Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä, miten jaksoin monta vuotta kotiäitinä.
12.09.2014 |
Elämäni oli niin raastavaa, järkyttävän uuvuttavaa, olin aivan lopussa kotona. Nyt lapset ovat päiväkodissa ja minä töissä ja kaikki on niin paljon helpompaa. Suomalainen yksin puurtaminen kotona ilman tukiverkkoja on aivan hirveä taakka äidille. Olisinpa palannut töihin aiemmin enkä tuijottanut sitä, että joku "ekpertti" sanoo, että lasten on pakko olla kotona kolmivuotiaaksi. Oltais kaikki säästytty miljoonalta itkulta.
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:08"]
Mäkin aloitan harrastuksen, meen töihin kaks päivää viikossa. kotiin tulee hoitaja. Kolme alle neljävuotiasta ja yks äidin paniikkikohtaus joka oli viimeinen niiitti. koti voi tosiaan olla vankila
[/quote]
Jatkan: on kerhot ja rutiinit. Perusterveet lapset. Mutta en kuule omia ajatuksiani. Aamusta yöhön kauhea show ja organisointi. Nautin ne kolme päivää kotona kun ensin huilaan kaksi töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tämä kotona oleminen suoraan sanottuna perseestä. Mies tekee pitkää päivää eikä auta kotona juuri ollenkaan. Päivisin esikoinen höpöttää koko ajan äitiäitiÄITI ja vauva herättää monta kertaa yössä. Räjähdän vähintään kerran päivässä. Välillä olen ajatellut, että antaisin lapset pois, koska en vain jaksa. Mistään ei saa mitään apua! Sukulaiset asuvat kaukana eikä minulla ole ketään täällä. Kaiken huipuksi mies tuntuu kuvittelevan etten tee kotona mitään! Hän ei tajua miten paljon enemmän aikaa menee kaikkeen, kun pitää koko ajan vahtia lapsia toisella silmällä. Kaupassa käynti on hermoja raastavaa, kun esikoinen haluaisi milloin mitäkin ja vetää itkupotkuraivarit lopulta.
Haluaisin olla hyvä äiti, mutta en kerta kaikkiaan pysty siihen. Haluaisin pitää kodin järjestyksessä ja leipoa pullaa onnellisten lasten kanssa, mutta se on toiveajattelua. Toivon etteivät saa pahoja traumoja tästä kotihoidosta ennenkuin saan heidät hoitoon.
Minä NIIN ymmärrän ap:ta, palaan töihin tukkaputkella ja riemusta kiljuen, kun vauva 10 kk:tta. Elämä vauvan ja 3 vuotiaan kanssa ilman MITÄÄN verkostoja on todella raastavaa. Mies lähtee 7.15 ja palaa 21.00. Ja minun päivät vain kotia ja lapsia, ei mitään muuta.
Olemme erilaisia, minä nautin äitiydestä ja kotona olemisesta kahden lapsen kanssa 15 vuotta! En ole koskaan katunut valintaani, en olisi luovuttanut lapsiani vieraiden hoitoon! Meillä asui mummot ja papat samassa kaupungissa, oli monta kotiäiti ystävää, myös lapsettomia ja muita sukulaisia, kahvittelimme toistemme luona, retkeilimme, kasvaessaan lapset kerhossa, äidit ostoksilla, kävimme kulttuuririennoissa, joskus pikku matkalla koti-ulkomailla. Meillä koira ja muita pikku eläimiä. Lapset olivat hyvin terveitä, ei ensimmäistäkään korvatulehdusta, muutama pikku flunssa vuosien aikana. Oli aivan mahtavaa kun sai aamun aloittaa kiireettömästi ja tehdä mitä haluttiin, vaikka leipoa. Olen onnellinen että pystyin valitsemaan näin, elämä on ollut ihanaa! Ei kaduta yhtään että jätin virkani, tämä oli parasta ja myös yhteinen päätös puolison kanssa. On sopinut meille ja nyt lasten lähdettyä kotoa, suhteemme voi erinomaisesti ja lapset menestyvät elämässään! Päivääkään en vaihtaisi ja mikä olisikaan tärkeämpää kuin olla äiti omille lapsilleen, ei mikään!
