Kadehditko samaa sukupuolta olevien lasten äiti niitä, joilla molempia?

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:45"]

Minua ärsyttää hieman tämä "olen tyttöjen vs. poikien" äiti..Äh. Eiköhän kaikki lapset yleensä ole ihan yhtä rakkaita.

Jos on vaan "yhtä sorttia" niin ihan turha minusta kuvitella mitään toisesta sukupuolesta jos ei asiasta mitään oikeastaan tiedä. Eihän sitä voi tietää jos ei ole kokenut, luulla ja kuvitella tietysti voi.Että millaista olisikaan olla sen toista sukupuolta olevan äiti..

Itsellä esikoinen tyttö, ja "olin ihan varma että olen tyttöjen äiti" eli kuvittelin kuopuksenkin olevan tyttö. No, ihana poika tuli, ja tietenkin on ihan yhtä rakas kuin tyttökin.

Minusta taas on kiva että on molemmat, "leuhkimiseksi" en tosin sitä sanoisi. Mutta on kiva kun pääsee molempien juttuihin mukaan, ja kiva myös se että lapsille se toisen sukupuolen edustaja ei ole mikään "kummajainen" vaan siihen tottuu ihan pienestä pitäen että kaikki ovat ihan ihmisiä vaan..ei tarvitse niin kovasti jaotella tyttöihin ja poikiin..

[/quote]

Miten niin ei tiedä toisesta sukupuolesta jos ei ole itsellä kyseisiä lapsia? Minä ainakin tiedän ihan tasan kaiken tytöistä vaikka minulla on pelkästään poikia. Olen itsekin ollut tyttö, elänyt tytön elämän, joten tiedän ihan täysin kaiken pienistä tytöistä. Minulla on myös pikkusiskoja useita ja kummityttöjä muutama. Väitän tietäväni edelleenkin enemmän tytöistä kuin pojista, vaikka minulla on niitä poikia. Mutta se niistä pojista niin kiinnostavia tekeekin, kun niistä oppii koko ajan jotain :)

[/quote]

Mutta äitiys on eri asia kuin olla isosisko tai kummitäti. Kyllä äidit peilaavat oman tyttärensä kautta itseään, isät taas poikien. Lapsen kasvatuksessa vaikuttaa yksilö enemmän, mutta vanhempana joutuu kohtaamaan lapsen sukupuolen yhdessä lapsen kanssa. Vastuuta ja huolta ei voi samalla tavalla tuntea siskosta tai toisten lapsista. Haasteellista on kasvattaa lapsesta persoona, joka on tyytyväinen itseensä, tekee hyviä ratkaisuja ja kohtelee muista ihmisiä reilusti. Sukupuoli vaikuttaa tähän, koska yhteiskunnassa on kuitenkin sukupuoliroolit melko vahvoina.

No lähinnä tarkoitin ettei voi tietää "millaista on olla" tytön vs. pojan äiti jos on vain yhtä sukupuolta..

Tuntuu hassulta että moni niin hyvin "tietää" mitä esimerkiksi se "poikien äitinä olo" on vaikka on vain tyttöjä tai toisinpäin..

Tuntuu että jos on sekä tyttö että poika, ei ole sellaista tarvetta edes miettiä ja jaotella tyttö-ja poikalapset niin erilaisiksi..

En ole kateellinen. En missään nimessä haluaisi yhtä tyttöä ja yhtä poikaa. Se kuulostaa tylsimmältä kokoonpanolta mitä voi olla. Mielummin vaikka kolme tyttöä taikka kolme poikaa. Nyt on jo kaksi tyttöä, joten toivottavasti kolmaskin on tyttö. Tykkään erottua massasta. 

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:04"]

No lähinnä tarkoitin ettei voi tietää "millaista on olla" tytön vs. pojan äiti jos on vain yhtä sukupuolta..

