Sain opiskelupaikan, nyt pelottaa ja haluan perua. Onnistuuko ilman karenssia

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Niin mikä olikaan se syy, miksi edes hait kouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

No eipä siellä koulussa mitään hätää ole. Miksi edes hait opiskelemaan, jos et oikeasti halua? Veit jonkun motivoituneen opiskelijan paikan ihan turhaan. 

Kuvittelin olevani rohkea näin aikuisena , mutta tosi paikan tullen huomaan, että turha toivo. Itkettää ja kaduttaa koko hakeminen

Ap

Been there, done that. Ei muutaku itteä niskasta kiinni ja kohti uusia tuulia. Ei siitä tuu mitään jos meinaa elää pelossa. Eikä sitä tiedä jos vaikka uusia kavereita tulisi yms.

Ainahan voi tulla koronaa tms. Kuuntele oloasi siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Kuka tuollaista jaksaa pidemmän päälle katsella? Ei kovin terve ympäristö lapsillekaan. Miehesi löytää jonain päivänä uuden fiksun, mukavan ja sosiaalisen naisen. Sinulla ei ole mitään ja tuolla historialla menetät lapsetkin. Ymmärrän, jos asia ei ole oma valinta, mutta olet saanut opiskelupaikan!!! Ja haluat olla turvassa?!! Pahin uhkasi löytyy nyt peilistä. Tee asialle jotain vielä kun voit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Eli et saa toimeentulotukeakaan karenssi ajalta. Jos siis asun miehesi kanssa ja hän käy töissä. Puolison tulot lasketaan mukaan tt-tuen tarvetta arvioitaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

No eipä siellä koulussa mitään hätää ole. Miksi edes hait opiskelemaan, jos et oikeasti halua? Veit jonkun motivoituneen opiskelijan paikan ihan turhaan. 

Kuvittelin olevani rohkea näin aikuisena , mutta tosi paikan tullen huomaan, että turha toivo. Itkettää ja kaduttaa koko hakeminen

Ap

No tietysti. Ja tärisyttää, eikö vaan? Ryhdistäydy nyt. Kuten sanoit, olet aikuinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

No eipä siellä koulussa mitään hätää ole. Miksi edes hait opiskelemaan, jos et oikeasti halua? Veit jonkun motivoituneen opiskelijan paikan ihan turhaan. 

Kuvittelin olevani rohkea näin aikuisena , mutta tosi paikan tullen huomaan, että turha toivo. Itkettää ja kaduttaa koko hakeminen

Ap

Menet vaan sinne kouluun. Huomaat, että selviät hengissä niin kuin kaikki muutkin. Todennäköisesti näin korona-aikana iso osa opinnoista tapahtuu etänä, joten konkreettista kouluun menemistä ei edes ole paljoa. Kyllä siitä selviää, kun vähän viitsii nähdä vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Täysin reilua. Jos pelokkaalla äipällä on katto pään päällä ja mies joka maksaa ruoat niin mihin tarvitaan viimesijaista tukimuotoa? Kiristäähän tuo suhdetta, mutta se on oma valinta, ja elää pitää sen mukaan.

Ja joku on vielä porsinut tuollaisen rassukan kanssa.... Lapsiparat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Eli et saa toimeentulotukeakaan karenssi ajalta. Jos siis asun miehesi kanssa ja hän käy töissä. Puolison tulot lasketaan mukaan tt-tuen tarvetta arvioitaessa. 

Alapeukuttajille tiedoksi, että tuo on faktaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Täysin reilua. Jos pelokkaalla äipällä on katto pään päällä ja mies joka maksaa ruoat niin mihin tarvitaan viimesijaista tukimuotoa? Kiristäähän tuo suhdetta, mutta se on oma valinta, ja elää pitää sen mukaan.

Ei muuten kiristä. Mies on vaan tyytyväinen, kun en itke ahdistuksessani koko aikaa, vaan olen iloinen oma itseni.

Eli tulkoot karenssi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta olen miettinyt tuota itsekin, että miten kävisi.

Karenssi tulee. Itsellä oli tilanne, että koulutus alkoi toisella puolella Suomea, ja mulla olis ollut työhaastattelu omalla paikkakunnalla samaan aikaan. TEn kanta oli, että jos en ole eka koulutuspäivänä paikalla, olen kieltäytynyt (jostain syystä myöhempi aloitus ei kelvannut) ja ainut tapa välttyä karenssilta on saada se työpaikka. En uskaltanut riskeerata, vaan lähdin koulutukseen. Niin se voi ihmisen tulevaisuus olla pienestä kiinni.

Miksi sinä työkkäristä mitään siitä kyselit? Se olisi pitänyt kysyä sieltä koululta/kouluttajalta että sopiiko että aloitan päivää myöhemmin. Ei se koulu ensimmäisen päivän perusteella tee ilmoitusta työkkäriin ketkä on koulussa ja ketkä ei.

Jos kysymys on toisen asteen koulutuksesta ja olet alle 25v ja olet saanut opiskelupaikan, niin menetät kokonaan oikeuden työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen.

Jos et olisi saanut opiskelupaikkaa, vaikka olit sitå hakenut, niin saisit työttömyysturvaa, ei muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Täysin reilua. Jos pelokkaalla äipällä on katto pään päällä ja mies joka maksaa ruoat niin mihin tarvitaan viimesijaista tukimuotoa? Kiristäähän tuo suhdetta, mutta se on oma valinta, ja elää pitää sen mukaan.

Ei muuten kiristä. Mies on vaan tyytyväinen, kun en itke ahdistuksessani koko aikaa, vaan olen iloinen oma itseni.

Eli tulkoot karenssi.

Ap

Onnea vaan, jos miehesi syystä tai toisesta lähtee. Mitenkäs sitten ajatteli selvitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelottaa? Kadut, jos pelon takia jätät toteuttamatta asioita.

Pelottaa koko koulumainen ympäristö. Sekä ryhmätyöt ja esitelmät. Ap

Nykyään kaikesta joustetaan kouluissa. Ihan kaikesta. Ei ole enää kuin ennen kun koulussa oli pakko pitää esitelmät luokan edessä jne. Nyt paapotaan kaikkia opiskelijoita ja muunnetaan opiskelua vaikka ja millä tavalla että jokaiselle löytyy keino opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Täysin reilua. Jos pelokkaalla äipällä on katto pään päällä ja mies joka maksaa ruoat niin mihin tarvitaan viimesijaista tukimuotoa? Kiristäähän tuo suhdetta, mutta se on oma valinta, ja elää pitää sen mukaan.

Ei muuten kiristä. Mies on vaan tyytyväinen, kun en itke ahdistuksessani koko aikaa, vaan olen iloinen oma itseni.

Eli tulkoot karenssi.

Ap

Onnea vaan, jos miehesi syystä tai toisesta lähtee. Mitenkäs sitten ajatteli selvitä?

No tuskin lastensuojelu jättää mua ja lapsia rahatta. Ap

Jos menisit ja hoitaisit koulun olisitko ylpeä itsestäsi? Olisiko kiva että on käynyt jonkun koulun kun lapsi tulee siihen ikään että on aika opiskella?

Tuollainen koulu on niin ohikiitävä hetki elämässä.

Parempi, vaan että ap jää loisimaan miehensä siivellä. Säästyy koulun resursseja muuhun käyttöön, kun on yksi aikuislapsi vähemmän hoivattavana.