Hitto tuota kasiluokkalaista. Kutosia repii kokeista

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:40"]Kerro pojalle, että tyttöjä eivät kiinnosta luuserit. Se ei näy ehkä vielä poikasi ikätovereissa, mutta mitä vanhemmaksi tytöt tulevat, sitä enemmän he arvostavat pärjäämistä opinnoissa ja työelämässä.[/quote]

Sitä on vaikea perustella nuorelle, joka näkee arjessaan, miten luuseriraggarit ovat tyttöjen mielestä kaikkein halutuinta seuraa. Nuori ei vain tajua huomista pitemmälle. Jos hän tajuaisi tyttöjen mielen muuttumisen, tajuaisi myös sen, mitä tekee työuralleen laiminlyömällä koulun.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:01"]

Ihme hölötystä. Yläasteikänen päättää jo itse kuinka paljon haluaa panostaa koulunkäyntiin. Numerot eivät muutenkaan elämää ratkaise. Älykäs pärjää vaikkei lukuhommat kiinnostaisikaan. Tyhmä pärjää huonommin, vaikka olisikin koulusta hikaroinut hyvät numerot.

[/quote]

Ei älykkyys ole niinkään ratkaiseva kuin sosiaaliset lahjat. Mutta niiden pitää olla supertasoa, että vain niillä pärjää työnjohtajaa tai pikkukauppiasta paremmin. Tuskinpa kannattaa tuudittautua sen varaan, että omaa 1/10000 tason lahjakuutta millään elämän alueella. Se ei näy vielä teininä, kenellä sitä on ja kenellä ei.

On erittäin epätodennäköistä, että tuo lapsi on kovin älykäs, koska älykäs saa peruskoulusta sellaisen 8-9 keskiarvon vain nuokkumalla tunneilla. Koulun tiedollinen vaatimustaso on älykkäälle todella matala. Älykäs myös ymmärtää, että raju kapinointi koulua vastaan osuu vain omaan nilkkaan.

Kyllähän tuo hankaloittaa nuoren jatko-opintoja. Lisäksi tuntee huonommuutta itsestään vaikka muuta väittäisi. Keskustele tulevaisuudesta asiallisesti kuinka se helpottaa hänen tietään. Välillä yläasteikäiset ei osaa ajatella sitä että kun peruskoulu päättyy niin se porukka jonka kanssa pidettiin ns hauskaa koulunkäynnin kustannuksella hajaantuukin eri kouluihin ja porukka hajoaa. Ja että moni kaveri on kuitenkin sittenkin noudattanut esim opolta, vanhemmilta jne saatuja neuvoja.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:52"]

lukee tosi laiskasti. Miten paljon oikeesti tuon ikäistä pitää vielä patistaa :((

[/quote] No nythän se työ oikeastaan lasten kanssa alkaa. En ole koskaan ymmärtänyt näitä mummoäitejä, jotka hokee, että hyvin jaksoin vauva-ajan. Työ lasten kanssa alkaa murrosiässä, kun aletaan tekemään töitä tulevaisuuden eteen ja pannaan tiukat rajat ja katsotaan, miten on onnistunut vuosien varrella. Jos on ollut löysäkätinen, tässä vaiheessa viimeistään pannaan tiukat ohjat.

Eli erittäin paljon painostat läksyihin, luet kokeisiin yhdessä ja tentit. Koska nyt on kyseessä lapsesi tulevaisuus. Haluatko että lapsesi tuhoaa tulevaisuutensa sen takia, että sinä et viitsi tehdä töitä lapsesi takia.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:18"]

Huh, mun täytyy varmaan kanssa alkaa tehdä noita kotitehtäviä seiskaluokkalaisen kanssa. Tuntuu, että se vaan huitaisee ja on aina mediassa.

(Kohta putoon sitä paitsi itse kärryiltä, jos en kertaile äikkää ja matikkaa ja kemiaa ja fysiikkaa tuossa mukana, vaikka DI olenkin. Unohtunut on paljon jo.)

[/quote]  Ei  voi olla totta. Olen itse tenttinyt nuoriltani vielä yläasteen kokeetkin ja minusta ne oli kyllä ihan simppeli perustietoa

t. duunari

Täällä on tuotu jo esille tärkeitä pointteja, kuten murrosiän hormoonikuohu ja se, että tietyllä tavalla lahjakas - en välttämättä sanoisi edes että älykäs - nuori pystyy saamaan ysin kevättodistukseen 8,5-8,8 keskiarvon käytännössä juurikaan opiskelematta. 

