Lue keskustelun säännöt.
Kadehditko samaa sukupuolta olevien lasten äiti niitä, joilla molempia?
08.09.2014 |
Älkää nyt lynkatko kysyjää, haluan vaan tietää. Olen nääs saanut hiljattain outoja kommentteja sieltä sun täältä, koska minusta tuli kuukausi sitten myös tytön äiti. (Yksi poika ennestään) Nämä kommentit liittyvät siis sukupuoleen, joita varmasti ei olisi tullut, jos olisin saanut toisen pojan. En viitsi tarkemmin avata, ettei minua tunnisteta, mutta olen tulkinnut tämän kateudeksi. Myöntääkö kukaan näin nimettömänä kadehtivansa?
Kommentit (100)
Jotenkin tässäkin kävi nyt niin, että ne äidit, joilla on vain yhtä sukupuolta, mollaavat sitä toista sukupuolta, jota eivät saaneet. "Paljon helpompaa ku on 2 liisaa, Matit joutuu vaikeuksiin" Se siis on kateutta, vaikka juuri kukaan ei myönnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tyttöjen äidit luulevat, että heitä kadehditaan? Kaikki eivät toivo tyttöä. Minä toivoin enemmän poikaa. Ajattelen myös, että poikien kanssa on helpompaa ja poikien/miesten elämä on helpompaa. Eivät kaikki halua asua omakotitalossa tai omistaa koiraa. Ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista. En sääli kuin ahdasmielisiä ja kateellisia ihmisiä. Onni tulee siitä, että osaa olla tyytyväinen siihen mitä on saanut :)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 20:24"]En kadehdi. Luulin ekan jälkeen, että haluaisin ehdottomasti toisen olevan eri sukupuolta, mutta toisin kävi.
[/quote]
Minulla kävi samoin! Ajattelin aina että poika ja tyttö pitää olla, mutta nyt tyttölapsen äitinä toivon niiiin paljon että tämä toinenkin olisi tyttö. Lähipiirissä on paljon poikia, ja jotenkin ajattelen että minä olen tyttöjen äiti enkä poikien. En pety kun sukupuoli selviää jos odotankin poikaa, mutta varmasti pitää sulatella vähän aikaa.
En kadehdi. Ajattelin jo jälkimmäisen raskausaikana, että toivottavasti toinenkin on poika. Nyt on ihana katsoa kun ovat kuin paita ja peppu ja paljon yhteistä. Olen jopa ajatellut, että olisivatko nämä joilla on "eriparia", eri sukupuolta, lapset halunneet samanlaisen tiiviin kaksikon omistaan.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 20:25"]
Ompas täällä laupiaita samarialaisia. :D En usko sekunttiakaan että kukaan ei kadehtisi, edes joskus tai jossain tilanteessa.
[/quote]
Juu, tuollaisen peruskateellisen ihmisen on varmasti vaikea uskoa, että on olemassa myös sellaisia ihmisiä jotka eivät tunne kateutta MISTÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole toiveissa kumpaakin. Nyt minulla on yksi tyttö ja haluaisin ehdottomasti toisen tytön! Jos tulee poika, niin sekin on ihanaaa, mutta toivon tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 20:11"]
En kadehdi. Halusin aina vain tyttöjä ja 2 tuli. Vähän säälin salaa niitä, joilla on monta poikaa...
[/quote]
aivan yhtä lailla joku voi sääliä sua tyttöjes kans :D
[/quote]
Niimpä, kyllä mies aina pojan haluaa :)
Mä en ole koskaan oikein tahtonut poikaa. Tottakai ihan samalla tavalla poikaa rakastaisin, mutta jotenkin kai koen, etten osaisi olla pojan äiti. Olen aina toivonut kolmea tyttöä ja tällä hetkellä meillä on kaksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin! En sillä ettenkö rakastaisi tyttöjäni mutta juurikin se että haluaisin molempia. Nyt odotan poikaa ja olen siitä todella onnellinen<3 ihanaa!
En kadehdi.Olen aina "toivonut" poikaa.Ja pojan sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta muita, mä ajattelin että haluaisin kaikki samaa sukupuolta, koska ajattelin lähinnä taloudellisia asioita. Kun lapset olisivat samaa sukupuolta, säästettäisiin hankinnoissa. Ei olisi silti haitannut vaikka olisivat olleet erisorttisiakin.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 21:32"]
Miksi tyttöjen äidit luulevat, että heitä kadehditaan? Kaikki eivät toivo tyttöä. Minä toivoin enemmän poikaa. Ajattelen myös, että poikien kanssa on helpompaa ja poikien/miesten elämä on helpompaa. Eivät kaikki halua asua omakotitalossa tai omistaa koiraa. Ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista. En sääli kuin ahdasmielisiä ja kateellisia ihmisiä. Onni tulee siitä, että osaa olla tyytyväinen siihen mitä on saanut :)
[/quote]
Tuskin kukaan sellaista kuvittelee ilman että kokee jotain huonoa käytöstä tai jotain vastaavaa. Alunperinhän pojat ovat olleet toivottu sukupuoli vanhan kansan keskuudessa, joten huono käytös ja siitä johtuva epäily kateudesta tulee varmasti järkytyksenä ja uskomattomana asiana.
Varmasti poikien elämä on helpompaa koska tyttöjä edelleenkin sorretaan ja syrjitään monin tavoin ja asetetaan erilaisen suurennuslasin alle kuin poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kadehdi. Olen jostain syystä aina kuvitellut, että saan kaksi tyttöä -> sain kaksi tyttöä, joten asiat ovat mallillaan. Jos olen aivan rehellinen, niin toista lasta odottaessani vähän pelkäsin, että sieltä tulisi poika. Älkää ymmärtäkö väärin, toki olisin rakastanut poikaa siinä missä tyttöäkin, mutta jotenkin vaan omalla kohdalla kaksi tyttöä tuntuu oikealta.
