Kadehditko samaa sukupuolta olevien lasten äiti niitä, joilla molempia?

Mä toivoin molempia ja sain molemmat!! :) Nyt olen vaan tyytyväinen jokaisesta päivästä, jonka saamme yhdessä viettää, elämästä kun ei koskaan tiedä. Ei viittis käyttää arvokasta aikaa kadehtimiseen. Kaikki on katoavaista, ennemmin tai myöhemmin. Ja jos ei "tällä kierroksella" tullut jollekin niitä joita toivottiin, niin sitten isovanhempana pääsee futaamaan tai kalastamaan tai baletttiesityksiin tms.omien lastenlasten kanssa. Voimiakin on enemmän kun ei nyt tuhlaa niitä kadehtimiseen ja katkeruuteen. Elämä on ihanaa!

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 20:11"]

En kadehdi. Halusin aina vain tyttöjä ja 2 tuli. Vähän säälin salaa niitä, joilla on monta poikaa...

[/quote]

Älä suotta. En vaihtaisi osia sinun kanssa :)

T. Neljän pojan äiti

En kadehdi. En ymmärrä miksi edes pitäisi, viiden terveen lapsen äitinä.

Mun mielestä lapselle saattaisi olla rikkaus, jos sisarus olisi samaa sukupuolta. Useimmiten samaa sukupuolta olevilla sisaruksilla nyt vaan on enemmän yhteistä juttua. Ei tietenkään aina.

Mulla on tyttö ja poika. Poika on reipas ja sosiaalinen. Tyttö ujo ja herkkä. Kun kolmas lapsi toivoo, toivoisin tytölle siskoa. Itsellä on sisko ja elämä on ollut jotenkin ihanaa, kun aina on ollut sisko. Olen siis ollut tyttäreni kaltainen, ujo ja herkkä. Pojalle on jo muutenkin menokaverit lähisuvusta kun kaikki serkut ovat poikia.

Mun mielestä on turhaa kadehtia. Pojan ja tytön vanhemmuus voi olla vähän erilaista, mutta ei niin paljon, että mistään merkittävästä jäisi paitsi. Elämässä on suurempiakin tradegioita.

Kauheeta miten paljon täällä on sukupuolivihaa.... Kai ymmärrätte, että siirrätte mallia seuraaville sukupuolville? Millainen vanhempi haluaa antaa lapselleen sellaisen taakan?

Itellä kaksi tyttöä ja en kadehdi. Itse toivoin tyttöjä, toisaalta miehen takia toisesta poikaa, kun niin toivoo. Tosin eipä tuo toinen rinsessa tunnu haittaavan ;) jos tulee lisää lapsia, niin ihan sama kumpi tulisi mut ekat kaks meni toiveiden mukaan. Vaikea sanoa mikä olis fiilis, jos kaks poikaa, niin hirveesti toivoin tyttöjä. Nyt olis jo pojallekin nimi mietittynä :D

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Minä olen ollut tämän aiheen äärellä todella paljon. 

Olen sellainen äiti joka on aina kokenut itsensä tyttöjen äidiksi. Jotenkin vain se on tuntunut minun kohtaloltani. No, mutta kohtaloni olikin jotain aivan muuta. Minusta tuli neljän pojan äiti. On ollut äärimmäisen mielenkiintoista seurata tätä sukupuoli toive asiaa näiden vuosien aikana. Olen keskustellut äitien kanssa jolla monta poikaa ja suuri halu saada myös tyttö. Ja olenhan itsekin ollut sellainen äiti. Se mikä tästä tekee mielenkiintoisen on ympäristön paine. Olen huomannut, että harvalla naisella se tytön saamisen halu lähtee edes sisältä itsestään vaan sen halun on luonut ympäristö ja ihmiset ympärillä. Naiset ovat aivan järisyttävän kamalia toisille naisille. Monen pojan äiti saa kuulla niin paljon paskaa, että ette uskokaan. Ja kumma juttu, niiden juttujen sanojat ovat aina naisia. Aina tyttöjen äitejä. Tämä ahdasmielinen meininki ajaa poikien äidit haluamaan tyttären. Jotta ei tulisi enää haukutuksi ja arvostelluksi. Kuuluisi porukkaan ja muut jättäisivät rauhaan. 

