Ajattelin jäädä kotiin, kun lapsi menee 1. luokalle
Syynä mm. se, että meillä päin ei ole tarjolla koululaisille aamupäivähoitoa/aamupäivätoimintaa. Tämä tarkoittaisi mm. sitä, että lapsemme joutuisi lähtemään kouluun yksin kotoa 2-3 aamuna viikossa. Koulumatka on vaarallinen, matkalla on mm. monta vilkasta tietä, jotka tulee ylittää. Me vanhemmat olemme molemmat epäsäännöllisissä vuorotöissä (vuoroja käytännössä mahdotonta järjestellä mitenkään, osa-aikaisuuden ja vuorojen suunnittelun toisen osapuolen mukaan voi unohtaa heti kättelyssä), minä lähden ajamaan töihin puoli seitsemältä aamuisin ja mies usein aikaisemmin.
Joinain aamuina (keskimäärin 1-2 aamua viikossa) minä olisin laittamassa lasta aamulla kouluun, kun minulla olisi iltavuoro, mutta tällöin lapsi olisi sitten koulun jälkeen yksin kotona koulun loppumisesta klo 20-21.45 saakka, jos isänsäkin on iltavuorossa samaan aikaan. Iltapäivätoimintaa koululaisille meillä päin kyllä järjestetään, mutta tietääkseni nekin loppuvat jo neljän-viiden paikkeilla?
Lisäksi viikonloput olisivat ongelmallisia, keskimäärin joka kolmannen viikonlopun lapsi joutuisi olemaan yksin kotona klo 6.30 - 14.30 tai 12.30 - 21.45 välisen ajan sekä lauantaina että sunnuntaina.
Lapsella ei ole sisaruksia. Niin tuttuja naapureita ei ole, että lapsen voisi lähettää naapuriin (muuta kuin hätätapauksessa, esim. tulipalon tms. sattuessa). Mummoista lähempänä asuva asuu 15 km päässä, mutta sairastaa niin että hänen apuunsa ei voisi luottaa, ainakaan säännölliseen sellaiseen. Toinen mummo asuu kauempana, ja hänellä on auto, mutta ei myöskään ole siinä kunnossa, että voisimme pyytää häntä sitoutumaan ajelemaan tänne säännöllisesti/useamman kerran viikossa.
Mietin siis että jos jättäytyisinkin pois töistäni ja olisin kotona kunnes lapsi menee tokalle tai kolmannelle (riippuen kuinka "kehittyy", eli rauhoittuu ja oppii mm. huomioimaan liikenteen, ja kuinka uskaltaa jäädä yksin kotiin ja osaa ja pystyy lähtemään yksin ajoissa kouluun).
Periaatteessa mikään ei edes estä meitä toimimasta näin, työskentelen alalla, jossa töitä piisaa, enkä ole missään uraputkessa, jossa parin vuoden poissaolo "tiputtaisi minut kärryiltä". Mies tienaa sen verran, että mikäli tarkasti katsellaan mitä ostetaan eikä tehdä mitään etelänmatkoja, olisi aina ruokaa pöydässä ja rahaa kaikkeen tarpeelliseen (muttei kyllä sitten mihinkään turhaan/luksukseen).
Näin ollen voisin myös itse lakata pelkäämästä että lapsi jää koulumatkalla auton alle (saattaisin hänet kouluun ja hakisin koulusta pois) ja tietenkin lapsella itsellään olisi varmasti turvallisempi mieli, kun ei tarvitsisi olla pitkiä aikoja yksin kotona, eikä aamuisin tarvitsisi suoriutua yksin tyhjästä kodista kouluun.
Kommentit (12)
Minä jäin vuorotteluvapaalle silloin kun esikoiseni aloitti koulun. Meillä myös tilanne että mieheni toimii yrittäjänä erittäin epäsäännöllisillä työajoilla, minä olin työssä, jossa myös työajat 8-22 välillä sekä paljon matkustelua. Tällöin vuorotteluvapaan saamisen perusteet olivat helpompia toteuttaa kuin nykyisellä lainsäädännöllä. Tämä on ollut ratkaisu, jota en ole katunut pätkääkään ja se vuosi oli yksi elämäni parhaimpia vuosia. Sain myös 2v nuoremman veljen otettua vuoropäivähoidosta pois ja hän oli vain lyhennetyllä päivällä 9-13 päiväkodissa.
Jos vain mahdollisuuksia on, suosittelen lämpimästi kotiin jäämistä.
Koira neuvotella työnantajan kanssa jokin aikatauluihisi sopiva järjestely. Jos töitä riittää niin luulisi että hän pitää sinut mielellään töissä vaikka osa-aikaisena.
Kuulostaa siltä että sinua todella tarvitaan kotona, hieno juttu että tiedostat sen itsekin!
Hyvä idea, ap! Voithan tarvittaessa koittaa hankkia jonkin osa-aikatyön. Tosin Suomessa niitä ei niin paljon kyllä ole.
Kiva saada kannustavia kommentteja, kiitos teille! :)
ap
Lämpimästi suosittelen, ekaluokkalaisesi menee vain kerran kouluun. Voit samalla tukea lapsen kaverisuhteita niin, että lapsi saa pyytää jonkun välillä koulun jälkeen kotiin. Se on helpompaa, kun paikalla on aikuinen :)
Miten lapsen hoito on nyt järjestetty? Minkä ikäinen hän on?
No voihan sitä noinkin lusmuta töistä.
Tai voisit vain vaihtaa työpaikkaa, epäsäännöllinen vuorotyö ei tee kenellekään hyvää pitkään jatkuessaan. Lapsen kannalta on hyvä vaihtoehto, että olet kotona, kun hän aloittaa koulunsa. Mutta entä myöhemmin, kun hän joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin kotona, jos te molemmat olette vaikka iltavuorossa tai muuten samaan aikaan töissä.
Olisko tästä mitään hyötyä? http://www.kela.fi/vanhempainvapaan-jalkeen_osittainen-hoitovapaa-ja-raha Jos siis työnantaja suostuu tms.:)
Jos pärjäätte ilman tukia, niin "go for it". Puolen vuoden kuluttua saattaa kuitenkin tilanne olla hyvin erilainen kun lapsi ei enää tahdo saattajaa kouluun ja viettää mieluummin iltapäivät koulukavereiden kanssa kuin kotona.
Minusta erinomainen idea, jos suinkin vain pystytte siihen. Ihmiset saisivat enemmänkin ajatella lapsen etua taloudellisten seikkojen kustannuksella. Ehkä voisit tehdä vkl-työkeikkoja, jos ammattisi sallii? Joka tapauksessa, minä ainakin kannatan suunnitelmaasi!