Jos olisin AP, en odottaisi nyt lapselta keskiarvon nostoa kautta linjan. Oman kokemukseni mukaan yläasteella/yläkoulussa on oikeastaan vain yksi sellainen aine, jonka opiskelun laiminlyönti tuossa vaiheessa kostautuu selkeästi myöhemmin, ja se on matematiikka. Oma matematiikannumeroni liikkui yläasteaikana 8-9 välillä vähän kurssista riippuen, mutta ysiluokalla en oppinut käytännössä mitään. Syy ei ollut täysin minun, meistä riippumattomista syistä luokkani olisi täytynyt itseopiskella todella paljon, ja vaikka itse olisin halunnut tehtäviä tehdäkin, niin opiskelurauhaa ei ollut. Tämä kostautui sitten lukioaikana. Vaikka AP:n poika olisi menossa amikseen, niin yläasteen matematiikkapohja tarvitaan sielläkin useimmilla linjoilla. 

Matematiikan lisäksi kannattaa hiukan miettiä, mitkä aineet poikaa kiinnostavat, ja pyrkiä saamaan niiden arvosanaa kunnolla ylös, sen sijan, että pyrkisi kaikessa tasaisesti seiskaan tai kasiin. Eli jos poikaa voisi saada motivoitua oppimaan kieliä, niin sitten keskityttäisiin niihin, tai jos hän on enemmän luonnontieteisiin kalleellaan, opiskellaan biologiaa, maantietoa, kemiaa ja fysiikkaa, ja varsinkin noita kahta ensimmäistä, koska niissä saa korotettua arvosanaa todella helposti.

No ei nyt ihan liity aiheeseen, mutta tutulla on kanssa nyt kahdeksasluokkalainen poika, joka laitettiin parempaan kouluun (siis ei kodin lähelle huonoon kouluun) kun oppi lukemaan viisivuotiaana ja muitakin nerouden merkkejä ilmeisesti oli ilmassa. Nyt on ihan tavallinen kutosen-seiskan oppilas. Hahhaa sanon minä!

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:52"]

lukee tosi laiskasti. Miten paljon oikeesti tuon ikäistä pitää vielä patistaa :((

[/quote] No nythän se työ oikeastaan lasten kanssa alkaa. En ole koskaan ymmärtänyt näitä mummoäitejä, jotka hokee, että hyvin jaksoin vauva-ajan. Työ lasten kanssa alkaa murrosiässä, kun aletaan tekemään töitä tulevaisuuden eteen ja pannaan tiukat rajat ja katsotaan, miten on onnistunut vuosien varrella. Jos on ollut löysäkätinen, tässä vaiheessa viimeistään pannaan tiukat ohjat.[/quote]

Köhm, mitenkähän tämä mummoäitiys tähän liittyy. Naisethan lykkäävät lastensaantia yleensä nimenomaan, koska haluavat opiskella ja saavuttaa tietyn aseman työelämässä. "Mummoäidit" ovat siis keskimäärin koulutetumpia ja älyllisesti vaativammissa töissä kuin 20-29 -vuotiaana "oikean ikäisinä" lapsensa saaneet, ja heillä on siis keskimäärin paremmat mahdollisuudet tukea lasten koulunkäyntiä kuin nuoremmilla äideillä. Olen varma, että jos tällaisesta asiasta pidettäisiin tilastoa, PISA-tutkimuksen parhaaseen viidennekseen tai kuudennekseen testituloksissa pääsevien nuorten joukossa olisi huomattavasti useammin kuin sen pitäisi tilastollisen keskiarvon mukaan olla 33-43 -vuotiaana lapset saaneen, akateemisesti koulutetun naisen esikoinen ja/tai ainokainen. Nimenomaan äidin koulutuksen korrelaatiosta lapsen koulumenestykseenhän on runsaasti kansainvälistä tutkimustietoa. 

Mä en ole mummoäiti, mutta silti en vahvaa lasten koulun käyntiä enää yläasteella. Mun mielestä heidän kuuluu itse huolehtia tuossa iässä koulusta. Sen ikänen jo tajuaa miksi koulussa pitää olla ja miksi siellä pitää saada vähintään hyviä numeroita. Eri asia, jos ei kiinnosta tai ei jaksa. Milloin se lapsi oikein oppii itsenäiseksi, jos äiti vahtii ja kuulustelee läksyt vielä kasillakin? Toki auttaa voi ja saa, jos lapsi haluaa ja hyvä muistuttaa kokeista, mutta ei sen ikäisille enää natseilla.

