Kun vauva huutaa

Sanoit, että vauva on ihan jäykkänä kun itkee. Onko itku kimeää kipuitkua vai matalampaa "väninää"? Voisiko olla refluksia? Googleta vaikka silent refluks ja jos kuulostaa tutulta voisit alkuun kokeilla vaikka maidonsakeuttajaa. Jos se yhtään auttaa nin lääkäriin ja saatte lääkkeet. Meillä oli vauvalla silent refluks ja tutulta kuulostaa.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:33"]Mikä avuksi? Meillä on 2kk ikäinen vauva, joka huutaa paljon. Uskoisin sen olevan väsymyshuutoa, sillä päiväunia ei meillä juurikaan nukuta. Lapsi saattaa nukahtaa rinnalle, mutta kun siirrän lapsen vaikka sänkyyn, jotta voin itse yrittää toimia (hoitaa omia perustarpeitani, kuten syödä, peseytyä, käydä vessassa tms.), hän herää alle kymmenessä minuutissa. Toisinaan menee hienosti pieni hetki esimerkiksi sitterissä, mutta pian se väninä alkaa kuulua sieltäkin. Vaunuista ei meidän vauva tykkää ollenkaan, joten siitäkään ei apua meidän tapauksessa ole. Vauva saattaa nukahtaa syliin, samalla kun hytkyttää tai kantaa, mutta sylistä pois siirtäminen on tässäkin se ongelma. Kestävä ratkaisu se sylissä nukkuminen ei ole, sillä kädet väsyvät ja myös se omien perustarpeiden täyttäminen jää.

Kiitän paljon asiallisista vastauksista. Kuittailua tyyliin "itsepä olet vauvan hytkyttelyyn opettanut, siinäpä kärsit" tai "vauvan tarpeet aina edelle, miten voitkaan vaatia itsellesi aikaa syödä" en kaipaa, sillä ne eivät minua auta tässä tilanteessa yhtään, ja niitä saan jatkuvasti muutenkin kuulla vanhemmilta sukulaisilta ja tuttavilta. Tunnen oloni jo muutenkin tarpeeksi huonoksi äidiksi, kun en osaa lapseni hätään vastata. Jos jollakulla on vastaavia kokemuksia tai jopa käytännön vinkkejä, olisin kiitollinen. Kaikki vertaistuki on tarpeen. Otan tämän varmasti seuraavalla neuvolakäynnillä esille, mutten oikein tiedä miten asia terkkarille esittäisin. Toistaiseksi menee vielä siinä mielessä hyvin, että päivän jaksan vauvan kanssa ok, mutta joinakin iltoina kun mies tulee töistä kotiin, purkautuu oma voimattomuus ja riittämättömyys itkuna vasten miehen olkapäätä.
[/quote]

No niin Ap, kirjoituksesi oli kuin meidän perheen elämästä muutama vuosi takaperin. Meidän tilanteessa auttoi unikoulu, ja se auttoi hyvinkin nopeasti.

Googlettamalla löydät siihen oikeat ohjeet, mutta suurinpiirtein ne menivät näin:
-Kun vauvan on tarkoitus mennä "yöunille", on syötetty, puhtaat vaatteet jne, lasket vauvan sänkyyn. Kun huutaminen alkaa, nostat vauvan syliin ja heti kun hän on rauhoittunut lasket sänkyyn. HUOM! Älä anna nukahtaa syliin, vaan heti kun vauva rauhoittuu, lasket hänet sänkyyn.
- Tämä toistetaan niin monta kertaa, kunnes vauva jää sänkyyn eikä huuda enää. Meillä ensimmäisenä iltana oli n. 30 nostoa. Toisena viisi ja sen jälkeen tyttömme alkoi nukkumaan niin sanotusti normaalisti.
- Netistä löytyy tarkemmat ohjeet varmasti kun etsit. Mutta muista olla määrätietoinen ja toteuttaa tekniikkaa. Ei pidä tuskastua, vaikka ensimmäisenä iltana voi olla jopa sata nostoa,
- Ja huomio vielä, lasta ei pidä huudattaa, tarkoitus on totuttaa häntä nukahtaan itsekseen ilman hyssyttelyä ja keinuttelua.

