haluan yhteisen kodin ja yhteisen tulevaisuuden. Parisuhteessa ei ole kysymys sopimuksesta ja diilistä, vaan yhteisestä halusta olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu ratkaisu molempien kannalta on se, että asumisesta maksettava summa on jotakin puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Itse näkisin sen olevan noiden puolivälistä.
Esimerkki:
Vastike 300
Markkinavuokra 1200Toisen asuntoon muuttavan osuus (300/2+1200/2)/2 = 375 euroa. Näin molemmat hyötyvät maksimaalisesti.
Lisäksi muut asumiskulut puoliksi, kuten sähkö, vesi ja vakuutus.
Kuulostaa rahastuksen selittelyltä.
JOS ollaan parisuhteessa ja toisen omistusasunnossa, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?
Puolet yhtiövastikkeesta ja ruoka-, sähkö ym. kuluista on ihan ok, mutta
minkälainen ihminen haluaa tehdä taloudellista voittoa, saada (edes vähän) vuokratuloja parisuhteen toiselta osapuolelta?
Jos tämä toisen asuntoon muuttava maksaa asumisesta ihan minimaalisen summan, niin eikös HÄN silloin hyödy asunnon omistajasta taloudellisesti kun saa asua melkein ilmaiseksi?
Jos mies asuu vuokralla 1000e/kk, muuttaa sitten naisen asuntoon ja maksaa puolet asumiskuluista, esim. 200e/kk, niin mies hyötyy 800e/kk ja nainen 200e/kk. Reilua?
Sinulta jäi sitten seuraava kohta lukematta:
"JOS ollaan parisuhteessa ja <b>toisen omistusasunnossa</b>, niin mitä maksimaalista TALOUDELLISTA tuottoa siitä pitäisi hakea?"
Siis kommentissa puhuttiin toisen omistamassa OMISTUSASUNNOSSA asumisesta.
Vuokra-asunnoissa tietenkin 50/50 kulut.
Asumme Punavuoressa 120 neliön asunnossa, yhtiövastike 330 e.
En tietenkään pääse tänne pääse asumaan 175 eurolla.