Paha mieli siitä, miten kova paikka lapsettomuuteni on äidilleni.

Äitisi on itsekäs. Miksi hänelle kuuluisi lapsensa onni? Koska onneahan se on, että elää koko elämänsä vapaana ilman lapsia.

Keskity omaan elämääsi, et ole vastuussa muiden tunteista

Vierailija kirjoitti:

Totta kai se harmittaa jos vuosimiljoonia tällä pallolla sinnitellyt sukulinja sammuu yhden ihmisen tyhmyyden vuoksi.

En minä ole vielä elänyt kolmeakymmentäkään vuotta. Eikä sukulinjamme mihinkään sammu, kuten jo sanoin.

Ap

Juu minä myös olen miehen äidin mielestä syypää siihen ettei lapsenlapsia ole eikä tule. Suvulle ja tutuille tarinoi jossain vaiheessa etten vaan kykene saamaan lasta vaikka haluaisin mutta tämän p*skapuheen korjasin kyllä nopeasti.

Toi on kans ihan kakkelia, että pojan lapset eivät ole sama. Huono asenne äidilläsi.

Olen itse henkisesti varautunut siihen ettei lastenlapsia tule. En haluaisi pakottaa lastani lisääntymään takiani. Ei kyllä ole mitään vinkkiä tai muuta sinulle antaa, jotta äiti ymmärtäisi kohtuuttomuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on itsekäs. Miksi hänelle kuuluisi lapsensa onni? Koska onneahan se on, että elää koko elämänsä vapaana ilman lapsia.

Tavallaan kyllä. Luulen että kyse on siitä, ettei äiti oikeasti ymmärrä onnellisuuden olevan mahdollista ilman lapsia. Tai oikeastaan jälkimmäisen olevan ensimmäisen edellytys itselleni.

Äidin omien sanojen mukaan lapset ovat olleet hänen elämänsä suurin onni. Sanojen tasolla hän tuntuu ymmärtävän että osa ihmisistä on onnellisia nimenomaan lapsettomana, mutta en usko että hän oikeasti on sisäistänyt asiaa.

Ap

Äidilläsi kasvun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Juu minä myös olen miehen äidin mielestä syypää siihen ettei lapsenlapsia ole eikä tule. Suvulle ja tutuille tarinoi jossain vaiheessa etten vaan kykene saamaan lasta vaikka haluaisin mutta tämän p*skapuheen korjasin kyllä nopeasti.

Sulla on sitten vielä paskaisempi tilanne. Tsemppiä.

Ollaan miehen äidille kerrottu ettei lapsia tule koska kumpikaan ei halua. Hän vastasi siihen että eivät miehet mitään lapsia haluakaan, rakastuvat niihin sitten pikkuhiljaa kun niitä vaan hankkii.

Joo ei. :D

Ap

Turha tuntea mitään syyllisyyttä. Todella outo suhtautuminen äidilläsi, varsinkin kun niitä lapsenlapsia jo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on itsekäs. Miksi hänelle kuuluisi lapsensa onni? Koska onneahan se on, että elää koko elämänsä vapaana ilman lapsia.

Tavallaan kyllä. Luulen että kyse on siitä, ettei äiti oikeasti ymmärrä onnellisuuden olevan mahdollista ilman lapsia. Tai oikeastaan jälkimmäisen olevan ensimmäisen edellytys itselleni.

Äidin omien sanojen mukaan lapset ovat olleet hänen elämänsä suurin onni. Sanojen tasolla hän tuntuu ymmärtävän että osa ihmisistä on onnellisia nimenomaan lapsettomana, mutta en usko että hän oikeasti on sisäistänyt asiaa.

Ap

Ehkä hänellä on yleistyksiä näistä Veloista ja nyt on vaikea hyväksyä, että oma lapsi ei mahdukkaan hänen raameihinsa. Monilla on esim. mielikuva, että velat ovat ikuisia vastuun välttelijoöitä tai, että heillä olisi ollut onneton lapsuus.