Tämä tekniikka toimi meillä loistavasti ja voi sanoa, että jo ensimmäisen illan jälkeen elämä helpottui huomattavasti!

Tsemppiä!

T: Isä&Aviomies

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:42"]Mulla on vähän samantyyppinen vauva. Oikeastaan oli ensimmäiset 4,5 kk pystyasennossa mun rintaa vasten. Olis varmaan löytynyt jotain refluksia, jos olis tutkittu. Imetin rintakumilla ja maito tuli hitaasti. Syöminen kesti aina vähintään 50 min ja sen jälkeen nukkui tunnin sylissä rintaa vasten. Jos yritti siirtää, niin heräsi ja söi taas sen tunnin. Pitkällään sängyn päällä viihtyi sen aikaa, että hätäsesti kävin pissalla ja ehdin pyyhkäistä ja housut kintussa juoksin vauvan luo, nostin ylös ja pidin vähän aikaa sylissä ja sitten laskin takaisin sängylle, että sain nostettua housut ylös. Mies teki vuorotyötä ja passasi mulle ruuan nokan eteen, kun istuin sohvalla imettämässä 10-12 tuntia päivässä. Sitten kun se oli töissä, niin mulla oli valmiina ruoka jääkaapissa. Hyvinä päivinä vauva nukkui niin sikeästi, että sain siirrettyä sen sänkyyn nukkumaan ja saattoi jopa nukkua siellä 45 min. Joskus näin kävi jopa aamupäivällä että iltapäivällä. Vähänkös oli juhlaa, jos ehti sinä aikana syödä ja käydä paskalla saman tauon aikana!

Illalla vauva aloitti tankkaamisen klo 22-23 aikaan ja söi klo 2-3 asti taukoamatta. Sitten jatkui nukkui tunnin ja söi tunnin jne. seuraavaan iltaan asti. Jotain tolkkua tuohon hommaan alkoi tulla 4,5 kk iässä. Vauva alkoi maistella soseita ja sitten alkoi viihtyä Baby Björnin sitterissä ja alkoi vedellä 3 tunnin päikkäreitä.

Että koita nyt nauttia, kun se vauva-aika kestää niin vähän aikaa. Joo-o. Itse oli ihan epätoivoinen välillä. Mietin, että kauheeta olis jos se kuolis ja mun pitäis esittää, että se haittaa mua jotenkin, vaikka itse asiassa olisin vain helpottunut että pääsin siitä syöttämishelvetistä pois.
[/quote]

Olen raskaana ja tuo kuulosti todella pelottavalta. Mä en vaan pystyisi tuohon, ettei vessaankaan voisi mennä. Mun olisi varmaan pakko lopettaa rintaruokinta ja hankkia osaksi päivää lastenhoitaja,
[/quote]
Siis tää meidän tapaus on varmaan aika poikkeuksellisen. En ole yhtä hitaasta syöjästä kuullutkaan muilta. Itse vaan ajattelin, että imetän vaikka henki menis molemmilta. Synnytys oli tosi vaikea tai paremminkin se toipuminen, kun tikkejä oli 25-30 cm matkalla ja hirveet kivut. Mies oli ihan sokissa ekat 2 v. eli ei mitään apua vauvan hoidossa (ruokaa siis teki). Kyllä illalla vitutti, kun se haukotteli työpäivän jälkeen joskus klo 21 aikaan ja meni nukkuun. Itse tiesi pääsevänsä aikaisintaan 5 tunnin päästä.

