Sain opiskelupaikan, nyt pelottaa ja haluan perua. Onnistuuko ilman karenssia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.

Kiusaamiselta ja naureskelulta. Sitä ei kotona ole, töissä ja opiskelupaikoissa ollut aina. Ap

Hyvä, loisi vaan koko ikäsi. Mummona sitten kiva muistella elämää, jossa ei saavuttanut yhtään mitään. 

Olen saavuttanut, mulla on terveet lapset ja kaunis koti, mitä muuta muka pitäisi saavuttaa?

Kokemusta seksistä yli 50 miehen kanssa, siinä on kiikkustuoliin muisteltavaa! :D

Ap

Lopeta Mika trollaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Ok, harmi. Kai saa tt tukea karenssilla?

Ap

Jaa persettä ja ota rahaa, siitähän sulla on työkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyse on siitä että HALUATKO voittaa ahdistuksesi vai velloa siinä kuolemaasi saakka 214

En halua voittaa, liikaa pitäisi pelätä ja kärsiä sitä ennen. Helpointa luovuttaa, ei tarvitse murehtia ja stressata. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyse on siitä että HALUATKO voittaa ahdistuksesi vai velloa siinä kuolemaasi saakka 214

En halua voittaa, liikaa pitäisi pelätä ja kärsiä sitä ennen. Helpointa luovuttaa, ei tarvitse murehtia ja stressata. Ap

Saatanan loinen sulta pitäis ottaa rahat pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Täysin reilua. Jos pelokkaalla äipällä on katto pään päällä ja mies joka maksaa ruoat niin mihin tarvitaan viimesijaista tukimuotoa? Kiristäähän tuo suhdetta, mutta se on oma valinta, ja elää pitää sen mukaan.

Ei muuten kiristä. Mies on vaan tyytyväinen, kun en itke ahdistuksessani koko aikaa, vaan olen iloinen oma itseni.

Eli tulkoot karenssi.

Ap

Provohan tämä juttu on, mutta kuvitteellinen miehesi sitten varmaan elättää sinut mielellään koko loppuelämäsi eikä sinun tarvitse olla edes työnhakijana :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.

Kiusaamiselta ja naureskelulta. Sitä ei kotona ole, töissä ja opiskelupaikoissa ollut aina. Ap

Hyvä, loisi vaan koko ikäsi. Mummona sitten kiva muistella elämää, jossa ei saavuttanut yhtään mitään. 

Olen saavuttanut, mulla on terveet lapset ja kaunis koti, mitä muuta muka pitäisi saavuttaa?

Kokemusta seksistä yli 50 miehen kanssa, siinä on kiikkustuoliin muisteltavaa! :D

Ap

Tuo on kaikki ulkoista ,etkö halua kehittää itseäsi. Olla parempi,viisaampi,olla tärkeä osa yhteiskuntaa? Taidat olla pahasti mt-ongelmainen joka tykkää syrjäytyneestä elämäntavastaan.

En halua kehittää itseäni, jos siihen liittyy esiintymistä.

Ja kelpaa työ, jota saa tehdä ilman asiakaspalvelua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Täysin reilua. Jos pelokkaalla äipällä on katto pään päällä ja mies joka maksaa ruoat niin mihin tarvitaan viimesijaista tukimuotoa? Kiristäähän tuo suhdetta, mutta se on oma valinta, ja elää pitää sen mukaan.

Ei muuten kiristä. Mies on vaan tyytyväinen, kun en itke ahdistuksessani koko aikaa, vaan olen iloinen oma itseni.

Eli tulkoot karenssi.

Ap

Provohan tämä juttu on, mutta kuvitteellinen miehesi sitten varmaan elättää sinut mielellään koko loppuelämäsi eikä sinun tarvitse olla edes työnhakijana :)

Ei miehen tarvitse elättää, saadaan myös asumistukea vaikka mies töissä :)

Ap

Mä ymmärrän sua. Onko traumoja? Jotain apua voisit hakea! Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Ymmärrän erittäin hyvin. Sinuna menisin kuitenkin kouluun, ties vaikka sujuisikin hyvin. Jos siellä olo kuitenkin on ihan sietämätöntä, mene lääkäriin tai psykologille tms. puhumaan asiasta. Apua tarvitset tuohon, ja sitä on saatavissa.

