Lue keskustelun säännöt.
Jos mies muuttaa omistusasuntooni asumaan kanssani...
18.08.2021 |
...niin mikä olisi kohtuullinen osuus hänen maksaa asumiskustannuksista?
Olisiko se a) puolet asunnon markkinahintaisesta vuokrasta b) puolet hoitovastikkeesta ja asuntolainan koroista vai c) joku muu summa, mikä? Perustelut myös kuulisin mielelläni.
Tämä nyt sillä oletuksella, että mies ei pysty saamaan asuntolainaa ja ostamaan puolia asunnosta, jolloin kulut menisi automaattisesti puoliksi.
Kommentit (262)
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiseksi: taloudellisen hyödyn hakemista se on silloin, jos yhteenmuutossa on toiselle osapuolelle kyse taloudellisen hyödyn hakemisesta eikä yhteisen loppuelämän rakentamisesta yhteisessä kodissa.
Tässä ketjussa ei ole missään vaiheessa ollut kyse siitä, että yhteenmuutossa olisi jonkinlainen taloudellinen motiivi. Haluttiin vaan käsitellä sitä, mitä tasapuolinen kustannusten jakaminen tässä tilanteessa tarkottaisi.
Väistit taas aiemmin esitetyn kysymyksen: Miksi juoksevista kuluista puolet maksavan ei näissä skenaarioissa nähdä saavan taloudellista hyötyä? Eihän tuollainen tilanne olisi missään muualla edes mahdollista, että ihminen maksaa vain puolet asunnon vastikkeesta, sähköistä jne. Sehän on naurettavan matala hinta maksaa asumisesta! Miksi sitä ei nähdä taloudellisen edun saamisena?
Olen monta kertaa yrittänyt kysyä, mitä pahaa siinä on, että rakastettu ihminen saa taloudellista etua yhteenmuutosta. Jos minä olen päättänyt sijoittaa rahani asuntoon (enkä esimerkiksi osakkeisiin) ja joka tapauksessa maksan siitä, niin onhan se minullekin taloudellisen edun saamista, että puolisoni jakaa asumiskulut kanssani. Muutenhan maksaisin ne yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en pyydä naisystävältäni mitään, vaikka asuukin omistamassani asunnossa. Ei tulisi mieleenkään pyytää rahaa, senkun asuu vaan ihan vapaasti.
Mielikuvitusnainen kuluttaa asuntoa tosi vähän, ihan oikein, että et vaadi vuokraa.
Minäkin olin tällainen mielikuvitusnainen. Asuin ihan ilmaiseksi mieheni asunnossa. Olin tästä mielissäni ja kiitollinen. Mielestäni herrasmies toimii näin. Myöhemmin menimme naimisiin ja saimme lapsia.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiseksi: taloudellisen hyödyn hakemista se on silloin, jos yhteenmuutossa on toiselle osapuolelle kyse taloudellisen hyödyn hakemisesta eikä yhteisen loppuelämän rakentamisesta yhteisessä kodissa.
Tässä ketjussa ei ole missään vaiheessa ollut kyse siitä, että yhteenmuutossa olisi jonkinlainen taloudellinen motiivi. Haluttiin vaan käsitellä sitä, mitä tasapuolinen kustannusten jakaminen tässä tilanteessa tarkottaisi.
Väistit taas aiemmin esitetyn kysymyksen: Miksi juoksevista kuluista puolet maksavan ei näissä skenaarioissa nähdä saavan taloudellista hyötyä? Eihän tuollainen tilanne olisi missään muualla edes mahdollista, että ihminen maksaa vain puolet asunnon vastikkeesta, sähköistä jne. Sehän on naurettavan matala hinta maksaa asumisesta! Miksi sitä ei nähdä taloudellisen edun saamisena?
Olen monta kertaa yrittänyt kysyä, mitä pahaa siinä on, että rakastettu ihminen saa taloudellista etua yhteenmuutosta. Jos minä olen päättänyt sijoittaa rahani asuntoon (enkä esimerkiksi osakkeisiin) ja joka tapauksessa maksan siitä, niin onhan se minullekin taloudellisen edun saamista, että puolisoni jakaa asumiskulut kanssani. Muutenhan maksaisin ne yksin.
