Viikonloppulapsi tulee taas huomenna.

Outoa

Kyllä kai taas joskus tulee aika, kun ero on häpeä? Historia kun toistaa aina itseään. Nyt mennään tätä sekavaa individualismin aikaa.

On teillä ongelmat.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:37"]

tiedossa taas kaksi päivää nirinää ja narinaa, k ottassa jo nyt. lapsen lähi aiheuttanut taas kerran harmia että kohta inhoan koko lasta

[/quote]

Joo, lastahan siinä kannattaa ruveta inhoamaan -  lapsihan se on aina tilanteisiin syypää. Koeta kasvaa - sääli, että tämä sun kasvusi tapahtuu sen lapsen kustannuksella.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:21"]

Annan neuvon kokemuksella. Elämä on paljon parempaa ettekä todellakaan menetä mitään vaikka lapset ei käy teillä. Tapaamiset siltä osin stoppiin.

[/quote]

Sä olet sairas tunneköyhä ämmä.

H

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:29"]

Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D

[/quote]

nohuhhuh.. Onpa sulla dorka mies. Mistä SÄ voit tietää muistaako se niitä lapsiaan? Ajatteleeko niitä vaikka ei sulle puhu? En arvostaisi tollasta miestä yhtään.

[/quote]

siitä että hän on monta kertaa sen sanonut, että ei enää nykyisin edes muista eläneensä perhe-elämää joskus aiemminkin :) ja että aivan kuin olisi saanut uuden (paremman) elämän, kun on meidän kanssa. Siitä tiedän :)

[/quote]

Sä olet oikeesti sairas.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:37"]

tiedossa taas kaksi päivää nirinää ja narinaa, k ottassa jo nyt. lapsen lähi aiheuttanut taas kerran harmia että kohta inhoan koko lasta

[/quote]

Tämä on asia, josta tulisi mielestäni puhua enemmänkin. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että lähin käytös on vaikuttanut siihen, miten miehen ex-liiton lapsiin suhtaudun. Tiedän kyllä, että näin ei pitäisi olla, mutta ovathan ne lapset lähinkin lapsia myös silloin, kun tänne tulevat (vaikea siis ajatella vain miehen lapsina).

Ehkä eniten on vaikuttanut se, miten suhtautuu meidän yhteiseen lapseen. Meidän näkökulmasta lasten edulla tarkoitetaan muutakin, kuin vain niiden etälasten etua. Minä laitan hänen lapsilleen ruokaa, pesen pyykkiä ja siivoan jälkiä. Kasvatankin. Olisiko oikeasti ollut niin iso juttu ihan vaikka vaan ilmoittaa etukäteen, jos hänen lapsensa ovat tulossa etälään flunssaisina, kun tuo meidän yhteinen oli vähän pienempi? Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Pientä huomaavaisuutta voisi siis osoittaa myös tähän suuntaan ja arvostusta sitä työtä kohtaan, jota me äitipuolet (ilman mitää velvollisuutta!) teemme. 

[/quote]

Mä en ihan tajunnut miksi jstain nuhasta pitäisi ilmoittaa etukäteen? Meinasitko eristää sen miehen lapsen vai omasi vai mitä tuolla ilmoituksella tekisi?

[/quote]

Kai se olisi minusta ollut vain kohteliasta. Ihan yhtälailla minä kavereilleni olisin ilmoittanut, jos olisin tullut nuhaisen lapsen kanssa kylään. Jos kyseessä olisi ollut paha nuha, olisin jopa saattanut siirtää tapaamista myöhemmäksi. Mutta tämän tyyppinen käytös ei liene kovin yleistä uusperheissä? Ja joo, tunnustan että istuttiin hetkittäin eristyksissä, kun tuo oli ihan pieni. Mielummin se, kuin räkäinen pikkuvauva.

[/quote]

Ei kun tuo vain kuulosti niin oudolta mun korvaan. Mä olen asunut saman katon alla miehen lapsen kanssa kohta 16v ja ihan samat räkikset ja vatsataudit tässä on koko perhe sairastanut. Mä en varmaan huomaisi tuollaisesta ilmoittaa itsekään :)

[/quote]

Ai etkö silloinkaan jos kyseessä on alle puolivuotias vauva? Mä olen sitä mieltä, että näissä uusperhekuvioissa ei ole haittaa siitä, jos on vähän ylikohtelias sitä toista äitiä kohtaan. Ei siitä haittaakaan voi olla, en ainakaan itse usko että valtaosa meistä äitipuolista oikeasti on mitään hirviöitä. Meitäkin kohtaan voi olla reilu ja kohtelias, pyritäänhän mekin olemaan reiluja ja kohteliaita niitä teidän lapsia kohtaan, vaikka aina ei jaksettaisikaan.