Mulla oli tunne, että pakko tehdä niin kuin teen tai toi vauva kuolee. Kellekään ei kehdannut sanoa ettei mies hoida vauvaa.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:42"]Mulla on vähän samantyyppinen vauva. Oikeastaan oli ensimmäiset 4,5 kk pystyasennossa mun rintaa vasten. Olis varmaan löytynyt jotain refluksia, jos olis tutkittu. Imetin rintakumilla ja maito tuli hitaasti. Syöminen kesti aina vähintään 50 min ja sen jälkeen nukkui tunnin sylissä rintaa vasten. Jos yritti siirtää, niin heräsi ja söi taas sen tunnin. Pitkällään sängyn päällä viihtyi sen aikaa, että hätäsesti kävin pissalla ja ehdin pyyhkäistä ja housut kintussa juoksin vauvan luo, nostin ylös ja pidin vähän aikaa sylissä ja sitten laskin takaisin sängylle, että sain nostettua housut ylös. Mies teki vuorotyötä ja passasi mulle ruuan nokan eteen, kun istuin sohvalla imettämässä 10-12 tuntia päivässä. Sitten kun se oli töissä, niin mulla oli valmiina ruoka jääkaapissa. Hyvinä päivinä vauva nukkui niin sikeästi, että sain siirrettyä sen sänkyyn nukkumaan ja saattoi jopa nukkua siellä 45 min. Joskus näin kävi jopa aamupäivällä että iltapäivällä. Vähänkös oli juhlaa, jos ehti sinä aikana syödä ja käydä paskalla saman tauon aikana!

Illalla vauva aloitti tankkaamisen klo 22-23 aikaan ja söi klo 2-3 asti taukoamatta. Sitten jatkui nukkui tunnin ja söi tunnin jne. seuraavaan iltaan asti. Jotain tolkkua tuohon hommaan alkoi tulla 4,5 kk iässä. Vauva alkoi maistella soseita ja sitten alkoi viihtyä Baby Björnin sitterissä ja alkoi vedellä 3 tunnin päikkäreitä.

Että koita nyt nauttia, kun se vauva-aika kestää niin vähän aikaa. Joo-o. Itse oli ihan epätoivoinen välillä. Mietin, että kauheeta olis jos se kuolis ja mun pitäis esittää, että se haittaa mua jotenkin, vaikka itse asiassa olisin vain helpottunut että pääsin siitä syöttämishelvetistä pois.
[/quote]

Olen raskaana ja tuo kuulosti todella pelottavalta. Mä en vaan pystyisi tuohon, ettei vessaankaan voisi mennä. Mun olisi varmaan pakko lopettaa rintaruokinta ja hankkia osaksi päivää lastenhoitaja,
[/quote]
Siis tää meidän tapaus on varmaan aika poikkeuksellisen. En ole yhtä hitaasta syöjästä kuullutkaan muilta. Itse vaan ajattelin, että imetän vaikka henki menis molemmilta. Synnytys oli tosi vaikea tai paremminkin se toipuminen, kun tikkejä oli 25-30 cm matkalla ja hirveet kivut. Mies oli ihan sokissa ekat 2 v. eli ei mitään apua vauvan hoidossa (ruokaa siis teki). Kyllä illalla vitutti, kun se haukotteli työpäivän jälkeen joskus klo 21 aikaan ja meni nukkuun. Itse tiesi pääsevänsä aikaisintaan 5 tunnin päästä.

Mulla oli tunne, että pakko tehdä niin kuin teen tai toi vauva kuolee. Kellekään ei kehdannut sanoa ettei mies hoida vauvaa.
[/quote]

No en jaksa uskoa, että omakaan mieheni suuremmin vauvaa hoitaa. Mutta oikeasti, miten jaksoit? Oikeasti palkkaisin edes 4-5 tunniksi joka toinen päivä vaikka jonkun kotisairaanhoitajan tuossa tilanteessa. Hajoaisin varmaan muuten.

Ap, kuulostaa tutulta!

Meillä vauva-aika oli myös raskasta ja arkemme oli samanlaista kuin teillä. Me saimme avun vyöhyketerapiasta, kävimme kaikkiaan viisi kertaa. Vyöhyketerapeutti oli alansa ammattilainen ja osasi asiansa!

