Kun vauva huutaa

Paino nousee muuten keskikäyrän yläpuolella, eli ei sentään näe nälkää :)

-ap

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:15"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:52"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:45"] [quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:41"]Anna lapsen vänistä. Hän on tottunut nyt jatkuvaan viihdyttämiseen. Nyt on aika opetella siitä pois. Käyt taputtamassa tai silittämässä vauvaa, jos alkaa inistä, että et ole hylännyt häntä, mutta sitten menet omiin puuhiisi. Ekalla ja tokalla kerralla varmaan kiljuu, mutta oppii sitten, ettei äitiä voi pompottaa, jos ei ole mitään hätää. [/quote] Voi jessus oikeesti. Sano ettet oo tosissas. [/quote] Tottakai olen. Kun lapsi oppii jo parin kuukauden ikäisenä juoksuttamaan äitiä, hän tekee sen myös jatkossa. Esim Ranskassa tällaiselle käytökselle laitetaan heti stoppi. Ei vauva siitä rikki mene, jos ei joka kiukuttelun yhteydessä tehdä, kuten hän haluaa, päin vastoin. [/quote]   Höpsis pöpsis! Itkettäminen on haitallista aivojen kehitykselle, itketetyn vauvan aivot reagoivat huonommin stressiin. Itku on vauvan ainoa kommunikointikeino, ei vauva huuda "pompottaakseen", vaan kertoakseen hädästä. Äidin luonnollinen vaisto on vastata vauvan itkuun, ja ihan syystä. Tästä on ihan tutkittua tietoa. [/quote] Mistä hädästä vauva kertoo, jos hätää ei ole? En puhunut vauvan itkettämisestä. Käydään katsomassa, että kaikki ok, jos kaikki on hyvin, tyynnytellään vauvaa ja mennään omiin puuhiin. Kyllä vauvat itkee myös pompotellakseen.

[/quote]

Ei itke, koska vauvan aivot eivät kykene noin pitkän syy-seuraus-ketjun keksimiseen. Jos vauva itkee, se tarkoittaa, että on hätä - yksinkertaista.
[/quote]

Puhutte, kuin vauva olisi joku alkeellinen eläin eikä ajatteleva ihmisolento.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:07"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:52"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:41"]Anna lapsen vänistä. Hän on tottunut nyt jatkuvaan viihdyttämiseen. Nyt on aika opetella siitä pois. Käyt taputtamassa tai silittämässä vauvaa, jos alkaa inistä, että et ole hylännyt häntä, mutta sitten menet omiin puuhiisi. Ekalla ja tokalla kerralla varmaan kiljuu, mutta oppii sitten, ettei äitiä voi pompottaa, jos ei ole mitään hätää. [/quote] Voi jessus oikeesti. Sano ettet oo tosissas. [/quote] Tottakai olen. Kun lapsi oppii jo parin kuukauden ikäisenä juoksuttamaan äitiä, hän tekee sen myös jatkossa. Esim Ranskassa tällaiselle käytökselle laitetaan heti stoppi. Ei vauva siitä rikki mene, jos ei joka kiukuttelun yhteydessä tehdä, kuten hän haluaa, päin vastoin.

[/quote]

Höpsis pöpsis! Itkettäminen on haitallista aivojen kehitykselle, itketetyn vauvan aivot reagoivat huonommin stressiin. Itku on vauvan ainoa kommunikointikeino, ei vauva huuda "pompottaakseen", vaan kertoakseen hädästä. Äidin luonnollinen vaisto on vastata vauvan itkuun, ja ihan syystä. Tästä on ihan tutkittua tietoa.
[/quote]

Mistä hädästä vauva kertoo, jos hätää ei ole? En puhunut vauvan itkettämisestä. Käydään katsomassa, että kaikki ok, jos kaikki on hyvin, tyynnytellään vauvaa ja mennään omiin puuhiin. Kyllä vauvat itkee myös pompotellakseen.
[/quote]

Sulla on kyllä pimeä ajattelutyyli.

[/quote]

Mielipideasioista ei pidä kiistellä. Jos vauvalla ei ole hätää, niin itku loppuu kyllä, kun tajuaa, ettei aikuisia voi pompottaa.

