Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun vauva huutaa
11.09.2014 |
Mikä avuksi? Meillä on 2kk ikäinen vauva, joka huutaa paljon. Uskoisin sen olevan väsymyshuutoa, sillä päiväunia ei meillä juurikaan nukuta. Lapsi saattaa nukahtaa rinnalle, mutta kun siirrän lapsen vaikka sänkyyn, jotta voin itse yrittää toimia (hoitaa omia perustarpeitani, kuten syödä, peseytyä, käydä vessassa tms.), hän herää alle kymmenessä minuutissa. Toisinaan menee hienosti pieni hetki esimerkiksi sitterissä, mutta pian se väninä alkaa kuulua sieltäkin. Vaunuista ei meidän vauva tykkää ollenkaan, joten siitäkään ei apua meidän tapauksessa ole. Vauva saattaa nukahtaa syliin, samalla kun hytkyttää tai kantaa, mutta sylistä pois siirtäminen on tässäkin se ongelma. Kestävä ratkaisu se sylissä nukkuminen ei ole, sillä kädet väsyvät ja myös se omien perustarpeiden täyttäminen jää.
Kiitän paljon asiallisista vastauksista. Kuittailua tyyliin "itsepä olet vauvan hytkyttelyyn opettanut, siinäpä kärsit" tai "vauvan tarpeet aina edelle, miten voitkaan vaatia itsellesi aikaa syödä" en kaipaa, sillä ne eivät minua auta tässä tilanteessa yhtään, ja niitä saan jatkuvasti muutenkin kuulla vanhemmilta sukulaisilta ja tuttavilta. Tunnen oloni jo muutenkin tarpeeksi huonoksi äidiksi, kun en osaa lapseni hätään vastata. Jos jollakulla on vastaavia kokemuksia tai jopa käytännön vinkkejä, olisin kiitollinen. Kaikki vertaistuki on tarpeen. Otan tämän varmasti seuraavalla neuvolakäynnillä esille, mutten oikein tiedä miten asia terkkarille esittäisin. Toistaiseksi menee vielä siinä mielessä hyvin, että päivän jaksan vauvan kanssa ok, mutta joinakin iltoina kun mies tulee töistä kotiin, purkautuu oma voimattomuus ja riittämättömyys itkuna vasten miehen olkapäätä.
Kommentit (110)
Mulla oli samanlainen vauva. Päivisin kannoin sitä kävellen ympyrää pitkin taloa. Jos yritti laskea ilman, että oli rinnassa kiinni kirkui jäykkänä. Yöllä herättiin niin lukemattomia kertoja, että en pysynyt enää perässä. Neuvolassa lässytettiin, miten munsta ekan lapsen kanssa tuntuu nyt vaan tälle. No sitten sen lapsen paino ei enää noussut ja mulle puhuttiin kuin vähä-älyiselle, että sitä lasta pitäis syöttää. Lopulta kun olin lähtemässä pelkän menolipun kanssa maailman toiselle puolelle ja mies sanoi ääneen, että hän ei enää kestä tätä (lapsi oli puolivuotias), niin vietiin se yksityislääkärille: maito- ja vilja-allergia.
Olis pitänyt viedä se vaan heti mutta hoin itselleni, että en halua olla mikään ylihysteerisen esikoisen äiti ja neuvolakaan ei ota mua vakavasti.
Tsemppiä! Tuo on aivan helvetin raskasta, kiduttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 19:04"]Meillä sama. Annan vauvan itkeä max 5-10 min väsymystään ja sitten otan syliin. 95% ajasta vauva nukahtaa ennen ja nukkuu monta tuntia. On varmasti parempi hänelle tämä, kuin se että ei saa syvää unta lainkaan koska siirtelem häntä mukanani.
[/quote]
Uskoisin että vauva nukkuu kannettaessa ja vieressä syvemmin kuin yksin ollessa. Jossain vaiheessa asiantila muuttuu. Mun reppuvauva nukkui kyydissä täyttä häkää mutta sängyllä yksin paljon huonommin.
