Sain opiskelupaikan, nyt pelottaa ja haluan perua. Onnistuuko ilman karenssia

Vierailija kirjoitti:

Jos kysymys on toisen asteen koulutuksesta ja olet alle 25v ja olet saanut opiskelupaikan, niin menetät kokonaan oikeuden työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen.

Jos et olisi saanut opiskelupaikkaa, vaikka olit sitå hakenut, niin saisit työttömyysturvaa, ei muuten.

Olen melkein 40v, ja on toisen asteen opiskelupaikka. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Täysin reilua. Jos pelokkaalla äipällä on katto pään päällä ja mies joka maksaa ruoat niin mihin tarvitaan viimesijaista tukimuotoa? Kiristäähän tuo suhdetta, mutta se on oma valinta, ja elää pitää sen mukaan.

Ei muuten kiristä. Mies on vaan tyytyväinen, kun en itke ahdistuksessani koko aikaa, vaan olen iloinen oma itseni.

Eli tulkoot karenssi.

Ap

Onnea vaan, jos miehesi syystä tai toisesta lähtee. Mitenkäs sitten ajatteli selvitä?

No tuskin lastensuojelu jättää mua ja lapsia rahatta. Ap

Niin joo kivahan se on siirtyä miehen lompsalta veronmaksajien lompsalle loisimaan. Pitäisi ottaa lapset pois tuollaisilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Täysin reilua. Jos pelokkaalla äipällä on katto pään päällä ja mies joka maksaa ruoat niin mihin tarvitaan viimesijaista tukimuotoa? Kiristäähän tuo suhdetta, mutta se on oma valinta, ja elää pitää sen mukaan.

Ei muuten kiristä. Mies on vaan tyytyväinen, kun en itke ahdistuksessani koko aikaa, vaan olen iloinen oma itseni.

Eli tulkoot karenssi.

Ap

Onnea vaan, jos miehesi syystä tai toisesta lähtee. Mitenkäs sitten ajatteli selvitä?

No tuskin lastensuojelu jättää mua ja lapsia rahatta. Ap

Ei lastensuojelu mitään rahoja maksa. Lapset tietysti isälleen, kun äiti ei heistä pysty huolehtimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.

Kiusaamiselta ja naureskelulta. Sitä ei kotona ole, töissä ja opiskelupaikoissa ollut aina. Ap

Hae terapiaa jännitykseen. Toisekseen ajattelet, että pahinta on, että saat sydärin ja kuolet. Harva on kumminkaan saanut sydäriä kesken kouluesitelmän, vaikka olisi jännittäjä. Kädet voi vapista ja suu kuivaa, asiat voi unohtua ja tulla jäätyminen, mutta ei siihen kuole, eikä edes vajoa maan alle vaikka haluaisi.

T. Jännittäjä, maisteri.

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Missä toisen asteen koulussa nykyään edes on mitään esitelmiä? Jossain mediapuolella pitää esiintyä... tai jossain missä opiskellaan jotain esiintymiseen liittyvää. Muilla aloilla riittää että sanot että et pysty pitämään esitelmää, luultavasti opettaja sanoo vaan että ok, tee essee.

Älä tee omassa päässäsi kaikesta niin vaikeaa, kaikki asiat pystyy neuvottelemaan itsellee sopivaksi, ja koulut ja opettajat jopa kannustavat siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.

Kiusaamiselta ja naureskelulta. Sitä ei kotona ole, töissä ja opiskelupaikoissa ollut aina. Ap

Hyvä, loisi vaan koko ikäsi. Mummona sitten kiva muistella elämää, jossa ei saavuttanut yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.

Kiusaamiselta ja naureskelulta. Sitä ei kotona ole, töissä ja opiskelupaikoissa ollut aina. Ap

Olet menossa aikuisten kouluun. Ei siellä ole samanlaista kuin yläasteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

No eipä siellä koulussa mitään hätää ole. Miksi edes hait opiskelemaan, jos et oikeasti halua? Veit jonkun motivoituneen opiskelijan paikan ihan turhaan. 

Kuvittelin olevani rohkea näin aikuisena , mutta tosi paikan tullen huomaan, että turha toivo. Itkettää ja kaduttaa koko hakeminen

Ap

Mikä on pahinta mitä siellä koulussa voisi tapahtua? Tulla ripulit housuun? 

Hieno malli lapsille. Tulevia sossuloisia todennäköisesti hekin. "Kun äitikään ei tehnyt mitään". 

Minä olen myös tuollainen pelokas äiti. Arjessa pärjään hyvin,mutta jouduttuani opiskelemaan tai työhön pelkään,peittelen pelkoa toisilta ja yritän paeta pelottavia asioita ja silti olla tosi hyvä työntekijä ja opiskelija. Ajan itseni kuoleman väsyneeksi ja ahdistuneeksi.

