Lue keskustelun säännöt.
Länsimaisen lääketieteen kritiikki
12.09.2014 |
Miksi se on kielletty? Jos julkisesti kritisoit esimerkiksi sairauksien hoitoa lääkkeillä, saat puoskarin ja puunhalaajan maineen - lääkärinä potkut ammattiliitosta. Mikään muu tieteenala ei saa osakseen samanlaista gloriaa, ja vieläpä syyttä. Länsimainen ihminen on jatkuvasti lihavampi ja sairaampi: eliniän piteneminen kertoo vain siitä, että yhä huonommassa kunnossa olevat ihmiset saadaan pidettyä hengissä. On vain ajan kysymys, milloin elämänlaadun mittari näyttää suuressakin mittakaavassa laskujohteiselta. Diabetes ja sitä edistävät viralliset ravitsemussuositukset kun eivät tee kenellekään hyvää.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:37"]
Ihan rehellisesti: Jos nyt tehtäisiin havainto että vaikkapa kävyt (joita kuka tahansa voi kerätä ilmaiseksi luonnosta) parantavat jonkun sairauden (vaikka masennuksen) niin ihan taatusti LÄÄKEYHTIÖT koittaisivat ns. vaientaa/lytätä tuon tutkimuksen.
[/quote]
Hyvä esimerkki on mäkikuisma, jota voidaan käyttää masennuksen hoitoon. Joku meni tekemään tutkimuksen, jonka mukaan se on lievän ja keskivaikean masennuksen hoitoon yhtä tehokas kuin lääketehtaiden masennuslääkkeet. Äkkiä kuitenkin tuli ilmoille lääketehtaiden sponsoroimien tutkimusten vyöry jotka pyrkivät osoittamaan että lääke on tehoton - siinä mielessä meni pieleen, että niillä kriteereillä myös heidän omat lääkkeensä olivat tehottomia, mutta sitähän ei toki kerrottu... Lisäksi alettiin korostaa valtavasti mäkikuisman haittoja, ihan kuin muka muilla masennuslääkkeillä ei olisi sivuvaikutuksia, paljon mäkikuismaa pahempiakin.
[/quote]
Totta. Meillekin kerrottiin koulutuksessa, että mäkikuismalla on sama teho. Ja sittemmin on tosiaan todettu, että masislääkkeiden tehoa ei voi kauheasti kehua. Eli...?
farmaseutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:46"]
Olet ihan oikeasta asiasta huolissasi, etkä ole ainoa. Olen farmaseutti enkä häpeä sanoa, että ohmisten hoito on aivan liian lääkekeskeistä eli sairauksiin käytetään lääkkeitä aivan liikaa. Juuri Diabeteksenkin virallinen hoito on sitä, että saa ja pitääkin syödä tärkkelystä (leipää, pastaa riisiä, perunaa) ravitsemusympyrän määrän verran kuin olisi terve ihminen ja sitten se sokeriksi muuttuva tärkkelys hoidetaan verenkierrosta pois insuliinilla. Tässä ei ole mitään järkeä.
Se jo tiedetään, että ylimääräinen sokeri varastoituu rasvaksi, ja että insuliini varastoi sokeria soluihin jossa se muuttuu rasvaksi, mutta silti 2-tyypin diabeetikkoja lihotetaan sokerilla ja insuliinilla ilman mitään tunnontuskia, sen sijaan, että heidät ohjattaisiin vhh:lle.
Rasva ei heiluta verensokeria, jolloin lihominen pysähtyy ja paino kääntyy laskuun, eivätkä veren kolesteroliarvot huonone, koska liika hiilihydraatti ei muodosta huonoja rasvoja vereen.
Eikä diabetes ole ainoa päin mäntyä hoidettu sairaus, niitä on myös masennus, liikalihavuus (ei niinikään ohjata vhh:lle), kilpirauhasen vajaatoiminta jne jne. Olen todella surullinen lääketehtaiden ylivoiman takia syntyvästä kuvasta, että sairauden hoitaminen on = lääkehoito.
[/quote]
Miten voit työskennellä alalla, joka on eettisyyttäsi vastaan. Ps. ruokaympyrä oli -80-luvulla.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:51"]
Farmaseutti, en voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä. Vaikea masennukseni itsemurha-aikeineen parani TÄYSIN, kun sain erityisluvallisen kilpirauhaslääkityksen. Ja kyllä, arvot eivät olleet edes viitteiden ulkopuolella, alakantissa vain.
[/quote]
No mulla sama. Olin ehtinyt jo miettiä, että miksi elän jne. Mulla oli siinä vaiheessa pienet lapset ja olin ihan finaalissa kun tajusin, mikä mättää ja sain aloittaa kilpirauhashoidon, joka auttoi, en kauheasti miettinyt, koittaisinko syödä itseäni terveeksi. Sori, sen verran olen lääketieteen kannattaja :D
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:46"]
Olet ihan oikeasta asiasta huolissasi, etkä ole ainoa. Olen farmaseutti enkä häpeä sanoa, että ohmisten hoito on aivan liian lääkekeskeistä eli sairauksiin käytetään lääkkeitä aivan liikaa. Juuri Diabeteksenkin virallinen hoito on sitä, että saa ja pitääkin syödä tärkkelystä (leipää, pastaa riisiä, perunaa) ravitsemusympyrän määrän verran kuin olisi terve ihminen ja sitten se sokeriksi muuttuva tärkkelys hoidetaan verenkierrosta pois insuliinilla. Tässä ei ole mitään järkeä.