Minulla on kolme lasta. Ovat lähestymässä kolmeakymppiä, eikä kenelläkään ole lapsia. Yksi haluaa ehdottomasti lapsia - sitten kun on puoliso ja asettunut aloilleen. Yksi on pohtinut, ettei halua omia lapsia, vaan adoptoida. Yksi on sanonut, ettei missään nimessä koskaan aio hankkia lapsia.

Minulle lapset ovat elämäni sisältö. En ole koskaan mistään työstä tai harrastuksesta - edes unelmapuolisostani - saanut yhtä merkityksellistä sisältöä elämääni. En pysty kuvittelemaan elämääni ilman lapsia. Ajattelen myöskin, että ilman lapsenlapsia tuleva elämäni näyttäisi köyhältä. Toivoisin aivan järjettömän paljon omia lapsenlapsia, joille voisin olla mummo. 

Kaikki toivoni on tuossa yhdessä lapsessa, joka haluaisi omia lapsia. En tiedä, osaisinko olla samalla tavalla mummo adoptoiduille lapsille. En siis tiedä. Tuntuu kaukaiselta, sillä en tunne ainuttakaan perhettä, jossa olisi adoptiolapsia. Se yksi lapsi, joka ei lapsenlapsia halua, saa toki olla lapsia haluamatta, mutta sisälläni olen pettynyt.

Minun äitini alkaa olla nyt tyytyväinen siihen, että edes yhdellä lapsella on aikaa heille kun ikää alkaa olla liki 80. Veljeni ja sisareni vetoavat pikkulapsiperheen kiireisiin, eivät ehdi auttamaan. Kaikki asumme vanhemmista aika kaukana, joten ei se minullekaan helppoa ole venyä ja matkustaa sinne viikonloppuisin. Nyt on sitten paha mieli siitä (minulla). 

Vierailija kirjoitti:

Toi on kans ihan kakkelia, että pojan lapset eivät ole sama. Huono asenne äidilläsi.

Olen itse henkisesti varautunut siihen ettei lastenlapsia tule. En haluaisi pakottaa lastani lisääntymään takiani. Ei kyllä ole mitään vinkkiä tai muuta sinulle antaa, jotta äiti ymmärtäisi kohtuuttomuutensa.

Äitini palvoo veljeni lapsia. Kyse on enemmän siitä, että hän omien sanojensa mukaan voisi olla suoremmin apuna ja tukena kun lapsen äiti olisi oma tytär eikä miniä. Vaikka siis on paljon mukana veljen lasten elämässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu minä myös olen miehen äidin mielestä syypää siihen ettei lapsenlapsia ole eikä tule. Suvulle ja tutuille tarinoi jossain vaiheessa etten vaan kykene saamaan lasta vaikka haluaisin mutta tämän p*skapuheen korjasin kyllä nopeasti.

Sulla on sitten vielä paskaisempi tilanne. Tsemppiä.

Ollaan miehen äidille kerrottu ettei lapsia tule koska kumpikaan ei halua. Hän vastasi siihen että eivät miehet mitään lapsia haluakaan, rakastuvat niihin sitten pikkuhiljaa kun niitä vaan hankkii.

Joo ei. :D

Ap

Outoa tossakin, että äiti vähättelee poikansa valintoja ja tarpeita. Aika auttaa ehkä näissä, sitten kun olet 40v. puheet ehkä loppuvat. Miehelläsi tilanne ei välttämättä helpotu silloinkaan vaan sitten voidaan ehdottaa vaimon vaihtamista.

"Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma se ei ole sama kuin tyttären lapset."