Ero ja uusperhe ovat yleensä aikuisten liian itsekkäitä valintoja. Ainoat asialliset eron syyt: väkivalta, pettäminen ja selkeä vaikea mielenterveysongelma.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 07:49"]Ei se kuulle meillekkään ole helppoa hyppiä kodista toiseen. Koskaan kerkeä asettua jaloilleen, kun jo revitään toiseen suuntaan. Suoraansanottuna olen helvetin kyllästynyt olemaan yksi helvetin pelinappula vanhempien sodassa. Onneks enää vuosi kaks, kun pääsen muuttamaan omilleni, mutta sisarukset ovat vasta 8, 9 ja 11v. Voisin kaapata ne, ja muuttaa helvettiin täältä. Tulla sit takaisin, jos vanhemmat joskus oppivat arvostamaan meitä. t. 16v
[/quote]

No avaa nyt hitto se suusi! 16v saa mun tietääkseni jo päättää jos haluaa asua vain yhdellä vanhemmalla. Mun kaveri pari vuotta sitten kyllästyi siihen että oli aina viikon äidillään jonka jälkeen viikon isällään. Tää mun kaveri selitti kuinka faijansa on kylmä ja siellä ei tunnu kodilta, lisäksi siellä oli jotain ihme sääntöjä ja haukkumista. Rohkaisin ystävääni avaamaan suunsa ja kuinka kävikään, asuu nykyään äidillään ja isäänsä käy välillä vain katsomassa. Selität vielä kuinka ahdistavaa ja stressaavaa on hyppiä paikasta toiseen, useimmat vanhemmat ymmärtävät ja kuuntelevat jos nuori perustelee kantansa asiallisesti ilman huutamista.

T. 18v

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:43"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 07:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 07:25"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 07:14"]Voi lässyn lässyn kolmonen, pitää olla köyhä elämä jos aivottoman pentutehtailun tuotokset tuovat iloa elämään. Teennäinen nainen, yrittää puolustella sitä että on iskenyt kätensä paskaan. Olen aina ajatellut että kun lapsille kuitenkin sattuu pahoja asioita juuri nämä kahden perheen turhakkeet olisivat sopivia syöttejä rattijuopoille, muuten suoltavat itsekin turhia penikoita värkeistään kotoa opitun mallin mukaisesti. Tsemppiä ap. [/quote] Onko sulla kaikki ihan kunnossa? [/quote] Mainiosti kiitos. Ei ole nurkissa miehen vahinkolaukauksia ja olen itsekin osannut käyttää aina ehkäisyä. Sinä taidat olla yhäri, olen pahoillani, kaikilla ei mene hyvin.

[/quote]

Miksi kirjoittaja olisi yh?:D Jos toivot joidenkin lasten jäävän rattijuoppojen alle, niin ei sulla todellakaan ole kaikki päässä ihan kohillaan. Ei vaikka provona kirjoititkin, silti sulla ei ole kaikki ihan kunnossa.
[/quote]

No niinpä :D Ei en ole yh, mulla on ihana mies ja kaksi lasta sen kanssa ja kyllä voisin kasvattaa mieheni vahinkolaukauksiakin :)

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:29"]

Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D

[/quote]

nohuhhuh.. Onpa sulla dorka mies. Mistä SÄ voit tietää muistaako se niitä lapsiaan? Ajatteleeko niitä vaikka ei sulle puhu? En arvostaisi tollasta miestä yhtään.