Se jo tiedetään, että ylimääräinen sokeri varastoituu rasvaksi, ja että insuliini varastoi sokeria soluihin jossa se muuttuu rasvaksi, mutta silti 2-tyypin diabeetikkoja lihotetaan sokerilla ja insuliinilla ilman mitään tunnontuskia, sen sijaan, että heidät ohjattaisiin vhh:lle.
Rasva ei heiluta verensokeria, jolloin lihominen pysähtyy ja paino kääntyy laskuun, eivätkä veren kolesteroliarvot huonone, koska liika hiilihydraatti ei muodosta huonoja rasvoja vereen.
Eikä diabetes ole ainoa päin mäntyä hoidettu sairaus, niitä on myös masennus, liikalihavuus (ei niinikään ohjata vhh:lle), kilpirauhasen vajaatoiminta jne jne. Olen todella surullinen lääketehtaiden ylivoiman takia syntyvästä kuvasta, että sairauden hoitaminen on = lääkehoito.
[/quote]
Miten voit työskennellä alalla, joka on eettisyyttäsi vastaan. Ps. ruokaympyrä oli -80-luvulla.
[/quote]
Aluksi mietinkin tuota ja välillä etoi. Mutta huom. en ole täysin lääkehoitoja vastaan. Minusta on kiinnostavaa olla alalla, jota voin seurata sisältä päin ja nähdä mihin suuntaan se menee, koska silloin kritiikkini pysyy perusteltuna. En voi lopettaa turhia lääkehoitoja vaikka en olisikaan alalla ja nyt voin edes joskus antaa ihmisille ajateltavaa (tosin hyvin moni asiakas on jo sen huomannut, minkä minä vasta huomasin...) että itsekin kannattaa ottaa asioista selvää.
Sitä paitsi kaksikymmenvuotinen masennus teki sen, että sain tämänkin ammatin vasta aikuisena. Olen kiitollinen, että minulla on työpaikka. Se on loppujenlopuksi minulle vain työtä, ei sen kummempaa. Teen sen niin hyvin kuin pystyn, eli oikea lääke potilaalle (siis ettei väärää vahvuutta jne) minkä LÄÄKÄRI on määrännyt ja ohjeistan ihmisen käyttämään sitä oikein. Enempää en voi tehdä, enkä vähempää. Itsehoitopuolella voin antaa vinkkiä miettiä ravitsemusta ehkä enemmän kuin ihmistä muuten on kannustettu. Itseasiassa työstäni tuli minulle henkilökohtaisesti palkitsevampaa, kun paranin.
Mutta olet oikeassa, eettistä ristiriitaa on. Mutta elämässä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä valtaosin niin päin, että ihmiset menevät lääkäriin hakemaan nimenomaan jotain helppoa poppakonstia ja pilleriä, jotta ei tarvitsisi tehdä isoja muutoksia elämäntavoissa - laihduttaa, muuttaa ruokavaliota kasvispainotteisemmaksi, lopettaa tupakointi, liikkua enemmän, nukkua enemmän ja paremmin... Ei - kun pitää vaan tutkia ja kuvata ja hoitaa pillerein ja leikkauksin. Haetaan lähetettä fysioterapiaan (=hierontaan) ja sitten närkästytään, kun ohjataan jumpparille saaman liikuntaohjausta eikä sitä kivaa mutta turhaa hierontaa. Näitä ne on valtaosa terkkarin potilaista, nämä kaiken tiedostavat ja kaiken tietävät, itsensä parantavat erikoisesti kilpirauhasvajaatoimintaiset farmaseutit ja opettajat ovat kuitenkin pieni vähemmistö siinä kaikessa muussa väestöongelmatiikassa...
No vaikka osa onkin tuollaisia potilaita niin se ei tee tilannetta yhtään sen oikeutetummaksi, että sairauksia ei käytännössä tutkita parantumisen vaan lääkkeenkehityksen näkökulmasta. Lääkäreille mainostamassa käyvät esittelijät tarjoavat sairauden hoitoon juuri sitä heidän lääkettään, eivät mieti onko se paras ratkaisu ever siihen tilaan. Ja saattavat he käyttää lääkkeen markkinoinnissa juuri tuota argumenttia, että "me alan ammattilaiset kun tiedämme, ettei se potilas kuitenkaan motivoidu elämäntapamuutoksiin, heh heh"
Kuunnelkaa Paula Heinosta, hän osaa motivoida noihin ruokavaliojuttuihin, ihana tyyppi!! <3
t. farmaseutti
Farmaseutti, en voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä. Vaikea masennukseni itsemurha-aikeineen parani TÄYSIN, kun sain erityisluvallisen kilpirauhaslääkityksen. Ja kyllä, arvot eivät olleet edes viitteiden ulkopuolella, alakantissa vain.