Lue keskustelun säännöt.
Miten voin auttaa syrjäytynyttä mieshenkilöä?
18.08.2021 |
En halua että kukaan tuttu tunnistaa niin joudun hiukan muuttamaan yksityiskohtia.
Minulle rakas perheenjäsen on syrjäytynyt tai ainakin erittäin lähellä syrjäytymistä. Kuinka voisin auttaa häntä?
En ole aivan varma kuinka kauan tilanne on ollut näin paha, mutta epäilisin että syöksykierre ulos yhteiskunnasta on alkanut vuoden 2018 jälkeen.
Hän ei saa koulua suoritettua loppuun, on muuttanut takaisin vanhempien luokse, ei kovin montaa ystävää oikeassa elämässä, pakenee todellisuutta aika usein nettipeleihin.
Sydämeni särkyy. Hän on kultainen ihminen, maailma on vain kohdellut kaltoin ja oma perhe ei osannut auttaa.
Hän ei valita mistään, ei koskaan pyydä mitään. Ei kerro pahasta olosta, yrittää vain olla mahdollisimman huomaamaton.
Psykiatrista apua olen yrittänyt hänelle hankkia, mutta sille ei ilmeisesti sitten ollut tarvetta lääkärin mukaan.
Kommentit (50)
Jos kerran parisuhde ei ole ongelma, niin eikö häntä kannattaisi rohkaista lasten hankintaan? Perhe (mielellään iso sellainen) toisi sekä tekemistä että mielekkyyttä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa se on tähän kirjoittaa, mutta kuulun varmaan itsekin tuohon joukkoon. Lukion jälkeen en ole oikeastaan saanut mitään aikaan. Ainakaan sellaista mistä olisi koulutuksen tai työn muodossa jotain hyötyä. Kiusaaminen paljon vaikuttanut myös.
Tärkeintä jos koet itse elämäsi mielekkääksi.
No voin sanoa etten kyllä koe. Yritän itsekin nyt edes ammatin saada ja tehdä jotain sen eteen. En vaan tiedä pärjäänkö enää elämässäni jos en ole edes paljon töissä ollut. Joku CV on ihan utopiaa minulle sen vuoksi. En tiedä sitten voiko tämä olla kenenkään toive olla syrjäytynyt. Itsekin joskus ajattelin, kun voimat lopussa että on mukavaa saada olla rauhassa. Nyt kun se "rauha" on jatkunut vuosia niin kyllähän sitä miettii, että olisi tämä toisinkin voinut mennä. Syytän paljon itseäni. Mietin myös sitä, että maksan varmaan tästä pitkään ja tietysti moni on tehnyt paljon elämänsä eteen. Itse taas olen vaan jotenkin elänyt eteenpäin. Toisaalta en vaadi paljon kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä keskusteluun naisjutut ilmestyivät? En sanallakaan maininnut mitään aiheena olevan mieshenkilön parisuhdetilasta tai toiveista. Kuten sanoin niin hän on kultainen ihminen, ei naisia yksinäisyydestään syyttelevä ihmisen irvikuva.
Hän ei oikeasti valita mistään. Vasta viime vuonna sain hänet menemään lääkärintarkastukseen ensimmäistä kertaa vuosiin. Hän ei todellakan kuormita terveydenhuoltoa, hänestä ei edes löytynyt aiempia tietoja sähköisestä järjestelmästä..
Tukien suhteen jouduin auttamaan myös sillä hän ei tiennyt/uskaltanut hakea hänelle kuuluvaa tt-tukea opintotuen loputtua. Käytännössä hän eli useamman kuukauden ilman mitään tuloja.
Töitä hän haki ahkerasti pidemmän aikaa, mutta lannistui kun mistään ei niitä tuntunut löytyvän.
Hän on oikeasti yrittänyt parantaa tilannettaan, mutta kyvyttömyys hakea apua/tukea muilta ja tietynlainen epäonnistumisten jälkeen kokonaan periksi antaminen taitaa nyt vaivata.
Ap
Mistäs sinä tiedät mitä hän kotonaan tekee? Kyllä minua on täällä palstalla haukuttu vaikka miksi naisvihaajaksi sun muuksi, mutta tuolla oikeassa elämässä ei ole koskaan haukuttu ja minusta pidetään.
Sama. Naisilla tuntuu täällä olevan vähän omavaltainen tapa tulkita miesten kirjoituksia. Luodaan ensin stereotyyppinen kuva miehestä ja sen perusteella tulkitaan kirjoituksia, ihan miten halutaan...