[/quote]

siitä että hän on monta kertaa sen sanonut, että ei enää nykyisin edes muista eläneensä perhe-elämää joskus aiemminkin :) ja että aivan kuin olisi saanut uuden (paremman) elämän, kun on meidän kanssa. Siitä tiedän :)

[/quote]

Sääliksi käy lapsia. Tarkoitan tietysti sinun lapsiasi.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:37"]

tiedossa taas kaksi päivää nirinää ja narinaa, k ottassa jo nyt. lapsen lähi aiheuttanut taas kerran harmia että kohta inhoan koko lasta

[/quote]

Tämä on asia, josta tulisi mielestäni puhua enemmänkin. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että lähin käytös on vaikuttanut siihen, miten miehen ex-liiton lapsiin suhtaudun. Tiedän kyllä, että näin ei pitäisi olla, mutta ovathan ne lapset lähinkin lapsia myös silloin, kun tänne tulevat (vaikea siis ajatella vain miehen lapsina).

Ehkä eniten on vaikuttanut se, miten suhtautuu meidän yhteiseen lapseen. Meidän näkökulmasta lasten edulla tarkoitetaan muutakin, kuin vain niiden etälasten etua. Minä laitan hänen lapsilleen ruokaa, pesen pyykkiä ja siivoan jälkiä. Kasvatankin. Olisiko oikeasti ollut niin iso juttu ihan vaikka vaan ilmoittaa etukäteen, jos hänen lapsensa ovat tulossa etälään flunssaisina, kun tuo meidän yhteinen oli vähän pienempi? Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Pientä huomaavaisuutta voisi siis osoittaa myös tähän suuntaan ja arvostusta sitä työtä kohtaan, jota me äitipuolet (ilman mitää velvollisuutta!) teemme. 

[/quote]

Mä en ihan tajunnut miksi jstain nuhasta pitäisi ilmoittaa etukäteen? Meinasitko eristää sen miehen lapsen vai omasi vai mitä tuolla ilmoituksella tekisi?

[/quote]

Kai se olisi minusta ollut vain kohteliasta. Ihan yhtälailla minä kavereilleni olisin ilmoittanut, jos olisin tullut nuhaisen lapsen kanssa kylään. Jos kyseessä olisi ollut paha nuha, olisin jopa saattanut siirtää tapaamista myöhemmäksi. Mutta tämän tyyppinen käytös ei liene kovin yleistä uusperheissä? Ja joo, tunnustan että istuttiin hetkittäin eristyksissä, kun tuo oli ihan pieni. Mielummin se, kuin räkäinen pikkuvauva.

[/quote]

Ei kun tuo vain kuulosti niin oudolta mun korvaan. Mä olen asunut saman katon alla miehen lapsen kanssa kohta 16v ja ihan samat räkikset ja vatsataudit tässä on koko perhe sairastanut. Mä en varmaan huomaisi tuollaisesta ilmoittaa itsekään :)

[/quote]

Ai etkö silloinkaan jos kyseessä on alle puolivuotias vauva? Mä olen sitä mieltä, että näissä uusperhekuvioissa ei ole haittaa siitä, jos on vähän ylikohtelias sitä toista äitiä kohtaan. Ei siitä haittaakaan voi olla, en ainakaan itse usko että valtaosa meistä äitipuolista oikeasti on mitään hirviöitä. Meitäkin kohtaan voi olla reilu ja kohtelias, pyritäänhän mekin olemaan reiluja ja kohteliaita niitä teidän lapsia kohtaan, vaikka aina ei jaksettaisikaan.

[/quote]

En varmaan huomaisi. Ei niitä lapsia ydinperheessäkään voi eristää vaikka jollain olisikin nuha. Sitten jos kyseessä olisi joku rokko tms. niin toki pitäisi ilmoittaa ja vierailua siirtää, mutta aika vähän olisi meilläkin poika äitiään tavannut jos joka nuhasta pitäisi ilmoittaa ja olla menemättä.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:29"]Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D
[/quote]

Olet todella vastenmielinen ihminen.
[/quote] olen niin samaa mieltä. Minua fyysisesti oksetti tämä teksti. Todella sairas pariskunta.

Miksi pitää seurustella niiden lapsellisten miesten kanssa? Itse olen kyllä aika armotta antanut pakkeja kun olen kuullut, että seurusteluehdokkaalla on lapsia, koska mä tiedän, että musta ei ole äitipuoleksi kenellekkään. 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:37"]

tiedossa taas kaksi päivää nirinää ja narinaa, k ottassa jo nyt. lapsen lähi aiheuttanut taas kerran harmia että kohta inhoan koko lasta

[/quote]

Tämä on asia, josta tulisi mielestäni puhua enemmänkin. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että lähin käytös on vaikuttanut siihen, miten miehen ex-liiton lapsiin suhtaudun. Tiedän kyllä, että näin ei pitäisi olla, mutta ovathan ne lapset lähinkin lapsia myös silloin, kun tänne tulevat (vaikea siis ajatella vain miehen lapsina).

