Lue keskustelun säännöt.
Jos mies muuttaa omistusasuntooni asumaan kanssani...
18.08.2021 |
...niin mikä olisi kohtuullinen osuus hänen maksaa asumiskustannuksista?
Olisiko se a) puolet asunnon markkinahintaisesta vuokrasta b) puolet hoitovastikkeesta ja asuntolainan koroista vai c) joku muu summa, mikä? Perustelut myös kuulisin mielelläni.
Tämä nyt sillä oletuksella, että mies ei pysty saamaan asuntolainaa ja ostamaan puolia asunnosta, jolloin kulut menisi automaattisesti puoliksi.
Kommentit (262)
Hauska tuo puolet koroista. Omassa asuntolainassa koron osuus on tällä hetkellä kympin kuussa. Huvittavaa jos alkaisin vaatia puolet siitä kumppaniltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien pitää hyötyä yhteenmuutosta yhtä paljon. Helppo laskea niin, että mies maksaa summan, joka vastaa puolta sen asunnon vuokrasta, josta on muuttamassa naisen luo. Esim jos vuokra ollut 500, maksaa naiselle 250. Tällöin molempien hyöty on sama 250 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
No eihän ole! Ihme horinoita!
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Käytännössä näin ei ole kuin siinä tapauksessa, että nainen jää pois töistä eikä maksa asumiskuluista euroakaan noin 15 vuoteen. Täysin turha huoli siis.
Vierailija kirjoitti:
Molempien pitää hyötyä yhteenmuutosta yhtä paljon. Helppo laskea niin, että mies maksaa summan, joka vastaa puolta sen asunnon vuokrasta, josta on muuttamassa naisen luo. Esim jos vuokra ollut 500, maksaa naiselle 250. Tällöin molempien hyöty on sama 250 euroa.
Eli jos mies on tähän asti asunut ilmaiseksi vanhempiensa omistamassa asunnossa, niin hänen ei tarvitse maksaa naiselle euroakaan? Varmaan hänen ei tarvitse siivotakaan tai ostaa ruokaa, koska aikaisemmin hänellä kävi siivooja ja hän söi pääsääntöisesti ulkona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tällainen ihana provoketju! Katsotaanpa montako sivua saadaan aikaiseksi ehdotuksia, joissa tarkkaan ehdotetaan prosenttiosuuksia kaupassakäynneistä ja tiskivuoroista korvaukseksi asumisesta ja varoitellaan naista siitä, että mies saa hyötyä.
Meillä on sama tilanne kuin ap:lla. Olemme naimisissa. Mies on tehnyt konkurssin ja on toistaiseksi luottotiedoton.
Kaikki on minun nimissäni, niin omaisuus kuin lainat. Mies maksaa kaikesta puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnon ollessa naisen mies maksaa kuluista vähän yli puolet.
Asunnon ollessa miehen nainen ei maksa kuluista latiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Taas tällainen ihana provoketju! Katsotaanpa montako sivua saadaan aikaiseksi ehdotuksia, joissa tarkkaan ehdotetaan prosenttiosuuksia kaupassakäynneistä ja tiskivuoroista korvaukseksi asumisesta ja varoitellaan naista siitä, että mies saa hyötyä.
Hurjan moni näkee parisuhteen hyötysuhteena. Kun toinen on hankkinut asunnon, niin sitä pidetään puolisolle maksuttomana nautintaoikeutena, johon kuitenkin avoerossa syntyy yllättäen tasinko-oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vaihtoehtoja on kaksi:
Yleensä kulut voi jakaa tasan puoliksi tai sitten se joka tienaa enemmän, maksaa hiukan enemmän. Ja nimenoomaan yhteisistä kuluista, omat huvittelut ja harrastukset on erikseen
Asunnon suhteen sisään muuttaja minusta maksaisi vain osuutensa hoitovastikkeesta, mutta ei lainoista tai sen koroista. Tällöin asunto pysyy koko ajan 100% sinun hallussasi eikä tule mitään ongelmia erotilanteessa. Jos toinen osallistuu lainasi maksuun, taitaa olla niin että hän on erotilanteessa oikeutettu saamaan rahansa takaisin. Kannattaa myös huolehtia siitä että lainat maksetaan aina sinun tililtäsi, mutta sen taitaa pankki hoitaa muutenkin. Tietenkin tässä kannattaa olla järki mukana, jos toinen tienaa huomattavasti enemmän niin ei koko hoitovastikkeen maksaminenkaan silloin tunnu missään. Meilläkin kun toinen oli hoitovapaalla lasten kanssa niin asunnon omistaja maksoi vain lainan lyhennyksen ja työssä käyvä sitten kaiken muun elämisen.