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä keskusteluun naisjutut ilmestyivät? En sanallakaan maininnut mitään aiheena olevan mieshenkilön parisuhdetilasta tai toiveista. Kuten sanoin niin hän on kultainen ihminen, ei naisia yksinäisyydestään syyttelevä ihmisen irvikuva.
Hän ei oikeasti valita mistään. Vasta viime vuonna sain hänet menemään lääkärintarkastukseen ensimmäistä kertaa vuosiin. Hän ei todellakan kuormita terveydenhuoltoa, hänestä ei edes löytynyt aiempia tietoja sähköisestä järjestelmästä..
Tukien suhteen jouduin auttamaan myös sillä hän ei tiennyt/uskaltanut hakea hänelle kuuluvaa tt-tukea opintotuen loputtua. Käytännössä hän eli useamman kuukauden ilman mitään tuloja.
Töitä hän haki ahkerasti pidemmän aikaa, mutta lannistui kun mistään ei niitä tuntunut löytyvän.
Hän on oikeasti yrittänyt parantaa tilannettaan, mutta kyvyttömyys hakea apua/tukea muilta ja tietynlainen epäonnistumisten jälkeen kokonaan periksi antaminen taitaa nyt vaivata.
Ap
Totuus on, että naiset ovat miehiä työntekoon motivoiva tekijä. Mies ei tee työtä itsensä vuoksi, muuta kuin välttämättömässä määrin. Toisessa ääripäässä ovat miehet jotka ovat aina saaneet naisia ja käyttävät heitä ehkä taloudellisestikin hyväkseen. Jälkimmäinen ryhmä ei tee töitä, koska heidän ei tarvitse saadakseen naisseuraa.
Ihan miehenä kyllä teen töitä niiden töiden takia, enkä pidä mielessäni ylimpänä motiivina jotakin pariutumista. Itse asiassa ei voisi vähempää kiinnostaa.
Eikö etsivä nuorisotyö ole juuri tätä varten? On tietääkseni alle 30-vuotiaille. Katso miehen kotikunnasta löytyykö tällaista, voi olla hieman eri nimelläkin. Ottavat kopin "ulos pudonneista" kotiin jääneistä ja järjestävät tukea. Ja toki jatka itse tapaamisia jos vaan voit. Ihanaa kun välität!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tuo sitten ns. perusteesi vätteelle että tämä olisi jotenkin syrjäytynyt? meinaatko seuraavaksi pakkohoidottaa johonkin vai? se on sinun tarinasi, mikä on kohteesi tarina?
Vierailija kirjoitti:
Eikö etsivä nuorisotyö ole juuri tätä varten? On tietääkseni alle 30-vuotiaille. Katso miehen kotikunnasta löytyykö tällaista, voi olla hieman eri nimelläkin. Ottavat kopin "ulos pudonneista" kotiin jääneistä ja järjestävät tukea. Ja toki jatka itse tapaamisia jos vaan voit. Ihanaa kun välität!
Järjestävät paikan kuntouttavassa työtoiminnassa. Se on "syrjäytyneiden korkeakoulu" jossa tutustuu toisaalta muihin syrjäytyneisiin ja toisaalta ohjaajatäteihin jotka alentuvalla suhtautumisellaan pitävät huolen siitä, että osallistujien itsetunto on ja pysyy pohjamudissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaako hän saattaa opintonsa loppuun? Haluaako hän työllistyä? Haluaako hän harrastuksia? Haluaako hän ystäviä? Vai onko hän tyytyväinen elämäänsä noin?
Liian usein näiden "syrjäytyneiden" ahdistuneisuus ja masennus kumpuaa niistä yhteiskunnan asettamista paineista. Entä jos he ovatkin itse tyytyväisiä elämäänsä sellaisenaan? Miksi heidän elämäntyylinsä on silloin oltava ongelma muille?
Tee selväksi että jos ikinä tarvitsee apua, niin autat. Pidät yhteyttä, kyselet kuulumisia. Kyllä sitä osaa sitten rivien välistä alkaa lukemaan jos toinen oikeasti jotain konkreettista apua kaipaa.