Nyt kun minun lapsikatraani on valmis ja tiedän, että minulle ei ole koskaan tytärtä tulossa, niin voin sanoa, että olen todella onnellinen. En kadehdi ketään tuntematonta. En myöskään kadehdi vanhempia joilla on yksi tytär ja yksi poika. Se ei ole mielestäni kadehdittava kokoonpano. Mutta kadehdin joitakin perheitä joilla on paljon lapsia ja molempia. Heitä saatan kadehtia. Varsinkin äitejä joilla on usea poika ja sitten tyttö. Sitä on niin kovasti itksekin toivonut joskus päätyvänsä sellaisen perheen äidiksi. Mutta nekin perheet ovat tuttujani, eli en kadehdi mitään kadulla vastaan tulevia tuntemattomia. 

Toisaalta tiedän myös muutaman naisen jotka kadehtivat minun pesuettani. Ainahan jokaisella on joku kuvitelma siitä mitä on halunnut ja jos se ei toteudu, niin on helppo kadehtia niitä joilla se paketti löytyy. Mutta sen olen oppinut, että suurin osa pahasta mielestä "kun minulla on pelkkiä poikia" olotilasta johtuu toisista naisista jotka ilmeisemmin haluavat tahallisesti pahoittaa poikien äidin mielen? En keksi muutakaan syytä sille miksi ihmiset päästävät sammakoita suustaan? Totuus on kuitenkin se, että ihmiset haluavat eri asioita. Ei kaikki halua yhtä tyttöä ja yhtä poikaa, en minä ainakaan. Jos olisin saanut kaksi lasta, niin  olisin ehdottomasti halunnut samaa sukupuolta olevat. (tytöt tai pojat). Toiveita on niin monia, että on turha kuvitella kaikkien toivovan sitä mitä sinulla on ap. Ja toisaalta vaikka jotain olisi toivonutkin, niin sitten kun on sen oman pakettinsa saanut, niin voi huomatakin kuinka onnekkaasti kävi :) Niin kävi minullekin. Koen nyt itseni onnekkaammaksi kuin moni muu. Poikani ovat parhaat ystävät keskenään. Sitä ei korvaa mikään. 

Ihanaa kun on kumpaakin :) ensin tuli poika ja sitten tyttö..esikoisen sukupuolella ei ollut mitään väliä, mutta toisesta toivoin tyttöä että olisi sitten molemmat. Jos esikoinen olisi ollut tyttö, olisin toivonut poikaa toisesta. MUTTA nämä olivat vain toiveita, onneksi ne toteutuivat. Mieskin oli niin onnellinen kun kuuli että saamme pojan jälkeen tytön. T. Lapsistaan ja sekatyömiehestään ylpeä nainen

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 20:06"]Oliko ne kommentit niiltä, joilla on vain tyttöjä/poikia?   Kyllä mä luulen, et monilla on toiveissa kumpaakin (niin kuin itelläkin). Mut en halua uskoa, että kukaan kadehtii silloin kun ne omat ihanat on olemassa.       [/quote] Olen saanut kommentteja sekä poikien että tyttöjen äideiltä. Yhdestä en edes tiedä, onko hänellä lapsia.. Välillä tulee tunne, että joudun jollain lailla puolustella sitä, kun minulla on nyt nämä molemmat!? Jos ollaan rehellisiä, toivoin aluksi hieman enemmän pojalleni pikkuveljeä. Nyt kun tyttö tuli, olen täysin haltioissani hänestä ja rakastan molempia suunnattomasti. Siksi en ymmärräkään, miksi jotkut ovat kärkkäitä, sillä eikö jokainen saa ne lapset, joiden äidiksi sinut on tarkoitettu.. :) ap

[/quote]