Jos asut miehesi kanssa ja hän on töissä, tuskinpa saatte tt-tukea. Epäreilua sekin. 

Täysin reilua. Jos pelokkaalla äipällä on katto pään päällä ja mies joka maksaa ruoat niin mihin tarvitaan viimesijaista tukimuotoa? Kiristäähän tuo suhdetta, mutta se on oma valinta, ja elää pitää sen mukaan.

Ei muuten kiristä. Mies on vaan tyytyväinen, kun en itke ahdistuksessani koko aikaa, vaan olen iloinen oma itseni.

Eli tulkoot karenssi.

Ap

Provohan tämä juttu on, mutta kuvitteellinen miehesi sitten varmaan elättää sinut mielellään koko loppuelämäsi eikä sinun tarvitse olla edes työnhakijana :)

Ei miehen tarvitse elättää, saadaan myös asumistukea vaikka mies töissä :)

Ap

Eli veronmaksajat elättää kun perse vetää sohvalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyse on siitä että HALUATKO voittaa ahdistuksesi vai velloa siinä kuolemaasi saakka 214

En halua voittaa, liikaa pitäisi pelätä ja kärsiä sitä ennen. Helpointa luovuttaa, ei tarvitse murehtia ja stressata. Ap

Tuolla asenteella ei ole väliä oletko edes elossa. Multaa löytyy kyllä sen verran että peittoon pääset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään. 

No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap

Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.

Kiusaamiselta ja naureskelulta. Sitä ei kotona ole, töissä ja opiskelupaikoissa ollut aina. Ap

Hyvä, loisi vaan koko ikäsi. Mummona sitten kiva muistella elämää, jossa ei saavuttanut yhtään mitään. 

Olen saavuttanut, mulla on terveet lapset ja kaunis koti, mitä muuta muka pitäisi saavuttaa?

Kokemusta seksistä yli 50 miehen kanssa, siinä on kiikkustuoliin muisteltavaa! :D

Ap

Tuo on kaikki ulkoista ,etkö halua kehittää itseäsi. Olla parempi,viisaampi,olla tärkeä osa yhteiskuntaa? Taidat olla pahasti mt-ongelmainen joka tykkää syrjäytyneestä elämäntavastaan.

En halua kehittää itseäni, jos siihen liittyy esiintymistä.

Ja kelpaa työ, jota saa tehdä ilman asiakaspalvelua. Ap

No sitten etsimään sellaisia töitä tai koulutus . Ei ole niin saatanan vaikeaa.

Miksi hait kouluun? Olisit senkiin ajan käyttänyt terapiaan,siirrät lapsillesi nuo ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Tosi hyvin kuvailtu. Se on just näin. Pakene tai kuole olotila. Järki jotenkin sanoo, että kukaan ei satuta, mutta se ahdistus ja pelko ovat niin voimakkaita, että aiheuttavat fyysisiä oireita. Tavallisilla ihmisillä on niin helppo saarnata ja moittia. Totuus on se, että me ollaan vahvoja. Koska kaikesta siitä huolimatta jaksamme hengittää. Elämme.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hait kouluun? Olisit senkiin ajan käyttänyt terapiaan,siirrät lapsillesi nuo ongelmat.

Oo, kerro mistä saa ilmaista terapiaa ihan vaan näin? Ite en saanut kelan tukemaa terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hait kouluun? Olisit senkiin ajan käyttänyt terapiaan,siirrät lapsillesi nuo ongelmat.

Oo, kerro mistä saa ilmaista terapiaa ihan vaan näin? Ite en saanut kelan tukemaa terapiaa.

