Lue keskustelun säännöt.
Jos mies muuttaa omistusasuntooni asumaan kanssani...
18.08.2021 |
...niin mikä olisi kohtuullinen osuus hänen maksaa asumiskustannuksista?
Olisiko se a) puolet asunnon markkinahintaisesta vuokrasta b) puolet hoitovastikkeesta ja asuntolainan koroista vai c) joku muu summa, mikä? Perustelut myös kuulisin mielelläni.
Tämä nyt sillä oletuksella, että mies ei pysty saamaan asuntolainaa ja ostamaan puolia asunnosta, jolloin kulut menisi automaattisesti puoliksi.
Kommentit (262)
101/262
|
19.08.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Avoliittolaissa ei ole mitään tasinkoa. Molemmat pitävät oman omaisuutensa lähtökohtaisesti, ellei sitten toinen ole maksanut esim talolainaa.
Aivan. Siinä ositus sen mukaan kuinka paljon on toisen omaisuutta kartoittanut. Jos siis maksaa enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta ja muista vesi- ja sähkölaskuista, niin kartuttaa toisen omaisuutta? Vaikka suoraan maksaisi lainatilille? Kuiteista näkyy, että on maksettu enemmän kuin suoria asumiskuluja, jolloin asunnon omistaja on voinut lyhentää lainaa, sillä(kin) summalla. Riitatilanteessahan käräjäoikeus siihen sitten kertoisi lopullisen kannan.
"
Milloin avopuolisolla on oikeus arvionvaraiseen hyvitykseen?
Edellä kerrottiin osa hyvityksen perusedellytyksistä, mutta asiaa on tarkennettu avoliittolaissa hieman lisää. Avoliittolaissa tarkoitetuksi, avopuolisoiden yhteistaloutta hyödyttäneeksi panokseksi avoliiton aikana voidaan katsoa esimerkiksi:
- oman varallisuuden käyttäminen yhteiseen talouteen tai toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
- yhteisen varallisuuden käyttäminen toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
-työskentely yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi.
"
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Normaalien asumiskulujen maksaminen ei ole toisen omaisuuden kartuttamista. Tähän ei kannata avoliittolakia sotkea.
Mutta mikä on "normaali asumiskulu", sehän on tämän ketjun kysymys.
Kun maksaa yli puolet yhtiövastikkeesta ja muista sähkö ym. kuluista, niin silloin jää "ylimääräistä", jolla toinen voi kartuttaa omaisuuttaan, esim. lyhentää (asunto-, kiinteistö -lainojaan). Kun on mukana lyhentämässä toisen lainoja, se ei enää ole normaali asumiskulu.
Kun asuu pelkällä puolikkaalla juoksevista kuluista, on mahdollisuus kartuttaa omaa omaisuuttaan toisen kustannuksella.
Kun asut omistusasunnossa yksin on asuntoosi sidotun pääoman "tuotto" vastaavan asunnon markkinavuokran ja omistusasumisen kulujen erotus.
Kun asuntoon muuttaa toinen, on asuntoosi sidotun pääoman "tuotto" vastaavan asunnon puolikkaan markkinavuokran (ei kai kukaan sentään kuvittele asuvansa toisen vuokraamassa asunnossa maksamatta puolta vuokrasta?) ja omistusasumisen kulujen erotus.
Toisin sanoen se säästö joka sinulle koituu siitä että asut toisen omistamassa asunnossa pelkällä puolella vastikkeesta on tosiasiasiallisesti asunnon omistajan pääoman tuottoa eikä suinkaan synny tyhjästä.
Avoliittolakiin tämä ei kuitenkaan liity millään tavalla.
Tottakai liittyy, koska tuo uusi avoliittolaki on muotoiltu niin että se avaa väylän myös asunnon omistajalle vaatia hyvitystä toiselle avoliiton aikana kertyneestä varallisuudesta, mikäli voi osoittaa että on edesauttanut sen kertymistä sillä että on antanut toisen asua asunnossaan pelkällä vastikkeen puolikkaalla. Mielenkiintoista nähdä miten tuomioistuimet lähtevät tuota lakia käytännössä tulkitsemaan.