Aika outoa, mullakin on molempia yksi enkä ole saanut yhtään kummia kommentteja. Luulin, että saan vain tyttöjä jostain ihmeen syystä ja kun esikoinen oli poika, se oli jotenkin hauska yllätys. Toivoin toisesta lapsesta tyttöä ja olin ylionnellinen kun sainkin, mutta silti kukaan ei ole sanonut mulle mitään outoa. Itselleni tytön saaminen taas on mahdollisuus nähdä tytöllä onnellinen lapsuus, jota minulla pikkutyttönä ei niinkään ollut. Ja esikoinen taas on aina esikoinen ja pojan maailmaan on hienoa saada tutustua. Molemmat rakkaita siis.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:03"]

Ihanaa kun on kumpaakin :) ensin tuli poika ja sitten tyttö..esikoisen sukupuolella ei ollut mitään väliä, mutta toisesta toivoin tyttöä että olisi sitten molemmat. Jos esikoinen olisi ollut tyttö, olisin toivonut poikaa toisesta. MUTTA nämä olivat vain toiveita, onneksi ne toteutuivat. Mieskin oli niin onnellinen kun kuuli että saamme pojan jälkeen tytön. T. Lapsistaan ja sekatyömiehestään ylpeä nainen

[/quote]

Etkö sitten olisi onnellinen jos sinulla olisi kaksi samaa?

Miksiköhän nämä "minulla on yksi tyttö ja yksi poika" äidit tulevat tänneKIN leuhkimaan? Täällä mielestäni kyseltiin mielipidettä niiltä joilla on kaikki samaa sukupuolta. 

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 22:26"]

Meillä kolme poikaa, ja enempää ei tule. Eli mies ei ole mikään sekatyömies, enkä ole kade, ettei ole tyttöjä. MUTTA, pojilla toivottavasti saa tulevaisuudessa tyttäriä, ainakin vahvoja viitteitä on siihen suuntaan, että heteroita olisivat :))

[/quote]

* ojentaa Päivän ajattelija -palkinnon *

Aiemmin kadehtisin, koska toivoin tyttöä ja kolmannestakin tuli poika. Pari ystävääni sai molemmat kaksi tytärtä ja silloin viimeisintä odottaessa oli kyllä kova tyttövauvakuume. No nyt kun lapsemme ovat kaikki 1-3 -vuotiaita (paitsi minun kaksi vanhempaa poikaa) niin enpä kadehdi enää. Minun poikani ovat kaikki olleet suloisempia, rauhallisempia ja käyttäytyvät paremmin kuin ystävieni tyttäret. Eli eipä se aina mene niinkuin yleisesti kuvitellaan.

Kiitos kommenteista, niistä päätelleen äidit eivät pääsääntöisesti kadehdi, mutta tosiaan tuota sukupuolivihaa näköjään paljon on, kuten joku mainitsikin. Se on harmillista. Ollaan iloisia omistamme ja muidenkin omista;D

ap

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:03"]

Ihanaa kun on kumpaakin :) ensin tuli poika ja sitten tyttö..esikoisen sukupuolella ei ollut mitään väliä, mutta toisesta toivoin tyttöä että olisi sitten molemmat. Jos esikoinen olisi ollut tyttö, olisin toivonut poikaa toisesta. MUTTA nämä olivat vain toiveita, onneksi ne toteutuivat. Mieskin oli niin onnellinen kun kuuli että saamme pojan jälkeen tytön. T. Lapsistaan ja sekatyömiehestään ylpeä nainen

[/quote]

Etkö sitten olisi onnellinen jos sinulla olisi kaksi samaa?
[/quote]

Varmasti olisin, mutta tämä on ollut aina sellainen juttu mitä olen itselleni haaveillut aivan kuln joku kokee itsensä tyttöjen äidiksi niin minä koen molempien. :)

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 20:16"]

Meillä on kaksi poikaa. En kaipaa tytärtä, miksi kaipaisin? Tyttö olisi toki ollut tervetullut, mutta kaikissa asetelmissa on puolensa. Kyllä tässä maailmassa lienee helpompaa olla mies kuin nainen, tavallaan koen helpotusta lapsien ollessa poikia. Terveisin rankan nuoruuden naiseutensa vuoksi kärsinyt