Perheeni kanssa olen turvassa.

Olen aina ollut tällainen. Ennen lapsia töissä jännitin niin että kotiin tullessa olin aivan poikki ja nukuin. Ei ole siedätyshoito auttanut ollenkaan. Lääkitys helpottaa muttei poista tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelottaa? Kadut, jos pelon takia jätät toteuttamatta asioita.

Pelottaa koko koulumainen ympäristö. Sekä ryhmätyöt ja esitelmät. Ap

Kaikkiahan nämä vit uttaa. Ei juuri kukaan aikuinen tykkää tehdä ryhmätöitä/esitelmiä. Et ole mitenkään poikkeuksellinen. Et ole mitenkään muita heikompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.

Kiusaamiselta ja naureskelulta. Sitä ei kotona ole, töissä ja opiskelupaikoissa ollut aina. Ap

Mistä ne sua on kiusannut? Onko aikuiset sua kiusaneet, siis nelikymppiset, ei 18v. märkäkorvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Täysin reilua. Jos pelokkaalla äipällä on katto pään päällä ja mies joka maksaa ruoat niin mihin tarvitaan viimesijaista tukimuotoa? Kiristäähän tuo suhdetta, mutta se on oma valinta, ja elää pitää sen mukaan.

Ei muuten kiristä. Mies on vaan tyytyväinen, kun en itke ahdistuksessani koko aikaa, vaan olen iloinen oma itseni.

Eli tulkoot karenssi.

Ap

Iloinen oma itsesi? Sinähän olet se, joka aloittaa laihdutuskuurin harva se päivä ja sitten itkee itsetuhoisena, kun aina päädyt mässäämään. 36v ja 101 kg?!

AP, kärsit selvästi voimakkaasta ahdistuksesta ja tuollainen välttelykäyttäytyminen vain pahentaa sitä. Hakeudu mahdollisimman pian lääkäriin, jotta saat ahdistukseen apua. Koulusta ei kannata jättäytyä pois, sillä esitelmistä ja muista ryhmätilanteista voi yleensä neuvotella opettajien kanssa ja voit todennäköisesti korvata ne jollain muulla tavoin ainakin alkuun.

Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, enkä pystynyt käymään töissä tai suorittamaan opintoja koska kaikki ahdisti ja suorastaan pelkäsin muita ihmisiä. Kun hakeuduin lääkäriin, sain diagnoosin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja siihen tehokkaan lääkityksen + terapiaa. Tuon hoidon voimin sain suoritettua opinnot loppuun ja nykyään olen työelämässä ja elän ihan normaalia elämää ilman ahdistusta. Suosittelen.

No, lähihoitajaopinnoissa on kyllä yleensä paljon ryhmätöitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös tuollainen pelokas äiti. Arjessa pärjään hyvin,mutta jouduttuani opiskelemaan tai työhön pelkään,peittelen pelkoa toisilta ja yritän paeta pelottavia asioita ja silti olla tosi hyvä työntekijä ja opiskelija. Ajan itseni kuoleman väsyneeksi ja ahdistuneeksi.

Perheeni kanssa olen turvassa.

Olen aina ollut tällainen. Ennen lapsia töissä jännitin niin että kotiin tullessa olin aivan poikki ja nukuin. Ei ole siedätyshoito auttanut ollenkaan. Lääkitys helpottaa muttei poista tätä.

Kiitos vertaistuesta:)

Ei nuo normaalit ihmiset ymmärrä, kuinka hirveää elämä voi olla.

Ap

Jos mikään muu ei kiinnosta, ajattele edes lastesi tulevaisuutta. Pystyt tarjoamaan heille paljon enemmän työssäkäyvänä ja palkkaa saavana äitinä kuin tuilla kituuttelevana hermorauniona. Opiskelu ja pelkojen voittaminen varmasti vaikuttaisi tervehdyttävästi myös mielesi tilaan. Esitelmiä ei nykykouluissa juurikaan ole ja niistä pääsee aina "luistamaan" vaihtoehtoisella suoritustavalla. Ensimmäinen pelkosi on siis jo kumottu. 

Vierailija kirjoitti:

No, lähihoitajaopinnoissa on kyllä yleensä paljon ryhmätöitä.

Jotka voi yksilöllisen opintosuunnitelman avulla korvata muulla suoritustavalla. Nykyisin koulut mukautuvat niin paljon, että opiskelu onnistuu vaikka miten pelkäisi esiintymistä tai muita ihmisiä. Eri asia sitten kannattaako opiskella lähihoitajaksi, jos pelkää ihmisiä.