Lue keskustelun säännöt.
Jos mies muuttaa omistusasuntooni asumaan kanssani...
18.08.2021 |
...niin mikä olisi kohtuullinen osuus hänen maksaa asumiskustannuksista?
Olisiko se a) puolet asunnon markkinahintaisesta vuokrasta b) puolet hoitovastikkeesta ja asuntolainan koroista vai c) joku muu summa, mikä? Perustelut myös kuulisin mielelläni.
Tämä nyt sillä oletuksella, että mies ei pysty saamaan asuntolainaa ja ostamaan puolia asunnosta, jolloin kulut menisi automaattisesti puoliksi.
Kommentit (262)
Onko mies itse ehdottanut että hän voisi maksella jotain? MInusta se kertoo paljon siitä onko hän valmis satsaamaan teidän parisuhteeseenne, tai ehkä myöhempään perheeseen. Jos mies ottaa asian puheeksi ja tarjoutuu maksamaan osan hoitovastikkeesta ja vesi/sähkö/whatever laskuista, niin homma vaikuttaa hyvältä. Ja kuten joku edelle totesi, älä anna kenenkään osallistua pääomakuluihin (asuntolainan korko tai lyhennys, rahoitusvastike).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain asumiskulut tasan. Laina on sinun ja sinä maksat sitä, sillä vain sinä saat siitä hyödykettä eli asunnon omistamisen. Vastaus vuokrakysymykseesi, kyllä, jos muuttaisitte vuokralle, molemmat kasvattaisitte vuokranantajan varallisuutta. Nyt kyse ei ole kuitenkaan siitä, vaan yhdessä asumisesta parisuhteessa. Minusta parisuhteeseen ei kuulu se, että yritetään taloudellisesti hyötyä toisesta ja tätähän se olisi, jos ottaisit mieheltäsi vuokraa. Se olisi täysin rahan siirtoa miehesi tililtä omallesi. Tottakai tässä tilanteessa miehesi hyötyy alemmista asumiskustannuksista, kun asuu kanssasi, mutta niin hyödyt sinäkin, ethän sinäkään maksa vuokraa kenellekään tällä hetkellä.
Mutta mielestäsi on kuitenkin ok, että mies hyötyy huomattavan paljon taloudellisesti naisen asunnossa lähes ilmaiseksi asuessaan?
Taas tämä sävy ikään kuin puhuttaisiin jostain random-miehestä eikä itselle rakkaasta ihmisestä. Minkä ihmeen takia se on huono asia, jos se oma puoliso, oma rakas, voittaa taloudellisesti yhdessä asumisesta? Kun molemmathan siinä voittavat.
Todellakin samaa mieltä. Minulle olisi suuri hälytysmerkki, jos yhteenmuuttamisesta seuraisi tällaisia keskusteluja. En muuttaisi yhteen, varmaan menisi kokonaan harkintaan suhteen jatko. Ei suhteesta voi tulla mitään, jos ei nähdä yhteiselämää muuten kuin monimutkaisten laskutoimitusten kautta.
Rakkauden pitää olla tosi suurta, että jaksaa tähän tapaan ajattelevan ihmisen kanssa. Se on raskasta jo sivusta seuraavalle, senttien laskeminen siis.
Jo on taas mammoilla ongelmat. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Minun näkökulmastani tuo on aivan turhaa raha-asioiden sotkemista ja säätämistä. Molemmat voivat pitää omat asuntonsa tai ostaa uuden yhteisen. En näe mitään järkeä parisuhteessa, missä ei toimi normaali ja luonteva vastavuoroisuus ja toisen kokee olevan lokki ja loinen, asuu toisen kodissa ikään kuin vieraana ja maksaen vuokraa siitä. En lähtisi tuollaiseen kuvioon kummankaan osapuolen roolissa.
Mutta tiedän, että on olemassa pariskuntia, jotka pitävät kirjaa ja tasaavat menonsa. Omassa tuttavapiirissa ei tuollaisia ole yhtäkään. Asuvat sitten erillään, jos yhteinen talous ei onnistu.
Jännä, että sinun mielestäsi se että yhteisen talouden halutaan olevan mahdollisimman reilu molemmille osapuolille on sinun mielestäsi merkki siitä että yhteinen talous ei onnistu. Minun nähdäkseni on juuri päinvastoin. Ylipäätään on aika surullista miten raha-asioista puhuminen tuntuu monelle olevan parisuhteessa jonkin sortin tabu, ainakin siihen asti että ollaan jo tukevasti karilla.