[/quote]

Ai, mä just pojan äitinä olen koko ajan sydän syrjällään. Poikien maailma on kova, eikä siellä apua välttämättä haeta. Tyttöjen helpompaa puhua asioista ja hakea tarvittaessa apua. Pojat sulkeutuu ja syrjäytyy niin paljon helpommin, eikä siinä voi vanhempana mitään tehdä, jos tällaiseen tilnateeseen joutuu.

[/quote]

Samaa mieltä! Tyttö saa olla heikko tai vahva. Pojan pitää olla vahva. Poikien maailma ja sallitut asiat ovat paljon suppeampia kuin tytöillä. Oma poikani on vielä pieni, mutta nyt jo olen joutunut miettimään näitä asioita. Jos ihan alkaen siitä, että miksi poika ei voi laittaa mekko päiväkotiin. Miksi ei? Tyttö voi laittaa ihan mitä vaan, mutta poika kohtaa stereotypioita valtavasti.

Minua ärsyttää hieman tämä "olen tyttöjen vs. poikien" äiti..Äh. Eiköhän kaikki lapset yleensä ole ihan yhtä rakkaita.

Jos on vaan "yhtä sorttia" niin ihan turha minusta kuvitella mitään toisesta sukupuolesta jos ei asiasta mitään oikeastaan tiedä. Eihän sitä voi tietää jos ei ole kokenut, luulla ja kuvitella tietysti voi.Että millaista olisikaan olla sen toista sukupuolta olevan äiti..

Itsellä esikoinen tyttö, ja "olin ihan varma että olen tyttöjen äiti" eli kuvittelin kuopuksenkin olevan tyttö. No, ihana poika tuli, ja tietenkin on ihan yhtä rakas kuin tyttökin.

Minusta taas on kiva että on molemmat, "leuhkimiseksi" en tosin sitä sanoisi. Mutta on kiva kun pääsee molempien juttuihin mukaan, ja kiva myös se että lapsille se toisen sukupuolen edustaja ei ole mikään "kummajainen" vaan siihen tottuu ihan pienestä pitäen että kaikki ovat ihan ihmisiä vaan..ei tarvitse niin kovasti jaotella tyttöihin ja poikiin..

En kadehdi. Olen / olemme todella onnellisia siitä, että meillä on kaksi tyttöä. Ihan aavistuksen enemmän myös toivoimmekin tyttöjä, vaikka tottakai pojatkin olisivat kelvanneet. Yksi tai kaksi, sama se. Odotan parhaillaan meille viimeistä eli kolmatta lasta, ja edelleen olisi hiukan enemmän tyttö tilauksessa, mutta sukupuolta ei vielä tiedetä. 

Minuakin ihmetyttävät kommentit, joita olen saanut: Vieläkö te yritätte että saisitte sen pojankin? No ei, ei tässä hankita useampia lapsia siksi, että saataisiin myös eri sukupuolta. Ja toinen: olisihan se kai mukava, että saisitte ns. koko sarjan eli sekä tyttöjä että pojan. Äh, miten se olisi parempi? Ehkä tytöillä on enemmän yhteisiä juttuja, tai sitten ei. 

Mutta ei tosiaa haikailla eri sukupuolta tai olla kateellisia kenellekään. 

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:45"]

Minua ärsyttää hieman tämä "olen tyttöjen vs. poikien" äiti..Äh. Eiköhän kaikki lapset yleensä ole ihan yhtä rakkaita.

Jos on vaan "yhtä sorttia" niin ihan turha minusta kuvitella mitään toisesta sukupuolesta jos ei asiasta mitään oikeastaan tiedä. Eihän sitä voi tietää jos ei ole kokenut, luulla ja kuvitella tietysti voi.Että millaista olisikaan olla sen toista sukupuolta olevan äiti..