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:37"]
Olemme erilaisia, minä nautin äitiydestä ja kotona olemisesta kahden lapsen kanssa 15 vuotta! En ole koskaan katunut valintaani, en olisi luovuttanut lapsiani vieraiden hoitoon! Meillä asui mummot ja papat samassa kaupungissa, oli monta kotiäiti ystävää, myös lapsettomia ja muita sukulaisia, kahvittelimme toistemme luona, retkeilimme, kasvaessaan lapset kerhossa, äidit ostoksilla, kävimme kulttuuririennoissa, joskus pikku matkalla koti-ulkomailla. Meillä koira ja muita pikku eläimiä. Lapset olivat hyvin terveitä, ei ensimmäistäkään korvatulehdusta, muutama pikku flunssa vuosien aikana. Oli aivan mahtavaa kun sai aamun aloittaa kiireettömästi ja tehdä mitä haluttiin, vaikka leipoa. Olen onnellinen että pystyin valitsemaan näin, elämä on ollut ihanaa! Ei kaduta yhtään että jätin virkani, tämä oli parasta ja myös yhteinen päätös puolison kanssa. On sopinut meille ja nyt lasten lähdettyä kotoa, suhteemme voi erinomaisesti ja lapset menestyvät elämässään! Päivääkään en vaihtaisi ja mikä olisikaan tärkeämpää kuin olla äiti omille lapsilleen, ei mikään!
[/quote]
Vähennä tuosta elämästäsi mummot ja papat, siirrä ystävät toiseen kaupunkiin, vähennä kotiäititutut hyvänpäiväntutuiksi tai poista ne kokonaan ja mieti kuinka ihanaa se olisi ollutkaan. Siinä on monen kotiäidin todellisuus.
Ja sitten vielä saa potea huonoa omaatuntoa, kun kirmasi riemusta kiljuen töihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:39"]
Niin juu, ja sitten kotiäitiyden ihanuutta hehkuttavat ovat niitä, joiden esikoinen meni hoitoon 1v, sitten oltiin vuosi töissä, sitten tuli toinen, sitten jäätiin kotiin ja esikoinen osapäivähoitoon.. ja nyt hehkutetaan että on ihanaa kun ollaan helpon vauvan kanssa kahdestaan, isi vie esikoisen hoitoon, mummu ja pappa kulkee auttamassa ja loput päivät käydään perhekerhossa ja zumbassa. Ei oikein ole vertailukelpoinen niihin äiteihin, jotka ovat melkein kymmenen vuotta yksin usean lapsen kanssa.. kaikella kunnioituksella, jotain rajaa, kiitos.
[/quote] Äläpäs höpsi siellä:)
Se on luonnekysymys, kuinka on itseohjautuva. Kaikista ei vain ole siihen ja tarvitseeko.
t. se viiden äiti, kenellä oli esikoinen koulussa, mutta neljä kotona
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:39"]
Niin juu, ja sitten kotiäitiyden ihanuutta hehkuttavat ovat niitä, joiden esikoinen meni hoitoon 1v, sitten oltiin vuosi töissä, sitten tuli toinen, sitten jäätiin kotiin ja esikoinen osapäivähoitoon.. ja nyt hehkutetaan että on ihanaa kun ollaan helpon vauvan kanssa kahdestaan, isi vie esikoisen hoitoon, mummu ja pappa kulkee auttamassa ja loput päivät käydään perhekerhossa ja zumbassa. Ei oikein ole vertailukelpoinen niihin äiteihin, jotka ovat melkein kymmenen vuotta yksin usean lapsen kanssa.. kaikella kunnioituksella, jotain rajaa, kiitos.
[/quote] Äläpäs höpsi siellä:)
Se on luonnekysymys, kuinka on itseohjautuva. Kaikista ei vain ole siihen ja tarvitseeko.
t. se viiden äiti, kenellä oli esikoinen koulussa, mutta neljä kotona
[/quote] Lisään vielä, että mummot ja papat asuvat 500km päässä, joten ihan itse sai etsiä tuttunsa kotiäitivuosina ja rahalla maksaa avun, jos sitä tarvitsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistäkin keskusteluista huomaa kuinka kertakaikkisen erilaisia äidit ja perheet ovat. Turha syyllistää tai vertailla. Toivottavasti jokainen perhe tekee ratkaisunsa miettien mikä sopii heille eikä sen mukaan mitä muut tekevät. Itse sitä elämäänsä elää ja arkeaan pyörittää ja ratkaisuja tehdään sen mukaan.
Olen todella ilmoinen, että äitiysloman jälkeen minulla on työpaikka odottamassa ja Suomessa kohtuullisen hyvin toimiva päivähoitojärjestelmä. Maksan ilomielin päivähoitomaksut siitä hyvästä, että voin rauhassa käydä töissä ja lapset saavat ihan riittävän hyvää hoitoa sen aikaa. En todellakaan aio olla kolmea vuotta kotona. Pää tässä hajoaisi. Vaikka maailman rakkain lapsi onkin, niin minusta ei vaan ole tähän 24/7 määräänsä enempää. Pitemmän päälle tämä on kertakaikkisen tylsää!