Tuskinpa tuollaisia keissejä paljon tulee. Nämä puoli-ilmaista asumista odottavat tuppaavat yleensä olemaan niitä joilla siitä kertyvä säästökin pistetään surutta taivaan tuuliin eikä eron hetkellä ole muuta omaisuutta kuin pelkkä tuulen huuhtoma perse, kuten suhteen alkaessakin. Ja lopuksi koitetaan vielä lypsää exältä kaikki hyvitykset ja tasingot mitä vain pystytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Avoliittolaissa ei ole mitään tasinkoa. Molemmat pitävät oman omaisuutensa lähtökohtaisesti, ellei sitten toinen ole maksanut esim talolainaa.
Aivan. Siinä ositus sen mukaan kuinka paljon on toisen omaisuutta kartoittanut. Jos siis maksaa enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta ja muista vesi- ja sähkölaskuista, niin kartuttaa toisen omaisuutta? Vaikka suoraan maksaisi lainatilille? Kuiteista näkyy, että on maksettu enemmän kuin suoria asumiskuluja, jolloin asunnon omistaja on voinut lyhentää lainaa, sillä(kin) summalla. Riitatilanteessahan käräjäoikeus siihen sitten kertoisi lopullisen kannan.
"
Milloin avopuolisolla on oikeus arvionvaraiseen hyvitykseen?
Edellä kerrottiin osa hyvityksen perusedellytyksistä, mutta asiaa on tarkennettu avoliittolaissa hieman lisää. Avoliittolaissa tarkoitetuksi, avopuolisoiden yhteistaloutta hyödyttäneeksi panokseksi avoliiton aikana voidaan katsoa esimerkiksi:
- oman varallisuuden käyttäminen yhteiseen talouteen tai toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
- yhteisen varallisuuden käyttäminen toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
-työskentely yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi.
"
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Sinulta nyt unohtuu se että myös asunnon omistajan voidaan katsoa käyttäneen omaa varallisuuttaan (se asunto) avopuolison omaisuuden kartuttamiseen kun on antanut tämän asua puoli-ilmaiseksi. Tuolta kantilta on itse asiassa jopa perusteltua tämän asunnon omistajan vaatia hyvitystä esimerkiksi avopuolison avoliiiton aikana kartuttamasta sijoitusvarallisuudesta, koska sen kartuttaminen ei olisi ollut samassa mittakaavassa mahdollista ilman avopuolison omistusasunnon mahdollistamia alhaisia asuinkuluja.
Siis tietenkin molempien varallisuudet otetaan huomioon, myös toisen sijoitusvarallisuudet ja esim. mahdolliset vuokratulot.
Mutta jos toinen osapuoli on varattomampi ja esim. pienituloisempana ei ole pystynyt hankkimaan omistuasuntoa, niin miksi hänen pitäisi maksaa puolet varakkaamman osapuolen asuntolainasta?
Sitten erotessa hänelle ei jää käteen mitään ja toinen porskuttaa laina maksettuna tai vähemmän velkaa olevana omistusasunnossaan.
Nykylain mukaan esim. jos asuttu 5 vuotta yhdessä ja on "kartuttanut toisen lainaa", niin siitä makstusta summasta on vaatia ositusta.
Alunperinhän tämä laki pyrkii korjaamaan mm. sitä tilannetta, että esim. 30 v. oltu avoliitossa, useita yhteisiä lapsia ja hoidettu yhdessä maatilaa, joka vain miehen nimissä. Entisen lain mukaan toinen osapuoli, tässä esim. nainen, koko ikänsä maatilan töitä puoliksi tehneenä ja lapset ja kodin hoitanut nainen saattoi jäädä puille paljaille eron sattuessa. (Ero ei siis aina naisen valinta, jos miehellä esim. 50v. villitys)
Avoliittolaissa ei ole ositusta. Toimitetaan vain omaisuuden erottelu.
Ok. Käyntin väärää sanamuotoa, mutta itse asia ei muutu.