Entinen tyttöystäväni muutti kämppääni ja ilmoitti heti että pannaan juoksevat kulut puoliksi. Osteltiin molemmat ruokia. Muistaakseni halusi maksaa puolet hoitovastikkeestakin. Sitten ostettiin yhteinen ja kumpikin maksoi puolet.
Nyt kaikki yhteiset menot maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne kukin laittaa tietyn isohkon prosentin palkoistaan, omaisuudet pysyy erillisinä, ja myös pääoman kulut (asuntolainan korot ja lyhennykset ym) pysyy erillään. Näin on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mies itse ehdottanut että hän voisi maksella jotain? MInusta se kertoo paljon siitä onko hän valmis satsaamaan teidän parisuhteeseenne, tai ehkä myöhempään perheeseen. Jos mies ottaa asian puheeksi ja tarjoutuu maksamaan osan hoitovastikkeesta ja vesi/sähkö/whatever laskuista, niin homma vaikuttaa hyvältä. Ja kuten joku edelle totesi, älä anna kenenkään osallistua pääomakuluihin (asuntolainan korko tai lyhennys, rahoitusvastike).
Nimenomaan. Ei hyötymään pyrkivää ihmistä voi estää laskemalla sentilleen kuluja ja ryhtymällä velkomaan häntä, vaan kyllä se ilmenee jo monessa asiassa sitä ennen.
Itse asiassa nämä sairaalloisen pihit ihmiset, jotka laskevat joka sentin ja epäilevät muiden yrittävän hyötyä. ovat itse mielellään hyötymässä vaikka euronkin, asiassa kuin asiassa. On aina kivempi kulkea toisen kyydillä ja vierailla toisen luona, pieniä juttuja, jotka voi ottaa huumorilla kun kavereita ollaan (miehen kaveri tässä tapauksessa). Mutta ei tuollaisen kanssa voi mitään yhteistä taloutta perustaa, ei ainakaan minun hermoni kestäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain asumiskulut tasan. Laina on sinun ja sinä maksat sitä, sillä vain sinä saat siitä hyödykettä eli asunnon omistamisen. Vastaus vuokrakysymykseesi, kyllä, jos muuttaisitte vuokralle, molemmat kasvattaisitte vuokranantajan varallisuutta. Nyt kyse ei ole kuitenkaan siitä, vaan yhdessä asumisesta parisuhteessa. Minusta parisuhteeseen ei kuulu se, että yritetään taloudellisesti hyötyä toisesta ja tätähän se olisi, jos ottaisit mieheltäsi vuokraa. Se olisi täysin rahan siirtoa miehesi tililtä omallesi. Tottakai tässä tilanteessa miehesi hyötyy alemmista asumiskustannuksista, kun asuu kanssasi, mutta niin hyödyt sinäkin, ethän sinäkään maksa vuokraa kenellekään tällä hetkellä.
Mutta mielestäsi on kuitenkin ok, että mies hyötyy huomattavan paljon taloudellisesti naisen asunnossa lähes ilmaiseksi asuessaan?
Taas tämä sävy ikään kuin puhuttaisiin jostain random-miehestä eikä itselle rakkaasta ihmisestä. Minkä ihmeen takia se on huono asia, jos se oma puoliso, oma rakas, voittaa taloudellisesti yhdessä asumisesta? Kun molemmathan siinä voittavat.
Todellakin samaa mieltä. Minulle olisi suuri hälytysmerkki, jos yhteenmuuttamisesta seuraisi tällaisia keskusteluja. En muuttaisi yhteen, varmaan menisi kokonaan harkintaan suhteen jatko. Ei suhteesta voi tulla mitään, jos ei nähdä yhteiselämää muuten kuin monimutkaisten laskutoimitusten kautta.
Rakkauden pitää olla tosi suurta, että jaksaa tähän tapaan ajattelevan ihmisen kanssa. Se on raskasta jo sivusta seuraavalle, senttien laskeminen siis.
