Typerät pikkuasunnot

25-28 neliön yksiö on normaalikokoinen yksiö, joka ajaa asiansa aikansa. Tottakai sinne pitää keksiä erilaiset huonekaluratkaisut kuin kartanoon. Esim. kannattaako olla erikseen työpöytää ja ruokapöytää. Sen sijaan 15 neliötä on vähän niukkaa ja vaikka 76 neliömetriin ängetty neljä huonetta ja keittiö.

Samaa mieltä aloittajan kanssa. Mulla oli ensimmäinen ostamani asunto 24m2. Silloin se vielä meni, tein niin paljon töitä että olin kotona vain nukkumassa ja sunnuntaisin. Parvisänky onnistui silloin notkealta, samoin muu kikkailu. Asuin siinä 9 vuotta. Muutin töiden perässä muualle ja ostin kaksion 58m2. Tuntui taivaalta. Tällä hetkellä asumme puolison kanssa 68m2 kolmiossa. Keittiö on pieni, mutta tämä sopii meille hyvin. Nyt jos pitäisi muuttaa asuntoon, jossa pikkuruinen makkari, petaaminen sujuisi lähinnä voltteja heittämällä, ruokapöydän paikka eteisessä keittiön ja olkkarin välissä (näin eräässä uudisasunnossa)... en tiedä kauanko kestäisi hermojaan menettämättä. Nykyisessä meillä on hyvin tilaa kunnon makkarissa, tilaa molemmille tehdä myös omia juttuja. Jossain vaiheessa pitää vaihtaa parempien yhteyksien ja palveluitten ääreen ja kieltämättä se ajatuksena väristää selkää.

Ihmisen mielenterveys ei kestä liian pienessä tilassa asumista. Yleinen sääntö on että tarvitaan tilaa 10^m/ jalka eli kaksi ihmistä tarvitsisi 40m^2. Lyhyeen oleskeluun riittää vähempikin, mutta asunnossa pitäisi olla jokaiselle omaa tilaa ja sitä ei 20m^2:n yksiössä kahdelle henkilölle mitenkään saa. Kotieläimet lisäävät tilantarvetta huomattavasti, sillä ne erityisesti tarvitsevat omaa tilaa vaikka koira tuntuu hääräävänkin jaloussa koko ajan hereillä ollessa -> niille kuitenkinntulee stressi,mjos eivät pääse mihinkään rauhoittumaan.

Riippuu myös pohjaratkaisusta. Uusissa pikkukämpissä on pakko olla invavessa joka vie hitosti tilaa. Itsellä on pikkuruinen kaksio vanhassa talossa ja pohja on loistava. Lisäisin ehkä makkariin neliön pari mutta menee näinkin ja muuttaisin vessan muotoa hiukan, mutta muuten olen tyytyväinen. Olen asunut kymmenen neliötä isommassa joka oli aivan surkea pohjaratkaisultaan: iso sauna ja pukuhuone, jättimäinen eteinen ja minikokoinen olohuone.

Jokainen asukoot niin suuressa asunnossa kuin omat rahat riittävät. Jos ahdistaa, niin 20 töölöläisneliöllä saa Tohmajärveltä 300m2.

Typerää tietysti olla köyhä.

Hyvin kirjoitettu juttu! Vaikka olen miniasunnoista viehättynyt - tosin en ole koskaan sellaisessa asunut, joten voin olla väärässä - niin nauroin silti näille:

"Minusta on lähinnä loukkaava ajatus, että viettäisin kolmikymppisenä melko kunniallisena veronmaksajana yöni jossain keittiön laatikossa tai katon rajaan rakennetulla kiikkerällä hyllyllä"

On paljon lapsiperheitä, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa ja lapset jakavat yhden makuuhuoneen. Vielä kun on murrosikäisiä sekä pikku lapsia, niin kotirauhaa ei ole kenellekkään taattu. Nämä perheet eivät kuitenkaan ole kaupungin silmissä kiireellisesti uuden asunnon tarpeessa, vaan joutuvat sinnittelemään sinne asti, että lapset muuttavat omilleen tai perhe saa jotain muuta kautta suuremman asunnon.

Itellä kans tarkoitus vaihtaa tämä nykyinen pieni yksiö kaksioon jossain vaiheessa. Ei mitään pakottavaa tarvetta ole mut jotenkin näin pienet tilat vaan ahistaa.

OLipa hauska kirjoitus Ylioppilaslehden  päätoimittajalta ja niin oikeassa.