Äitisi on aivan sekaisin. Kyllä ne ovat normaalille ihmiselle sama asia. Moni jää kokonaan ilman lapsenlapsia ja joutuu vain hyväksymään asian. Itse tunnen kyllä sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat haaveilleet lapsenlapsista ja todennäköisyyksiä parantaakseen hankkineet vaikkapa neljä lasta, eikä elämä heille yhtään lapsenlapsia suo. Tällöinkin päätös on toki lasten oma, mutta ymmärrän mielipahan, jos todennäköisyydet ovat olleet potentiaalisten isovanhempien puolella. Mutta se on käsittämätöntä, jos joku itse hankkii vain 1 tai 2 lasta ja yllättyy ja pettyy sitten, jos nämä eivät hypi oman pillin mukaan. Saati sitten, että kehtaa ruikuttaa, vaikka on jo lapsenlapsia saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on itsekäs. Miksi hänelle kuuluisi lapsensa onni? Koska onneahan se on, että elää koko elämänsä vapaana ilman lapsia.

Tavallaan kyllä. Luulen että kyse on siitä, ettei äiti oikeasti ymmärrä onnellisuuden olevan mahdollista ilman lapsia. Tai oikeastaan jälkimmäisen olevan ensimmäisen edellytys itselleni.

Äidin omien sanojen mukaan lapset ovat olleet hänen elämänsä suurin onni. Sanojen tasolla hän tuntuu ymmärtävän että osa ihmisistä on onnellisia nimenomaan lapsettomana, mutta en usko että hän oikeasti on sisäistänyt asiaa.

Ap

Ehkä hänellä on yleistyksiä näistä Veloista ja nyt on vaikea hyväksyä, että oma lapsi ei mahdukkaan hänen raameihinsa. Monilla on esim. mielikuva, että velat ovat ikuisia vastuun välttelijoöitä tai, että heillä olisi ollut onneton lapsuus.

Ei ainakaan vaikuta siltä että näin olisi. Muiden ihmisten vapaaehtoinen lapsettomuus (lähipiirissä pari tapausta) tuntuu olevan äidilleni neutraali asia. Hän on sitä mieltä että elämästä pitää tehdä sellainen kuin itse haluaa.

Tiedän että hän haluaa samaa myös minun kohdallani, vaikka paljon lapsenlapsia odottaakin.

Ap

Entäs, jos mielesi muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkia lapsia?

Hänellä on jo lapsenlapsia? Äitisi on törkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu minä myös olen miehen äidin mielestä syypää siihen ettei lapsenlapsia ole eikä tule. Suvulle ja tutuille tarinoi jossain vaiheessa etten vaan kykene saamaan lasta vaikka haluaisin mutta tämän p*skapuheen korjasin kyllä nopeasti.

Sulla on sitten vielä paskaisempi tilanne. Tsemppiä.

Ollaan miehen äidille kerrottu ettei lapsia tule koska kumpikaan ei halua. Hän vastasi siihen että eivät miehet mitään lapsia haluakaan, rakastuvat niihin sitten pikkuhiljaa kun niitä vaan hankkii.

Joo ei. :D

Ap

Outoa tossakin, että äiti vähättelee poikansa valintoja ja tarpeita. Aika auttaa ehkä näissä, sitten kun olet 40v. puheet ehkä loppuvat. Miehelläsi tilanne ei välttämättä helpotu silloinkaan vaan sitten voidaan ehdottaa vaimon vaihtamista.

Oivoi, ei lopu. Olen 47v ja äiti muistaa aina mainita minusta ystävilleen, tuttavilleen, sukulaisille ja kadunmiehille puhuessa, että kun en ole lapsenlapsia hänelle tehnyt. Tai pahoitellaan sitä, että menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli lapset jo valmiina. Kun ei se ole hänelle sama asia kuin omat lapsenlapset.

Vierailija kirjoitti:

Juu minä myös olen miehen äidin mielestä syypää siihen ettei lapsenlapsia ole eikä tule. Suvulle ja tutuille tarinoi jossain vaiheessa etten vaan kykene saamaan lasta vaikka haluaisin mutta tämän p*skapuheen korjasin kyllä nopeasti.

Pidän lapsiani itseäni viisaampana jos eivät lisänny. Antaa sukulinjan sammua vaan.

Testamentatkoon suvun omaisuuden vaikka ikimetsiin tai eläimille. Ihan sama. Joka tapauksessa se on aikuisten lasten oma päätös, eikä heidän tarvitse täyttää mummounelmia.