Minä taas en lähtisi suhteeseen ihmisen kanssa jonka kanssa ei voisi kiihkottomasti puhua myös suhteen taloudellisesta puolesta, vaikka olisin kuinka rakastunut. Se on kuitenkin yksi merkittävä aspekti suhteessa, vaikka kuinka haluaisit lakaista sen maton alle. En myöskään missään tapauksessa katselisi hetkeäkään niin mustavalkoisesti ajattelevaa pösilöä, jonka mielestä talousasioista puhuminen on sama asia kuin että ei näe yhteiselämää muuten kuin monimutkaisten laskutoimitusten kautta. Tuskin sellaisen kanssa saisi kovin syväliistä tai mielenkiintoista keskustelua viriteltyä mistään muustakaan aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Voisin ihan hyvin olla Maija. Ei se olisi minulta millään tavalla pois, että rakastamani Matti saisi vuokratuloa. Minä hyötyisin siitä, että on toinen ihminen jakamassa sekä säännöllisiä asumiskuluja että hankintoja ja remontteja. Jos asuisin yksin, maksaisin ne yksin.
En ylipäänsä osaa kuvitella, että minulle avoliitossa kuuluisi puolisoni tulot (tai menot).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Minun näkökulmastani tuo on aivan turhaa raha-asioiden sotkemista ja säätämistä. Molemmat voivat pitää omat asuntonsa tai ostaa uuden yhteisen. En näe mitään järkeä parisuhteessa, missä ei toimi normaali ja luonteva vastavuoroisuus ja toisen kokee olevan lokki ja loinen, asuu toisen kodissa ikään kuin vieraana ja maksaen vuokraa siitä. En lähtisi tuollaiseen kuvioon kummankaan osapuolen roolissa.
Mutta tiedän, että on olemassa pariskuntia, jotka pitävät kirjaa ja tasaavat menonsa. Omassa tuttavapiirissa ei tuollaisia ole yhtäkään. Asuvat sitten erillään, jos yhteinen talous ei onnistu.
Meillä on yhteisiä kuluja varten yhteinen käyttötili. Ei tarvitse pitää kirjaa ja tasailla menoja, kun kaikki yhteiset menot maksetaan sieltä ja kaikki loput on omaa rahaa. Yhteiseltä tililtä maksetaan asuminen, ruoka ja yhteisen auton kustannukset. Kumpikin siirtää sinne kuukausittain tarvittavan summan. Jos tulee yllätyslasku, niin siirretään lisää, jos jotain jää niin se siirtyy seuraavalle kuukaudelle. Puskuria sinne ei kerätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Avoliittolaissa ei ole mitään tasinkoa. Molemmat pitävät oman omaisuutensa lähtökohtaisesti, ellei sitten toinen ole maksanut esim talolainaa.
Aivan. Siinä ositus sen mukaan kuinka paljon on toisen omaisuutta kartoittanut. Jos siis maksaa enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta ja muista vesi- ja sähkölaskuista, niin kartuttaa toisen omaisuutta? Vaikka suoraan maksaisi lainatilille? Kuiteista näkyy, että on maksettu enemmän kuin suoria asumiskuluja, jolloin asunnon omistaja on voinut lyhentää lainaa, sillä(kin) summalla. Riitatilanteessahan käräjäoikeus siihen sitten kertoisi lopullisen kannan.
"
Milloin avopuolisolla on oikeus arvionvaraiseen hyvitykseen?
Edellä kerrottiin osa hyvityksen perusedellytyksistä, mutta asiaa on tarkennettu avoliittolaissa hieman lisää. Avoliittolaissa tarkoitetuksi, avopuolisoiden yhteistaloutta hyödyttäneeksi panokseksi avoliiton aikana voidaan katsoa esimerkiksi:
- oman varallisuuden käyttäminen yhteiseen talouteen tai toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
- yhteisen varallisuuden käyttäminen toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
-työskentely yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi.
"
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Normaalien asumiskulujen maksaminen ei ole toisen omaisuuden kartuttamista. Tähän ei kannata avoliittolakia sotkea.
Mutta mikä on "normaali asumiskulu", sehän on tämän ketjun kysymys.
Kun maksaa yli puolet yhtiövastikkeesta ja muista sähkö ym. kuluista, niin silloin jää "ylimääräistä", jolla toinen voi kartuttaa omaisuuttaan, esim. lyhentää (asunto-, kiinteistö -lainojaan). Kun on mukana lyhentämässä toisen lainoja, se ei enää ole normaali asumiskulu.
JOs asumiskulu lasketaan alueen keskimääräisestä vuokratasosta voidaan puhua normaalista sumiskulusta. Miten määrittelet asumiskulut silloin, kun vastike on 0e kuten toisissa taloyhtiöissä on? Vesimaksu 20e ja toiset 20e sähköstä? Aika kohtuutonta etua saa käytännössä ilmaiseksi asuva. Tuskin maksaa edes ruokiaan. Saako tällaisessa tapauksessa logiikkasi mukaisesti asunnonomistaja hyvitystä? Miksi ei?
