Lue keskustelun säännöt.
Hirveää, kuinka rakkaus voi tosiaan vain sammua vuosien myötä
09.09.2014 |
Koko rakas ihminen voi muuttua ihan erilaiseksi. Ei ole ollenkaan se sama, johon aikanaan rakastuin. En koskaan uskonut, että alan vihata, mutta viha tuli hiljalleen yhteiselon myötä. Emme kasvaneet siis erilleen, eikä rakkaus suoranaisesti muuttunut vihaksi, mutta rakkaus vain sammui. Yritän erota. Haluan elämäni takaisin.
Kommentit (16)
Tiedän tunteen. Juuri samaa täällä tänään mietin. Olisiko tätä tapahtunut ilman lapsia? Tuskin. Nyt lapset maailman tärkeimmät silti. Jos olisin ennalta tiennyt, en tiedä kuinka olisin valinnut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko (kiihkeä) rakkaus välttämätöntä? Eikö voi elää kumppaneina, vaikka rakkaus ei roihua? Mitä väärää on järkiavioliitossa?
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 10:27"]
Jos olisin ennalta tiennyt, en tiedä kuinka olisin valinnut...
[/quote]
Miten kenellekään voi tulla yllätyksenä, että lasten hankkiminen todennäköisesti huonontaa parisuhdetta?
Tuttu tunne, ja minun kohdallani muuttui lopulta inhoksi.
Puolisoa on loppujen lopuksi helppo inhota, kun tietää hänestä kaikki likaisetkin yksityiskohdat. Tunteattomien inhoaminen on paljon vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus voi löytyä aina uudestaan vuosien mittaan.
Kyllä se kaiken arjen paskan -ja mitä kaikkea paskaa nyt elämä eteen voikaan tuoda- myötä voi välillä olla todella koetuksella, mutta on todella tärkeää osata erottaa, mistä mikäkin kurja olotila tulee. Usein se ei tule sieltä kotoa lähtökohtaisesti, vaan sekopäisestä työelämästä tms. huolista.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 10:42"]
Onko (kiihkeä) rakkaus välttämätöntä? Eikö voi elää kumppaneina, vaikka rakkaus ei roihua? Mitä väärää on järkiavioliitossa?
[/quote]
Ihan hyvä pointti jos puolisot näkevät toisensa ystävänä jonka kanssa voi keskustella. Mutta jos puolisoilla ei ole mitään yhteistä, ei ole oikein ystävyyttäkään. Kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse vanhempien täysiaikaista holhoamista niin paljon, olisi jälleen aikaa parisuhteelle. Monesti sitä huomataan että ei ole parisuhdetta, vaikka ollaan avo- tai avioliitossa. Ei ole järjestetty yhteistä aikaa vaan ollaan oltu pelkästään äitejä ja isiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä neuvoja, että rakkaus voi löytyä uudelleen. Entäpä jos jäät rekan alle sitä päivää odotellessa.
Rakkaus muuttuu sietämiseksi. Sietäminen on pitkän avioliiton salaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi teistä oikeasti on muuttunut?
Mulla sammui rakkaus ja luottamus miehen naurettavaan kiukutteluun juuri niinä vuosina kun olisin tarvinnut kypsän aikuisen tukea, vaikka itse enimmäkseen lapset hoidinkin. Ei sitä luottamusta voi mitenkään saada takaisin kun toinen on pyyhkinyt sinulla ja lapsillasi lattiaa vuosikausia. Erosta minäkin haaveilen, mutta köyhyys pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 10:42"]
Onko (kiihkeä) rakkaus välttämätöntä? Eikö voi elää kumppaneina, vaikka rakkaus ei roihua? Mitä väärää on järkiavioliitossa?
[/quote]
Ihan hyvä pointti jos puolisot näkevät toisensa ystävänä jonka kanssa voi keskustella. Mutta jos puolisoilla ei ole mitään yhteistä, ei ole oikein ystävyyttäkään. Kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse vanhempien täysiaikaista holhoamista niin paljon, olisi jälleen aikaa parisuhteelle. Monesti sitä huomataan että ei ole parisuhdetta, vaikka ollaan avo- tai avioliitossa. Ei ole järjestetty yhteistä aikaa vaan ollaan oltu pelkästään äitejä ja isiä.
[/quote]
Onneksi on parisuhde jossa ollaan parhaat ystävät ja kumppanit! Vaikkei suurta intohimoa olekaan (seksiä kyllä aktiivisesti) niin odotamme kuin pienet kanit sitä hetkeä kun nuorinkin lapsista lähtee kotoa. Sitten voimme elää vain toisillemme:) Mutta kyllä - edellyttää toisen kohtaamista miehenä tai naisena eikä vain äitinä tai isänä. Tuo yhteinen aika on todella tärkeä!
Mutta en tosiaan tiedä voisiko meidän rakkaus muuttua vihaksi jopa? En osaa kuvitella mikä siihen johtaisi? Hiipua ehkä voisi mutta en näe syytä vihata toista.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:50"]Puolisoa on loppujen lopuksi helppo inhota, kun tietää hänestä kaikki likaisetkin yksityiskohdat. Tunteattomien inhoaminen on paljon vaikeampaa.
[/quote]
Aivan totta! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä avioliiton voi pelastaa ja saada uuteen hehkuun! Kerrot mitä haaveilet, tehkää yhdessä asioita joista nautitte, ottakaa edes lyhyitä kahdenkeskisiä lomia, hemmotelkaa toisianne...varmaankaan puolisosi ei ole onnellinen joten hänkin voisi olla mielissään ajatuksesta.
Entä jos ei halua viettää aikaa kahdestaan puolison kanssa? Jos ei ole mitään yhteistä, näkemykset kaikista asioista eroaa, mies ei halua kokeilla minun harrastuksia vaikka pyytäisin eikä ota mukaan omiin harrastuksiinsa vaikka pyytäisin. Antaa fyysisen olemuksensa romahtaa eikä kuuntele yhtään toiveitani sängyssä.
Kun rakkaus kuolee ja muuttuu inhoksi, kun toista ei halua enää edes koskea. Silloin ei voi kuin todeta, että valitsi nuorena ja kokemattomana väärän ihmisen. Ero tuli.
Löysin uuden. 20 v vanhempana osasin valita paremmin ja nyt olen ollut monta vuotta suhteessa, jollaisia en tiennyt olevan olemassakaan. Upea, mieletön fyysinen ja henkinen yhteenkuuluvuus. Tämän suhteen eteen taistelen viimeiseen hengenvetoon.
No noinhan siinä aika usein käy. Ihminen muuttuu, elämä muuttaa meitä kaikkia. Ei silloin aina riitä myönteinen ajattelu ja yrittäminne.