Ilmaisuudesta ei ole kukaan sanonut mitään. Jos on varaa maata kotona on varaa maksaa terapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.

Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila

Ap

Tosi hyvin kuvailtu. Se on just näin. Pakene tai kuole olotila. Järki jotenkin sanoo, että kukaan ei satuta, mutta se ahdistus ja pelko ovat niin voimakkaita, että aiheuttavat fyysisiä oireita. Tavallisilla ihmisillä on niin helppo saarnata ja moittia. Totuus on se, että me ollaan vahvoja. Koska kaikesta siitä huolimatta jaksamme hengittää. Elämme.

Ette ole vahvoj,hengityskin on automaattinen reaktio kehossa. Heikkoja mt-ongelmaisia paniikkipyöryköitä.

Kyllä sitä tuollaiselle raukalle ennemmin nauretaan ja pilkataan, kuin jollekin joka edes yrittää. 4-kymppinen ämmä eikä uskalla edes kouluun mennä, säälittävää. Näin ihmiset nyt ajattelevat ja nauravat vähintään selän takana. Pilaat lapsesi omalla laiskuudellasi vielä kaupan päälle, ja heitä todennäköisesti kiusataan mökkihöperöstä äidistä.

Luulet valitsevasi turvan, oikeasti valitset sen että sinua ja lapsiasi halveksutaan ja säälitään ja teille nauretaan.

Terapian onnistuminen ei ole koskaan mikään itsestäänselvyys. Voi mennä vuosia että löytää edes itselleen toimivan terapeutin. Kummasti nykyään kaikkeen heitetään ratkaisuksi että mene terapiaan. Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös tuollainen pelokas äiti. Arjessa pärjään hyvin,mutta jouduttuani opiskelemaan tai työhön pelkään,peittelen pelkoa toisilta ja yritän paeta pelottavia asioita ja silti olla tosi hyvä työntekijä ja opiskelija. Ajan itseni kuoleman väsyneeksi ja ahdistuneeksi.

Perheeni kanssa olen turvassa.

Olen aina ollut tällainen. Ennen lapsia töissä jännitin niin että kotiin tullessa olin aivan poikki ja nukuin. Ei ole siedätyshoito auttanut ollenkaan. Lääkitys helpottaa muttei poista tätä.

Niin minäkin. Suurin osa vastanneista tuntuu olevan sellaisia joilla ei ole aidosti vastaavista tilanteista/peloista kokemusta. Silloin on helppo huudella että nyt vaan aikuislapset pois mukavuusalueelta ja älä valita, kun ei itse pysty lainkaan ymmärtämään toisen tilannetta.

Olen saanut kaksi pahaa burn outia koska kuormitan itseäni töissä ja opiskellessa yli kaiken jaksamiseni. Koen turvaa vain kotona mieheni kanssa. Minulla on aivan sama kuin sinulla eli töiden ja koulun jälkeen nukuin saman tien kuormituksesta johtuen eikä elämästä tullut mitään. Terapiasta ei ole tähän mennessä ollut vielä merkittävää hyötyä. Itse peruisin ja kestäisin ennemmin karenssin jos se vain on mahdollista. Toisaalta jos opiskelupaikka on mieluinen niin hankalan alun jälkeen voit saada siitä lisää voimaa!!

Ihanaa alkavaa syksyä kaikesta huolimatta ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyse on siitä että HALUATKO voittaa ahdistuksesi vai velloa siinä kuolemaasi saakka 214

En halua voittaa, liikaa pitäisi pelätä ja kärsiä sitä ennen. Helpointa luovuttaa, ei tarvitse murehtia ja stressata. Ap

Tuolla asenteella ei ole väliä oletko edes elossa. Multaa löytyy kyllä sen verran että peittoon pääset.

Olenko sanonut, että haluan olla elossa?

Lasten vuoksi nousen päivittäin, teen kotihommat, ruokin lapset, vien harrastuksiin, ulkoillaan ja käydään esim uimahallissa. Ilman lapsia olisi jo metri multaa päällä.

Ap