Toinen esimerkki. Vastike 250e/kk, vesimaksut 20e/kk. Laskutavallasi, jottei vaan peritä vuokraa, jää maksettavaa 125e/kk. Missään ei kukaan asu tuolla hinnalla. Ei edes HOAS soluasunnoissa. Esimerkissä on tyhmä ja höynäytettävä pariskunnan naispuolinen, asunnon omistaja. Suhdetta yhdessä asuen jatkuu viisi vuotta kunnes tulee ero. Jokaiselle järjellä ajattelevalle on selvää, että suhteen miespuolinen on saanut suhteetonta hyötyä asumisestaan. Vuokra vastaavasta asunnosta olisi ollut noin 1000e/kk mikä viidessä vuodessa tekee 30te. Toisin sanoen, mies on saanut tuon verran suhteetonta etua toisen kustannuksella. Sen lisäksi, että hänellä on jäänyt joka kuukausi vähintään sen 500e sijoitettavaksi vaikkapa omaan sijoitusasuntoon tai rahastoihin. Eikö sinun logiikkasi mukaan tässä tapauksessa nainen ole oikeutettu isoon hyvitykseen/tasinkoon miehen omaisuudesta, koska se on tosiasiallisesti kartutettu kirjaimellisesti naisen kustannuksella. Et ole samaa mieltä? Miksi? Tämähän olisi vain oiekus ja kohtuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Voisin ihan hyvin olla Maija. Ei se olisi minulta millään tavalla pois, että rakastamani Matti saisi vuokratuloa. Minä hyötyisin siitä, että on toinen ihminen jakamassa sekä säännöllisiä asumiskuluja että hankintoja ja remontteja. Jos asuisin yksin, maksaisin ne yksin.
En ylipäänsä osaa kuvitella, että minulle avoliitossa kuuluisi puolisoni tulot (tai menot).
Ei kai Matti sinun asuntosi remontteja maksaisi, siinähän on kyse sinun omaisuutesi hoitamisesta ja hänellä on naapurissa omatkin remontit maksettavana. Ehkä auttelisi seiniä maalaamaam tai tekemään jotain muuta pientä pintaremonttia kun kuitenkin asunnossa lattioita kuluttaa.
ps. Sinäkään et vastannut yhteenkään kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Tämä on ihan erilainen tilanne kuin se, mistä ainakin suurin osa ketjussa puhuu. Ymmärtäisin paremmin, jos kuvaamassasi tilanteessa laitettaisiin ikäänkuin asumisen kulut puoliksi ja vuokratuotto puoliksi, mutta on siinäkin toki ongelmia: jos Matin vuokralainen aiheuttaa asuntoon vaurioita, ne ovat virallisesti Matin tappiota. Mutta tätä lukuunottamatta voisi ajatella, että tuollaisessa tilanteessa voisi puhaltaa yhteen hiileen ja yrittää maksimoida molempien taloudellisen hyödyn. Tämä on kuitenkin ihan eri tilanne kuin se, jossa toinen asuisi muuten vuokralla.
Jos tarkoitus on asua yhdessä jatkossakin, olla sitoutuneita toiseen ja ehkä jopa perustaa perhe, en ihan ymmärrä, miksi Matti ja Maija eivät voisi omistaa kumpaakin asuntoa puoliksi ja pitää sitä toista vuokralla, tai sitten myydä kumpikin oman paritalonpuolikkaansa ja ostaa yhdessä jonkun yhteisen asunnon. Toisaalta kahdessa paritalossa asuessa olisi sekin mahdollista, että puhkaisisi yhden seinän ja tekisi talosta yhden ison, yhteisen kodin. Mutta tätähän sä et kysynyt. Mutta on tämäkin pointti silti olennainen, sillä tilanteessa, jossa kumpikin omistaa samanarvoisen asunnon, on asumisjärjestelyyn huomattavasti enemmän vaihtoehtoja kuin jos vain toinen omistaa eikä toisella ole mahdollisuuttakaan ostaa ja omistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Minun näkökulmastani tuo on aivan turhaa raha-asioiden sotkemista ja säätämistä. Molemmat voivat pitää omat asuntonsa tai ostaa uuden yhteisen. En näe mitään järkeä parisuhteessa, missä ei toimi normaali ja luonteva vastavuoroisuus ja toisen kokee olevan lokki ja loinen, asuu toisen kodissa ikään kuin vieraana ja maksaen vuokraa siitä. En lähtisi tuollaiseen kuvioon kummankaan osapuolen roolissa.
