Mikä vanhoissa rakennuksissa viehättää?

Siellä eläneet sielut 

Ja uusissa ei mitään tule? :D

Tunnelma. Ja mielestäni nuo sisäilmaongelmajutut ovat erittäin suurta ehkä mielenvikaistakin vouhotusta, ja ongelmat ovat todennäiköisesti suurempia uusissa kuin vanhoissa rakennuksissa.

Jotkut pitävät uudesta. Vanhassa kummittelee ehkä tai on räyskä, joka purkua vaille. Paitsi jos siellä asuu joku paikan remontoinut joka tykkää.

Vanhojen rakennusten uumenissa piilevät spurgut ja viherpiiperöt ovat varsin viehättäviä.

Jos tarkoitetaan vanhoja hirsitaloja, niin niissä ei yleensä ole sisäilmaongelmia paitsi jos niitä on sinne erikseen aiheutettu, mikä on harvinaista. Yleensä hirsitaloissa on hyvin vaihtuva, raikas ilma. Kosteusvaurionkin voi hirsitalossa korjata yleensä helposti.

Katto ei vuoda vanhassa talossa sen helpommin kuin uudemmassakaan. Katteen ikä ratkaisee, ei se, kuinka vanha talo on muuten.

Mikäkö näissä viehättää: vanhalla talolla on historia, se on oikeutetusti osa seutunsa vaiheita. Vanha talo on kuin arvokas, kunnioitusta herättävä henkilö. Kun tulen vanhaan taloon, tervehdin aina vaistomaisesti ovella.

Lisäksi viehättää se, että hyvin pidetyssä vanhassa talossa ei ole epäterveellisiä materiaaleja, ei muoveja, ei polyuretaania jne. Useimmat vanhat talot on rakennettu taidokkaasti, muutenhan ne eivät olisi enää pystyssä.

On kiehtovaa astua mukaan sukupolvien mittaiseen talon asukkaiden ketjuun. Saa olla mukana yhtenä pienenä tekijänä hoitamassa rakennushistoriallista kokonaisuutta ja jättämässä sitä tuleville asukkaille. Se tuntuu mielekkäältä ja saa tuntemaan nöyryyttä ja kiitollisuutta.

Luultavasti sitä ei osaa selittää jollekin, joka pitää vain uusista taloista. Veljeni haluaa kaikki modernia ja lasia terästä ja jatkuvaa remppaa molemmissa kodeissaan Suomessa. Itsellä on 120 v. wanha kolmikerroksinen kivitalo, siis kolmessa kerroksessa n. 150 neliötä. Aivan ihania vinkkeleitä talossa. Keittiökin on kaksi porrasta alempana kuin ruokahuone. Isolta terrassilta pääsee pyykkitupaan, kellari erikseen. Rinnetontti joten portaita piisaa. Talo on sellainen cottagetyylinen. Kaikki uusittu, putket sähköt ja osittain lattiat, kahdessa huoneessa ikivanhat erittäin kauniit kivilattiat hiottu ja kiilloitettu, sellaisia lattioita ei enää ole missään. Kummituksia on myös talossa muutama, ovat mukavaa seuraa. Asun Italiassa. Veljeni mielestä asun röttelössä. 

Vanhasta rakennukseta tekee arvokkaan, jos Lenin tai Stalin ovat yöpyneet siellä maanpaossaan Venäjältä ennen vallankumousta.

Samoin se, että rakennuksessa on sijainnut Minna Cuntin lankakauppa vuonna kivi ja näkkileipä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitetaan vanhoja hirsitaloja, niin niissä ei yleensä ole sisäilmaongelmia paitsi jos niitä on sinne erikseen aiheutettu, mikä on harvinaista. Yleensä hirsitaloissa on hyvin vaihtuva, raikas ilma. Kosteusvaurionkin voi hirsitalossa korjata yleensä helposti.

Katto ei vuoda vanhassa talossa sen helpommin kuin uudemmassakaan. Katteen ikä ratkaisee, ei se, kuinka vanha talo on muuten.

Mikäkö näissä viehättää: vanhalla talolla on historia, se on oikeutetusti osa seutunsa vaiheita. Vanha talo on kuin arvokas, kunnioitusta herättävä henkilö. Kun tulen vanhaan taloon, tervehdin aina vaistomaisesti ovella.