Yksi juttu tuli vielä mieleen: Fysiologinen refluksi, jota voi siis olla terveelläkin. Maidonsakeuttaja sekä Gaviscone auttoi ja Nutrilonin omneo korvike (paksumpi rakenne). Poika itki aina kun syötön jälkeen laski tasaiselle, pystyssä ja sylissä rauhoittui. Refluksi väistyi kiinteiden myötä...

Vauvalle on luonnollista muistuttaa kun yrität unohtaa sen jolloin vauva on petojen armoilla. Kantoreppu on kätevin tapa pitää vauva mukana ja tehdä omia juttuja.

Meillä sama. Annan vauvan itkeä max 5-10 min väsymystään ja sitten otan syliin. 95% ajasta vauva nukahtaa ennen ja nukkuu monta tuntia. On varmasti parempi hänelle tämä, kuin se että ei saa syvää unta lainkaan koska siirtelem häntä mukanani.

Jos pompottajamammalla taittuu englanti, niin tässä lukemista: http://www.psychologytoday.com/blog/moral-landscapes/201112/dangers-crying-it-out

Vauva ei ole älytön olento, mutta se ei osaa ajatella syy-seuraus-asioita kovin pitkälle. Jos aikuisesta tuntuu, että vauva pompottaa, kyse on siitä, että aikuisella on tunne, että vauva pompottaa.

Jos löydät jonkun kehityspsykologisen tutkimuksen, jonka mukaan vauvan tarpeisiin vastaamisesta on jotain haittaa, linkitä toki. Mitkään bebebkasvatuskirjat sun muut leivontaopukset eivät käy lähteestä.

Ranskalainen kasvatusfilosofia on oikeasti toimiva ja järkevä, mutta tämä pompottaja-jankuttaja täällä ei ole ymmärtänyt lukemaansa tai sitten ilmaisee itseään huonosti.

Oletko huomannut päivissä eroja? Meillä oli alkuun (+2vk) syön ja itken päiviä. Sen jälkeen tuli yleensä rauhallinen päivä, joista nautin.
Huomasin myös, että asiat muuttuvat hirmu nopeasti. Jo ensi viikolla voi olla helpompaa.
Eihän tuossa voi muuta kuin laittaa aivot narikkaan ja kestää. Vielä tulee aika jolloin helpottaa ja et voi muuta kuin ihmetellä miten helppoa kaikki on, tämä aika voi olla jo parin kk päästä.

Kuulostaa NIIIIIIIN tutulta. Olin (ja olen) vauvan kanssa kaiken lisäksi yksin, joten kehittelin oravanpyörän siitä että uupumukseni vuoksi menin sieltä mistä helpoimmalla pääsi (= syliin nukutus), vaikka se sitten karsi päiväunien oman ajan kokonaan pois kun piti hytkytellä vauvaa. Ja yöksi nukahti tissille. Tuttia ei syönyt ja vaunuihin ei nukahtanut kuin harvoin. Tuttia tarjosin sinnikkäästi ja aivan yhtäkkiä 3,5kk iässä alkoi kelpuuttamaan unitutin. Ei siis syö hereillä ollessaan (eikä sitä kaipaa), väsyneenä hotkaisee tutin ja nukahtaa niin parhaiten liikkuviin vaunuihin (riittää, että partsilla heijaan hetken kunhan saa unen päästä kiinni), yöksi nukutan edelleen syliin mutta pinnikseen siirto onnistuu tutin ansiosta sillä vaikka havahtuu joka kerta kun laskee sänkyyn niin tutin imeminen vaivuttaa taas uneen. Nyt kun vauva on 5kk täytyisi lopettaa tuo syliin nukuttaminen, mutta toisaalta nykyisin ainakin saan siirrettyä vaunuihin vaikka tissille ehtisikin nukahtaa. Ei tutin opettaminen välttämättä tarkoita että vauva lutkuttaa sitä 24/7.

Tuttua juttua jo 2 vauvan osalta.

- Kapalo on must! Ns vanhanaikainen lakanakapalo on tehokas, josta itse Houdini-juniorkaan ei pääse irti. Linkitän ohjeen, jonka sain synnäriltä esikoisen huudettua 3 päivää suoraa huutoa. http://www.babystyle.fi/media/catalog/product/cache/1/image/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/v/a/vastasyntyneen_kapalointi.jpg

- Jos vauva on korvikkeella, voi kokeilla esim Nutrilon Omneo 1 (saa ruokakaupasta, on jauhe-muodossa)

- kantoväline, jotta saat syötyä ja juotua päivän mittaan. 