Ei siinä ole sinänsä mitään pahaa jos noin haluaa toimia, mutta tuo ajatus tuntuu täällä kulkevan vain yhteen suuntaan: On väärin että asunnon omistaja saa etua, mutta jostain syystä ei ole väärin, jos se asuntoon muuttaja saa etua.
Tuolla omalla logiikallasi voisi muuten perustella vaikka vain yhden euron korvauksen asumisesta. Näetkö että sekin olisi kohtuullinen korvaus, kun saisit kuitenkin nyt yhden euron käyttöösi, jonka olisit yksin asuessasi joutunut maksamaan?
Asun vaimoni ja lapsemme kanssa 100% minun omistamassa omakotitalossa. Selkeintä on ollut jakaa välittömät asuinkulut puoliksi eli lämmitys, sähkö, vakuutus, kiinteistövero, vesi, jätehuolto, nuohous, laajakaista jne. sekä lainan korot. Huom. ei lainan lyhennyksiä, vaan ne maksan minä yksin. Näin ollen kustannukset menevät melko tasapuolisesti, mutta minä kannan kuitenkin yksin asunnon kulumisesta koituvat kustannukset (korjausvelka) ja riskin arvonlaskusta. Toki myös hyödyn mahdollisesta arvonnoususta, jos talo joskus myydään. Siksi olenkin maksanut yksin sellaiset pienet remontit, jotka saattavat vaikuttaa talon arvoon.
Markkinahintainen vuokra olisi tuplasti suurempi, eikä niin suurta kulua tunnu reilulta laskuttaa omalta puolisolta.
Puolet asumiskustannuksista tietenkin. Jos sulla on itselläsi paljon velkaa asunnosta, voisi hän maksaa asumiskulut kokonaankin ja sä lainanlyhennyksen. Miten tämä edes on noin vaikea asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyl akat ovat rahanahneita! Onneksi parisuhde on vapaaehtoista! Ainakin vielä… Ei ikinä tiedä, mihin politiikot ja feministit ryhtyy. Säälin tuota miestä, ku on joutunut tuollaiseen tilanteeseen, et akat oikein jakelee keinoja kuinka häntä vois käyttää taloudellisesty hyväksi.
Kuvottavaa! M26
Auttaisiko sinua, jos vaan vaihtaisit nuo sukupuolet tässä kuvitellussa tapauksessa? Ainakin itse ajattelen, että ratkaisun alkuperäiseen kysymykseen pitäisi olla sellainen, että se toimisi myös roolien ollessa päinvastoin.
Aina unohdetaan, että jos toinen laittaa asunnon vuokralle, niin ei se saatu vuokra ole kaikki tuloa. Ensin siitä vähennetään vastike ja remonttikulut ja jos yli jäi jotain, siitä menee verot. Todellisuudessa näistä täytyy sitten kartuttaa itselle remonttirahastoa, jos tulee putkiremontti, tai vuokralainen jättää vuokrat maksamatta tai laittaa paikan remonttiin. Ihme juttuja taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt ei varmaan ole kyse siitä, että pitäisi jotenkin hyötyä toisesta kun muuttaa yhteen asumaan.
Onhan se ihanaa asua rakastamansa ihmisen kanssa ja jakaa kaikki.
Nyt tulee se pointti: joku päivä se ihana kultarakas voi olla painajaismainen ex. Avoliitosta kannattaa pitää huoli omasta omaisuudesta, niin ettei toinen maksele mitään lainoja ja tee sellaisia remontteja (maksamalla ne) että asunnon arvo nousee suhteellisen paljon.Silloin on oikeus pyytää tasinkoa eron sattuessa. Avioliitossa, tehkää hyvät ihmiset avioehto. Ja eronneet, tehkää ositus heti erotessanne. Ei ole muuten kiva juttu silloin, kun perinnönjaossa on mukana muutamakin ex.
Jos ei ole avioehtoa niin puolet lainakuluista ja hoitovastikkeesta, koska ja eroatte niin hän saa puolet.
Loogista eikö vaan?
Eri asia jos teette avioehdon, niin sitten hän voi maksaa vaikka 1/3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole avioehtoa niin puolet lainakuluista ja hoitovastikkeesta, koska ja eroatte niin hän saa puolet.