Olen iloinen niiden äitien/vanhempien puolesta, jotka nauttivat kotona olosta ja lasten kanssa touhuamisesta eivätkä haikaile työelämään. Minulle sitä samaa iloa tuottaa se, että pääsen välillä töihin, siis erilaisiin töihin mitä koko ajan kotonakin teen.
Ymmärrän hyvin! mä tiedostin jo aikaisin, että musta ei ole kotiäidiksi. Molemmat lapset ovat aloittaneet 1,5-vuotiaina perhepäivähoitajalla, ja sitä ennen mies on hoitanut jonkin aikaa. Pidän keskiviikot vapaata ja muut hoitopäivät kohtuupituisina. Olen tosi tyytyväinen elämääni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:37"]
Olemme erilaisia, minä nautin äitiydestä ja kotona olemisesta kahden lapsen kanssa 15 vuotta! En ole koskaan katunut valintaani, en olisi luovuttanut lapsiani vieraiden hoitoon! Meillä asui mummot ja papat samassa kaupungissa, oli monta kotiäiti ystävää, myös lapsettomia ja muita sukulaisia, kahvittelimme toistemme luona, retkeilimme, kasvaessaan lapset kerhossa, äidit ostoksilla, kävimme kulttuuririennoissa, joskus pikku matkalla koti-ulkomailla. Meillä koira ja muita pikku eläimiä. Lapset olivat hyvin terveitä, ei ensimmäistäkään korvatulehdusta, muutama pikku flunssa vuosien aikana. Oli aivan mahtavaa kun sai aamun aloittaa kiireettömästi ja tehdä mitä haluttiin, vaikka leipoa. Olen onnellinen että pystyin valitsemaan näin, elämä on ollut ihanaa! Ei kaduta yhtään että jätin virkani, tämä oli parasta ja myös yhteinen päätös puolison kanssa. On sopinut meille ja nyt lasten lähdettyä kotoa, suhteemme voi erinomaisesti ja lapset menestyvät elämässään! Päivääkään en vaihtaisi ja mikä olisikaan tärkeämpää kuin olla äiti omille lapsilleen, ei mikään!
[/quote]
Vähennä tuosta elämästäsi mummot ja papat, siirrä ystävät toiseen kaupunkiin, vähennä kotiäititutut hyvänpäiväntutuiksi tai poista ne kokonaan ja mieti kuinka ihanaa se olisi ollutkaan. Siinä on monen kotiäidin todellisuus.
Ja sitten vielä saa potea huonoa omaatuntoa, kun kirmasi riemusta kiljuen töihin...
[/quote]
Olisin vastannut samoin. Paskat tässä nyt niin erilaisia ollaan. Olisi minustakin ihana olla kotona, jos edes joskus pääsisi rauhassa kauppaan tai edes hammaslääkäriin ilman lapsia. Tai voisi joskus harrastaa jotain ilman lapsia. Jos edes tietäisi, että saisi apua, jos sattuisi jotain.. Tähän mennessä olemme selvinneet tuurilla, koska olemme olleet terveitä.
Sympatiat ap:lle, mutta minua ihan hirveästi häiritsee aloituksessa sellainen uhrimentaliteetti, että yhteiskunta painostaa siihen ja tähän, ja minä uskoin, ja nyt kaduttaa.
Useimmat tekevät lapsensa aikuisena, jolloin osaa jo tehdä itse omat päätöksensä. Jos tekee kaiken tässä elämässä miellyttääkseen kasvottomia, kuvitteellisia ihmisiä, eli "yhteiskuntaa" on kyllä niin totaalisen hukassa että varmasti on hankalaa. Toisaalta se kertoo siitä, miten helposti käsitys elämästä voi vääristyä, jos istuu kotona ja poimii mediasta vain ne uutiset, joista voi syyllistyä tai joihin vedoten rajoittaa omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakosta tulee mieleen kun näitä lukee että missä lasten isät on??? Miksi isät tekee pitkää päivää töissä jos kotona on pieniä lapsia ja väsynyt äiti???
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:21"]
Pakosta tulee mieleen kun näitä lukee että missä lasten isät on??? Miksi isät tekee pitkää päivää töissä jos kotona on pieniä lapsia ja väsynyt äiti???
[/quote]
Tekevät raskasta työtä, tuovat leivän pöytään ja niiden pitää levätä? Mitäs muutenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:21"]
Pakosta tulee mieleen kun näitä lukee että missä lasten isät on??? Miksi isät tekee pitkää päivää töissä jos kotona on pieniä lapsia ja väsynyt äiti???