- Pitkälti kaikki neuvot, paitsi tuo pompotus-teoria on kokeilun arvoisia. 2kk vauva on niin primitiivinen olento, ettei se "pompota". Kyse voi olla esim ilmavaivasta, joka tekee kipua vatsaan, tai happamista nousuista ruokatorvessa, ei vittuilusta.

Toivotan jaksamista ja kehotan ehdottomasti kapaloimaan.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:44"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:07"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:52"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:41"]Anna lapsen vänistä. Hän on tottunut nyt jatkuvaan viihdyttämiseen. Nyt on aika opetella siitä pois. Käyt taputtamassa tai silittämässä vauvaa, jos alkaa inistä, että et ole hylännyt häntä, mutta sitten menet omiin puuhiisi. Ekalla ja tokalla kerralla varmaan kiljuu, mutta oppii sitten, ettei äitiä voi pompottaa, jos ei ole mitään hätää. [/quote] Voi jessus oikeesti. Sano ettet oo tosissas. [/quote] Tottakai olen. Kun lapsi oppii jo parin kuukauden ikäisenä juoksuttamaan äitiä, hän tekee sen myös jatkossa. Esim Ranskassa tällaiselle käytökselle laitetaan heti stoppi. Ei vauva siitä rikki mene, jos ei joka kiukuttelun yhteydessä tehdä, kuten hän haluaa, päin vastoin.

[/quote]

Höpsis pöpsis! Itkettäminen on haitallista aivojen kehitykselle, itketetyn vauvan aivot reagoivat huonommin stressiin. Itku on vauvan ainoa kommunikointikeino, ei vauva huuda "pompottaakseen", vaan kertoakseen hädästä. Äidin luonnollinen vaisto on vastata vauvan itkuun, ja ihan syystä. Tästä on ihan tutkittua tietoa.
[/quote]

Mistä hädästä vauva kertoo, jos hätää ei ole? En puhunut vauvan itkettämisestä. Käydään katsomassa, että kaikki ok, jos kaikki on hyvin, tyynnytellään vauvaa ja mennään omiin puuhiin. Kyllä vauvat itkee myös pompotellakseen.
[/quote]

Sulla on kyllä pimeä ajattelutyyli.

[/quote]

Mielipideasioista ei pidä kiistellä. Jos vauvalla ei ole hätää, niin itku loppuu kyllä, kun tajuaa, ettei aikuisia voi pompottaa.
[/quote]

Montako lasta sinulla on?
[/quote]

Minuakin kiinnostaa tietää onko tää torvelo edes äiti. Toivon todella ettei ole, jos ymmärrys pienistä on noin vajavainen.
Ja totta hitossa sen vauvan saa hiljenemään, kun ei vastaa huutoon. Vauva vaan tällöin oppii, että on turha huutaa, kun ei äiti auta siltikään. Turvattomuutta sellainen vain luo ja järkyttää perusluottamusta. Ei kannata tehdä lapsia, jos niistä ei mitään ymmärrä, eikä ole lähtökohtaisestikaan valmis olemaan pienen vauvansa käytettävissä, vaan pitää päästä koko ajan "puuhailemaan omiaan".

Itse ajattelin ihan samalla tavalla että se kantoliina on niin vaikea ja en minä semmoista osaa. Mutta serkkuni lähetti minulle yhden omistaan ja linkitti kantoliinayhdistyksen sivut ja sieltä video oppaan sidontaan ja ei se homma oikeasti niin vaikeaa ole. Pientä opettelua vaatii toki mutta tuosta voisi olla iso apu että saat syötyä.

Kannatan myös ideaa että vauva sitteriin ja itse suihkuun. Oma (7vko) istuu turvakaukalossa sillä aikaa kun käyn suihkussa ja juttelen hänelle koko ajan. Tuntuu tykkäävän suihkun äänestä, mahdolliset kitinät alkavat kun suihkun laittaa pois päältä. Mennään sitten yhdessä päiväunille vähintään kerran päivässä ja köllötellään vierekkäin.