Loogista eikö vaan?
Eri asia jos teette avioehdon, niin sitten hän voi maksaa vaikka 1/3
Näin siis KOSKA olette naimisissa ja eron myötä tosiaan tulee tasajako ilman avioehtoa.
Eri asia jos olette avosuhteessa ilman liittoa.
Asunnon oletettu markkinavuokra jaetaan puoliksi.
Lainan lyhennyksiä ei huomioida tässä.
Asumiskulut jaetaan siinä suhteessa, mikä teidän tulotasonne on.
Sinun tuloiksesi lisätään se osuus, joka sinulta ”säästyy” koska asunto on oma: puolikas markkinavuokra - vastike
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies saa lainaa? Onko työtön, ulosotossa, tekee hanttihommia? Älä ota miestä elätiksi, se pilaa parisuhdedynamiikan totaalisesti.
Juuri näin. Itselläni kariutui juttu tuohon. Nihkeä maksamaan, milloin mistäkin syystä. Eli toisinsanoen eli siivellä. Myös ravintolareissut kummasti menivät niin, että maksatti minulla useammin ja aina sama " minä tarjoan sitten seuraavalla kerralla", aikaa kului ja seuraavaa kertaa ei tullut. "Jäi luottokortti kotiin" , "ei ole niin paljon käteistä nyt tässä".
Olisi pitänyt heivata aikoja sitten pellolle tai ei koskaan muuttaa yhteen.
Etsi mies joka suoraselkäisesti ja omasta aloitteesta maksaa kulunsa. Onneksi löysin tällaisen.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiseksi: taloudellisen hyödyn hakemista se on silloin, jos yhteenmuutossa on toiselle osapuolelle kyse taloudellisen hyödyn hakemisesta eikä yhteisen loppuelämän rakentamisesta yhteisessä kodissa.
Tässä ketjussa ei ole missään vaiheessa ollut kyse siitä, että yhteenmuutossa olisi jonkinlainen taloudellinen motiivi. Haluttiin vaan käsitellä sitä, mitä tasapuolinen kustannusten jakaminen tässä tilanteessa tarkottaisi.
Väistit taas aiemmin esitetyn kysymyksen: Miksi juoksevista kuluista puolet maksavan ei näissä skenaarioissa nähdä saavan taloudellista hyötyä? Eihän tuollainen tilanne olisi missään muualla edes mahdollista, että ihminen maksaa vain puolet asunnon vastikkeesta, sähköistä jne. Sehän on naurettavan matala hinta maksaa asumisesta! Miksi sitä ei nähdä taloudellisen edun saamisena?
Kyllähän se periaatteessa sitä on, mutta sitä ei nähdä "taloudellisen hyödyn saamisena", koska meillä on totuttu mieltämään nämä tilanteet perhe-elämäksi, ei taloudellisen hyödyn saamiseksi. Eli siinä vastaus. Meidän yhteiskunnassa on totuttu ajattelemaan, että kun pariskunta asuu yhdessä, he muodostavat kahden aikuisen perheen ja elävät yhdessä elämäänsä - ei sitä niinkään mietitä tai mielletä yleisesti sitä kautta, mitä "hyötyä" osapuolet siitä saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asunnon oletettu markkinavuokra jaetaan puoliksi.
Lainan lyhennyksiä ei huomioida tässä.
Asumiskulut jaetaan siinä suhteessa, mikä teidän tulotasonne on.
Sinun tuloiksesi lisätään se osuus, joka sinulta ”säästyy” koska asunto on oma: puolikas markkinavuokra - vastike
Aika jännä, että kumppanin kohdalla laskutetaan oletetun markkinavuokran mukaan, kun yleensä lähisukulaisen kohdalla ei käytetä samoja kiskurivuokria, mitä tuntemattomien - esim. omalle lapselle vuokrataan mielellään asunto halvemmalla kuin mikä vastaavan asunnon markkinahintainen vuokra olisi. Jännä, että kumppanin lähtökohta on markkinahintainen vuokra.
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies saa lainaa? Onko työtön, ulosotossa, tekee hanttihommia? Älä ota miestä elätiksi, se pilaa parisuhdedynamiikan totaalisesti.