"
3 luku
Hyvitys «yhteistalouden» hyväksi annetusta panoksesta
8 §
Hyvityksen edellytykset
Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on «yhteistalouden» hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että «yhteistalouden» purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.
«Yhteistalouden» hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan:
1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi;
2) varojen käyttö yhteiseen talouteen;
3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai
4) muu näihin verrattava toiminta.
Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos «yhteistalouden» hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.
"
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026?search%5Btype%5D=pika…
Eli et osaa lakitekstiä lukea. Ei avoliitossa ole ateriaetuakaan, että puoliso voisi vaatia korvausta erotilanteessa toisen hyötynä saamista työpaikkalounaista. Kun kukaan ei asu ilman kuluja, niin asumiskulujen pitäisi olla jotain aivan poikkeuksellista, jotta ne tulkittaisiin perusteettomaksi eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Taas tällainen ihana provoketju! Katsotaanpa montako sivua saadaan aikaiseksi ehdotuksia, joissa tarkkaan ehdotetaan prosenttiosuuksia kaupassakäynneistä ja tiskivuoroista korvaukseksi asumisesta ja varoitellaan naista siitä, että mies saa hyötyä.
Kelkka on jo kääntynyt kun asunnon omistaakin nainen :D
Se taisikin olla ap:n pointti
Outoa kysyä palstalta asiaa joka pitäisi kysyä kumppanilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Avoliittolaissa ei ole mitään tasinkoa. Molemmat pitävät oman omaisuutensa lähtökohtaisesti, ellei sitten toinen ole maksanut esim talolainaa.
Aivan. Siinä ositus sen mukaan kuinka paljon on toisen omaisuutta kartoittanut. Jos siis maksaa enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta ja muista vesi- ja sähkölaskuista, niin kartuttaa toisen omaisuutta? Vaikka suoraan maksaisi lainatilille? Kuiteista näkyy, että on maksettu enemmän kuin suoria asumiskuluja, jolloin asunnon omistaja on voinut lyhentää lainaa, sillä(kin) summalla. Riitatilanteessahan käräjäoikeus siihen sitten kertoisi lopullisen kannan.
"
Milloin avopuolisolla on oikeus arvionvaraiseen hyvitykseen?
Edellä kerrottiin osa hyvityksen perusedellytyksistä, mutta asiaa on tarkennettu avoliittolaissa hieman lisää. Avoliittolaissa tarkoitetuksi, avopuolisoiden yhteistaloutta hyödyttäneeksi panokseksi avoliiton aikana voidaan katsoa esimerkiksi:
- oman varallisuuden käyttäminen yhteiseen talouteen tai toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
- yhteisen varallisuuden käyttäminen toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
-työskentely yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi.
"
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Normaalien asumiskulujen maksaminen ei ole toisen omaisuuden kartuttamista. Tähän ei kannata avoliittolakia sotkea.
Mutta mikä on "normaali asumiskulu", sehän on tämän ketjun kysymys.
Kun maksaa yli puolet yhtiövastikkeesta ja muista sähkö ym. kuluista, niin silloin jää "ylimääräistä", jolla toinen voi kartuttaa omaisuuttaan, esim. lyhentää (asunto-, kiinteistö -lainojaan). Kun on mukana lyhentämässä toisen lainoja, se ei enää ole normaali asumiskulu.
Normaali asumiskulu on alueen vuokrataso. Mitään mielikuvittelun perusteella tapahtuvaa lainanlyhennysmaksua ei laki huomioi, kyllä siitä pitää olla tosite. Lähtökohta avoliittolaissa on se, että molempien omaisuudet säilyvät heillä itsellään, tasikoa ei makseta, joten mitään tuollaista tilannetta ei oikeudessakaan synny, että toinen pääsisi todistelemaan mielikuvittelemillaan lainanlyhennyksillä. Tarkoituksena on vain omaisuuden erittely, ei tasinko. Kyse on siis omaisuudesta, joka on ostettu avoliiton aikana yhdessä.
Siis oletko juristi?