Voimia ja jaksamisia, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa!

Meillä pienen kanssa auttoi selvästi tuo, että laitoin peiton sisään jo imettäessä niin ei sitten siirrettäessä herännyt siihen kun lämpö häviää läheltä.

Meillä esikoinen oli samanlainen. Nukkui päiväunet vain sylissä ja 5kk eteenpäin liikkuvissa vaunuissa. Nukahti pinnikseen päikkäreille ekan kerran ollessaan 9kk. Niin kauan kuin imetin, nukahti yöunille tissillä. Toinen lapsi nukkui missä vain eikä häiriintynyt tippaakaan jos hänet siirrettiin johonkin muualle nukkumaan. Eli ap:lle: ehkä lapsesi tarvitsee läheisyyttäsi ja yksinkertaisesti vain on tuollainen. Hoida ne "perustarpeesi" silloin kun lapsi on hereillä, älä odota mitään erityistä omaa aikaa. 

Ensinnäkin tiedoksesi, ap, että minusta on upeaa, että jaksat päivisin vauvan kanssa! Itse en olisi jaksanut. Meidän nyt 9kk vauva huusi ensimmäiset viikot ja erityisesti öisin aamuun asti. Isänsä sitä ympäriinsä kanteli, kun mä ahdistuin enkä jaksanut. (Piti alkaa nukkua, mutta tilanteenne tuntuu niin tutulta ja kamalalta, että ajattelin vielä kirjoittaa, mikä meillä auttoi.)

No, meillä auttoi aika parhaiten. Se ei tietenkään nyt lohduta, mutta ehkä tieto siitä, ettet välttämättä tee mitään väärin tai voisi tehdä mitään toisin, auttaa. Lasta ei vahingoita se, jos se itkee, kunhan se ei itke yksin. Ja jos joku keino ei ole jonain päivänä auttanut, voi sitä kokeilla taas uudelleen toisena päivänä. Joskus se voi toimia, vaikka ei aiemmin toiminut.

Välillä meillä auttoi mahallaan olo ja pepulle voimakas taputus, välillä vain isän käsivarsi oli hyvä (mun käsivarsi ei käynyt ja isältäänkin vain toinen käsivarsi, jossa pötkötti mahallaan). Meilläkin vauva huusi väsymystään, luulen. Lisäksi mahaansa ja refluksia.

Minä jätin pois ruisleivän, herneet, pavut, kananmunan, suklaan ja vehnän ym., mutta en ryhtynyt hirveään imetysdiettiin. Nuo tuntuivat lisäävän itkuisuutta. Kannattaahan sitä kokeilla jättää yleisimpiä vatsavaivoja aiheuttavia ruokia pois itseltä; vaikka vauva huutaisikin väsymystään, niin kipeänä se tuskin ainakaan nukkuu. Ainakin meillä oli aikoja, että nukkui vain sylissä, kun oli vatsa kipeä.

Koliikkikeinu ei meillä auttanut, mutta turvakaukalossa heijaus (kovaa, käsi suorana) kyllä. Ei nukkunut, mutta lopetti huutamisen.

Imetin sylissä ja kannoin siitä mahdollisimman samassa asennossa sänkyyn, joka oli lämmitetty etukäteen (1,5 pulloon kuumaa vettä ja pullo sänkyyn peittojen alle). Kun vauva nukahti tissille, istuin vähän aikaa (10-15 min) ja vein vasta sitten nukkumaan. Sitten nukkuikin vielä 10 min... Unisykli oli jossain vaiheessa vain vajaa puoli tuntia, oi niitä aikoja...

Niin ja kapalointi toimi meilläkin.

Sukulaisella oli katosta riippuva kori parvekkeella, ja siinä kuulemma heidän vauvansa olivat nukkuneet tosi hyvin. Ei siis varsinainen kehto, mutta sellainen, jossa voi kuitenkin "heijata". Tosin liike oli aika laakea. Taksikuski suositteli meille "lullia" sängynjalkojen alle (kyllä, kyselin vinkkejä kaikilta mahdollisilta tahoilta pahimpaan aikaan), mutta niitä emme kokeilleet.

Onko teillä unirätti käytössä? Ei taida ymmärtää vielä sen päälle, mutta myöhemmin kyllä.