Mutta tiedän, että on olemassa pariskuntia, jotka pitävät kirjaa ja tasaavat menonsa. Omassa tuttavapiirissa ei tuollaisia ole yhtäkään. Asuvat sitten erillään, jos yhteinen talous ei onnistu.
Meillä on yhteisiä kuluja varten yhteinen käyttötili. Ei tarvitse pitää kirjaa ja tasailla menoja, kun kaikki yhteiset menot maksetaan sieltä ja kaikki loput on omaa rahaa. Yhteiseltä tililtä maksetaan asuminen, ruoka ja yhteisen auton kustannukset. Kumpikin siirtää sinne kuukausittain tarvittavan summan. Jos tulee yllätyslasku, niin siirretään lisää, jos jotain jää niin se siirtyy seuraavalle kuukaudelle. Puskuria sinne ei kerätä.
Taloustili on ainoa järkevä tapa hoitaa pariskunnan/perheen kulut. Meillä kerätään tilille myös puskuria yllättävien tilanteiden varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain asumiskulut tasan. Laina on sinun ja sinä maksat sitä, sillä vain sinä saat siitä hyödykettä eli asunnon omistamisen. Vastaus vuokrakysymykseesi, kyllä, jos muuttaisitte vuokralle, molemmat kasvattaisitte vuokranantajan varallisuutta. Nyt kyse ei ole kuitenkaan siitä, vaan yhdessä asumisesta parisuhteessa. Minusta parisuhteeseen ei kuulu se, että yritetään taloudellisesti hyötyä toisesta ja tätähän se olisi, jos ottaisit mieheltäsi vuokraa. Se olisi täysin rahan siirtoa miehesi tililtä omallesi. Tottakai tässä tilanteessa miehesi hyötyy alemmista asumiskustannuksista, kun asuu kanssasi, mutta niin hyödyt sinäkin, ethän sinäkään maksa vuokraa kenellekään tällä hetkellä.
Mutta mielestäsi on kuitenkin ok, että mies hyötyy huomattavan paljon taloudellisesti naisen asunnossa lähes ilmaiseksi asuessaan?
Taas tämä sävy ikään kuin puhuttaisiin jostain random-miehestä eikä itselle rakkaasta ihmisestä. Minkä ihmeen takia se on huono asia, jos se oma puoliso, oma rakas, voittaa taloudellisesti yhdessä asumisesta? Kun molemmathan siinä voittavat.
Jos mies muuttaisi vuokra-asuntoosi ja ilmoittaisi että ei maksa puolikasta vuokrasta, vaan pelkästään puolet muista juoksevista kuluista, niin se olisi ihan ok, koska oma rakas puoliso siinä vain taloudellisesti voittaa? Maksaisithan sinä vuokran muutenkin ja vielä voitat muissa kuluissa, eli win-win?
Voihyväjumalataas... miksi ihmeessä hän ei maksaisi puolikasta vuokrasta? Minä pidän itsestäänselvänä nimenomaan asumiskulujen maksamista 50/50.
Miten tuo nyt rinnastuu siihen, että asunto onkin toisen omistama?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Minun näkökulmastani tuo on aivan turhaa raha-asioiden sotkemista ja säätämistä. Molemmat voivat pitää omat asuntonsa tai ostaa uuden yhteisen. En näe mitään järkeä parisuhteessa, missä ei toimi normaali ja luonteva vastavuoroisuus ja toisen kokee olevan lokki ja loinen, asuu toisen kodissa ikään kuin vieraana ja maksaen vuokraa siitä. En lähtisi tuollaiseen kuvioon kummankaan osapuolen roolissa.
Mutta tiedän, että on olemassa pariskuntia, jotka pitävät kirjaa ja tasaavat menonsa. Omassa tuttavapiirissa ei tuollaisia ole yhtäkään. Asuvat sitten erillään, jos yhteinen talous ei onnistu.
Jännä, että sinun mielestäsi se että yhteisen talouden halutaan olevan mahdollisimman reilu molemmille osapuolille on sinun mielestäsi merkki siitä että yhteinen talous ei onnistu. Minun nähdäkseni on juuri päinvastoin. Ylipäätään on aika surullista miten raha-asioista puhuminen tuntuu monelle olevan parisuhteessa jonkin sortin tabu, ainakin siihen asti että ollaan jo tukevasti karilla.