[/quote]
Mietin samaa. Useimmilla tuntemillani työssäkäyvillä isillä on kyllä ihan tavalliset työt ja työehtosopimuksen mukainen työaika.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:21"]
Pakosta tulee mieleen kun näitä lukee että missä lasten isät on??? Miksi isät tekee pitkää päivää töissä jos kotona on pieniä lapsia ja väsynyt äiti???
[/quote]
meillä miehellä on ns hyvä akateeminen ammatti ja on urasuuntautunut. Haluaa menestyä urallaan ja tekee siksi pitkää päivää. Minä hoidan lapsia kotona. Tienaa myös erittäin hyvin.
Moni varmaan viihtyisi kotona paremmin jos tosiaan sitä aikuista seuraa olisi enemmän. Harva välttämättä mitään kodinhoitajia tarvitsee tai joka illalle harrastusta ym menoa.
Tässä kerrostalossa jossa asumme on varmaan -80 ja vielä -90 luvullakin ollut paljon kotiäitejä ja liuta lapsia. Ei ole tarvinnut pakata eväitä ja lapsia, raahautua bussiin (tai sateessa vaunujen kanssa) jotta pääsee sinne perhekerhoon 1-1 1/2 tunniksi jonka taapero siellä jaksaa olla tyytyväisenä. Ja kohta takas.
Senkun siirtyi omalle pihalle ja varmasti löytyi juttu seuraa naapurin mammasta.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:21"]Pakosta tulee mieleen kun näitä lukee että missä lasten isät on??? Miksi isät tekee pitkää päivää töissä jos kotona on pieniä lapsia ja väsynyt äiti???
[/quote]
Isien on tehtävä vähintään se normi 8h töitä/pv + aika mikä kuluu työmatkaan. Harva isä voi tehdä lyhennettyä työtä jos äiti on kotona.
Minusta ongelma on se että äideillä on ihmiskontaktit vähissä ja ratkaisu voi toki olla se että isä päästää äidin illalla jonnekin. Tämä on valitettavasti nykyaikaa.
Moni äiti olisi varmaan tyytyväinen jos päivällä olisi ihan naapureissa äiti seuraa eikä aina tarvitse nähdä sitä vaivaa että tavataksesi muita on lähdettävä jonnekin tai odotettava isä kotiin jotta sitten voi lähteä.
Minulle kotiäitina oleminen oli raskaampaa kuin työn ja pikkulapsielämän yhdistäminen. Kotiäitiys oli nimenomaan henkisesti hirveän kuormittavaa. Päivät oli pitkiä, lasten kuulumiset olivat samalla minunkin kuulumiset ja tuntui, että elämä oli pelkkää uhmaa ja itkua päivästä toiseen. Olin yksinäinen. Meillä ei ollut tukiverkkoa, joten kaipasin kovasti seuraa.
Nyt kun olen palannut töihin, on ihanaa kun voi jakaa ne tylsääkin tylsemmät kotityöt miehen kanssa. Ihan jo se on iso plussa, ettei tarvitse itse joka päivä laittaa ruokaa kun mieskin tekee vuorollaan. Sekin on ihanaa, ettei tarvitse raahautua väkisin ulos kun lapset ulkoilevat päiväkodissa tai että saa syödä lounaan rauhassa ilman, että vähintään yksi lapsista tulee joko itkien, karjuen, huutaen, pyytäen pyyhkimään tai muuten vain kertomaan asioitaan kesken ruokailun.
Toki työssä käyminen ja arjen pyörittäminen on raskasta nytkin. Pyykit kasaantuu, juoksen tukkaputkella työpaikan, kodin ja päiväkodin väliä jne. Nyt kuitenkin sisälläni on tunne, että kuulun aikuisten maailmaan, saan tehdä välillä rauhassa asioita ja että minulla on muutakin elämää kuin lapset. Ehkä olisin kokenut kotiäitiyden toisella tapaa jos ystäviä ja isovanhempia olisi nähnyt viikottain ja olisi ollut rahaa tehdä useammn jotain kivaa ja erilaista.
Lopuksi vielä pakko todeta, että merkittävä tekijä on myös lasten tempperamentillä tai millaisia nukkujia ja vauvoja lapset ovat olleet. On paljon helpompaa nauttia lapsesta, jos hän on luonteeltaan iloinen kuin jos lapsi on perustyytymätön ja negatiivinen.
Mäkin aloitan harrastuksen, meen töihin kaks päivää viikossa. kotiin tulee hoitaja. Kolme alle neljävuotiasta ja yks äidin paniikkikohtaus joka oli viimeinen niiitti. koti voi tosiaan olla vankila