Viikonloppulapsi tulee taas huomenna.

Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 07:37"]En ymmärrä ap:n kaltaisia valittajia. Itse hommaa itsensä tilanteeseen, jossa kumppanilla on lapsia ennestään, ja sitten on naama nutturalla. Jos et kestä perhemuotoasi (jonka olet ihan itse luonut), nosta kytkintä. Lapsi ei ole syypää siihen, että sinä olet aikaansaamaton luuska.
[/quote]Ymmärrän aloittajaa, rakastaa miestä. Mut eihän se ole kiva kun viikonloppuna tulee toisen kiukuttelevat kakarat ja enemmän työtä, oman perheen rauha mennyt. Mutta ovathan ne miehen lapsia kuitenkin. Kun yrittää olla hyvä muille sen saa takaisin. Aina elämässä vastoinkäymisiä tulee. Kyllä se siitä;)

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:29"]

Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D

[/quote]

nohuhhuh.. Onpa sulla dorka mies. Mistä SÄ voit tietää muistaako se niitä lapsiaan? Ajatteleeko niitä vaikka ei sulle puhu? En arvostaisi tollasta miestä yhtään.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:29"]

Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D

[/quote]

nohuhhuh.. Onpa sulla dorka mies. Mistä SÄ voit tietää muistaako se niitä lapsiaan? Ajatteleeko niitä vaikka ei sulle puhu? En arvostaisi tollasta miestä yhtään.

[/quote]

siitä että hän on monta kertaa sen sanonut, että ei enää nykyisin edes muista eläneensä perhe-elämää joskus aiemminkin :) ja että aivan kuin olisi saanut uuden (paremman) elämän, kun on meidän kanssa. Siitä tiedän :)

Lapsillehan se on kaikkein rankinta vaihdella paikkaa joka viikonloppu. Ajattelen ihan omaa elämääni ja lapsuutta jonka olen saanut viettää ehjässä perheessä, olen niin kiitollinen kuten myös siitä että omat lapseni ovat saaneet onnellisen lapsuuden ydinperheessä. Mietin myös sitä olisinko sama ihminen, onnellinen ja tasapainoinen jos olisi pienestä asti riepoteltu kenties ensin päivähoitoon ja viikonloppuisin paikasta toiseen ja vielä sellaiseen jossa minua ei arvosteta, kenties jopa inhotaan. En usko että olisin, kyllä se olisi jälkensä jättänyt, kenties epävarmuuden, huonommuuden tunteen, huonon itsetunnon, turvattomuutta..siinä sitten onkin hyvät eväät hyvälle nuoruudelle ja aikuisuudelle. Ei voi kuin arvailla miten monien tuhansien pienten ihmisten kohtaloon aikuisten ajattelemattomuus vaikuttaa, kun se oma minä menee kaiken edelle, hävetkää. Jokainen lapsi ansaitsee ja heille kuuluu hyvä lapsuus, kuka heitä puolustaa?

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:29"]

Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D

[/quote]

nohuhhuh.. Onpa sulla dorka mies. Mistä SÄ voit tietää muistaako se niitä lapsiaan? Ajatteleeko niitä vaikka ei sulle puhu? En arvostaisi tollasta miestä yhtään.

[/quote]

siitä että hän on monta kertaa sen sanonut, että ei enää nykyisin edes muista eläneensä perhe-elämää joskus aiemminkin :) ja että aivan kuin olisi saanut uuden (paremman) elämän, kun on meidän kanssa. Siitä tiedän :)

[/quote]

Ja sä huolit tuollaisen "miehen" itsellesi? Mä en koskisi viiden metrin tikullakaan mieheen joka on valmis hylkäämään omat lapsensa. Mitenkään fiksu ei tuollainen ihminen ole.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:29"]

Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D

[/quote]

nohuhhuh.. Onpa sulla dorka mies. Mistä SÄ voit tietää muistaako se niitä lapsiaan? Ajatteleeko niitä vaikka ei sulle puhu? En arvostaisi tollasta miestä yhtään.

[/quote]

siitä että hän on monta kertaa sen sanonut, että ei enää nykyisin edes muista eläneensä perhe-elämää joskus aiemminkin :) ja että aivan kuin olisi saanut uuden (paremman) elämän, kun on meidän kanssa. Siitä tiedän :)

[/quote]

jep.. Ja kukaan ei osaa valehdella vaikka vaan miellyttääkseen toista. Mutta ehkä myös miehesi lasten parasta ajatellen heille on varmasti ihan hyvä vaan etteivät vietä teidän kanssa aikaa :)

Totta hitossa ne ärsyttää, sama kun vieraita lapsia tulisi. Mut voihan sit peilata. Kohtelee lasta kun toivoisi omaasa kohdeltavan samassa tilanteessa. Kyllä tuntemuksia saa kertoa, Tuskin monikaan iloitsee jos miehellä monta lasta, mut ei sille voi mitään. Lähimmäisen rakkaus. Mutta on oikeus negatiivisiinkin ajatuksiin. Toisen lasta ei tarvi rakastaa kun omaa. Mutta riittää kun yrität kuitenkin. Ammattilaisen neuvo, tai sain tämän.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:29"]

Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D

[/quote]

Enpä osaa arvostaa miestä, joka hylkää omat lapsensa.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:29"]Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D
[/quote]provo. Ei kukaan oikeasti noin kylmä ole

Luin nyt vastaukset aloittamaani. paljon vääntöä suuntaan ja toiseen. tilanne täällä tällä hetkellä se että lapset leikkivät innoissaan kaikki yhdessä. viikonloppulapsen isä lähti omiin menoihin ja nukkuu aamulla pitkään....itse menen näiden kanssa kirppikselle kasvattaan leluvarastoa. mukavaa tämä on....miestä rakastan. ainoa mitä todella toivon, on se että lapsen lähi antaisi meidän olla rauhassa, pitäisi tehdystä sopimuksesta kiinni ja eläisi omaa elämää. liikaa vaadittu.... :/

Minusta pitäisi tehdä jotain, että näitä uusperheitä ei syntyisi näin paljon. En tiedä, mitä. Lapset voivat useimmiten huonosti. Yleinen moraalin rappio ja heti mulle kaikki tänne -asenne pitäis saada loppumaan.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:47"]

Minusta pitäisi tehdä jotain, että näitä uusperheitä ei syntyisi näin paljon. En tiedä, mitä. Lapset voivat useimmiten huonosti. Yleinen moraalin rappio ja heti mulle kaikki tänne -asenne pitäis saada loppumaan.

[/quote]

Kaikki uusperheet eivät ole epäonnistuneita. Teen töitä perhetyön parissa ja eniten ongelmia on oman työkokemukseni mukaan ollut niissä ydinperheissä, joissa vanhempien, tai jommankumman vanhemman ongelmakäytös on lakaistu maton alle ja pidetty yllä kulisseja. Niissä lapset oireilevat ulospäin monin eri tavoin. "Ennen vanhaan" perheiden onnellisuus ei ollut sen yleisempää, kuin nykyisinkään. Tuolloin lapset kasvatettiin toisinaan jopa kidutukseen rinnastettavalla fyysisellä kurituksella (remmillä lyöminen, hiuksista repiminen) ja monessa perheessä oli alkoholiongelma. 

Uusperheet toimivat harvoin

Oletkos lukenut sitä tutkimusta, jonka tulos oli, että lapsen kannalta elo riitaisessa perheessä on kokonaisuutena parempi kuin ero.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 10:59"]

Uusperheet toimivat harvoin

[/quote]

Ja ydinperheet ovat onnen auvoloita? :D

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:01"]

Oletkos lukenut sitä tutkimusta, jonka tulos oli, että lapsen kannalta elo riitaisessa perheessä on kokonaisuutena parempi kuin ero.

[/quote]

Riippuu lapsesta. Itse olin vain helvetin helpottunut kun se tappelunjytinä loppui äidin hakiessa eroa. Kenenkään elo väkivaltaisessa perheessä ei ole parempi kuin vanhempien ero.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:29"]Meillä tehtiin fiksu periaatepäätös, että miehen lapset ei enää kuulu meidän suhteeseen. Olin lapseton kun tapasimme, miehellä 2 alle kouluikäistä lasta silloin. Päätös oli miehelle vaikea ja turhaa syyttelyäkin jouduttiin kuuntelemaan. Sitten helpotti, kun miehen ex muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle, sen jälkeen ei olla hänestä kuultu. Jonkin aikaa tosin yritti lähetellä lasten piirustuksia, kuvia yms. epätoivoista mieheni huomion kerjäämistä. Edelleen jotkut saattaa udella, että mitä mieheni entisen liiton lapsille kuuluu, mutta siihen vastaamme, että ex-vaimo on vieraannuttanut mieheni niistä, sen jälkeen ei enää kysellä :) Jokainen on kuullut vieraannuttamisesta ja tietää että se on iseille vaikea asia.

Meillä on nykyisin kaksi omaa ihanaa lasta, eikä mies enää edes "muista" että on joskus elänyt missään muussa perheessä :D
[/quote]

Olet todella vastenmielinen ihminen.

Eli vieraannuttaja olikin äitipuoli :(. Tämän teon tulet löytämään edestäsi vielä.

Kyllä lapsi todella menee rikki vanhempiensa erosta. Mun opiskelukaveri ei saanit puoleen vuoteen yhtään opintoviikkoa yliopistolla, kun sen vanhemmat eros. Toinen, jo lakimieskaveri, oli myös kauan ihan surullinen. Ei ole ehjää mummolaa, omien vanhempien ehkä yksinäinen vanhuus surettaa. Toinen vanhemmista ei ehkä halunnut eroa jne.