Toisaalta mun lapset ovat saaneet aina ihan hyviä numeroita ja jos alkaisivat repimään jotain kutosia tai huonompia, niin meiltä lähtisi tietokoneet ja puhelimilla antaisin luvan mennä nettiin vain tiettyinä aikoina, kun ovat kotona. Tietyt opettajat mun lasten koulussa laittavat lapset usein kännyköillä, tietokoneilla ja padeilla hakemaan tietoa ja tekemään esitelmiä, joten nettiä ei voisi poistaa kokonaan, mutta rajoittaa huomattavasti.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:19"]

No ei nyt ihan liity aiheeseen, mutta tutulla on kanssa nyt kahdeksasluokkalainen poika, joka laitettiin parempaan kouluun (siis ei kodin lähelle huonoon kouluun) kun oppi lukemaan viisivuotiaana ja muitakin nerouden merkkejä ilmeisesti oli ilmassa. Nyt on ihan tavallinen kutosen-seiskan oppilas. Hahhaa sanon minä!

[/quote]

Mitä sinun naurusi siinä hyödyttää? Hänelle annettiin ainakin tilaisuus.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:19"]

No ei nyt ihan liity aiheeseen, mutta tutulla on kanssa nyt kahdeksasluokkalainen poika, joka laitettiin parempaan kouluun (siis ei kodin lähelle huonoon kouluun) kun oppi lukemaan viisivuotiaana ja muitakin nerouden merkkejä ilmeisesti oli ilmassa. Nyt on ihan tavallinen kutosen-seiskan oppilas. Hahhaa sanon minä!

[/quote]

Mitä sinun naurusi siinä hyödyttää? Hänelle annettiin ainakin tilaisuus.

[/quote]

No hänellähän on tietysti lapset, jotka ovat aina pärjänneet keskitasoa huonommin koulussa ja ollut hemmetin kateellinen ja nyt myhäilee tyytyväisenä, kun kuvittelee tuon lapsen jotenkin epäonnistuneen ja olevan samaa tasoa kuin omat puupäälapsensa.

Olen jo pidemmän ajan ihmetellyt, että sekä koulu että koti kuittaa murkkuiällä ja sen hormonimyrskyillä kaikenlaisen velttoilun ja puhtaan laiskuuden. Aikanaan vain ns. herraskakaroilla oli varaa murrosiän rankkaan kapinaan ja velttoiluun, muiden piti ponnistella hyvän tulevaisuuden saavuttaakseen, sillä pappa betalade inte. 

Ei vanhempien pidä ruveta lukemaan lapsen läksyjä ja tekemään kotitehtäviä. Kyllä ne on tarkoitettu ihan vain koululaisen itsensä tehtäviksi. Läksyjen ideahan on opetella ja sisäistää päivällä koulussa opetettu uusi asia. Vaikka koulussakin tehdään harjoituksia, niin on tärekeä tehdä niitä myös itsekseen. Silloin huomaa, onko oppinut asian vai tarvitseeko edelleen apua ja ehkä jopa tukiopetusta. Läksyt myös kasvattavat ottamaan vastuun omista tekemisistään.

Omituiselta tuntuu myös, että vanhemmat valmistautuvat lapsen kanssa kokeisiin. Kyllä sekin on oppilaan itse tehtävä. Se missä vanhemmat voivat auttaa, on ohjata hyviin opiskelutapoihin, siis siihen että läksyt tehdään kunnolla, jolloin kokeisiin valmistautuminen on oikeastaan vain jo opitun kertailua. Tärkeää on korostaa lapsille pienestä asti, että he eivät opiskele vanhempia, opettajaa tai koulua varten, vaan tulevaa elämää varten. Koskaan ei tiedä, mitä asioita myöhemmin elämässään tarvitsee. Samoin pitää ohjata valmistautuman kokeisiin useampana päivänä, sillä totuus on, mitä nopeammin asian opiskelee, sitä nopeammin se myös unohtuu.

Se missä vanhempien on kannettava vastuunsa, on median käyttö. Pitää uskaltaa tuottaa lapselle myös pettymyksiä ja negatiivisia tunteita, tässä tapauksessa asettaa selvät rajat median käytölle. Jos on kokeet tulossa, niin läppärit, tabletit ja älypuhelimet pysyvät suljettuina. Riittävä yöuni on kuin panisi rahaa pankkiin vanhaa sanontaa käyttääkseni.

Meidän esikoinen (poika, loppuvuodesta syntynyt)  oli yläkoulun ajan selkeä alisuorittaja. Hän oli vilkkaan luokan kiltti poika, unohdettu takapulpettiin haaveilemaan purjeveneistä ja jääkiekosta. Kotoa yritimme patistaa sen minkä pystyimme, mutta ilman merkittäviä tuloksia. Mitään erityistä käsitystä hänellä ei tuolloin vielä tulevaisuudestaan ollut.