Tuntuu hassulta että moni niin hyvin "tietää" mitä esimerkiksi se "poikien äitinä olo" on vaikka on vain tyttöjä tai toisinpäin..

Tuntuu että jos on sekä tyttö että poika, ei ole sellaista tarvetta edes miettiä ja jaotella tyttö-ja poikalapset niin erilaisiksi..

[/quote]

Niin, mutta sinä sitten taas et tiedä millaista on olla pelkkien poikien äiti tai pelkkien tyttöjen äiti. sekin on varmasti kovin erilaista kuin olla molempien äiti. Jos sitä noin lähtee ajattelemaan...

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:01"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:45"]

Minua ärsyttää hieman tämä "olen tyttöjen vs. poikien" äiti..Äh. Eiköhän kaikki lapset yleensä ole ihan yhtä rakkaita.

Jos on vaan "yhtä sorttia" niin ihan turha minusta kuvitella mitään toisesta sukupuolesta jos ei asiasta mitään oikeastaan tiedä. Eihän sitä voi tietää jos ei ole kokenut, luulla ja kuvitella tietysti voi.Että millaista olisikaan olla sen toista sukupuolta olevan äiti..

Itsellä esikoinen tyttö, ja "olin ihan varma että olen tyttöjen äiti" eli kuvittelin kuopuksenkin olevan tyttö. No, ihana poika tuli, ja tietenkin on ihan yhtä rakas kuin tyttökin.

Minusta taas on kiva että on molemmat, "leuhkimiseksi" en tosin sitä sanoisi. Mutta on kiva kun pääsee molempien juttuihin mukaan, ja kiva myös se että lapsille se toisen sukupuolen edustaja ei ole mikään "kummajainen" vaan siihen tottuu ihan pienestä pitäen että kaikki ovat ihan ihmisiä vaan..ei tarvitse niin kovasti jaotella tyttöihin ja poikiin..

[/quote]

Olen kanssasi eri mieltä. Omissa tuttavissani olen huomannut, että nimenomaan ne perheet joissa on tyttöjä ja poikia, niin niissä sitä sukupuolen roolia korostetaan todella paljon. Tytöt ovat prinsessoja ja pojat sitten urheita poikia. Varsinkin jos lapsia on 1+1. Sillon se lokeroiminen on kaikista vahvinta. Poika ei saa olla tasan muuta kuin POIKA ja tytön on täytettävä ne TYTÖN odotukset.

Sitten taas perheessä missä on useita lapsia samaa sukupuolta, niin lapset saavat olla reilusti sitä mitä ovat. Poikakatraassa voi olla poika joka saa olla todella tyttömäinen, poika joka leikkii pyssyillä ja poika joka tykkää hevosista. Koska lapsia on useampia, ei heidän tarvitse täyttää sukupuoli odotuksia. Sama tyttökatraalla, seassa voi olla "poikatyttö", se prinsessa ja ehkä joku taiteilija. Näin jokainen lapsi pääsee toteuttamaan itseään, eikä niitä vanhempiensa odotuksia. 

Ja eihän se vastakkainen sukupuolikaan miksikään utopiaksi jää, onhan lapsilla äiti ja isä :)

Toivoo: vielä lapseton, joka haluaa ehdottomasti aikuisena saada samaa sukupuolta lapset. Se olisi haaveena. 

[/quote]