Ensin halusin sukupuolta x. Sitten syntyikin y, hieman ihmettelin miten tämän kanssa nyt ollaan. Tämän jälkeen vielä toinenkin y. En voisi olla onnellisempi ja y:kin ovat toisilleen mitä parhainta seuraa. Ystäviä läpi elämän. Mut joo, ehkä mieheni takia olisin toivonut x, eli siis pojan. En tosin ole ikinä kysynyt onko jotenkin pettynyt.
Sain yli 10 v sitten peräkkäin 2 poikaa. Olisin toivonut toisesta tyttöä. Meni muutama vuosi, että totuin ajatukseen, että minulla on "vain" poikia ja olin tosi kateellinen kavereilleni, joista moni sai tytön. Nyt sitten olen taas raskaana ja ultran mukaan tulokas olisi tyttö. Luulisi, että olisin sukupuolen suhteen onneni kukkuloilla, vihdoinkin tyttö! Mutta mutta.... Olen nyt tässä huomannut, ettei sillä sukupuolella ole enää väliä. Olisin luultavasti yhtä onnelllinen, vaikka uusin tulokas olisikin poika. Olen kertakaikkiaan niin rakastunut poikiini, etten vaihtaisi heitä mistään hinnasta! Pojat on parhaita!!! Ei se vaaleanpunaisten röyhelöiden osto olekaan ollut niin auvoista kuin olin kuvitellut.
On hassua, miten moni luulee, että olen aivan onneton ja kadehdin tyttöjen äitejä, kun minulla on kaksi poikaa. Ei kukaan usko, vaikka mitä vakuuttelisin, joten en vakuuttele. Allekirjoitan kyllä sen käytännön ajatuksen, että on helppoa sen nuoremman kanssa, kun on samaa sukupuolta juuri vaatteiden ja käytännön juttujen kanssa. Jotenkin myös siihen lapsen maailmaan on helpompi sujahtaa, kun se on jo tuttua ennestään. Esim. sukulaistyttöjä hoitaessani olen aivan äimistynyt, miten paljon se maailma eroaa. Ihan pienet taaperot jo puhuvat kynsilakoista ja käsilaukuista ja katsovat aivan ihmeissään, kun osoittelen ambulanssia ja poliisiautoa. Ei kiinnosta, vaikka kuinka osoitan!
Minusta tosin on tullut melkoinen leijonaäiti, kun anoppina on tällainen tyttöjen suosija. Hän on sanonut suoraan lastemme kuullen, että tytöt ovat ihanampia ja tähän kai viittaa muutama muu tässä ketjussa, kun väitetään, että kyse on jostain tabusta ja jokainen nainen toivoo tyttöä. Suoraan sanottuna yököttää tuollainen ajattelutapa. Paitsi että siinä todetaan, että rakastaa lapsiaan sukupuolen perusteella ja ehdollisena, siinä myös vihjataan, että tuollainen outo priorisointi ja suosikkijärjestelmä olisi normaalia. Ei ole! Päinvastoin, kyse on kypsymättömästä vanhemmasta, sellaisesta, joka ei ole kehittynyt vanhemmaksi ja jonka ei oikeudenmukaisessa maailmassa kuuluisi edes lapsia saada. Kyllä jokaisella voi olla toiveita, mutta että oikeasti olisi onneton ja kadehtisi, jos lapset eivät täyttäisi näitä omia kriteerejä, se on vain käsittämättömän itsekästä ja epänormaalia.
Ymmärrän kyllä, että lapsiaan voi rakastaa syvästi ja silti ehkä kadehtia muiden lapsia. Minä esim. saatan ajatella joskus ohimennen, miten olisi hauskaa, jos lapseni edes joskus oppisi jonkun asian edellä ikäluokastaan, nyt ollaan aina vähän siellä jälkijunassa. Mutta se tunne on niin ohimenevä, vain hetken välähdys, etten ikinä voisi todeta millään keskutelupalstalla, että toivoisin lapsestani taitavampaa tai että kadehdin taitavampia lapsia. Lapseni on juuri sopiva sellaisen kuin on, ja kertoo minun omasta vajaavaisuudestani, kun edes joskus tuollaisia hetkellisesti olen miettinyt.
Saatan myös joskus kadehtia kolmen lapsen äitejä, meillä kun lapsiluku jäi vajaaksi. Mutta en kadehdi yhtäkään äitiä siksi, että hänen lapsensa ovat muuta sukupuolta kuin omani. Minulla on juuri ne oikeat ja sopivat lapset, joita en vaihtaisi pois ja vaikka yksi lapsi olisi ollut vielä tervetullut, oli/on sillekin valmiina se poikanimi - ihan vaan tottumuksen vuoksi. Kun on kaksi ihanaa ja täydellistä poikaa, se kolmas olisi niin mainio lisä.
Tuota kadehtimismyyttiä viljelevät eniten ne vanhemmat, joilla on molempia sukupuolia. Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni. Anopilla on molempia, ja mesoaa tyttöjen paremmuudesta. Muutamalla tutulla on tapana säälitellä minua, kun ei ole tyttöä, ja heillä on siis molempia. On tarve todistella, että heillä olisi jotenkin asiat paremmin kuin muilla sukupuolen takia.
Meillä kolme poikaa, ja enempää ei tule. Eli mies ei ole mikään sekatyömies, enkä ole kade, ettei ole tyttöjä. MUTTA, pojilla toivottavasti saa tulevaisuudessa tyttäriä, ainakin vahvoja viitteitä on siihen suuntaan, että heteroita olisivat :))
No tietenkin poika on parempi kuin tyttö.
H tv hh