Itsellä esikoinen tyttö, ja "olin ihan varma että olen tyttöjen äiti" eli kuvittelin kuopuksenkin olevan tyttö. No, ihana poika tuli, ja tietenkin on ihan yhtä rakas kuin tyttökin.

Minusta taas on kiva että on molemmat, "leuhkimiseksi" en tosin sitä sanoisi. Mutta on kiva kun pääsee molempien juttuihin mukaan, ja kiva myös se että lapsille se toisen sukupuolen edustaja ei ole mikään "kummajainen" vaan siihen tottuu ihan pienestä pitäen että kaikki ovat ihan ihmisiä vaan..ei tarvitse niin kovasti jaotella tyttöihin ja poikiin..

[/quote]

Miten niin ei tiedä toisesta sukupuolesta jos ei ole itsellä kyseisiä lapsia? Minä ainakin tiedän ihan tasan kaiken tytöistä vaikka minulla on pelkästään poikia. Olen itsekin ollut tyttö, elänyt tytön elämän, joten tiedän ihan täysin kaiken pienistä tytöistä. Minulla on myös pikkusiskoja useita ja kummityttöjä muutama. Väitän tietäväni edelleenkin enemmän tytöistä kuin pojista, vaikka minulla on niitä poikia. Mutta se niistä pojista niin kiinnostavia tekeekin, kun niistä oppii koko ajan jotain :)

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:45"]

Minua ärsyttää hieman tämä "olen tyttöjen vs. poikien" äiti..Äh. Eiköhän kaikki lapset yleensä ole ihan yhtä rakkaita.

Jos on vaan "yhtä sorttia" niin ihan turha minusta kuvitella mitään toisesta sukupuolesta jos ei asiasta mitään oikeastaan tiedä. Eihän sitä voi tietää jos ei ole kokenut, luulla ja kuvitella tietysti voi.Että millaista olisikaan olla sen toista sukupuolta olevan äiti..

Itsellä esikoinen tyttö, ja "olin ihan varma että olen tyttöjen äiti" eli kuvittelin kuopuksenkin olevan tyttö. No, ihana poika tuli, ja tietenkin on ihan yhtä rakas kuin tyttökin.

Minusta taas on kiva että on molemmat, "leuhkimiseksi" en tosin sitä sanoisi. Mutta on kiva kun pääsee molempien juttuihin mukaan, ja kiva myös se että lapsille se toisen sukupuolen edustaja ei ole mikään "kummajainen" vaan siihen tottuu ihan pienestä pitäen että kaikki ovat ihan ihmisiä vaan..ei tarvitse niin kovasti jaotella tyttöihin ja poikiin..

[/quote]

Olen kanssasi eri mieltä. Omissa tuttavissani olen huomannut, että nimenomaan ne perheet joissa on tyttöjä ja poikia, niin niissä sitä sukupuolen roolia korostetaan todella paljon. Tytöt ovat prinsessoja ja pojat sitten urheita poikia. Varsinkin jos lapsia on 1+1. Sillon se lokeroiminen on kaikista vahvinta. Poika ei saa olla tasan muuta kuin POIKA ja tytön on täytettävä ne TYTÖN odotukset.

Sitten taas perheessä missä on useita lapsia samaa sukupuolta, niin lapset saavat olla reilusti sitä mitä ovat. Poikakatraassa voi olla poika joka saa olla todella tyttömäinen, poika joka leikkii pyssyillä ja poika joka tykkää hevosista. Koska lapsia on useampia, ei heidän tarvitse täyttää sukupuoli odotuksia. Sama tyttökatraalla, seassa voi olla "poikatyttö", se prinsessa ja ehkä joku taiteilija. Näin jokainen lapsi pääsee toteuttamaan itseään, eikä niitä vanhempiensa odotuksia. 

Ja eihän se vastakkainen sukupuolikaan miksikään utopiaksi jää, onhan lapsilla äiti ja isä :)

Toivoo: vielä lapseton, joka haluaa ehdottomasti aikuisena saada samaa sukupuolta lapset. Se olisi haaveena.