Osittain samanlaisia havaintoja, mutta ei kyllä lähituttavapiiristä. Meillä ehkä vaikuttaa se, että monilla äideistä on teknillisen alan korkeakoulutus, joten äidit ovat jo tehneet ennakkoluulottomia (?) ratkaisuja. Mielestäni tämä näkyy myös lasten kasvatuksessa. Monissa perheissä on kumpaakin sukupuolta ja varsinaista eroa roolimalleissa ei ole. Toki lapset saavat toteuttaa itseään, ja valita leikit toiveidensa mukaan. Mutta monenlaiset leikit ovat sallittuja ihan kummallekin sukupuolelle. Taitaapa tuttavapiirissä vielä olla muutama tällainen rauhallisempi ja arempi poika, eikä sitä mitenkään koeta huonona asiana. Heitä arvostetaan omana itsenään, ja nämä tyypit ovat sellaisia pohtivia tutkijoita, ei mitään pelimiehiä. Se kyllä täytyy myöntää, ettei tuttavapiirimme miehetkään ole mitään nuuskahuuli-jääkiekko-machoja, vaan varsin fiksuja miehiä, jotka ymmärtävät, että sukupuoli ei määrittele osaamista, kiinnostuksia tai menestymistä elämässä.

Kukaan ei kadehdi toisten lapsia olivat ne mitä tahansa sukupuolta. Itseään voi harmittaa jos saa vain yhtä sukupuolta esim. neljä tyttöä tai viisi poikaa. Rakkaita toivottavasti ovat myös nämä samaa sukupuolta edustavat lapset.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:45"]

Minua ärsyttää hieman tämä "olen tyttöjen vs. poikien" äiti..Äh. Eiköhän kaikki lapset yleensä ole ihan yhtä rakkaita.

Jos on vaan "yhtä sorttia" niin ihan turha minusta kuvitella mitään toisesta sukupuolesta jos ei asiasta mitään oikeastaan tiedä. Eihän sitä voi tietää jos ei ole kokenut, luulla ja kuvitella tietysti voi.Että millaista olisikaan olla sen toista sukupuolta olevan äiti..

Itsellä esikoinen tyttö, ja "olin ihan varma että olen tyttöjen äiti" eli kuvittelin kuopuksenkin olevan tyttö. No, ihana poika tuli, ja tietenkin on ihan yhtä rakas kuin tyttökin.

Minusta taas on kiva että on molemmat, "leuhkimiseksi" en tosin sitä sanoisi. Mutta on kiva kun pääsee molempien juttuihin mukaan, ja kiva myös se että lapsille se toisen sukupuolen edustaja ei ole mikään "kummajainen" vaan siihen tottuu ihan pienestä pitäen että kaikki ovat ihan ihmisiä vaan..ei tarvitse niin kovasti jaotella tyttöihin ja poikiin..

[/quote]

Miten niin ei tiedä toisesta sukupuolesta jos ei ole itsellä kyseisiä lapsia? Minä ainakin tiedän ihan tasan kaiken tytöistä vaikka minulla on pelkästään poikia. Olen itsekin ollut tyttö, elänyt tytön elämän, joten tiedän ihan täysin kaiken pienistä tytöistä. Minulla on myös pikkusiskoja useita ja kummityttöjä muutama. Väitän tietäväni edelleenkin enemmän tytöistä kuin pojista, vaikka minulla on niitä poikia. Mutta se niistä pojista niin kiinnostavia tekeekin, kun niistä oppii koko ajan jotain :)

[/quote]

Mutta äitiys on eri asia kuin olla isosisko tai kummitäti. Kyllä äidit peilaavat oman tyttärensä kautta itseään, isät taas poikien. Lapsen kasvatuksessa vaikuttaa yksilö enemmän, mutta vanhempana joutuu kohtaamaan lapsen sukupuolen yhdessä lapsen kanssa. Vastuuta ja huolta ei voi samalla tavalla tuntea siskosta tai toisten lapsista. Haasteellista on kasvattaa lapsesta persoona, joka on tyytyväinen itseensä, tekee hyviä ratkaisuja ja kohtelee muista ihmisiä reilusti. Sukupuoli vaikuttaa tähän, koska yhteiskunnassa on kuitenkin sukupuoliroolit melko vahvoina.