Nyt päästäänkin asiaan. Se että kulut jaetaan ei välttämättä ole lainkaan reilua, vaan voi olla jopa taloudellista väkivaltaa. Minulle on todellakin suuri varoitusmerkki ihmisessä se, että hän vaatii omaa osuuttaan sentilleen joka asiassa, koska se voi viestiä laajemmista ongelmista.
Normaalisti näistä asioista voidaan sopia luonnollisesti epäilemättä toisen jatkuvasti hyväksikäyttävän toista tai pyrkivän hyötymään. Rahatilanteet vaihtelevat pitkässä liitossa, joten jos jo alussa vaaditaan sentilleen laskemista, niin se on varma merkki siitä, että suhdetta ei kannata viedä tapailua pitemmälle.
Raha-asioista sairaalloisen kiinnostuneen ihmisen kanssa en perustaisi siksikään minkäänlaista suhdetta, että omaisuuteni on minulle tärkeää. Se ei ole pelkkää rahaa, vaan myös perinteitä, keino osoittaa kiintymystä ja tiettyä elämäntapaa. Ellei kumppani jaa noita arvoja, meillä ei ole mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Avoliittolaissa ei ole mitään tasinkoa. Molemmat pitävät oman omaisuutensa lähtökohtaisesti, ellei sitten toinen ole maksanut esim talolainaa.
Aivan. Siinä ositus sen mukaan kuinka paljon on toisen omaisuutta kartoittanut. Jos siis maksaa enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta ja muista vesi- ja sähkölaskuista, niin kartuttaa toisen omaisuutta? Vaikka suoraan maksaisi lainatilille? Kuiteista näkyy, että on maksettu enemmän kuin suoria asumiskuluja, jolloin asunnon omistaja on voinut lyhentää lainaa, sillä(kin) summalla. Riitatilanteessahan käräjäoikeus siihen sitten kertoisi lopullisen kannan.
"
Milloin avopuolisolla on oikeus arvionvaraiseen hyvitykseen?
Edellä kerrottiin osa hyvityksen perusedellytyksistä, mutta asiaa on tarkennettu avoliittolaissa hieman lisää. Avoliittolaissa tarkoitetuksi, avopuolisoiden yhteistaloutta hyödyttäneeksi panokseksi avoliiton aikana voidaan katsoa esimerkiksi:
- oman varallisuuden käyttäminen yhteiseen talouteen tai toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
- yhteisen varallisuuden käyttäminen toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
-työskentely yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi.
"
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Normaalien asumiskulujen maksaminen ei ole toisen omaisuuden kartuttamista. Tähän ei kannata avoliittolakia sotkea.
Mutta mikä on "normaali asumiskulu", sehän on tämän ketjun kysymys.
Kun maksaa yli puolet yhtiövastikkeesta ja muista sähkö ym. kuluista, niin silloin jää "ylimääräistä", jolla toinen voi kartuttaa omaisuuttaan, esim. lyhentää (asunto-, kiinteistö -lainojaan). Kun on mukana lyhentämässä toisen lainoja, se ei enää ole normaali asumiskulu.
JOs asumiskulu lasketaan alueen keskimääräisestä vuokratasosta voidaan puhua normaalista sumiskulusta. Miten määrittelet asumiskulut silloin, kun vastike on 0e kuten toisissa taloyhtiöissä on? Vesimaksu 20e ja toiset 20e sähköstä? Aika kohtuutonta etua saa käytännössä ilmaiseksi asuva. Tuskin maksaa edes ruokiaan. Saako tällaisessa tapauksessa logiikkasi mukaisesti asunnonomistaja hyvitystä? Miksi ei?