Osaan lukea lakitekstiä. Siinä ei ole sijaa mielikuvittelulle eli laki on tasan se mitä sanotaan aivan kuten tuo verotusasiakin. Jos perit avopuolisolta vuokraa, on samantekevää minkä suuruinen vuokra on, se on silti verotettavaa tuloa. Ei siis muuta mitenkään asiaa, jos vuokraa maksetaan alle markkinahinnan. Jos tuota ei ilmoiteta verottajalle, syyllistytään veropetokseen.
3 luku
Hyvitys «yhteistalouden» hyväksi annetusta panoksesta
8 §
Hyvityksen edellytykset
Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on «yhteistalouden» hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että «yhteistalouden» purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.
«Yhteistalouden» hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan:
1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi;
2) varojen käyttö yhteiseen talouteen;
3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai
4) muu näihin verrattava toiminta.
Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos «yhteistalouden» hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.
"
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026?search%5Btype%5D=pika…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Öööö kuka perii kumppaniltaan vuokraa.... yhteiset asumismenot voi toki maksaa puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolet markkinahintaisesta vuokrasta on oikea summa. Se saattaa kyllä olla useimmissa tapauksissa maksajan näkökulmasta liikaa.
Moneen kertaan ehdotettu puolet juoksevista kuluista on liian vähän, koska tällöin mies saa katon päänsä päälle ikään kuin ilmaiseksi. Voihan sitä koittaa markkinoilta vuokrata asunnon ja tarjoutua maksamaan vain hoitovastikkeen ja sähkö ja veden. Suostuuko kukaan vuokraisäntä siihen? Asunto kuluu käytössä ja sijoitetulle pääomalle täytyy saada tuotto.
No en kyllä kehtaisi pyytää kumppanilta markkinahintaista vuokraa. Sopiva ratkaisu olisi maksaa vastike ja puolet juoksevista kuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa maksettiin näin: puolet hoitovastikkeesta, sähköstä ja vesimaksusta, ja lainat korkoineen + mahdollinen rahoitusvastike (asuntoon kohdistuvat yhtiövelat kuuluvat osakkaalle ja vähennetään mahdollisesta velattomasta hinnasta myydessä). Kotivakuutus maksettiin puoliksi.
Nyksän kanssa omistamme puoliksi.
Lähti liian nopeasti näpistä, eli lainat kuuluu sulle maksettaviksi, jos kumppani ei osta asunnosta puolikasta. Sitä lainaa ei ole muuten pakko ottaa pankista, voitte tehdä keskinäisen velkakirjan, jolla myyt hänelle puolet asunnosta ja hän alkaa maksaa sitten puolia kuluista.
Ihanko oikeasti olet tehnyt ehdotuksen jollekin yhteen muuttaessa, että haluat ostaa hänen asunnostaan puolet? Minun asuntoni ja omaisuuteni ei todellakaan ole myytävänä enkä myisi sitä kenellekään enkä todellakaan ryhtyisi suhteeseen, jossa puoliso olisi velalliseni!? Siis mitä ihmettä. Jos haluaa järjestää suhteensa vaikeuksiin, niin käyhän se tietysti niinkin, että ryhtyy hänen vuokranantajakseen tai velallisekseen. Tulee varmasti sanomista jos ja kun suhde päättyy eroon, tuo on hyvä keino varmistaa sellaiset, että jo alussa sotketaan raha-asiat täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Avoliittolaissa ei ole mitään tasinkoa. Molemmat pitävät oman omaisuutensa lähtökohtaisesti, ellei sitten toinen ole maksanut esim talolainaa.
Aivan. Siinä ositus sen mukaan kuinka paljon on toisen omaisuutta kartoittanut. Jos siis maksaa enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta ja muista vesi- ja sähkölaskuista, niin kartuttaa toisen omaisuutta? Vaikka suoraan maksaisi lainatilille? Kuiteista näkyy, että on maksettu enemmän kuin suoria asumiskuluja, jolloin asunnon omistaja on voinut lyhentää lainaa, sillä(kin) summalla. Riitatilanteessahan käräjäoikeus siihen sitten kertoisi lopullisen kannan.