Lisäksi viehättää se, että hyvin pidetyssä vanhassa talossa ei ole epäterveellisiä materiaaleja, ei muoveja, ei polyuretaania jne. Useimmat vanhat talot on rakennettu taidokkaasti, muutenhan ne eivät olisi enää pystyssä.

On kiehtovaa astua mukaan sukupolvien mittaiseen talon asukkaiden ketjuun. Saa olla mukana yhtenä pienenä tekijänä hoitamassa rakennushistoriallista kokonaisuutta ja jättämässä sitä tuleville asukkaille. Se tuntuu mielekkäältä ja saa tuntemaan nöyryyttä ja kiitollisuutta.

Osasit todella hienosti pukea sanoiksi vanhan talon viehätyksen. Hieno kirjoitus.

Vanhassa rakennuksessa todennäköisesti ei ole mitään suuria ongelmia. Siis oikeasti vanhassa. Huoneet ovat isoja ja järkeviä, säilytystilaa on vaikka millä mitalla... Moni asia on paljon paremmin niissä kuin moderneissa hökötyksissä.

Tunnelma, historia, yksityiskohdat, kerroksellisuus. Nykyaikaisessa talossa ei muuten ole näistä mitään. Se ajatus että joku on nähnyt vaivaa rakentamisessa ja nyt itse olen asukasketjussa mukana. Kierrätysajatus: talo ja materiaalit käytetään loppuun. Ja sitten vaan pidän niitä paljon nätimpinä kyin nykylaatikoita, se on tietenkin vain mun mieltymys.

Itseä aina harmittaa, kun vanhaa puretaan uuden tieltä, toki monesti se on ollut ainut järkevä tai edes mahdollinen ratkaisu, mutta miksi on pitänyt antaa talon lahota siihen kuntoon? Itse harrastan autioituneiden talojen tutkimusta ja vaikka paikat olisi kuinka heikot tai sotkettu niin pyrin kunnioittamaan taloa enkä itse riko tai vie mitään. En tiedä voiko vanhaksi tai ainakaan kovin ihailtavaksi sanoa, mutta asun 1970luvun tasakattoisessa tiilitalossa ja jos jotain hyvää pitää löytää valesokkelista ja parista jo hoidetusta kosteusvauriosta huolimatta niin pesu ja keittiö tilojen koko ja mukavuus. Pesutilat mukavilla retrolaatoilla ja puupaneloinneilleilla ja saunalla kokoa kuin julkisella enkä ole uima-altaankaan olemassaoloa harmitellut vaikken pihinä vesi ja muiden laskujen kyttääjänä sitä usein käytäkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitetaan vanhoja hirsitaloja, niin niissä ei yleensä ole sisäilmaongelmia paitsi jos niitä on sinne erikseen aiheutettu, mikä on harvinaista. Yleensä hirsitaloissa on hyvin vaihtuva, raikas ilma. Kosteusvaurionkin voi hirsitalossa korjata yleensä helposti.

Katto ei vuoda vanhassa talossa sen helpommin kuin uudemmassakaan. Katteen ikä ratkaisee, ei se, kuinka vanha talo on muuten.

Mikäkö näissä viehättää: vanhalla talolla on historia, se on oikeutetusti osa seutunsa vaiheita. Vanha talo on kuin arvokas, kunnioitusta herättävä henkilö. Kun tulen vanhaan taloon, tervehdin aina vaistomaisesti ovella.

Lisäksi viehättää se, että hyvin pidetyssä vanhassa talossa ei ole epäterveellisiä materiaaleja, ei muoveja, ei polyuretaania jne. Useimmat vanhat talot on rakennettu taidokkaasti, muutenhan ne eivät olisi enää pystyssä.

On kiehtovaa astua mukaan sukupolvien mittaiseen talon asukkaiden ketjuun. Saa olla mukana yhtenä pienenä tekijänä hoitamassa rakennushistoriallista kokonaisuutta ja jättämässä sitä tuleville asukkaille. Se tuntuu mielekkäältä ja saa tuntemaan nöyryyttä ja kiitollisuutta.

Tämä oli todella kauniisti kirjoitettu ja allekirjoitan itse vanhassa talossa asuvana nämä ajatukset ja sanat.

Tämä talo jossa nyt asun on ollut pystyssä reilut pari sataa vuotta ja toivon toki kovasti että talo voisi nähdä vielä toisetkin parit vuosisadat. Näiden seinien sisällä on varmasti iloittu, surettu, koettu niin sotia, köyhyyttä kuin vaurastumista ja nähty kuinka maailma kehittyy eteenpäin kohti nykyaikaa.