Ehkä eniten on vaikuttanut se, miten suhtautuu meidän yhteiseen lapseen. Meidän näkökulmasta lasten edulla tarkoitetaan muutakin, kuin vain niiden etälasten etua. Minä laitan hänen lapsilleen ruokaa, pesen pyykkiä ja siivoan jälkiä. Kasvatankin. Olisiko oikeasti ollut niin iso juttu ihan vaikka vaan ilmoittaa etukäteen, jos hänen lapsensa ovat tulossa etälään flunssaisina, kun tuo meidän yhteinen oli vähän pienempi? Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Pientä huomaavaisuutta voisi siis osoittaa myös tähän suuntaan ja arvostusta sitä työtä kohtaan, jota me äitipuolet (ilman mitää velvollisuutta!) teemme. 

[/quote]

Mä en ihan tajunnut miksi jstain nuhasta pitäisi ilmoittaa etukäteen? Meinasitko eristää sen miehen lapsen vai omasi vai mitä tuolla ilmoituksella tekisi?

[/quote]

Kai se olisi minusta ollut vain kohteliasta. Ihan yhtälailla minä kavereilleni olisin ilmoittanut, jos olisin tullut nuhaisen lapsen kanssa kylään. Jos kyseessä olisi ollut paha nuha, olisin jopa saattanut siirtää tapaamista myöhemmäksi. Mutta tämän tyyppinen käytös ei liene kovin yleistä uusperheissä? Ja joo, tunnustan että istuttiin hetkittäin eristyksissä, kun tuo oli ihan pieni. Mielummin se, kuin räkäinen pikkuvauva.

[/quote]

Ei kun tuo vain kuulosti niin oudolta mun korvaan. Mä olen asunut saman katon alla miehen lapsen kanssa kohta 16v ja ihan samat räkikset ja vatsataudit tässä on koko perhe sairastanut. Mä en varmaan huomaisi tuollaisesta ilmoittaa itsekään :)

[/quote]

Ai etkö silloinkaan jos kyseessä on alle puolivuotias vauva? Mä olen sitä mieltä, että näissä uusperhekuvioissa ei ole haittaa siitä, jos on vähän ylikohtelias sitä toista äitiä kohtaan. Ei siitä haittaakaan voi olla, en ainakaan itse usko että valtaosa meistä äitipuolista oikeasti on mitään hirviöitä. Meitäkin kohtaan voi olla reilu ja kohtelias, pyritäänhän mekin olemaan reiluja ja kohteliaita niitä teidän lapsia kohtaan, vaikka aina ei jaksettaisikaan.

[/quote]

En varmaan huomaisi. Ei niitä lapsia ydinperheessäkään voi eristää vaikka jollain olisikin nuha. Sitten jos kyseessä olisi joku rokko tms. niin toki pitäisi ilmoittaa ja vierailua siirtää, mutta aika vähän olisi meilläkin poika äitiään tavannut jos joka nuhasta pitäisi ilmoittaa ja olla menemättä.

[/quote]

No eikö sinusta ole kohteliasta ilmoittaa etukäteen, jos on tulossa pikkuvauvaperheeseen ja on flunssassa? Minusta on. Ihan yhtälailla me täällä sanotaan sille etälapselle, että ei pussailisi flunssaista pikkuveljeä ja (yli)huolehditaan käsihygieniasta, jotta vältyttäisiin siltä että lähin luokse lähtee täältä epätoivottuja tuliaisia. Ehkä tuo nyt ei ollut paras mahdollinen esimerkki, ei siitä nyt kannata tämän enempää vääntää.