"
Milloin avopuolisolla on oikeus arvionvaraiseen hyvitykseen?
Edellä kerrottiin osa hyvityksen perusedellytyksistä, mutta asiaa on tarkennettu avoliittolaissa hieman lisää. Avoliittolaissa tarkoitetuksi, avopuolisoiden yhteistaloutta hyödyttäneeksi panokseksi avoliiton aikana voidaan katsoa esimerkiksi:
- oman varallisuuden käyttäminen yhteiseen talouteen tai toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
- yhteisen varallisuuden käyttäminen toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen
-työskentely yhteisen talouden tai toisen avopuolison omaisuuden hyväksi.
"
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Sinulta nyt unohtuu se että myös asunnon omistajan voidaan katsoa käyttäneen omaa varallisuuttaan (se asunto) avopuolison omaisuuden kartuttamiseen kun on antanut tämän asua puoli-ilmaiseksi. Tuolta kantilta on itse asiassa jopa perusteltua tämän asunnon omistajan vaatia hyvitystä esimerkiksi avopuolison avoliiiton aikana kartuttamasta sijoitusvarallisuudesta, koska sen kartuttaminen ei olisi ollut samassa mittakaavassa mahdollista ilman avopuolison omistusasunnon mahdollistamia alhaisia asuinkuluja.
Siis tietenkin molempien varallisuudet otetaan huomioon, myös toisen sijoitusvarallisuudet ja esim. mahdolliset vuokratulot.
Mutta jos toinen osapuoli on varattomampi ja esim. pienituloisempana ei ole pystynyt hankkimaan omistuasuntoa, niin miksi hänen pitäisi maksaa puolet varakkaamman osapuolen asuntolainasta?
Sitten erotessa hänelle ei jää käteen mitään ja toinen porskuttaa laina maksettuna tai vähemmän velkaa olevana omistusasunnossaan.
Nykylain mukaan esim. jos asuttu 5 vuotta yhdessä ja on "kartuttanut toisen lainaa", niin siitä makstusta summasta on vaatia ositusta.
Alunperinhän tämä laki pyrkii korjaamaan mm. sitä tilannetta, että esim. 30 v. oltu avoliitossa, useita yhteisiä lapsia ja hoidettu yhdessä maatilaa, joka vain miehen nimissä. Entisen lain mukaan toinen osapuoli, tässä esim. nainen, koko ikänsä maatilan töitä puoliksi tehneenä ja lapset ja kodin hoitanut nainen saattoi jäädä puille paljaille eron sattuessa. (Ero ei siis aina naisen valinta, jos miehellä esim. 50v. villitys)
Avoliittolaissa ei ole ositusta. Toimitetaan vain omaisuuden erottelu.
Ok. Käyntin väärää sanamuotoa, mutta itse asia ei muutu.
"
3 luku
Hyvitys «yhteistalouden» hyväksi annetusta panoksesta
8 §
Hyvityksen edellytykset
Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on «yhteistalouden» hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että «yhteistalouden» purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.
«Yhteistalouden» hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan:
1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi;
2) varojen käyttö yhteiseen talouteen;
3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai
4) muu näihin verrattava toiminta.
Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos «yhteistalouden» hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.
"
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026?search%5Btype%5D=pika…
Eli et osaa lakitekstiä lukea. Ei avoliitossa ole ateriaetuakaan, että puoliso voisi vaatia korvausta erotilanteessa toisen hyötynä saamista työpaikkalounaista. Kun kukaan ei asu ilman kuluja, niin asumiskulujen pitäisi olla jotain aivan poikkeuksellista, jotta ne tulkittaisiin perusteettomaksi eduksi.
Riippuu tulkitsijasta. Tuomioistuimethan tekevät päätökset ja ne saattavat tehdä eri tulkinnan eri puolilla Suomea ja eri oikeusasteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö puolet markkinahintaisesta vuokrasta ole jo liikaa. Miksi haluat puolisolta saman vuokran kuin hän maksaisi vieraalle vuokranantajalle. Silloinkin hän maksaisi vain puolet, jos yhdessä vuokraisitte.