[/quote]

Sinä puhut ihan kukkua. Ihan samanlailla minä poikiani kasvattaessa koen kasvattavani lapsesta persoonaa, joka on tyytyväinen itseensä, tekee hyviä ratkaisuja ja kohtelee muista ihmisiä reilusti. En millään tavalla tee sitä vähempää kuin isäkään tekee pojillemme. En tiedä millainen suhde sinulla on poikiisi? Vai eikö suhdetta ole, vai eikö poikia ole, mutta kaikissa perheissä (ei onneksi) jaottelu mene ihan noin miten teillä.

ps. minun esikuvani lapsena oli nimenomaan serkkuni, ei äitini. 

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:04"]

No lähinnä tarkoitin ettei voi tietää "millaista on olla" tytön vs. pojan äiti jos on vain yhtä sukupuolta..

Tuntuu hassulta että moni niin hyvin "tietää" mitä esimerkiksi se "poikien äitinä olo" on vaikka on vain tyttöjä tai toisinpäin..

Tuntuu että jos on sekä tyttö että poika, ei ole sellaista tarvetta edes miettiä ja jaotella tyttö-ja poikalapset niin erilaisiksi..

[/quote]

Niin, mutta sinä sitten taas et tiedä millaista on olla pelkkien poikien äiti tai pelkkien tyttöjen äiti. sekin on varmasti kovin erilaista kuin olla molempien äiti. Jos sitä noin lähtee ajattelemaan...

[/quote]

Hyvin sanottu. Välillä tuntuu, että jos äidillä on sekä tyttö, että poika, niin hän luulee tietävänsä miltä kaikki tuntuu. Mutta eihän se niin mene. Poikalauman äidillä on varmasti kovin erilaista eloa kuin mitä sitä voisi joku sekaperheen äiti kuvitellakaan. Ja tyttölauman äidin elo voi poiketa myös hyvin paljon siitä ajatuksesta mikä sekaperheen äidillä on. kaikki siis saavat koeka jotain, mitä toinen ei saa koskaan kokea. Yksikään ei saa koeka toistaan parempaa, sillä oikeastaan kukaan ei tiedä millaista olisikin ollut kokea se toinen. 

Mieheni kanssa ollaan aina toivottu pelkkiä tyttöjä. En itse edes haluaisi poikaa, joten täytyy vain toivoa että lapsi on tyttö

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:17"]

Mieheni kanssa ollaan aina toivottu pelkkiä tyttöjä. En itse edes haluaisi poikaa, joten täytyy vain toivoa että lapsi on tyttö

[/quote]

Se toivo ei siitä valittettavasti tyttöä tee. Kannattaa varautua myös poikaan. Mutta ihanaa se on poika saada, että saattaisit yllättyä. 

Miksi kaikki olettaa, että tyttö ja poika ei voi olla parhaita kavereita keskenään? Minulla on muutaman vuoden nuorempi veli ja kyllä, hän on erittäin läheinen ja tärkein ihminen maailmassa oman mieheni ohella. Kyllä meillä ainakin onnistui leikit oikein hyvin. Mielestäni on rikkaus, että kaveriporukkaan kuuluu paljon eri-ikäisiä tyttöjä ja poikia. tai ainakin olen omaan lapsuuteeni oikeinkin tyytyväinen. =)

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:17"]

Mieheni kanssa ollaan aina toivottu pelkkiä tyttöjä. En itse edes haluaisi poikaa, joten täytyy vain toivoa että lapsi on tyttö

[/quote]

Se toivo ei siitä valittettavasti tyttöä tee. Kannattaa varautua myös poikaan. Mutta ihanaa se on poika saada, että saattaisit yllättyä. 

[/quote]En minäkään haluisi poikaa. Mitä ihanaa siinä on?

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:17"]

Mieheni kanssa ollaan aina toivottu pelkkiä tyttöjä. En itse edes haluaisi poikaa, joten täytyy vain toivoa että lapsi on tyttö

[/quote]

Se toivo ei siitä valittettavasti tyttöä tee. Kannattaa varautua myös poikaan. Mutta ihanaa se on poika saada, että saattaisit yllättyä. 