Kotitöitä ja rahaa ei kannata sotkea keskenään. Minusta on hyvä kuitenkin pohtia rahajututkin heti, jos olisin muuttamassa toisen luo niin ottaisin kyllä nämä jutut itse esille jos toinen ei älyäisi.
Tämähän on käyty täällä jo tuhat kertaa läpi.
Jos mies muuttaa naisen omistusasuntoon: vähintään 900€ vuokraa kuukaudessa, plus puolet vedestä, sähköstä, lattioiden kulumisesta vähän ekstraa jne.
Jos nainen muuttaa miehen omistusasuntoon: puolet vedestä ja sähköstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ihmettelen näitä vastauksia, jotka ovat tyyliin ”asumiskulut puoliksi, rahoitusvastikkeen ja muun asuntolainan maksaa omistaja”.
Mielestäni tuo on väärin.
Ajatellaan, että ap:n asunto on maksanut vaikka 300ke. Lainanhoitomenot 700€/kk ja yhtiövastike vesineen 400€. Sähkö 50€/kk. Muita asumiseen liittyviä kuluja ei ole, paitsi jos ap remppaa asuntoaan tai taloyhtiö remppaa vaikka pihan tai julkisivun, saattaa ap saada 20ke laskun ihan itselleen.
Ja moni teistä on sitä mieltä, että ap:n miehen kuukausittainen lasku asumisestasn pitäisi olla 225€?!?! (Eli 400 + 50 /2).
Aivan törkeää. Sillä ap:llä on se 300 000 € kiinni asunnossa osittain lainan muodossa. Ap:n miehellä taasen on mahdollista laittaa tuo 300000 vaikka pariin sijoitusasuntoon ja tienata näillä itselleen rahaa, vaikka ne olisivat suurimmaksi osaksi lainalla hankittuja, ne ovat silti tuottavia, eikä pelkästään menoerä, niin kuin se asunto, jonka ap omistaa.
Nyt käsi sydämmelle: kumpi henkilö olisit mieluummin:
Hlö A: Omistaa 300000€ asunnon, josta puolet lainaa ja puoliso asuu myös asunnossa, muttei maksa kuluista kuin puolet, mutta omistaa samalla rahalla sijoitusasuntoja, joista saa vuokratuottoa joka kuukausi verojen ja yhtiövastikkeen jälkeen 700€ puhtaana käteen, joka menee kaikilta osin lainan maksuun
vai
Hlö B: Asuu puolisonsa omistamassa asunnossa, maksaa asumiskuluista puolet, mutta omistaa kaksi 150000€ / asunto arvoista sijoitusasuntoa, joista saa vuokratuottoa joka kuukausi verojen ja yhtiövastikkeen jälkeen 700€ puhtaana käteen, joka menee kaikilta osin lainan maksuun
Jos ajatellaan tilannetta, että kummallakaan ei olisi lainaa, tilanne olisi vielä karumpi: Hlö B tienaisi asunnoillaan joka kk sen 700€, mitä hlö A ei tekisi. Karkeasti tosin voidaan laskea, että tuosta seitsemästäsadasta kuluu remppoihin keskimäärin noin puolet ajan kuluessa.
Pojallani on neliö ison kaupunkimme keskustassa, johon ei ole ollenkaan velkaa. On todennut minulle, että jos tyttökaverinsa muuttaa luokseen, asumiskulut tulevat tyttökaverille olemaan 50% ko. asunnon vuokramarkkinahinnasta, eli 600€. Sillä summalla vuokraisi yksiön samoilta huudeilta. Minun mielestäni tämä on reilua. Ei kukaan asu ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi missään. Jos tyttis maksaisi asumiskuluista puolet, summa olisi noin 200€. Poikani ei halua myydä asunnostaan puolta tyttikselleen, koska tyttö luulisi saavansa sen erittäin hyvään hintaan ja ylipäätään poikani ei halua sekoittaa omaisuuksia mahdollisen eron varalta.
En vieläkään ymmärrä argumentteja tuon puolesta, että maksetaan vain puolet vastikkeesta, sähköistä jne. Tässä ei ole kyse avioliitosta, joten mistään mahdollisista oikeuksista omaisuuteen eron jälkeen ei voida puhua. Eikä sillä ole edes avioliitossa merkitystä, koska ilman avioehtoa omaisuuden jako tehdään erotilanteessa puoliksi yhteen lasketusta omaisuudesta riippumatta siitä, miten se omaisuus on kerätty.
En myöskään ymmärrä tuota näkemystä, että hyötyisin taloudellisesti tai kerryttäisin omaisuuttani miehen kustannuksella, jos summa on enemmän kuin puolet vastikkeesta. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että mies kerryttää omaisuutta tai hyötyy kustannuksellani, jos hän ei maksa tasapuolisesti asumisesta.