Jos myisin tai vuokraisin oman asuntoni pois ja me muuttaisimme yhdessä vuokra-asuntoon asumaan, niin tuo puolethan se kustannus olisi silloin molemmille. Siksi ajattelin, että se olisi ihan harkittavissa oleva vaihtoehto, kun tasapuolisuuteen pyrimme.
Miksi haluat hyötyä kumppanista samalla tavalla kuin vieraat vuokranantajat, jotka vuokraavat voitto mielessä. Kyllä tuo on nyt jo liikaa, tosin taas puolet juoksevista kuluista on myös liian vähän eli tuosta välistä pitäisi löytää sopiva ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla avovaimo maksaa puolet yhtövastikkeesta. Vajaa satasen antaa sitten ruokakuluista. Yhteensä 200e.
Itselläni jää käteen 2-3 krt enemmän palkasta kuin hänellä. Jos asuisimme vuokralla ja hän joutuisi maksamaan puolet olisi summa 450-500e. Tähän ei sisälly sähköä, kotivakuutusta jne. Hän työskentelee todella matalapalkkaisella alalla ja käteen jää 1000-1500 riippuen kuukaudesta.
Mielestäni ihan reilu diili vaimolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Minusta on vieläkin kummallisempaa jos joku kuvittelee loisivansa ilmaseksi toisen asunnossa vain ettei joutuisi "maksamaan vuokraa". Jos ei kiinnosta asumisestaan maksaa käyoää hintaa niin lusikoot vuokrakorsussaan jatkossakin. Fakta on, että kukaan ei asu missään ilmaiseksi.
Olet muuten loistava esimerkki siitä, miksi naiset köyhtyvät parisuhteessa ja miehet vaurastuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko ihmiset hakevat ventovierailta ihmisiltä vastauksia tähän kysymykseen, kun näitä ketjuja näkee harva se päivä?
Minä muutin puolisoni omistamaan asuntoon. Se on nyt siis yhteinen kotimme. Maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, vakuutukset, tiemaksut, jätehuolto, nuohous...). Mitään muuta vaihtoehtoa emme ole koskaan edes harkinneet. Maksan tietysti myös puolet pintaremonteista ja hankinnoista, paitsi jos hankin jotain puhtaasti itselleni tai mitä puolisoni ei pitäisi tarpeellisena (oma tulostin, kalusteita työhuoneeseeni, uudet verhot tms).
Edessä on lämmitysjärjestelmän uusiminen ja siitä saatiin juuri tarjous: 30 000 euroa. Siitä en maksa puolikasta kerralla vaan vähitellen. Emme ole vielä tehneet tarkempaa sopimusta, mutta molempien mielestä on oikeudenmukaista, että kiinteistönomistaja maksaa sen hankittaessa. Koska tämä on minunkin kotini, niin myös minä hyödyn siitä ja siksi tottakai maksan osuuteni. Kun maksan sitä pikkuhiljaa, ei pääse käymään niin, että olisin maksanut kerralla 15 000 ja sitten tulisikin ero tai puoliso kuolisi ja koko summa olisi mennyt minulta hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Minun näkökulmastani tuo on aivan turhaa raha-asioiden sotkemista ja säätämistä. Molemmat voivat pitää omat asuntonsa tai ostaa uuden yhteisen. En näe mitään järkeä parisuhteessa, missä ei toimi normaali ja luonteva vastavuoroisuus ja toisen kokee olevan lokki ja loinen, asuu toisen kodissa ikään kuin vieraana ja maksaen vuokraa siitä. En lähtisi tuollaiseen kuvioon kummankaan osapuolen roolissa.
Mutta tiedän, että on olemassa pariskuntia, jotka pitävät kirjaa ja tasaavat menonsa. Omassa tuttavapiirissa ei tuollaisia ole yhtäkään. Asuvat sitten erillään, jos yhteinen talous ei onnistu.
Eron sattuessa hoitovastikkeen maksua ei katsota toisen omaisuuden kartuttamiseksi.