Mitä jos ap koettaisit olla herättämättä vauvaa muutaman päivän? Eli hoitaisit omat syömiset ym. Vaikka vauvan huutaessa mutta nukkuisit unet hänen vieressään. Arvioit että vauva on väsynyt ja onhan se jos herää joka päikkäreiltä kesken. Eli pyhität uniajan ja olet sen tavalla tai toisella kiinni vauvassa jolloin vauva saa nukuttua tarpeeksi.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:07"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:52"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:41"]Anna lapsen vänistä. Hän on tottunut nyt jatkuvaan viihdyttämiseen. Nyt on aika opetella siitä pois. Käyt taputtamassa tai silittämässä vauvaa, jos alkaa inistä, että et ole hylännyt häntä, mutta sitten menet omiin puuhiisi. Ekalla ja tokalla kerralla varmaan kiljuu, mutta oppii sitten, ettei äitiä voi pompottaa, jos ei ole mitään hätää. [/quote] Voi jessus oikeesti. Sano ettet oo tosissas. [/quote] Tottakai olen. Kun lapsi oppii jo parin kuukauden ikäisenä juoksuttamaan äitiä, hän tekee sen myös jatkossa. Esim Ranskassa tällaiselle käytökselle laitetaan heti stoppi. Ei vauva siitä rikki mene, jos ei joka kiukuttelun yhteydessä tehdä, kuten hän haluaa, päin vastoin.
[/quote]
Höpsis pöpsis! Itkettäminen on haitallista aivojen kehitykselle, itketetyn vauvan aivot reagoivat huonommin stressiin. Itku on vauvan ainoa kommunikointikeino, ei vauva huuda "pompottaakseen", vaan kertoakseen hädästä. Äidin luonnollinen vaisto on vastata vauvan itkuun, ja ihan syystä. Tästä on ihan tutkittua tietoa.
[/quote]
Mistä hädästä vauva kertoo, jos hätää ei ole? En puhunut vauvan itkettämisestä. Käydään katsomassa, että kaikki ok, jos kaikki on hyvin, tyynnytellään vauvaa ja mennään omiin puuhiin. Kyllä vauvat itkee myös pompotellakseen.
[/quote]
Sulla on kyllä pimeä ajattelutyyli.
[/quote]
Mielipideasioista ei pidä kiistellä. Jos vauvalla ei ole hätää, niin itku loppuu kyllä, kun tajuaa, ettei aikuisia voi pompottaa.
[/quote]
Montako lasta sinulla on?
Kokeile kuitenkin vaikka manuaalisesti tai liinaa. Nukuta omaan sänkyyn ja odota ainakin 15 min. Ennen kuin nouset ylös muuten vauva herää. Kun vauva on syvässä unessa niin nouse ylös, ei tartte siirrellä mihinkään. Itse tilasin juuri tulevalle vauvalle valmiiksi flanellipintaista kosteussuojakangasta meidän sänkyyn. Mulla siis 3 lapsi tulossa ja kuulostaa tutulta.
Mulla eka vauva ja ollu paljon ilmavaivoja, ei kuitenkaan koliikkia. Tärinäsitteri on ollu ehdottomasti paras hankinta, vauva rauhottuu sen tärinään. Nukutaan samassa sängyssä ja harjotellaan nyt jo iltaunirutiinia (3 kk ikää). Päiväunirytmiin yritetään päästä mutta siin on viel kovasti työetä edessä, vaatii käytännössä että mennään kävelylle eikä siltikään nuku yli puolta tuntia. Kantaminen toimii meillä eli joko liinassa tai kantorepussa edessä, tuntuu että vauva tankkaa siinä läheisyyttä ja ne illat kun sitä ei päivällä ole kannettu on normaalia hankalampia. Tsemppiä!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ihan samanlaista. Meillä kyse oli allergiasta ainakin osittain. Yksityislääkärillä kävimme ja sieltä tuli ymmärrystä ja apua. Olen silti vielä nyt 1,5 vuoden jälkeenkin miettinyt asiaa paljon ja yksi vaihtoehto on tullut mieleeni omalta kohdalta. Ponnistusvaihe oli pitkä (yli tunnin) ja vauva oli jumissa. Jospa vauvaa on jotenkin sattunut siinä. Voisiko joku tällainen vaihtoehto olla? Siihen voi kuulemma auttaa vyöhyketerapia.