Toinen esimerkki. Vastike 250e/kk, vesimaksut 20e/kk. Laskutavallasi, jottei vaan peritä vuokraa, jää maksettavaa 125e/kk. Missään ei kukaan asu tuolla hinnalla. Ei edes HOAS soluasunnoissa. Esimerkissä on tyhmä ja höynäytettävä pariskunnan naispuolinen, asunnon omistaja. Suhdetta yhdessä asuen jatkuu viisi vuotta kunnes tulee ero. Jokaiselle järjellä ajattelevalle on selvää, että suhteen miespuolinen on saanut suhteetonta hyötyä asumisestaan. Vuokra vastaavasta asunnosta olisi ollut noin 1000e/kk mikä viidessä vuodessa tekee 30te. Toisin sanoen, mies on saanut tuon verran suhteetonta etua toisen kustannuksella. Sen lisäksi, että hänellä on jäänyt joka kuukausi vähintään sen 500e sijoitettavaksi vaikkapa omaan sijoitusasuntoon tai rahastoihin. Eikö sinun logiikkasi mukaan tässä tapauksessa nainen ole oikeutettu isoon hyvitykseen/tasinkoon miehen omaisuudesta, koska se on tosiasiallisesti kartutettu kirjaimellisesti naisen kustannuksella. Et ole samaa mieltä? Miksi? Tämähän olisi vain oiekus ja kohtuus.
No ei, kun parisuhteessa ja yhdessä asumisessa ei ole kysymys siitä, kuka saa taloudellista hyötyä, ja miten mahdollinen hyöty estetään.
Ihan yhtä lailla yhdessä asuessa pienituloisempi hyötyy yleensä isompituloisen rahoista. Jokaisen ihmisen täytyy vain itse tietää syynsä, miksi muuttaa toisen kanssa yhteen, ja mikäli yhdessä asuminen tuntuu hyvältä ratkaisulta, se on tärkein ja olennaisin hyöty. Jos se kaihertaa, että toinen mahdollisesti hyötyy tilanteesta taloudellisesti, on paras ratkaisu se, että ei muuteta yhteen, koska selvästi yhdessä asumisessa rahaan liittyvät asiat ylittäisivät yhdessä asumisen ilon omalla kohdalla. Suhde voi olla ihan hyvä, vaikka asutaan erillään, ja joskus se voi olla parempi ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Voisin ihan hyvin olla Maija. Ei se olisi minulta millään tavalla pois, että rakastamani Matti saisi vuokratuloa. Minä hyötyisin siitä, että on toinen ihminen jakamassa sekä säännöllisiä asumiskuluja että hankintoja ja remontteja. Jos asuisin yksin, maksaisin ne yksin.
En ylipäänsä osaa kuvitella, että minulle avoliitossa kuuluisi puolisoni tulot (tai menot).
Sori nyt mutta olet tyhmä. Kaikki "rakastamani mies/nainen" lässyttävät antavat käyttää itseään hyväksi ihan omaa tyhmyyttään. He myös tulevat hyväksikäytetyiksi.
Rakkaus ja raha-asiat pitää olla erillään, myös siellä omassa päässä. Omasta taloudesta huolehtiminen ei tarkoita, että rakastaa yhtään vähempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Voisin ihan hyvin olla Maija. Ei se olisi minulta millään tavalla pois, että rakastamani Matti saisi vuokratuloa. Minä hyötyisin siitä, että on toinen ihminen jakamassa sekä säännöllisiä asumiskuluja että hankintoja ja remontteja. Jos asuisin yksin, maksaisin ne yksin.
En ylipäänsä osaa kuvitella, että minulle avoliitossa kuuluisi puolisoni tulot (tai menot).
Ei kai Matti sinun asuntosi remontteja maksaisi, siinähän on kyse sinun omaisuutesi hoitamisesta ja hänellä on naapurissa omatkin remontit maksettavana. Ehkä auttelisi seiniä maalaamaam tai tekemään jotain muuta pientä pintaremonttia kun kuitenkin asunnossa lattioita kuluttaa.
ps. Sinäkään et vastannut yhteenkään kysymykseen.
Tottakai Matti maksaisi puolet remonteista, nythän puhutaan hänenkin KODISTAAN. Toivon mukaan loppuelämän kodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Avoliittolaissa ei ole mitään tasinkoa. Molemmat pitävät oman omaisuutensa lähtökohtaisesti, ellei sitten toinen ole maksanut esim talolainaa.
Aivan. Siinä ositus sen mukaan kuinka paljon on toisen omaisuutta kartoittanut. Jos siis maksaa enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta ja muista vesi- ja sähkölaskuista, niin kartuttaa toisen omaisuutta? Vaikka suoraan maksaisi lainatilille? Kuiteista näkyy, että on maksettu enemmän kuin suoria asumiskuluja, jolloin asunnon omistaja on voinut lyhentää lainaa, sillä(kin) summalla. Riitatilanteessahan käräjäoikeus siihen sitten kertoisi lopullisen kannan.
"
Milloin avopuolisolla on oikeus arvionvaraiseen hyvitykseen?