[/quote]En minäkään haluisi poikaa. Mitä ihanaa siinä on?
[/quote]

Toivottavasti et saa yhtäkään lasta tuolla ajatusmaailmallasi!! Mikä on, eikö isi rakasta ut lapsena tarpeeksi vai ihan muuten vaan dissaat poikia?

outo kysymys, en todellakaan kadehdi. Toisten lapset ei kiinnosta minua millään lailla, omiani rakasta yli kaiken ja juuri heidät halusin.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 21:43"]En kadehdi. Ajattelin jo jälkimmäisen raskausaikana, että toivottavasti toinenkin on poika. Nyt on ihana katsoa kun ovat kuin paita ja peppu ja paljon yhteistä. Olen jopa ajatellut, että olisivatko nämä joilla on "eriparia", eri sukupuolta, lapset halunneet samanlaisen tiiviin kaksikon omistaan.
[/quote][quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 21:43"]En kadehdi. Ajattelin jo jälkimmäisen raskausaikana, että toivottavasti toinenkin on poika. Nyt on ihana katsoa kun ovat kuin paita ja peppu ja paljon yhteistä. Olen jopa ajatellut, että olisivatko nämä joilla on "eriparia", eri sukupuolta, lapset halunneet samanlaisen tiiviin kaksikon omistaan.
[/quote]

Tosi höppänää luulla ettei tytön ja pojan välit voisivat olla tiiviit. Itsellä on molemmat ja on parhaita kavereita 3 vuotta ikäeroa. Itsellä on 2 siskoa ja veli, veljen kanssa leikittiin aina lapsina, nyt aikuisina välit ovat lämmeneet siskojenkin kanssa ja ikäeroa molempiin sama 2vuotta. Pikkuveli 2 vuotta nuorempi ja toinen sisko 2 vuotta vanhempi.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 00:01"][quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:45"]

Minua ärsyttää hieman tämä "olen tyttöjen vs. poikien" äiti..Äh. Eiköhän kaikki lapset yleensä ole ihan yhtä rakkaita.

Jos on vaan "yhtä sorttia" niin ihan turha minusta kuvitella mitään toisesta sukupuolesta jos ei asiasta mitään oikeastaan tiedä. Eihän sitä voi tietää jos ei ole kokenut, luulla ja kuvitella tietysti voi.Että millaista olisikaan olla sen toista sukupuolta olevan äiti..

Itsellä esikoinen tyttö, ja "olin ihan varma että olen tyttöjen äiti" eli kuvittelin kuopuksenkin olevan tyttö. No, ihana poika tuli, ja tietenkin on ihan yhtä rakas kuin tyttökin.

Minusta taas on kiva että on molemmat, "leuhkimiseksi" en tosin sitä sanoisi. Mutta on kiva kun pääsee molempien juttuihin mukaan, ja kiva myös se että lapsille se toisen sukupuolen edustaja ei ole mikään "kummajainen" vaan siihen tottuu ihan pienestä pitäen että kaikki ovat ihan ihmisiä vaan..ei tarvitse niin kovasti jaotella tyttöihin ja poikiin..

[/quote]

Olen kanssasi eri mieltä. Omissa tuttavissani olen huomannut, että nimenomaan ne perheet joissa on tyttöjä ja poikia, niin niissä sitä sukupuolen roolia korostetaan todella paljon. Tytöt ovat prinsessoja ja pojat sitten urheita poikia. Varsinkin jos lapsia on 1+1. Sillon se lokeroiminen on kaikista vahvinta. Poika ei saa olla tasan muuta kuin POIKA ja tytön on täytettävä ne TYTÖN odotukset.

