Vaikeaaaa

Minä olen haikea ja surkea ja ikävissäni.

Minulla on rakas, rakas pikkuserkku, minua kolme vuotta avnhempi. Olemme aina asuneet eri maissa. Lapsena näimem toisiamme joka kesä 1-3 viikkoa, kun hänen perheensä oli yhteisten sukulaisten luona. Vietimme lähes koko tuon ajan aina yhdessä, sillä minäkin pääsin sinne sukulaisiin yhtä aikaa. Joskus kävimme heillä kylässä muutaman päivän ajan. Hän oli lapsena paras ystäväni, suuri ihastukseni ja ensirakkauteni. Minun ollessani noin 13-14-vuotias tapaamiset vähenivät niin että näimme enää todella satunnaisesti, usean vuoden välein joissain juhlissa tms. Emme osanneet sitten enää oikein jutellakaan noissa "virallisissa" tapaamisissa, joissa oli paljon muutakin väkeä koolla. Katsoimme vain toisiamme silmiin ja hymyilimme. Muutaman sanan toki aina vaihdoimme, ja halasimme nähdessä ja erotessa. Silloin ei ollut sähköpostia tms joten yhteydenpito jäi. Silti hän on ollut minulle koko ajan todella rakas ja läheinen, hänellä on oma paikka sydämessäni.

Olemme menneet molemmat naimisiin tahoillamme (emme olleet toistemme häissä sillä asuimme eri puolilla maapalloa sillä hetkellä). Minä erosin pari vuotta sitten (ei lapsia), hän on naimissa ja parin lapsen isä. Asumme edelleen eri maissa.

Viikko sitten oli erään sukulaisen juhlat. Ne kestivät koko viikonlopun, olimme isolla porukalla. Jotenkin se yhteys, se vain on... mieletön veto tuota ihmistä kohtaan. Pysyttelimme ehkä tarkoituksella kaukana toisistamme, sillä veto oli niin valtava. Olen varma, että hänelläkin. Ne katseet ja hymyt... läpi juhlien upposimme toistemme silmiin väkijoukon yli.

Kuten arvasitte, hän oli juhlissa ilman perhettään.

Mitään ei tapahtunut, paitsi ne katseet ja hymyt. Hän joutui lähtemään toisen yön aamuyöllä lennolleen. Minä kuulin, kun hän kolisteli ovella ja vaikka olimme jo normaalisti halanneet ja hyvästelleet illalla, nousin vielä hyvästelemään häntä. Olin juonut kolme lasillista viiniä ennen nukkumaan menoa ja ehkä siitä johtui, että hänen silmiinsä katsoessani suustani livahti se, mitä oikeasti tunnen. Että ikävöin ja kaipaan ja rakastan.

Hän (joka ei ollut juonut mitään) katsoi minua silmiin, syvälle silmiin, samalla kun halasi, ja sanoi: "Odota minua". Ja lähti sitten sekunnin kuluttua paikalle saapuneen sukulaisen kanssa.

Olen ihan levoton, en tiedä, mitä ajatella. Oli pakko saada purkaa tämä mielestäni.