Jos vanhempansa haluavat hänen muuttavan kotoa niin kannustat sitten vaikka siihen. Pysyvät välit sitten vanhempiinkin hyvinä kun siellä asuminen ei muodostu riesaksi.
vai luuletko kenties tekeväsi ns. hyvän työn levittelemällä "arvailusi" perusteella jonkun kenties vielä huonompaan tilanteeseen, ja mitä siitä seuraa?
on nimittäin näitä bessewissereitä jotka väittävät tuntevan jonkun toisen asat - joskus tahallaan - ..
pst. mitäs kun mekin alamme sorkkimaan SINUN ASIOIHIN ja tuomaan niitä enemmän esille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa osa kommenteista. Haluan auttaa ja hän on myös ilmaissut että oma tilanne harmittaa, hän vain ei näe keinoja muuttaa sitä.
Hän ei ole parisuhteessa, se kun tuntuu olevan suuri mielenkiinnon aihe osalle. Hän ei koskaan puhu naisista epäkunnioittavasti eikä pidä parisuhteen saamista elämäntehtävänään. Haluan että keskustelussa keskityttäisiin keinoihin joilla häntä voisin konkreettisesti auttaa eikä asiattomuuksiin.
Tuntuu pahalle kommentit siitä että itse vaan ottaa itseään niskasta kiinni! Kuinka moni oikeasti muka täysin ilman kenenkään tukea selviytyy arjesta, varsinkin kun oma tilanne on jo mennyt solmuun? Poikkeuksia on, mutta aika moni varmaan jäisi ojanpohjalle ilman tukea.
Koulun saattaminen loppuun on hänen suurin toiveensa tällä hetkellä. Olen häntä siinä yrittänyt auttaa ohjaamalla hakemaan tukea koululta asiaan. Se on käsittääkseni etenemässä niin että hän tämän vuoden puolella/viimeistään keväällä valmistuu.
Hänellä on oma asunto, mutta ei siellä halua/pysty olemaan. Asunto on melko syrjässä joten sosiaaliset kontaktit siellä ollessa jäävät aika minimiin toisin kuin vanhempien luona ollessa jolloin heistä on seuraa
Hän on yli 30v joten nuorille suunnatut tukitoimet eivät taida tulla enää kysymykseen. Hän on usein yrittänyt parantaa tilannettaa, mutta usein hänestä riippumattomista syistä on tullut vastoinkäymisin jotka ovat saaneet hänen sisäisen motivaationsa lopahtamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö etsivä nuorisotyö ole juuri tätä varten? On tietääkseni alle 30-vuotiaille. Katso miehen kotikunnasta löytyykö tällaista, voi olla hieman eri nimelläkin. Ottavat kopin "ulos pudonneista" kotiin jääneistä ja järjestävät tukea. Ja toki jatka itse tapaamisia jos vaan voit. Ihanaa kun välität!
Lopettakaa nuorten vainoaminen ja kontrollointi. Yli 18v on aikuinen ja tekee omat päätökset, myös jo sitä nuoremmat päättävät omasta elämästään. Hänen perhe tukee kyllä poikaa ja etsii koulutuksia tulevaisuudessa. Pahentaa tilannetta, jos tulee vieraita aikuisia pakottamaan poikaa, ihan kuin ei omaa tahtoa olisi pojalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suihkun kautta nukkumaan ja aamulla töihin. Muuta neuvoa ei tule.
En tunge apuani, ongelma taitaa enemmän olla tämä kaikki huolehtivat omista asioistaan asenne joka on johtanut tähän että hän ei ole uskaltanut pyytää keneltäkään apua tai neuvoja.
Ajattelen että mieluummin kysyy suoraan (kun on läheisistä perhesuhteista kyse) kuin vain hyssyttelee ja esittää että kaikki on hyvin ja sitten ihmettelee miksi taas yksi ihmisparka on päätynyt itsemurhaan läheisten keskellä. Ollaan tavallaan läsnä, mutta ei kuitenkaan mitään puheyhteyttä toisen oikeisiin ajatuksiin.
Oma huoleni heräsi siitä kun hän muutti takaisin vanhempien luokse, koulusta valmistumista ei kuulunut, todella suuri painonnousu ja omasta ulkonäöstä huolehtiminen lakkasi kokonaan. En tiedä miksi vanhemmat eivät puuttuneet tilanteeseen ennen minua, mutta ehkä siihen sokaistuu tai tottuu kun näkee päivittäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa osa kommenteista. Haluan auttaa ja hän on myös ilmaissut että oma tilanne harmittaa, hän vain ei näe keinoja muuttaa sitä.