Ajattelitko, että toinen osapuoli asuu aina ilmaiseksi toisen asunnossa.
Täytyypä myydä sitten kämppä pois ja muuttaa jonkun "petterin" luokse ilmaiseksi asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain asumiskulut tasan. Laina on sinun ja sinä maksat sitä, sillä vain sinä saat siitä hyödykettä eli asunnon omistamisen. Vastaus vuokrakysymykseesi, kyllä, jos muuttaisitte vuokralle, molemmat kasvattaisitte vuokranantajan varallisuutta. Nyt kyse ei ole kuitenkaan siitä, vaan yhdessä asumisesta parisuhteessa. Minusta parisuhteeseen ei kuulu se, että yritetään taloudellisesti hyötyä toisesta ja tätähän se olisi, jos ottaisit mieheltäsi vuokraa. Se olisi täysin rahan siirtoa miehesi tililtä omallesi. Tottakai tässä tilanteessa miehesi hyötyy alemmista asumiskustannuksista, kun asuu kanssasi, mutta niin hyödyt sinäkin, ethän sinäkään maksa vuokraa kenellekään tällä hetkellä.
Mutta mielestäsi on kuitenkin ok, että mies hyötyy huomattavan paljon taloudellisesti naisen asunnossa lähes ilmaiseksi asuessaan?
Taas tämä sävy ikään kuin puhuttaisiin jostain random-miehestä eikä itselle rakkaasta ihmisestä. Minkä ihmeen takia se on huono asia, jos se oma puoliso, oma rakas, voittaa taloudellisesti yhdessä asumisesta? Kun molemmathan siinä voittavat.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko ihmiset hakevat ventovierailta ihmisiltä vastauksia tähän kysymykseen, kun näitä ketjuja näkee harva se päivä?
Minä muutin puolisoni omistamaan asuntoon. Se on nyt siis yhteinen kotimme. Maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, vakuutukset, tiemaksut, jätehuolto, nuohous...). Mitään muuta vaihtoehtoa emme ole koskaan edes harkinneet. Maksan tietysti myös puolet pintaremonteista ja hankinnoista, paitsi jos hankin jotain puhtaasti itselleni tai mitä puolisoni ei pitäisi tarpeellisena (oma tulostin, kalusteita työhuoneeseeni, uudet verhot tms).
Edessä on lämmitysjärjestelmän uusiminen ja siitä saatiin juuri tarjous: 30 000 euroa. Siitä en maksa puolikasta kerralla vaan vähitellen. Emme ole vielä tehneet tarkempaa sopimusta, mutta molempien mielestä on oikeudenmukaista, että kiinteistönomistaja maksaa sen hankittaessa. Koska tämä on minunkin kotini, niin myös minä hyödyn siitä ja siksi tottakai maksan osuuteni. Kun maksan sitä pikkuhiljaa, ei pääse käymään niin, että olisin maksanut kerralla 15 000 ja sitten tulisikin ero tai puoliso kuolisi ja koko summa olisi mennyt minulta hukkaan.
Niin, tuossahan se oli olennainen, että on yhteinen koti, yhteiset kustannukset, joista ei lasketa kumpi hyötyy ja sopu löytyy ihan itsekseen, jos yhteinen talous perustetaan. Se on normaali parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua
Tämä "tuntuu" on tässä nimenomaan oleellinen asia. Tuohan markkinavuokran puolikkaan periminen ei kulujen jakamisen suhteen poikkeaisi mitenkään siitä tilanteesta, että omistusasunto laitetaan vuokralle ja muutetaan yhdessä identtiseen vuokra-asuntoon, jossa vuokra maksetaan puoliksi.[/quote}
Kyllä se sen verran poikkeaisi että jälkimmäisessä tapauksessa verottaja vie siivunsa. Siksi minusta kohtuullinen ratkaisu olisi hieman markkinavuokran puolikasta alempi.
Jos tykkää excelöinnistä niin voihan nuo eri vaihtoehdot taulukoida ja katsoa ne todelliset kustannukset kullekin osapuolelle kussakin tapauksessa niin nuo "tuntuu"-ongelma saattaa vähän hälventyä.