Päätin muuttaa 100 m2 asunnosta, yksin jäätyäni, 23 m2 asuntoon. Sellaiseen putkilomaiseen, jossa oli kyllä 3 m huonekorkeus ja leveä parvi. Parveen johti kunnon portaat seinässä ja portaiden alla oli kaappitilaa. Yksi ainoa  ikkuna oli huoneen korkuinen. 

Onneksi vuokrasin kokeilumielessä, sillä osasin vain istua asunnossa ja kaikki mitä halusin harrastaa kotona olisi sekoittanut koko lukaalin hirveään kuntoon samoin tein. Naapurustossa asui pariskuntia samoissa asunnoissa ja jotenkin he olivat oppineet asettumaan pieniin kämppiin ihan tyytyväisinä.

Meidän perhe asui isän kuoleman jälkeen yksiössä.  Siinä on ihan valtava ero  60 neliöiseen kaksioon.   Se oli KAMALAA.Siinä  sillipurkissa  vaikeata murrosikää poteva siskoni. Oli  Äitini valinta  se yksiö. Samasa talossa   oli  myöhemmin  tarjolla  isompiakn.  Lähdin kotoa  2kuukautta  yo-kirjoitusten jälkeen.  Ei koskaa yksiöön. Nyt on iso paritalo Espoossa ,  eikä penniäkään velkaa.  Muitakin asuntoja omistan, mutta  nekin ovat isompia perheasuntoja.  Kuka maksaa    toimittajille   tuota ainaista   koirankoppien  ylistystä.     Asuimme  omakotitalossa  silloin kun  isä eli.  Äitini   missas perinnön  tyhmyyttään, tai  tietämättömyyttään. Isän suku hylkäsi  meidät, en tunne  jos vastaan tulee.   Asumme  kaikki Helsingissä.

Minua on huvittanut se 14,5 m2 yksiö Makuuhuoneeni on tuon kokoinen. Lisäksi minulla on käytettävissä rivarikolmioni loput 62 m2, yksin asun. Eikä tässä ole yhtään liikaa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen mielenterveys ei kestä liian pienessä tilassa asumista. Yleinen sääntö on että tarvitaan tilaa 10^m/ jalka eli kaksi ihmistä tarvitsisi 40m^2. Lyhyeen oleskeluun riittää vähempikin, mutta asunnossa pitäisi olla jokaiselle omaa tilaa ja sitä ei 20m^2:n yksiössä kahdelle henkilölle mitenkään saa. Kotieläimet lisäävät tilantarvetta huomattavasti, sillä ne erityisesti tarvitsevat omaa tilaa vaikka koira tuntuu hääräävänkin jaloussa koko ajan hereillä ollessa -> niille kuitenkinntulee stressi,mjos eivät pääse mihinkään rauhoittumaan.

Mihin tuollainen sääntö on kirjattu? Terveisin oikein onnelliset 4 jalkaa 30 neliössä, 5 vuotta sitten myimme 70 neliön asuntomme ja vaihdoimme tähän kun lapsi muutti opiskelemaan.

Positiivinen yllätys, että Yle julkaisee tällaisen kolumnin jossa tuodaan esiin myös muutakin näkökulmaa kuin koirankoppien hehkutusta

Jokainen hankkii jaloilleen just niin paljon neliöitä kuin pankkitili sietää.

Sen takia on hyvä että rakennetaan (myös) pieniä koteja, että toiset haluaa käyttö mahdollisimman vähän omaa rahaansa omaan asuntoonsa pienestä palkastansa JA varsinkin sen takia, että pienillä neliöitä asuvat suuri osa saa asumistukea ja muita yhteiskunnan rahansiirtoja asumiseensa, ja niiden kasvua nyt vain on syytä kaikin keinoin pitää kurissa.

Sitä voi sitten vapaasti hankkia enemmän neliöltä kun oma palkka/sijoitukset/perintö sen sallii.

Omasta mielestäni 25 neliötä hyvällä pohjalla on ihan riittävä yhdelle henkilölle, mutta ymmärrän kyllä jos se jollekin toiselle on liian ahdas. Itse olen asunut parissa ton kokoisessa, vanhoja asuntoja joissa kylppäri ei vienyt kolmasosaa neliöistä. Hyvin mahtui sänky, sohva, kirjahylly ja pieni pöytä enkä muuta yksinasuessa tarvinnutkaan kun säilytyskaappeja oli asunnossa valmiina.