Et ole mitenkään opettanut vauvaa "liian hyvälle" etkä mielestäni ole muuta kuin huolehtiva ja rakastava äiti, joka huomaa, että lapsella on paha olla.
68 jatkaa vielä.
Vauvamme ei viihtynyt lainkaan kantorepussa/liinassa, ei sitterissä eikä aina vaunuissakaan. Syli oli the paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käytin vauvavuodesta suurimman osan siihen, että yritin tehdä vauvasta ns. helpon. Kokeilin kaikenmaailman tekniikoita, kunnes joskus 7 kk:n jälkeen totesin, että on helpompaa hyväksyä vauvan vaativuus ja sopeutua siihen sen vauvavuoden ajan. Kävelin kolmesti päivässä vaunulenkillä, jotta vauva nukkui. Ei ollut omaa aikaa, mutta eihän sitä ikuisesti kestänyt. Sinua se ei auta nyt, mutta yritän sanoa, että jos on joku keino, millä lapsi rauhoittuu, niin tee niin. Vaikka se olisi sylissänukutus tai mikä vaan. Vauvavuosi ei tuntunut minusta lyhyeltä, mutta kyllä se loppui ja elämä muuttui helpommaksi.
Kannattaa selvittää olisiko vauvalla oikeasti jotain kipua jota itkee, minun kokemukseni mukaan vauvat ei huvin vuoksi huuda yötä päivää.
Jos viihtyy pystyasennossa paremmin kannattaa huomioida refluksin mahdollisuus, se voi olla tosi kivuliasta kun mahahapot polttavat ruokatorvea.
Maitoallergia? Se on helppo testata . Jos täysimetät jätät vaan kaikki maitotuotteet pois ruokavaliostasi viikoksi --> jos helpottaa on maito todennäköinen syy itkuihin.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:42"]
Mulla on vähän samantyyppinen vauva. Oikeastaan oli ensimmäiset 4,5 kk pystyasennossa mun rintaa vasten. Olis varmaan löytynyt jotain refluksia, jos olis tutkittu. Imetin rintakumilla ja maito tuli hitaasti. Syöminen kesti aina vähintään 50 min ja sen jälkeen nukkui tunnin sylissä rintaa vasten. Jos yritti siirtää, niin heräsi ja söi taas sen tunnin. Pitkällään sängyn päällä viihtyi sen aikaa, että hätäsesti kävin pissalla ja ehdin pyyhkäistä ja housut kintussa juoksin vauvan luo, nostin ylös ja pidin vähän aikaa sylissä ja sitten laskin takaisin sängylle, että sain nostettua housut ylös. Mies teki vuorotyötä ja passasi mulle ruuan nokan eteen, kun istuin sohvalla imettämässä 10-12 tuntia päivässä. Sitten kun se oli töissä, niin mulla oli valmiina ruoka jääkaapissa. Hyvinä päivinä vauva nukkui niin sikeästi, että sain siirrettyä sen sänkyyn nukkumaan ja saattoi jopa nukkua siellä 45 min. Joskus näin kävi jopa aamupäivällä että iltapäivällä. Vähänkös oli juhlaa, jos ehti sinä aikana syödä ja käydä paskalla saman tauon aikana!
Illalla vauva aloitti tankkaamisen klo 22-23 aikaan ja söi klo 2-3 asti taukoamatta. Sitten jatkui nukkui tunnin ja söi tunnin jne. seuraavaan iltaan asti. Jotain tolkkua tuohon hommaan alkoi tulla 4,5 kk iässä. Vauva alkoi maistella soseita ja sitten alkoi viihtyä Baby Björnin sitterissä ja alkoi vedellä 3 tunnin päikkäreitä.
Että koita nyt nauttia, kun se vauva-aika kestää niin vähän aikaa. Joo-o. Itse oli ihan epätoivoinen välillä. Mietin, että kauheeta olis jos se kuolis ja mun pitäis esittää, että se haittaa mua jotenkin, vaikka itse asiassa olisin vain helpottunut että pääsin siitä syöttämishelvetistä pois.
[/quote]
Niin ja siis meidän vauva ei siis itkenyt oikeastaan ollenkaan, kun orjallisesti vaan noudatti tuota edellä mainittua systeemiä. Oli siis vissiin helppo vauva.