Ensimmäisellä kerralla hän huomasi vauvan olevan vähän "mutkalla", oli ollut jo kuulemma kohdussa vähän virheellisessä asennossa. Itsekin kun katselin lasta, huomasin, miten hän ei ollut ns. suorassa, jalat rennosti kehon jatkeena, vaan vähän vinossa. Lapsi oli kaikkiaan aivan jumissa ja lihakset olivat jännittyneet. Vasen kylki kiristi, eikä lapsemme viihtynyt vatsallaan, kädet eteenpäin laitettuna, kun sattui. 

Terapiassa vauvaa hierottiin ja käsiteltiin akupunktiopisteitä, jotka laukaisivat lihasjännityksiä pois. Lopulta koko lapsen olemus muuttui ja keho rentoutui silminnähden. Virheellisestä asennosta johtuen, röyhyt ja pumpat olivat olleet piukassa ja vauva joutui tekemään paljon töitä, jotta sai ne ulos. Terapian jälkeen pumpat ja röyhyt tulivat ulos, ilman suurempia ponnisteluja.

Syy, miksi vauva viihtyi sylissä ja paljon rinnalla: oli hakenut lohtua kipeään ja tukalaan oloonsa.

Meillä oli myös niin, että heräsi viim. 10 min. Kuluttua siitä, kun oli laskettu käsistä jonnekin muualle nukkumaan. Aivan kaikki yritettiin: lämmitimme kauratyynyä sänkyyn, vuorasimme tyynyistä syliä jäljillelevän kolon, kapaloimme, soitimme vauvan rentoutusmusiikkia, ym., ei auttanut. Yleinen oleminen oli tietynlaista kitinää ja tyytymättömyyttä. Vaunuissa nukkui, jos ne olivat liikkeessä. Autossa nukkui kaukalossaan niin kauan, kuin auto oli käynnissä ja liikkui. Koliikikeinu ei auttanut. Sylissä hyssyttäen, kantaen, tissitellen ja nukkuen meni ensimmäiset kuukaudet. Oli raskasta! 

Suosittelen kokeilemaan tuota vyöhyketerapiaa! 

Peljon tsemppiä AP! Olet hyvä äiti! Itsekin sain paljon "hyviä neuvoja" ja toteamuksia, miten olin lapseni opettanut tietynlaiseksi. Pisti monesti vituttamaan isolla v:llä. 

Meillä oli ap:n vauvan tapaan toimiva pikkukakkonen, kunnes keksin laittaa hänet kokeilun vuoksi vatsalleen nukkumaan. Sitähän ei suositella nykyisin, joten ei tullut heti mieleeni edes yrittää muuta kuin selällään nukuttamista, ja sehän ei onnistunut kuin vartin pätkissä. Krrran nukahdin vauva sylissäni sänkyyni: vauva oli mahallaan minun mahani päällä ja käteni hänen ympärillään. Heräsin siitä 1,5 tunnin kuluttua ja vähänkö säikähdin, että olisi voinut pudota vaikka koko sängystä lattialle! Mutta kun olin niin väsynyt ja ajattelin, että ollaan vähän aikaa pitkällään näin vauva sylissä...

Siitä lähti oivallus, että tykkäisiköhän hän ollakin mieluummin vatsallaan. Tykkäsi. Siitä lähin laitoin hänet päivä- ja yöunille vatsalleen omaan sänkyynsä ja alkoi nukkua öisin heti useamman tunnin pätkiä. Muuten oli kyllä tyytyväinen ja helppo vauva siihenkin asti, nukahti hyvin, mutta unet päättyivät aina varttiin. 

Eihän sitä  vatsallaan makuuttamista suositella, ei, mutta jos ei muu auta niin ainahan kokeilla voi. Hengissä tuo meidän muksu ainakin yhä on :) Ennen oli sitä paitsi yleistä nukuttaa juuri vatsallaan. Maailma muuttuu ja jotkut hyvät konstit katoavat hämärään... Esikoisvauvamme taas tyytyi selällään nukkumiseen, joskin oli kaiken kaikkiaan muuten haastavampi (perustyytymättömämpi) luonne ja on sitä yhä. Kakkonen on aurinkoinen ja "helppo". 