Hän ei ole parisuhteessa, se kun tuntuu olevan suuri mielenkiinnon aihe osalle. Hän ei koskaan puhu naisista epäkunnioittavasti eikä pidä parisuhteen saamista elämäntehtävänään. Haluan että keskustelussa keskityttäisiin keinoihin joilla häntä voisin konkreettisesti auttaa eikä asiattomuuksiin.
Tuntuu pahalle kommentit siitä että itse vaan ottaa itseään niskasta kiinni! Kuinka moni oikeasti muka täysin ilman kenenkään tukea selviytyy arjesta, varsinkin kun oma tilanne on jo mennyt solmuun? Poikkeuksia on, mutta aika moni varmaan jäisi ojanpohjalle ilman tukea.
Koulun saattaminen loppuun on hänen suurin toiveensa tällä hetkellä. Olen häntä siinä yrittänyt auttaa ohjaamalla hakemaan tukea koululta asiaan. Se on käsittääkseni etenemässä niin että hän tämän vuoden puolella/viimeistään keväällä valmistuu.
Hänellä on oma asunto, mutta ei siellä halua/pysty olemaan. Asunto on melko syrjässä joten sosiaaliset kontaktit siellä ollessa jäävät aika minimiin toisin kuin vanhempien luona ollessa jolloin heistä on seuraa
Hän on yli 30v joten nuorille suunnatut tukitoimet eivät taida tulla enää kysymykseen. Hän on usein yrittänyt parantaa tilannettaa, mutta usein hänestä riippumattomista syistä on tullut vastoinkäymisin jotka ovat saaneet hänen sisäisen motivaationsa lopahtamaan.
Ap
Saisiko asunnon sitten paikkaan, joka ei ole yhtä syrjässä? Jos poika kokisi jonkun muun asunnon viihtyisämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa osa kommenteista. Haluan auttaa ja hän on myös ilmaissut että oma tilanne harmittaa, hän vain ei näe keinoja muuttaa sitä.
Hän ei ole parisuhteessa, se kun tuntuu olevan suuri mielenkiinnon aihe osalle. Hän ei koskaan puhu naisista epäkunnioittavasti eikä pidä parisuhteen saamista elämäntehtävänään. Haluan että keskustelussa keskityttäisiin keinoihin joilla häntä voisin konkreettisesti auttaa eikä asiattomuuksiin.
Tuntuu pahalle kommentit siitä että itse vaan ottaa itseään niskasta kiinni! Kuinka moni oikeasti muka täysin ilman kenenkään tukea selviytyy arjesta, varsinkin kun oma tilanne on jo mennyt solmuun? Poikkeuksia on, mutta aika moni varmaan jäisi ojanpohjalle ilman tukea.
Koulun saattaminen loppuun on hänen suurin toiveensa tällä hetkellä. Olen häntä siinä yrittänyt auttaa ohjaamalla hakemaan tukea koululta asiaan. Se on käsittääkseni etenemässä niin että hän tämän vuoden puolella/viimeistään keväällä valmistuu.
Hänellä on oma asunto, mutta ei siellä halua/pysty olemaan. Asunto on melko syrjässä joten sosiaaliset kontaktit siellä ollessa jäävät aika minimiin toisin kuin vanhempien luona ollessa jolloin heistä on seuraa
Hän on yli 30v joten nuorille suunnatut tukitoimet eivät taida tulla enää kysymykseen. Hän on usein yrittänyt parantaa tilannettaa, mutta usein hänestä riippumattomista syistä on tullut vastoinkäymisin jotka ovat saaneet hänen sisäisen motivaationsa lopahtamaan.
Ap
Ok eli sitten hän on masentunut tai ahdistunut? Jotain sosiaalista fobiaa? Vai miksi ei sitten saa koulussa käytyä tai pysty omassa kodissaan asumaan? Ehkä se olisi hyvä sitten lääkäriin mennä. Lääkkeitä, terapiaa? Jos ei lääkäri auta kun toinen kertoo että koulu jää kesken ja kotona ei pysty olemaan niin sitten hämmästelen suuresti.