Jos mies on laatikkoleukainen 2m pitkä Bmw-mies niin parisuhdedynamiikka on huipussaan.
Useille naisille ei riitä että mies tulee omillaan toimeen kun naisensa kuluja pitää alkaa keventämään parisuhteessa niin voi olla että pieni palkka miehellä ei ihan enää riitäkkään.
Laatikkoleukaisille Bmw-miehille taas riittää että morsmaikku gymittää, käyttää kapeita alkkareita, somettaa edes jonkinlaiselle yleisölle ja on päänsärytön tarpeeksi usein iltaisin.
Minkä ikäinen olet ?
Älä tee sitä.
Tai tee niin, että on sopimus, mustaa valkoisella.
Ehdottomasti.
Kokemusta on : arvostettu, hyvintoimeentuleva, ainakin päällisin puolin, ennen kuin kaikki paljastui muutaman vuoden sisällä...956
Kai ilmoitat verottajalle että saat ylimääräisiä tuloja?
Ne pitää ilmottaa.
meillä sama tilanne ja mies maksaa vastikkeen, minä lainan ja muut kulut puoliksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon oletettu markkinavuokra jaetaan puoliksi.
Lainan lyhennyksiä ei huomioida tässä.
Asumiskulut jaetaan siinä suhteessa, mikä teidän tulotasonne on.
Sinun tuloiksesi lisätään se osuus, joka sinulta ”säästyy” koska asunto on oma: puolikas markkinavuokra - vastike
Aika jännä, että kumppanin kohdalla laskutetaan oletetun markkinavuokran mukaan, kun yleensä lähisukulaisen kohdalla ei käytetä samoja kiskurivuokria, mitä tuntemattomien - esim. omalle lapselle vuokrataan mielellään asunto halvemmalla kuin mikä vastaavan asunnon markkinahintainen vuokra olisi. Jännä, että kumppanin lähtökohta on markkinahintainen vuokra.
Juuri näin. Minun mieheni muutti omakotitalooni, sillä se oli suvun omistuksessa ollut talo ja minulle ei tullut kuuloonkaan muutto muualle. Ostin aiemmin siis sisaruksen ulos talosta lainalla, milläs muulla.
Miehen muuttaessa laskimme asumiskulut ja puolitimme ne. Lainan korkoineen maksoin minä. Minua ei kiinnostanut tippaakaan, mitä tuloja tai menoja miehellä oli ennen yhteen muuttoamme tai mitä tuloja hän sai omasta asunnostaan, jonka ensin vuokrasi ja sitten möi pois. Tiedän kertomastaan tosin, että ihan hyvin näillä tienasi.
OK-talossa on kaikenlaisia kuluja, joita kerrostalossa ei ole, jos taloa haluaa kunnossa pitää. Nämä katsomme asumiskuluiksi, jos tarvitsee joku hana vaihtaa tms. niin se menee yhteistililtä.
Näin olemme asuneet nyt 25 v, laina on aikaa sitten maksettu, talo on minun nimissäni, mutta avioehtoa en ole halunnut, koska olemme tässä pitkään yhteistä kotia asuneet ja yhdessä sitä kunnossa pitäneet ja remontteja tehty.
Jos ero tulisi, katsoisin, että mies on puolensa talosta ansainnut. Onneksi en antanut koko homman sissahtaa siihen, että olisin alkanut höperöidä markkina-arvoisista vuokrista tai siitä, miten minulle kuuluu osa miehen ennen yhteen muuttamista ansaitsemasta omaisuudesta.
Tässä ketjussa ei ole missään vaiheessa ollut kyse siitä, että yhteenmuutossa olisi jonkinlainen taloudellinen motiivi. Haluttiin vaan käsitellä sitä, mitä tasapuolinen kustannusten jakaminen tässä tilanteessa tarkottaisi.
Väistit taas aiemmin esitetyn kysymyksen: Miksi juoksevista kuluista puolet maksavan ei näissä skenaarioissa nähdä saavan taloudellista hyötyä? Eihän tuollainen tilanne olisi missään muualla edes mahdollista, että ihminen maksaa vain puolet asunnon vastikkeesta, sähköistä jne. Sehän on naurettavan matala hinta maksaa asumisesta! Miksi sitä ei nähdä taloudellisen edun saamisena?