En lukenut ketjua, mutta kommentoin silti:
- älä anna vain huutaa. Koirakin lakkaa reagoimasta sähköshokkeihin huomattuaan reaktion turhaksi. Vauva ei itke turhaan.
- onko tsekattu korvat, allergiat ja refluksi?
- 2kk on sitä "pahinta" masuvaivaikää
- jos ei ole ollut tuollaisen tapauksen äiti, voi olla vaikea ymmärtää (minun oli kun eka oli "normivauva")
- itse ratkaisin asian niin, että lapsi kulki manducassa tai liinassa. Ei vain nukkunut koskaan vaunuissa yli 10min pätkää.
-refluksilapsilla pään kohottaminen voi auttaa
- jos olisi ollut voimia olisin kokeillut koliikkikeinua (tärinäsitteriä tms)

VOIMIA!

Koliikkikeinu! Meillä se on ollut vaativan vauvan kanssa loistava apu, vaikka koliikkia ei ole todettu.

Puhtaat vaipat, ruokinta ja sitten vauva sitteriin tai selkäreppuun, kuulosuojaimet korville ja fokus johonkin sellaiseen asiaan joka tuottaa sinulle mielihyvää: syö lempiruokaasi tai lakkaa varpaankynnet. Voit etukäteen katsoa vaikka kellosta 20 minuutin pätkä jonka aikana et anna lapsen huudon olla ainoa asia joka sinua motivoi.

Vieläpä lisään sen verran, että tuttia ollaan vaunujen lisäksi yritetty vauvalle rauhoittelukeinona opettaa, mutta ei oikein tahdo sitä syödä.

(Nro 2 jatkaa). Älä syyllistä itseäsi, olet paras äiti lapsellesi ja oman lapsesi asiantuntija. Jotkut vauvat vaativat enemmän. Oletko kokeillut rintareppua tai liinaa?

Kokeile nukuttaa vauva sängylle niin, että imetät makuultasi. Jos vauva ei syö tuttia, voit yrittää opettaa hänet nyt tutille. Kantoliina tai kantoreppu kannattaa myös hommata.

Kantoliina? :)

Mun mielestä muuten EI kannata hommata rintareppua, vaan kantoreppu! Se on ergonomisempi sekä vauvalle että kantajalle.

5

Kantoliinaa meillä ei ole, enkä varmaan osaisi sitä käyttääkään. Reppuun on vaikea vauvaa yksin saada, kun on aivan jäykkänä huudon alkaessa. Ja koen senkin käyttämisen hieman vaikeana, en oikein osaa lasta sinne laittaa :(

Anna lapsen vänistä. Hän on tottunut nyt jatkuvaan viihdyttämiseen. Nyt on aika opetella siitä pois. Käyt taputtamassa tai silittämässä vauvaa, jos alkaa inistä, että et ole hylännyt häntä, mutta sitten menet omiin puuhiisi. Ekalla ja tokalla kerralla varmaan kiljuu, mutta oppii sitten, ettei äitiä voi pompottaa, jos ei ole mitään hätää.

Miksi et syötä leveässä sängyssä? ?
Ei tarvii vauvaa siirrellä.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:41"]Anna lapsen vänistä. Hän on tottunut nyt jatkuvaan viihdyttämiseen. Nyt on aika opetella siitä pois. Käyt taputtamassa tai silittämässä vauvaa, jos alkaa inistä, että et ole hylännyt häntä, mutta sitten menet omiin puuhiisi. Ekalla ja tokalla kerralla varmaan kiljuu, mutta oppii sitten, ettei äitiä voi pompottaa, jos ei ole mitään hätää.
[/quote]

Voi jessus oikeesti. Sano ettet oo tosissas.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 17:38"]Kokeile nukuttaa vauva sängylle niin, että imetät makuultasi. Jos vauva ei syö tuttia, voit yrittää opettaa hänet nyt tutille. Kantoliina tai kantoreppu kannattaa myös hommata.
[/quote]

No ei kannata tutille opettaa!

Kapaloi vauva sopivan tiukkaan kapaloon. Saattaa ensin huutaa ja rimpuilla vastaan, mutta rauhoittuu pian kunhan itse pysyt rauhallisena ja määrätietoisena.