Ja tiedoksi sille, joka mietti, sattuiko vauvaa synnytyksessä. Ihan varmasti sattui! Ponnistusvaiheen pituudesta tai lyhyydestä riippumatta ihan varmasti.

Tsemppiä ap:lle!

Meidänkin vauva (nyt 5kk) on aikamoinen sylimaakari ja minun mielenterveyteni on pelastanut manduca! Koliikkikeinudsa vauva ei viihtynyt eikä sitä ole kätevää liikutella paikasta toiseen jos täytyy esim. Siivota, helpompaa on kun vauva kulkee mukana. Toimii myös kaupassa jos vauva alkaa kiukutella. Ja kädet jää vapaaksi! Nyt kun vauva painaa jo sen verran paljon että seisominen väsyttää niin jumppapallon toimii manducan kanssa istuessa mainiosti, siinä on myös helppo hytkyä :) kyllä se joskus liikkumaankin oppii, sitten helpottaa ;)

Suuritarpeinen vauva? Ja vaikka ei olisikaan, niin sillä hakusanalla voi googlesta löytää juttua. Tuolla mm. on jotain http://www.imetys.fi/itu/suuritarpeinen.php

Mulla on vähän samantyyppinen vauva. Oikeastaan oli ensimmäiset 4,5 kk pystyasennossa mun rintaa vasten. Olis varmaan löytynyt jotain refluksia, jos olis tutkittu. Imetin rintakumilla ja maito tuli hitaasti. Syöminen kesti aina vähintään 50 min ja sen jälkeen nukkui tunnin sylissä rintaa vasten. Jos yritti siirtää, niin heräsi ja söi taas sen tunnin. Pitkällään sängyn päällä viihtyi sen aikaa, että hätäsesti kävin pissalla ja ehdin pyyhkäistä ja housut kintussa juoksin vauvan luo, nostin ylös ja pidin vähän aikaa sylissä ja sitten laskin takaisin sängylle, että sain nostettua housut ylös. Mies teki vuorotyötä ja passasi mulle ruuan nokan eteen, kun istuin sohvalla imettämässä 10-12 tuntia päivässä. Sitten kun se oli töissä, niin mulla oli valmiina ruoka jääkaapissa. Hyvinä päivinä vauva nukkui niin sikeästi, että sain siirrettyä sen sänkyyn nukkumaan ja saattoi jopa nukkua siellä 45 min. Joskus näin kävi jopa aamupäivällä että iltapäivällä. Vähänkös oli juhlaa, jos ehti sinä aikana syödä ja käydä paskalla saman tauon aikana!

Illalla vauva aloitti tankkaamisen klo 22-23 aikaan ja söi klo 2-3 asti taukoamatta. Sitten jatkui nukkui tunnin ja söi tunnin jne. seuraavaan iltaan asti. Jotain tolkkua tuohon hommaan alkoi tulla 4,5 kk iässä. Vauva alkoi maistella soseita ja sitten alkoi viihtyä Baby Björnin sitterissä ja alkoi vedellä 3 tunnin päikkäreitä.

Että koita nyt nauttia, kun se vauva-aika kestää niin vähän aikaa. Joo-o. Itse oli ihan epätoivoinen välillä. Mietin, että kauheeta olis jos se kuolis ja mun pitäis esittää, että se haittaa mua jotenkin, vaikka itse asiassa olisin vain helpottunut että pääsin siitä syöttämishelvetistä pois.

minulla nyt 7kk vauva ja aivan samanlainen tapaus. Pidin vain sylissä koko ajan. Tästä on tullut kauheat riidat puolisoni kanssa. Hän ei halunnut pitää vauva että pääsen syömään tai pesulle.
Mutta en voinut antaa vauvalle huutaa. En vain voinut. Sydämeni murtuu tuota itkua kuuleen.
Ostin paljon valmista ruokaa, kävin pesulla yöllä, kun vauva nukkunut parempi. Ja loppujen lopuksi uhkaisin että otan siivous ja pito palvelu jos mies ei rupee toimeen.
Nyt helpotti kun vauva oppinut ryömia. Ei tarvitsee olla niin paljon sylissä kädet eivät väsyy. Laitan ruoka ja luen lehtiä, leiponut aika paljon.
Kärsivällisyyttä ja voimia ssinulle ap.