Edellä kerrottiin osa hyvityksen perusedellytyksistä, mutta asiaa on tarkennettu avoliittolaissa hieman lisää. Avoliittolaissa tarkoitetuksi, avopuolisoiden yhteistaloutta hyödyttäneeksi panokseksi avoliiton aikana voidaan katsoa esimerkiksi:
- oman varallisuuden käyttäminen yhteiseen talouteen tai toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
- yhteisen varallisuuden käyttäminen toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
-työskentely yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi.
"
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Normaalien asumiskulujen maksaminen ei ole toisen omaisuuden kartuttamista. Tähän ei kannata avoliittolakia sotkea.
Mutta mikä on "normaali asumiskulu", sehän on tämän ketjun kysymys.
Kun maksaa yli puolet yhtiövastikkeesta ja muista sähkö ym. kuluista, niin silloin jää "ylimääräistä", jolla toinen voi kartuttaa omaisuuttaan, esim. lyhentää (asunto-, kiinteistö -lainojaan). Kun on mukana lyhentämässä toisen lainoja, se ei enää ole normaali asumiskulu.
JOs asumiskulu lasketaan alueen keskimääräisestä vuokratasosta voidaan puhua normaalista sumiskulusta. Miten määrittelet asumiskulut silloin, kun vastike on 0e kuten toisissa taloyhtiöissä on? Vesimaksu 20e ja toiset 20e sähköstä? Aika kohtuutonta etua saa käytännössä ilmaiseksi asuva. Tuskin maksaa edes ruokiaan. Saako tällaisessa tapauksessa logiikkasi mukaisesti asunnonomistaja hyvitystä? Miksi ei?
Toinen esimerkki. Vastike 250e/kk, vesimaksut 20e/kk. Laskutavallasi, jottei vaan peritä vuokraa, jää maksettavaa 125e/kk. Missään ei kukaan asu tuolla hinnalla. Ei edes HOAS soluasunnoissa. Esimerkissä on tyhmä ja höynäytettävä pariskunnan naispuolinen, asunnon omistaja. Suhdetta yhdessä asuen jatkuu viisi vuotta kunnes tulee ero. Jokaiselle järjellä ajattelevalle on selvää, että suhteen miespuolinen on saanut suhteetonta hyötyä asumisestaan. Vuokra vastaavasta asunnosta olisi ollut noin 1000e/kk mikä viidessä vuodessa tekee 30te. Toisin sanoen, mies on saanut tuon verran suhteetonta etua toisen kustannuksella. Sen lisäksi, että hänellä on jäänyt joka kuukausi vähintään sen 500e sijoitettavaksi vaikkapa omaan sijoitusasuntoon tai rahastoihin. Eikö sinun logiikkasi mukaan tässä tapauksessa nainen ole oikeutettu isoon hyvitykseen/tasinkoon miehen omaisuudesta, koska se on tosiasiallisesti kartutettu kirjaimellisesti naisen kustannuksella. Et ole samaa mieltä? Miksi? Tämähän olisi vain oiekus ja kohtuus.
No ei, kun parisuhteessa ja yhdessä asumisessa ei ole kysymys siitä, kuka saa taloudellista hyötyä, ja miten mahdollinen hyöty estetään.
Ihan yhtä lailla yhdessä asuessa pienituloisempi hyötyy yleensä isompituloisen rahoista. Jokaisen ihmisen täytyy vain itse tietää syynsä, miksi muuttaa toisen kanssa yhteen, ja mikäli yhdessä asuminen tuntuu hyvältä ratkaisulta, se on tärkein ja olennaisin hyöty. Jos se kaihertaa, että toinen mahdollisesti hyötyy tilanteesta taloudellisesti, on paras ratkaisu se, että ei muuteta yhteen, koska selvästi yhdessä asumisessa rahaan liittyvät asiat ylittäisivät yhdessä asumisen ilon omalla kohdalla. Suhde voi olla ihan hyvä, vaikka asutaan erillään, ja joskus se voi olla parempi ratkaisu.
Tekstissäsi ei järjen hiventä.
Jos mies muuttaisi vuokra-asuntoosi ja ilmoittaisi että ei maksa puolikasta vuokrasta, vaan pelkästään puolet muista juoksevista kuluista, niin se olisi ihan ok, koska oma rakas puoliso siinä vain taloudellisesti voittaa? Maksaisithan sinä vuokran muutenkin ja vielä voitat muissa kuluissa, eli win-win?