Sitten taas perheessä missä on useita lapsia samaa sukupuolta, niin lapset saavat olla reilusti sitä mitä ovat. Poikakatraassa voi olla poika joka saa olla todella tyttömäinen, poika joka leikkii pyssyillä ja poika joka tykkää hevosista. Koska lapsia on useampia, ei heidän tarvitse täyttää sukupuoli odotuksia. Sama tyttökatraalla, seassa voi olla "poikatyttö", se prinsessa ja ehkä joku taiteilija. Näin jokainen lapsi pääsee toteuttamaan itseään, eikä niitä vanhempiensa odotuksia. 

Ja eihän se vastakkainen sukupuolikaan miksikään utopiaksi jää, onhan lapsilla äiti ja isä :)

Toivoo: vielä lapseton, joka haluaa ehdottomasti aikuisena saada samaa sukupuolta lapset. Se olisi haaveena. 
[/quote]
Juupa juu. Meillä on toistaiseksi tyttö ja poika, ei lokeroida, mutta arvostan sukupuolieroja ja on rikkaus että meitä on erillaisia ja erisukupuolisia. Poikamme saa lainata tytön balettimekkoa :) mutta yleensä tykkää kaikesta renkaallisesta ja kepeistä ja kaikesta stereotypisestikkin poikamaisesta. Emme odota pojalta rohkeutta ja tytöltä kärsivällisyyttä sen enempää kuin molemmilta. Jos tiedän toisen olevan toista parempi jossain asiassa niin silloin odotan sen mukaista käytöstä, esim. Isompi osaa odottaa kauemmin. Poikamme on rohkeampi eikä ole koskaan ujostellut niin paljon kuin tyttö joten luontevasti en odota tytöltä että menisi porukkaan mukaan tosta vaan, en odota sitä pojaltakaan, mutta sinnne se menee, on katsos oma persoonansa, minä en lokeroi, te sen teette.

Mä toivoin aina tyttöä ja sain tytön, nyt toivon tytölle pikkusiskoa mutta varmasti olisi poikakin ihan yhtä tervetullut :) voi olla että en toivonut poikaa koska minun pikkuveljeni oli lapsena niin rasittava ja meillä10v ikäeroa, yhtä ihania silti niin tytöt kun pojatkin enkä ymmärrä miten voisi olla kateellinen tollasesta, mutta en oikeastaan ymmärrä minkäänlaisen kateuden syytä joten...kai joku voi kadehtia sitten tollastakin :)

Olen kahden tytön äiti ja hyvä niin. Poikien maailma ei kiinnosta minua vähääkään, ei ole kiinnostanut koskaan. Olisi ollut tragedia jos olisin päätynyt monen pojan äidiksi. Yhden pojan olisin voinut vielä jaksaa hoitaa, miehen mieliksi.

Kolmen pojan äitinä olen huomannut joidenkin 1tyttö+1poika-äitien perustelevan lastensa eroja nimenomaan sukupuolella (erottelu tyttöjen ja poikien juttuihin korostuu). Minunkin pojista yksi on "rauhallinen ja tyttömäinen" ja yksi sellainen "reipas ja rämäpää peruspoika" ja yksi jotain siltä väliltä. Rauhallisin on leikkinyt eniten autoilla, villein on ollut kiinnostuneempi eläin- ja kotileikeistä. Ihania persoonia jokainen. Alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että en ole kateellinen toisten lapsista. Olen onnellinen omistani ja se riittää.

Kolmen pojan äitinä olen huomannut joidenkin 1tyttö+1poika-äitien perustelevan lastensa eroja nimenomaan sukupuolella (erottelu tyttöjen ja poikien juttuihin korostuu). Minunkin pojista yksi on "rauhallinen ja tyttömäinen" ja yksi sellainen "reipas ja rämäpää peruspoika" ja yksi jotain siltä väliltä. Rauhallisin on leikkinyt eniten autoilla, villein on ollut kiinnostuneempi eläin- ja kotileikeistä. Ihania persoonia jokainen. Alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että en ole kateellinen toisten lapsista. Olen onnellinen omistani ja se riittää.