Alan kallistua vaihtoehtoon C, jos halutaan löytää aidosti tasapuolinen ratkaisu. Sen asumisesta maksettavan summan tulisi olla jotain puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Näin saataisiin win-win tilanne aikaiseksi molempien näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rahatilanteesi on tiukka, niin mies voisi maksaa yhtiövastikkeen tai puolet siitä, ettei tule veroseuraamuksia. Vastaavassa tilanteessa en ole perinyt mitään kuluja mieheltäni, nyt asun hänen talossaan ilman kuluja ja oma asuntoni on kakkosasuntonamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Mitäs huuhaata tää on??
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
Avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.
Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
No eihän ole! Ihme horinoita!
Avoliittolain uusi päivitys tullut voimaan 1.1.2020.
[Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (14.1.2011/26). Lain päivitys astui voimaan 1.1.2020 (29.11.2019/1147).]
avoliittolaki koskee avopuolisoita, jotka:
- ovat asuneet yhdessä (yhteistaloudessa) vähintään viisi vuotta TAI
- ovat saaneet yhteisen lapsen tai yhteisesti huoltamansa lapsen.
Kun yo. ehdoista jompikumpi täyttyy, jaetaan omaisuus lain mukaan.
https://rakkaudenrevoluutio.fi/avoliiton-omaisuuden-jako-avoliittolaki-…
aloittaja kirjoitti:
En vieläkään ymmärrä argumentteja tuon puolesta, että maksetaan vain puolet vastikkeesta, sähköistä jne. Tässä ei ole kyse avioliitosta, joten mistään mahdollisista oikeuksista omaisuuteen eron jälkeen ei voida puhua. Eikä sillä ole edes avioliitossa merkitystä, koska ilman avioehtoa omaisuuden jako tehdään erotilanteessa puoliksi yhteen lasketusta omaisuudesta riippumatta siitä, miten se omaisuus on kerätty.
En myöskään ymmärrä tuota näkemystä, että hyötyisin taloudellisesti tai kerryttäisin omaisuuttani miehen kustannuksella, jos summa on enemmän kuin puolet vastikkeesta. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että mies kerryttää omaisuutta tai hyötyy kustannuksellani, jos hän ei maksa tasapuolisesti asumisesta.
Alan kallistua vaihtoehtoon C, jos halutaan löytää aidosti tasapuolinen ratkaisu. Sen asumisesta maksettavan summan tulisi olla jotain puolikkaan vastikkeen ja puolikkaan markkinavuokran väliltä. Näin saataisiin win-win tilanne aikaiseksi molempien näkökulmasta.
Jos perit vuokraa maksat siitä myös veroja, teet ilmoituksen verottajalle jne. Siksi en ole ikinä perinyt vuokraa mieheltäni tai keneltäkään, joka on lainannut asuntoani tms. Ovat maksaneet vain yhtiövastikkeen ja kulut, mies ei mitään.
Ehkä parempi pysyä erikseen, jos joka sentistä tulee iso kalabaliikki...
Näkisin että on kaksi sellaista ratkaisua jossa kumpikaan ei tunne itseään huijatuksi:
- muutetaan yhdessä vuokralle, omistusasunto laitetaan vuokralle
- sisään muuttava ostaa asunnosta 49%
Kolmas olisi se että ostetaan yhdessä uusi asunto.
Markkinavuokran puolikas tuntuu toisesta siltä että maksaa toisen asuntolainaa, vaikka onkin sinänsä reilua.
Pelkällä juoksevien kulujen puolittamisella (ei tietenkään sisällä lainaa eikä sen kuluja) asunnon omistaja on ihan selkeästi lypsylehmän roolissa eli hänen (laina)pääomansa tuotosta (vuoralla asumisen ja omistusasumisen kustannusten erotus) ohjautuu puolet täysin vastikkeetta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Hauska tuo puolet koroista. Omassa asuntolainassa koron osuus on tällä hetkellä kympin kuussa. Huvittavaa jos alkaisin vaatia puolet siitä kumppaniltani.
Kyllähän täällä ollaan sähköjä ja vakuutusmaksujakin puolittamassa. Korot eivät aina myöskään ole olleet tällä tasolla, missä ne nyt ovat, joten se on ihan relevantti kuluerä huomioida.
Jätit sitten loppupuoliskon pois tuosta lainauksestasi. Käytännössä nämä tasinko/hyvitysasiat eivät ole yksioikoisia ja ratkaistaan tapauskohtaisesti viimeistään siinä vaiheessa kun on lapsia.