Pointti oli siinä, että lähiäidin toiminnalla voi olla paljonkin vaikutusta siihen, miten se äitipuoli ne hänen lapsensa kokee. Tuolla edellä on useammassa kohdassa sanottu, että etälapsia tulisi kohdella niinkuin toivoisi omiaan kohdeltavan. Mitä jos lähiäiditkin välillä pyrkisivät kohtelemaan niitä etäperheen lapsia samalla tavalla, kun toivovat omiaan kohdeltavan? 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:37"]

tiedossa taas kaksi päivää nirinää ja narinaa, k ottassa jo nyt. lapsen lähi aiheuttanut taas kerran harmia että kohta inhoan koko lasta

[/quote]

Tämä on asia, josta tulisi mielestäni puhua enemmänkin. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että lähin käytös on vaikuttanut siihen, miten miehen ex-liiton lapsiin suhtaudun. Tiedän kyllä, että näin ei pitäisi olla, mutta ovathan ne lapset lähinkin lapsia myös silloin, kun tänne tulevat (vaikea siis ajatella vain miehen lapsina).

Ehkä eniten on vaikuttanut se, miten suhtautuu meidän yhteiseen lapseen. Meidän näkökulmasta lasten edulla tarkoitetaan muutakin, kuin vain niiden etälasten etua. Minä laitan hänen lapsilleen ruokaa, pesen pyykkiä ja siivoan jälkiä. Kasvatankin. Olisiko oikeasti ollut niin iso juttu ihan vaikka vaan ilmoittaa etukäteen, jos hänen lapsensa ovat tulossa etälään flunssaisina, kun tuo meidän yhteinen oli vähän pienempi? Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Pientä huomaavaisuutta voisi siis osoittaa myös tähän suuntaan ja arvostusta sitä työtä kohtaan, jota me äitipuolet (ilman mitää velvollisuutta!) teemme. 

[/quote]

Mä en ihan tajunnut miksi jstain nuhasta pitäisi ilmoittaa etukäteen? Meinasitko eristää sen miehen lapsen vai omasi vai mitä tuolla ilmoituksella tekisi?

[/quote]

Kai se olisi minusta ollut vain kohteliasta. Ihan yhtälailla minä kavereilleni olisin ilmoittanut, jos olisin tullut nuhaisen lapsen kanssa kylään. Jos kyseessä olisi ollut paha nuha, olisin jopa saattanut siirtää tapaamista myöhemmäksi. Mutta tämän tyyppinen käytös ei liene kovin yleistä uusperheissä? Ja joo, tunnustan että istuttiin hetkittäin eristyksissä, kun tuo oli ihan pieni. Mielummin se, kuin räkäinen pikkuvauva.

[/quote]

Ei kun tuo vain kuulosti niin oudolta mun korvaan. Mä olen asunut saman katon alla miehen lapsen kanssa kohta 16v ja ihan samat räkikset ja vatsataudit tässä on koko perhe sairastanut. Mä en varmaan huomaisi tuollaisesta ilmoittaa itsekään :)

[/quote]

Ai etkö silloinkaan jos kyseessä on alle puolivuotias vauva? Mä olen sitä mieltä, että näissä uusperhekuvioissa ei ole haittaa siitä, jos on vähän ylikohtelias sitä toista äitiä kohtaan. Ei siitä haittaakaan voi olla, en ainakaan itse usko että valtaosa meistä äitipuolista oikeasti on mitään hirviöitä. Meitäkin kohtaan voi olla reilu ja kohtelias, pyritäänhän mekin olemaan reiluja ja kohteliaita niitä teidän lapsia kohtaan, vaikka aina ei jaksettaisikaan.

[/quote]

En varmaan huomaisi. Ei niitä lapsia ydinperheessäkään voi eristää vaikka jollain olisikin nuha. Sitten jos kyseessä olisi joku rokko tms. niin toki pitäisi ilmoittaa ja vierailua siirtää, mutta aika vähän olisi meilläkin poika äitiään tavannut jos joka nuhasta pitäisi ilmoittaa ja olla menemättä.

[/quote]

No eikö sinusta ole kohteliasta ilmoittaa etukäteen, jos on tulossa pikkuvauvaperheeseen ja on flunssassa? Minusta on. Ihan yhtälailla me täällä sanotaan sille etälapselle, että ei pussailisi flunssaista pikkuveljeä ja (yli)huolehditaan käsihygieniasta, jotta vältyttäisiin siltä että lähin luokse lähtee täältä epätoivottuja tuliaisia. Ehkä tuo nyt ei ollut paras mahdollinen esimerkki, ei siitä nyt kannata tämän enempää vääntää.