Kiitos, tämä oli yksi harvoista hyvistä pointeista, joka ketjussa on tuotu esille. Tuossa tosiaan syntyy veroista aiheutuvaa kulua sen omistusasunnon vuokratuotosta, jota en ollut huomioinut. Tasapuolisen ratkaisun täytyy siis olla alle sen puolikkaan markkinavuokran.
Miksi muutat tämän miehen kanssa yhteen? Jos aiot ryhtyä miehen vuokranantajaksi, niin onhan se rooli vähän erilainen kuin rakastetun. Vaikka mies maksaisi alle markkinahinnan, kyse on silti vuokrasta, jos noin järjestät asian eli sinun tulee maksaa vuokrasta veroa.
Parisuhde voi paremmin kun painolastina ei ole epätasa-arvoisesti hoidettuja raha-asioita. Kun asiat on hoitettu oikeudenmukaisesti, ei niitä tarvitse sen koommin miettiä. Voi vaikka keskittyä siihen rakastajana olemiseen. Tuo rakastaja vs vuokranantaja-argumentti on aika köyhä, sellaista aika tyypillistä siipeilijän settiä.
Vuokraa ei tietenkään makseta vaan talous tasataan muita kuluja sopivassa suhteessa jakamalla, jolloin verottajalla ei ole asiaan mitään sanomista.
Eikä tuo muuten ollut mikään vasta-argumentti, vaan tosiasia, olen itse tätä kanssa pohtinut enkä halunnut vuokranantajaksi ryhtyä. Jos mies maksaa vuokraa, olet vuokranantaja, se on fakta (vuokran tasosta riippumatta). Kyllä se minusta on kummallista, jos omalta puolisolta vuokraa perii.
Matti ja Maija asuvat samassa paritalossa, identtisissä asunnoissa. Jossakin vaiheessa lempi leimahtaa ja päätetään laittaa hynttyyt yhteen. Tuore pari muuttaa Maijan asuntoon asumaan.
Matti maksaa Maijalle puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista ja laittaa oman paritalonpuolikkaansa vuokralle.
Onko tilanne sinusta reilu Maijaa kohtaan? Onko Maija epäreilu kun haluaisi osan Matin asunnon vuokratuloista? Onko Maija ihan tyhmä kun kysyy Matilta että jos kerran tilanne on reilu niin muutetaan sitten Matin asuntoon ja hän laittaa omansa vuokralle? Miksi Matti taas ei siihen suostu?
Vuokranantaja sinä olet vasta kun teillä on vuokrasopimus ja sinulle tosiasiallisesti maksetaan vuokraa. Talouden tasapainottaminen kuluja sopivassa suhteella tasaamalla ei vuokrasuhdetta luo. Tässä pitää tietysti muistaa myös se että tällaisessa tilanteessa ei kuviossa mukana myöskään ole mitään vuokraamiseen liittyviä lakeja ja niiden tuomia velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta sillähän ei kai ole väliä kun ollaan rakkaus- eikä vuokrasuhteessa :-)
Minun näkökulmastani tuo on aivan turhaa raha-asioiden sotkemista ja säätämistä. Molemmat voivat pitää omat asuntonsa tai ostaa uuden yhteisen. En näe mitään järkeä parisuhteessa, missä ei toimi normaali ja luonteva vastavuoroisuus ja toisen kokee olevan lokki ja loinen, asuu toisen kodissa ikään kuin vieraana ja maksaen vuokraa siitä. En lähtisi tuollaiseen kuvioon kummankaan osapuolen roolissa.
Mutta tiedän, että on olemassa pariskuntia, jotka pitävät kirjaa ja tasaavat menonsa. Omassa tuttavapiirissa ei tuollaisia ole yhtäkään. Asuvat sitten erillään, jos yhteinen talous ei onnistu.
Hienosti väistit suoraan vastaamasta yhteenkään kysymykseen. Etkö pitänyt vastauksista? :-)