Vierailija kirjoitti:

On paljon lapsiperheitä, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa ja lapset jakavat yhden makuuhuoneen. Vielä kun on murrosikäisiä sekä pikku lapsia, niin kotirauhaa ei ole kenellekkään taattu. Nämä perheet eivät kuitenkaan ole kaupungin silmissä kiireellisesti uuden asunnon tarpeessa, vaan joutuvat sinnittelemään sinne asti, että lapset muuttavat omilleen tai perhe saa jotain muuta kautta suuremman asunnon.

Kuinkahan paljon on kaupugin asunnoissa perheasuntoja, joissa asuu

1-2 henkeä, kun lapset ovat muuttaneet aikuistuttuaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen hankkii jaloilleen just niin paljon neliöitä kuin pankkitili sietää.

Sen takia on hyvä että rakennetaan (myös) pieniä koteja, että toiset haluaa käyttö mahdollisimman vähän omaa rahaansa omaan asuntoonsa pienestä palkastansa JA varsinkin sen takia, että pienillä neliöitä asuvat suuri osa saa asumistukea ja muita yhteiskunnan rahansiirtoja asumiseensa, ja niiden kasvua nyt vain on syytä kaikin keinoin pitää kurissa.

Sitä voi sitten vapaasti hankkia enemmän neliöltä kun oma palkka/sijoitukset/perintö sen sallii.

Mikäli on ostamassa omaa asuntoa, kannattaa tarkistaa ettei talo ole täynnä pieniä sijoitusasuntoja, joita hallinnoi vain muutama suuromistaja.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi mikroasunnoista tehdään niin iso ongelma. Jos et viihdy pienessä asunnossa, älä asu sellaisessa. Jos viihdyt, kiva juttu.

Itse en esim koskaan haluaisi omakotitaloa, enkä kyllä yli 100 neliön asuntoakaan. En silti täällä pyörittele silmiä ja kauhistele mediaa myöten kuinka epäinhimillistä on että joku haluaa sellaisissa asua.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni 25 neliötä hyvällä pohjalla on ihan riittävä yhdelle henkilölle, mutta ymmärrän kyllä jos se jollekin toiselle on liian ahdas. Itse olen asunut parissa ton kokoisessa, vanhoja asuntoja joissa kylppäri ei vienyt kolmasosaa neliöistä. Hyvin mahtui sänky, sohva, kirjahylly ja pieni pöytä enkä muuta yksinasuessa tarvinnutkaan kun säilytyskaappeja oli asunnossa valmiina.

Ihmisten eri elämän vaiheet ja tilanteet,kai ratkaisee minkä kokoisessa asunto asuu,Minulla on vuokra kaksio 44 neljöö. Ihan riitäisi yksiö.Mutta muutaminen maksaa,mutto auto ja muuto miehet. Kun on eläkeelä elämä kaventuu.Pöydän äärellä olen yksin.En kuitenkaan vietä koti 24h/ 7 päivää.Enkä kerää kamaa ympärilleni.Päin vastoin sitä kuolin siivous teen.En tukehtuisi pienen yksiöön.Ossan ulkoilla liikua yksin.Koti on toki turvasatama.pesetymis ja ravinon otto paikka.Kuin paikka jossa nukun.Vierat tapaan kahvilat,ulkona.Enkä itse vieraile misään.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen hankkii jaloilleen just niin paljon neliöitä kuin pankkitili sietää.

Sen takia on hyvä että rakennetaan (myös) pieniä koteja, että toiset haluaa käyttö mahdollisimman vähän omaa rahaansa omaan asuntoonsa pienestä palkastansa JA varsinkin sen takia, että pienillä neliöitä asuvat suuri osa saa asumistukea ja muita yhteiskunnan rahansiirtoja asumiseensa, ja niiden kasvua nyt vain on syytä kaikin keinoin pitää kurissa.

Sitä voi sitten vapaasti hankkia enemmän neliöltä kun oma palkka/sijoitukset/perintö sen sallii.

Ei pienen asunnon ostaminen ole aina rahasta kiinni. Itse omistan niitä kaksi. Minulla on yksi 20 neliön yksiö Helsingissä, jossa olen virallisesti kirjoilla. Reissutyön takia vietän siellä kuitenkin korkeintaan yhden viikonlopun kuukaudessa. Toinen 24 neliön yksiöni on Rovaniemellä, jossa vietän työn takia noin viikon joka toinen kuukausi. Lopun aikaa asun 30 neliön yksiössä Saksassa. Ja näiden lisäksi hotellöitä tulee varmasti ainakin 10 per kk.