Pointti oli siinä, että lähiäidin toiminnalla voi olla paljonkin vaikutusta siihen, miten se äitipuoli ne hänen lapsensa kokee. Tuolla edellä on useammassa kohdassa sanottu, että etälapsia tulisi kohdella niinkuin toivoisi omiaan kohdeltavan. Mitä jos lähiäiditkin välillä pyrkisivät kohtelemaan niitä etäperheen lapsia samalla tavalla, kun toivovat omiaan kohdeltavan? 

[/quote]

MInä olen mielestäni kohdellut miehen lasta tismalleen samalla tavalla kuin omiakin. Minä olen siis lapsen lähi-äitipuoli. Ja ei, emme kumpikaan ole huomanneet soittaa äidille ennen kuin lapsi on sinne lähtenyt, että lapsella on nyt nuha. Vatsataudissa, kuumeessa tms. ei tietenkään ole lähtenyt mihinkään. Nuhassa kun voi olla koulussa tai töissä niin miksi ei voisi mennä tapaamaan omaa äitiään vaikka siellä olisikin pieni vauva. Tuskin se vauvan hihaan nenäänsä niistämään ollut menossa.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:42"]

No avaa nyt hitto se suusi! 16v saa mun tietääkseni jo päättää jos haluaa asua vain yhdellä vanhemmalla. Mun kaveri pari vuotta sitten kyllästyi siihen että oli aina viikon äidillään jonka jälkeen viikon isällään. Tää mun kaveri selitti kuinka faijansa on kylmä ja siellä ei tunnu kodilta, lisäksi siellä oli jotain ihme sääntöjä ja haukkumista. Rohkaisin ystävääni avaamaan suunsa ja kuinka kävikään, asuu nykyään äidillään ja isäänsä käy välillä vain katsomassa. Selität vielä kuinka ahdistavaa ja stressaavaa on hyppiä paikasta toiseen, useimmat vanhemmat ymmärtävät ja kuuntelevat jos nuori perustelee kantansa asiallisesti ilman huutamista.

T. 18v

[/quote]

Olen avannut jo, eikä minun enää tarvitsisi asua osaksi toisen vanhemman luona, ja osaksi toisen, mutten halua jättää sisaruksia yksin tässä tilanteessa. Muhun ne eniten turvautuu. Ottaisin mieluusti sisarusteni huoltajuuden ja muuttaisin näiden kanssa pois kotoa siksi aikaa, että porukat tajuais alkaa arvostamaan meitä. Nyt etenkin mun sisarukset ovat pelkkiä räsynukkeja tässä asiassa. Mutta koska laki ja kaikki, niin eihän se tietenkään onnistuisi. Mistä repesin rahat jne. Se, että minä muuttaisin sisarusten kanssa ihan omaan kotiin, olisi vain paras ratkaisu just nyt. Porukatkin ehkä havahtuisivat miettii, että missä meni vikaan. t. 16v

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:01"]

Lapsi parka. Meidän viikonloppulapset tulivat jo tänään ja minusta oli ihana nähdä taas heitä ja nyt vasta on perhe koossa. Siltikin vaikka miehen ex on todellakin aiheuttanut harmia jo monta vuotta enkä kyseistä akkaa siedä yhtään. Se että lapsilla on paska äiti ja ärsyttää että sellainen on edes olemassa, ei ole lasten vika.

Yritän ajatella asian niin, että minä olen parempi ihminen kuin exä ja lasten hyvinvointi menee kaiken edelle. Olen lapsille hyvä aikuinen ja kasvatan mieheni kanssa meidän kaikkia lapsia yhteisymmärryksessä. Meillä on meidän säännöt ja niitä noudatetaan. Exän luona on eri säännöt ja toki tämä välillä hankaloittaa meidän elämää, mutta ei voi mitään. Lasten ei esimerkiksi tarvitse tehdä äidin luona yhtään mitään, ei edes läksyjä saatika siivota omia jälkiään. Sitten meillä nuristaan kun on tiukempaa. Silti lapset viihtyvät, koska teemme paljon myös kaikkea mukavaa lasten kanssa toisin kuin lasten äiti. 

Olisiko teillä miehen kanssa palaverin paikka tilanteesta ja esim. teidän kodin säännöistä? Homma ei tule toimimaan jos ette miehen kanssa vedä samaa köyttä.