No, ysin keväällä käteen iskettiin surkea todistus. Sillä olisi päässyt jatko-opintoihin kyllä, mutta vain amiksen sellaiselle linjalle, joka ei ainakaan kiinnostanut. Onneksi kotikaupungissamme oli tarjolla kymppiluokka. Kympillä poikamme heräsi todellisuuteen, kasvoi henkisesti monen vuoden edestä, nosti arvosanojaan, ja pääsi todistuksellaan juuri haluamaansa lukioon. Tällä hetkellä on abi, ja maanantaina suoritti englannin kuuntelun vallan erinomaisesti. Jatkosuunnitelmatkin lukion jälkeen ovat jo hyvin selvät.

Olemme myöhemmin miettineet, että ainakin omalle pojallemme tuo kymppiluokka oli aivan luojan lykky. Tuo ylimääräinen vuosi oli ehdottomasti erityisesti henkisen kasvun takia tarpeen ennen jatko-opintoja. Qnneksi todistus oli riittävän huono, ettei vahingossa joutunut sellaiseen opiskelupaikkaan, mihin ei sittenkään olisi halunnut, ja sai mahdollisuuden miettiä asiaa vuoden lisää.

Keskimmäisen kanssa ei onneksi tarvinnut murehtia, hän pääsi ihan normaalisti yläkoulun jälkeen lukioon. Kuopus on vielä peruskoulussa, mutta hänenkään kanssa ei taida samanlaista murhetta tulla kuin esikoisen. Ymmärtääkseni olemme kaikki kolme kasvattaneet samalla tavalla, joten kyse on lasten erilaisuudesta ennemmin kuin mummoäitiydestä ja mitä kaikkea täällä nyt onkaan ehdotettu.

Olen se DI. Katsoin omia matikan yms. vanhoja kokeitani. En olisi osannut mitään. Opinnoissa mentiin pitkälle derivaatassa, integraalissa ja peruskoulun matikka unohtui.

27:llr tuli vahingossa alapeukku. On tosiaan tutkimulsissa todistettu, että äidin koulutustaso on poeriytyvää.

Itse asiassa vastustan koulushoppailua, erityisesti ala-asteella tärkeää olisi oppia nimenomaan sosiaaliseksi ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Minusta on myös huono viesti ekaluokkalaiselle, että sinä olet parempi kuin tämä muu rupusakki joka joutuu menemään tähän huonoon kouluun. Koulujen erot eivät Suomessa ole niin suuria.

Oma lapseni on kasin oppilas, numerot vaihtelee 7 ja 10 (englanti) välillä. Jos se nyt tähän liittyy.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:19"]

No ei nyt ihan liity aiheeseen, mutta tutulla on kanssa nyt kahdeksasluokkalainen poika, joka laitettiin parempaan kouluun (siis ei kodin lähelle huonoon kouluun) kun oppi lukemaan viisivuotiaana ja muitakin nerouden merkkejä ilmeisesti oli ilmassa. Nyt on ihan tavallinen kutosen-seiskan oppilas. Hahhaa sanon minä!

[/quote]

Mitä sinun naurusi siinä hyödyttää? Hänelle annettiin ainakin tilaisuus.

[/quote]

No hänellähän on tietysti lapset, jotka ovat aina pärjänneet keskitasoa huonommin koulussa ja ollut hemmetin kateellinen ja nyt myhäilee tyytyväisenä, kun kuvittelee tuon lapsen jotenkin epäonnistuneen ja olevan samaa tasoa kuin omat puupäälapsensa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:01"]

Ihme hölötystä. Yläasteikänen päättää jo itse kuinka paljon haluaa panostaa koulunkäyntiin. 

[/quote]

Yläkoululainen on vielä ihan lapsi, ikää n. 14v. Kyllä vanhemmilla on silloin edelleen velvollisuus huolehtia lapsen opiskelusta vaikka ei kiinnostaisi.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:18"]

Meidän esikoinen (poika, loppuvuodesta syntynyt)  oli yläkoulun ajan selkeä alisuorittaja. Hän oli vilkkaan luokan kiltti poika, unohdettu takapulpettiin haaveilemaan purjeveneistä ja jääkiekosta. Kotoa yritimme patistaa sen minkä pystyimme, mutta ilman merkittäviä tuloksia. Mitään erityistä käsitystä hänellä ei tuolloin vielä tulevaisuudestaan ollut.