Tai sitten houkuttelet sen osallistumaan vaikka jollekin netissä järjestettävälle kurssille missä keskitytään positiiviseen ajattelutapaan jne jne. Tai jotain vastaavia kirjoja hänelle. Tai jos hän jotain kavereita haluaa niin kannustat sitä etsimällä etsimään niitä. On nettikin nykyään pullollaan jos jonkinlaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä että vaikka joku nyt outona tai epäkelpona sattuisikin pitämään niin eiköhän joku jostain löytyisi jos sitä todella haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut naisista syrjäytyneet miehet ei näe naisia edes kaupassakaan, samalle käytävälle eksyvät naiset kääntyvät pois, kassatyttö laittaa "suljettu" kyltin juuri kun näkee sinut jonossa, tai kassahenkilö vaihtuu mieskassaksi, kassajonossa perääsi ei koskaan tule naisia, jne.
Hahah, mulle on käyny toi suljettu kyltti -tapaus monesti. Sattumaahan se on.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole parisuhteessa, se kun tuntuu olevan suuri mielenkiinnon aihe osalle. Hän ei koskaan puhu naisista epäkunnioittavasti eikä pidä parisuhteen saamista elämäntehtävänään.
Parisuhde ja sen mahdollistama lasten hankinta kuuluvat elämän perusasioihin. Aika hurjaa on, jos nykyisin ihmisten mielestä pariutumisen ja lisääntymisen tavoittelu elämäntehtävänä on epäkunnioittavaa ja epäasiallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa osa kommenteista. Haluan auttaa ja hän on myös ilmaissut että oma tilanne harmittaa, hän vain ei näe keinoja muuttaa sitä.
Hän ei ole parisuhteessa, se kun tuntuu olevan suuri mielenkiinnon aihe osalle. Hän ei koskaan puhu naisista epäkunnioittavasti eikä pidä parisuhteen saamista elämäntehtävänään. Haluan että keskustelussa keskityttäisiin keinoihin joilla häntä voisin konkreettisesti auttaa eikä asiattomuuksiin.
Tuntuu pahalle kommentit siitä että itse vaan ottaa itseään niskasta kiinni! Kuinka moni oikeasti muka täysin ilman kenenkään tukea selviytyy arjesta, varsinkin kun oma tilanne on jo mennyt solmuun? Poikkeuksia on, mutta aika moni varmaan jäisi ojanpohjalle ilman tukea.
Koulun saattaminen loppuun on hänen suurin toiveensa tällä hetkellä. Olen häntä siinä yrittänyt auttaa ohjaamalla hakemaan tukea koululta asiaan. Se on käsittääkseni etenemässä niin että hän tämän vuoden puolella/viimeistään keväällä valmistuu.
Hänellä on oma asunto, mutta ei siellä halua/pysty olemaan. Asunto on melko syrjässä joten sosiaaliset kontaktit siellä ollessa jäävät aika minimiin toisin kuin vanhempien luona ollessa jolloin heistä on seuraa
Hän on yli 30v joten nuorille suunnatut tukitoimet eivät taida tulla enää kysymykseen. Hän on usein yrittänyt parantaa tilannettaa, mutta usein hänestä riippumattomista syistä on tullut vastoinkäymisin jotka ovat saaneet hänen sisäisen motivaationsa lopahtamaan.
Ap
Saisiko asunnon sitten paikkaan, joka ei ole yhtä syrjässä? Jos poika kokisi jonkun muun asunnon viihtyisämmäksi.
Tämä. Vaikka jostain ihan vanhempiensa läheltä. Vaikka kävisi siellä sitten päivittäin niin tulisipahan lähdettyä kotoa jonnekin ja saisi seuraa vanhemmista vaikka asuisikin omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö etsivä nuorisotyö ole juuri tätä varten? On tietääkseni alle 30-vuotiaille. Katso miehen kotikunnasta löytyykö tällaista, voi olla hieman eri nimelläkin. Ottavat kopin "ulos pudonneista" kotiin jääneistä ja järjestävät tukea. Ja toki jatka itse tapaamisia jos vaan voit. Ihanaa kun välität!
Lopettakaa nuorten vainoaminen ja kontrollointi. Yli 18v on aikuinen ja tekee omat päätökset, myös jo sitä nuoremmat päättävät omasta elämästään. Hänen perhe tukee kyllä poikaa ja etsii koulutuksia tulevaisuudessa. Pahentaa tilannetta, jos tulee vieraita aikuisia pakottamaan poikaa, ihan kuin ei omaa tahtoa olisi pojalla.
Alle 30v on nuori.
Mistäs sinä tiedät mitä hän kotonaan tekee? Kyllä minua on täällä palstalla haukuttu vaikka miksi naisvihaajaksi sun muuksi, mutta tuolla oikeassa elämässä ei ole koskaan haukuttu ja minusta pidetään.