Kaikessa näkyy rakentajan kädenjälki. On ihana katsella nurkkia ja nähdä eletty elämä. Kaikki ne unelmat ja tuska, jonka rakentaja on vuodattanut rakentaessaan taloa itselleen, perheilleen. Talo on todella rakkaudella tehty itselle, sitä on arvostettu ja kohdeltu kunnioittavasti. Tästä kertovat myös erilaiset taikauskoon perustuvat keinot parantaa talon henkeä; sokkeliin muurattu hevosenkenkä, kuiston portaiden alle haudattu kolikko, hevosen luita vintin puruissa, pihlaja istutettu portin viereen.. jne

Nykyään talot rakennetaan mahdollisimman nopeasto, ilman isompaa tunnesidettä. Ja sen niistä aistii.

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa näkyy rakentajan kädenjälki. On ihana katsella nurkkia ja nähdä eletty elämä. Kaikki ne unelmat ja tuska, jonka rakentaja on vuodattanut rakentaessaan taloa itselleen, perheilleen. Talo on todella rakkaudella tehty itselle, sitä on arvostettu ja kohdeltu kunnioittavasti. Tästä kertovat myös erilaiset taikauskoon perustuvat keinot parantaa talon henkeä; sokkeliin muurattu hevosenkenkä, kuiston portaiden alle haudattu kolikko, hevosen luita vintin puruissa, pihlaja istutettu portin viereen.. jne

Nykyään talot rakennetaan mahdollisimman nopeasto, ilman isompaa tunnesidettä. Ja sen niistä aistii.

Just toi! Nykyään talojen rakentajina on usein rakennusfirmat joiden ainoat tavoitteet on saada homma mahd nopeasti pakettiin ja kiskoa mahd kova hinta, koska eiväthän he joudu siinä rakentamassaan mörskässä asumaan, riittää että se kestää niin kauan kun yhtiö on siitä jollain tapaa vastuussa.

On se kieltämättä kivaa vaihtelua poistua silloin tällöin omasta uudehkosta paritalokämpästä ja mennä kototalolle jossa pitää vesi kantaa kaivosta ja lämmittää talon vähän yli 100neliötä porin mateilla ja pönttömuureilla tai högforsilla. En kuitenkaan enää sinne muuttaisi vaikka viihtyisä paikka onkin, mutta en myöskään halua myydä sitä miksikään rivitalotontiksi miksi sitä on koitettu 90luvulta asti ostaa

"On se kieltämättä kivaa vaihtelua poistua silloin tällöin omasta uudehkosta paritalokämpästä ja mennä kototalolle jossa pitää vesi kantaa kaivosta ja lämmittää talon vähän yli 100neliötä porin mateilla ja pönttömuureilla tai högforsilla."

Saahan vanhaankin taloon laittaa vesijohdot ja vaikka ilmalämpöpumpun. Jälkimmäinen on arjen ihanuutta vanhassa hirsitalossakin vuodenajasta riippumatta. 

Itse asuin vanhassa rintamamiestalossa pari vuotta (vuokralla), mutta en päässyt selvyyteen mikä niissä viehättää. Kieltämättä kiva ulkonäkö ja piha, mutta miinuksia on vetävät ikkunat (piti pitää talvisin villasukkia), maakellarimainen haju heti vastassa ovella kun tulee muualta, vanhat ovet jumittelee ja natisee, lattialla ei pystynyt åänettä liikkumaan ja pönttömuurien lämmittely oli tosi työlästä.

Vanhin rakennus missä asuin, oli pienkerrostalo - 30 luvulta. Mikä sitten viehätti? Todella korkeat tilavat huoneet, syvät ja leveät ikkuna-aukot, lattiasta kattoon ulottuvat sisään rakennetut kaapit. Kaapeissa oli kauniita uurteita ja niihin mahtui vaikka mitä. Ovet oli täyspuuta, ei mitään halpaa lastulevyä. Kylppärissä ihanat retrolaatat. Miinusta sen sijaan oli huono lämmitys talvella, ei hissiä eikä parveketta.

Nää jotkut nykyiset "miniasunnot" ovatkin mielestäni järkyttäviä. Kuvien perusteella vaikea sisustaa, ihmeellisiä pitkuloita, missä esim. kaikki lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat samalla seinällä ja toinen seinä varattu keittiölle. Suomessa on tilaa rakentaa, miksi siis tuollaiset sallitaan?