No, ysin keväällä käteen iskettiin surkea todistus. Sillä olisi päässyt jatko-opintoihin kyllä, mutta vain amiksen sellaiselle linjalle, joka ei ainakaan kiinnostanut. Onneksi kotikaupungissamme oli tarjolla kymppiluokka. Kympillä poikamme heräsi todellisuuteen, kasvoi henkisesti monen vuoden edestä, nosti arvosanojaan, ja pääsi todistuksellaan juuri haluamaansa lukioon. Tällä hetkellä on abi, ja maanantaina suoritti englannin kuuntelun vallan erinomaisesti. Jatkosuunnitelmatkin lukion jälkeen ovat jo hyvin selvät.

Olemme myöhemmin miettineet, että ainakin omalle pojallemme tuo kymppiluokka oli aivan luojan lykky. Tuo ylimääräinen vuosi oli ehdottomasti erityisesti henkisen kasvun takia tarpeen ennen jatko-opintoja. Qnneksi todistus oli riittävän huono, ettei vahingossa joutunut sellaiseen opiskelupaikkaan, mihin ei sittenkään olisi halunnut, ja sai mahdollisuuden miettiä asiaa vuoden lisää.

[/quote]

Tosi hienoa, onnea pojallenne opiskeluihin ja tulevaisuuteen :)

Todella ahdistavaa, kun oma lapsi menettelee toisin kuin olisi järkevää.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:12"]

Olen jo pidemmän ajan ihmetellyt, että sekä koulu että koti kuittaa murkkuiällä ja sen hormonimyrskyillä kaikenlaisen velttoilun ja puhtaan laiskuuden. Aikanaan vain ns. herraskakaroilla oli varaa murrosiän rankkaan kapinaan ja velttoiluun, muiden piti ponnistella hyvän tulevaisuuden saavuttaakseen, sillä pappa betalade inte. 

Ei vanhempien pidä ruveta lukemaan lapsen läksyjä ja tekemään kotitehtäviä. Kyllä ne on tarkoitettu ihan vain koululaisen itsensä tehtäviksi. Läksyjen ideahan on opetella ja sisäistää päivällä koulussa opetettu uusi asia. Vaikka koulussakin tehdään harjoituksia, niin on tärekeä tehdä niitä myös itsekseen. Silloin huomaa, onko oppinut asian vai tarvitseeko edelleen apua ja ehkä jopa tukiopetusta. Läksyt myös kasvattavat ottamaan vastuun omista tekemisistään.

Omituiselta tuntuu myös, että vanhemmat valmistautuvat lapsen kanssa kokeisiin. Kyllä sekin on oppilaan itse tehtävä. Se missä vanhemmat voivat auttaa, on ohjata hyviin opiskelutapoihin, siis siihen että läksyt tehdään kunnolla, jolloin kokeisiin valmistautuminen on oikeastaan vain jo opitun kertailua. Tärkeää on korostaa lapsille pienestä asti, että he eivät opiskele vanhempia, opettajaa tai koulua varten, vaan tulevaa elämää varten. Koskaan ei tiedä, mitä asioita myöhemmin elämässään tarvitsee. Samoin pitää ohjata valmistautuman kokeisiin useampana päivänä, sillä totuus on, mitä nopeammin asian opiskelee, sitä nopeammin se myös unohtuu.

Se missä vanhempien on kannettava vastuunsa, on median käyttö. Pitää uskaltaa tuottaa lapselle myös pettymyksiä ja negatiivisia tunteita, tässä tapauksessa asettaa selvät rajat median käytölle. Jos on kokeet tulossa, niin läppärit, tabletit ja älypuhelimet pysyvät suljettuina. Riittävä yöuni on kuin panisi rahaa pankkiin vanhaa sanontaa käyttääkseni.

[/quote]  Elämä on valintoja. Joku voi haluta prepata sitä lastaan kokeisiin ja opettaa oikeaa lukutekniikkaa. Olen seurannut, että peruskoulun päättää huomattavasti paremmilla numeroilla ne (jos siis puhutaan tavallisista keskiverto-oppilaista, eikä mistään lapsineroista, joita jokaisella aaveemammalla on), joiden vanhemmat tukevat koulunkäyntiä ja ovat kiinnostuneita siitä. Lukiossa ei sitten numerot romahda, jos opetellaan oikea lukutekniikka ja taitoja painaa työmuistiin isompia kokonaisuuksia.

Parempiin lukioihin on kovat vaatimukset ja nuoria helpottaa huomattavasti, jos kotona ollaan kiinnostuneita heidän tekemisistään. Jopa auttamalla kokeisiin lukemisessa ja miellekarttojen tekemisissä ja lukutekniikan opettamisessa. Jopa tenttimällä koealue. Joskus voi olla tärkeää saada kokeesta se kymppi, eikä vain ysiä.