[/quote]Valitettavasti en ymmärrä tätäkään, kirjoittajalla on jotakin ihmeen pätemisen tarvetta miehen kakaroiden kanssa, hän oikein hehkuttaa kuinka hyvä ja upea äitipuoli on, kuinka ihanaa on olla vieraiden lasten kanssa, kuinka mukavaa on keksiä kaikkea kivaa ja tehdä erilaisia juttuja TOISIN KUIN LASTEN ÄITI, se huono, huono miehen ex-vaimo... Voi tsiisus sentään miten vähän joillakin on sitä omaa elämää kun pitää miehen lasten kanssa päteä ja esittää niin ihanaa ja hyvää ihmistä. Mies on aika onneton tossu kun ei näe tällaisen läpi, mutta onpahan kirjoittaja löytänyt jonkun joka häntä arvostaa, edes sen yhden ihmisen. Eli olen aika samaa mieltä "lässyn lässyn" -kirjoittajan kanssa.

[/quote]

Tämä vasta älytön kirjoitus olikin. Tietenkin pyrin olemaan hyvä äiti ja myös hyvä äitipuoli. Luulisi nyt että jokainen vanhempi haluaa olla hyvä äiti lapsilleen. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Sen nyt näkee jo tältäkin palstalta. En kyllä käsitä miten kirjoituksestani saa sen käsityksen, että minulla on jotain pätemisen tarvetta miehen lapsiin nähden. Miehen lapsia kohdellaan samalla tavalla kuin omiakin lapsia. Se ei ole pätemisen tarvetta vaan tervettä järkeä.

Se että lasten äiti ei tee lasten kanssa mitään ei ole minun vikani. Eikä mieheni suinkaan ole mikään onneton tossu vaan todella hyvä isä, joka on aina tehnyt ja touhunnut lasten kanssa paljon kaikkea. Luonnollisesti kun liityin lapseni kanssa perheeseen viisi vuotta sitten, niin yhdessä teemme ja touhuamme kaikkea kivaa. Se on meille ihan normaalia perhe-elämää, ei mitään esittämistä tai pätemistä.

Pointtini kirjoituksessani oli se, että vaikka miehen ex olisikin hankala tai ärsyttävä, niin se ei saisi vaikuttaa mitenkään siihen millainen suhde äitipuolella on miehen lapsiin. Moni täällä sanoo sen vaikuttavan, mitä en kyllä ihan ymmärrä. Miksi se vaikuttaa? Eihän se ole lapsen/lasten vika millainen äiti niillä on. Lapset ovat eroissa ja uusperheissä viattomia sivustaseuraajia ja on aikuisten tehtävä huolehtia, että lapset kärsivät aikuisten sotkuista mahdollisimman vähän. Ja se että täällä kirjoitan etten siedä miehen exää, ei suinkaan tarkoita että lapsille tämän kertoisin. Miksi ihmeessä niin tekisin, kun tavoitteena on kuitenkin että meidän perhe toimii hyvin ja kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla.

Lapsi parka. Meidän viikonloppulapset tulivat jo tänään ja minusta oli ihana nähdä taas heitä ja nyt vasta on perhe koossa. Siltikin vaikka miehen ex on todellakin aiheuttanut harmia jo monta vuotta enkä kyseistä akkaa siedä yhtään. Se että lapsilla on paska äiti ja ärsyttää että sellainen on edes olemassa, ei ole lasten vika.

Yritän ajatella asian niin, että minä olen parempi ihminen kuin exä ja lasten hyvinvointi menee kaiken edelle. Olen lapsille hyvä aikuinen ja kasvatan mieheni kanssa meidän kaikkia lapsia yhteisymmärryksessä. Meillä on meidän säännöt ja niitä noudatetaan. Exän luona on eri säännöt ja toki tämä välillä hankaloittaa meidän elämää, mutta ei voi mitään. Lasten ei esimerkiksi tarvitse tehdä äidin luona yhtään mitään, ei edes läksyjä saatika siivota omia jälkiään. Sitten meillä nuristaan kun on tiukempaa. Silti lapset viihtyvät, koska teemme paljon myös kaikkea mukavaa lasten kanssa toisin kuin lasten äiti. 

Olisiko teillä miehen kanssa palaverin paikka tilanteesta ja esim. teidän kodin säännöistä? Homma ei tule toimimaan jos ette miehen kanssa vedä samaa köyttä.