G: Milloin sinua on sattunut kaikkein eniten?

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 22:58"]

Munuaiskivikohtaus on ollut pahin fyysinen kipu.

[/quote]

Sama täällä.

Kun löin vasaralla sormeeni :(

Fyysisesti: kylkiluun murtuma ja sappikivet

Henkisesti: läheisen kuolema ja hetki, kun jouduin hyvästelemään palavasti rakastamani ihmisen.

Toisen lapsen synnytys. Henkisesti läheisten kuolemat kun olis ollut vielä sanottavaa ja näytettävää.... Ja miten pienestä se oli kiinni...

Mulla on ollut ilmeisen helppo elämä moniin muihin verrattuna. Fyysisesti en ole kokenut synnytyskipuja pahempaa, eli kolme lasta olen synnyttänyt, mutta ei mitään mullistavaa ja kivunlievitystäkin olen saanut. Henkisesti pahinta on ollut, kun silloinen miesystäväni yritti kuristaa minut sähköjohdolla ja muutenkin harrasti paljon henkistä väkivaltaa. 

Fyysisesti varmaan kun värttinäluu meni täysin säpäleiksi ja leikkauksen jälkeinen kipu.
Henkisesti kun tulin raskaaksi ja mies totesi ettei halua enää ikinä kuulla minusta enkä ole häntä koskaan millään tavalla kiinnostanut. En oikeasti tiedä kumpi oli pahempi..

Mies jätti viestillä ja sanoi että olen niin ruma ja muutenkin kuvottava. Sattui todella paljon. Myöhemmin sainkin mallin töitä ja pystyi täysin unohtamaan kaiken sen paskan :)

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 22:46"]

Henkisesti keskenmenojen ja lapsettomuuden aikaan. Keskenmenot oli kipuhuippuja. Hyvänä kakkosena tulee koulukiusaamisen aikaan ja lapsuudenkodissa perheväkivallan aikaan. Fyysisesti varmaan voimakkaiden, selittämättömien mahakipujen aikaan lapsena.

[/quote  Kuinmyös, keskenmeno, henkinen ja ruumiillinen väkivalta,lapsuuden -ilm-munuaiskivut, jotka muistan 3-vuotiaasta yli 4-vuotiaaksi. Join liikaa vettä stressioireena, turposin ja kärsin jomotuksista sekä kipukohtauksista. Näistä sai lähipiiri tietää vasta kun kerroin aikiusena.

Mua sattu eniten kun näin että mun kaveri kuoli kaksi ntaistelussa. Aseena vain ikean lehtikuvasto

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:51"]Mies jätti viestillä ja sanoi että olen niin ruma ja muutenkin kuvottava. Sattui todella paljon. Myöhemmin sainkin mallin töitä ja pystyi täysin unohtamaan kaiken sen paskan :)
[/quote]
Hyi olkoon. Ja vielä tekstarilla.. Hyvä, että tiedostit miehen yrityksen alistaa olevan hevonkukkua ja ymmärrät arvosi. Olet kaunis ja ihana nainen, tiedän sen jo tavastasi kirjoittaa ja hyvä, että selviydyit kokemuksesta. Tsemppiä tulevaisuuteen! t. yksi tooodella törkeästi jätetty, vietin lähes vuoden pelkästään töissä ja yksin kotona koska häpesin "rumuuttani" miehen vuosikausien haukkumisen jälkeen. En surkuttele enää, elämä on ihanaa ja mulla on ihmisarvo tasan sama kuin muillakin oli naamani millainen tahansa.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:54"]Mua sattu eniten kun näin että mun kaveri kuoli kaksi ntaistelussa. Aseena vain ikean lehtikuvasto
[/quote]
Häh?? :`D

Olin juuri täyttänyt 18-vuotta ja muuttanut silloisen poikaystäväni kanssa yhteen. Jouduin kokemaan rankkaa henkistä väkivaltaa, alistamista, raiskasi mut jopa kun nukuin. Lopulta töniminen ja haukkuminen äityi niin pahaksi, että pahoinpiteli mut jouluna, ensin hakkas ja kun kaaduin olohuoneen lattialle itkemään enkä pystynyt nousemaan, niin potki ilmat pihalle. Jostain sain voimia lähteä pois tuosta suhteesta, onneksi vanhemmat otti mut takasin kotia asumaan silloin, en ole kertonut heille eron todellista syytä.

Tapahtumista on 5 vuotta aikaa. Ensimmäinen vuosi meni jopa hyvin, sitten sairastuin masennukseen, 1,5 vuoden päästä sain ensimmäisen paniikkikohtauksen kaupassa, kärsin paniikkikohtauksista ja uniongelmista vielä tänäkin päivänä. Ei oo vielä löytyny semmosta lääkettä mikä veis pois kaiken pahan olon. Näiden asioiden kanssa pitää vaan elää, ja yrittää keskittyä hyviin asioihin elämässä.

Fyysisesti eniten kai se kun synnytin ainokaiseni ilman kivunlievitystä. En tosin muista siitä paljoa sillä enimmäkseen olin tajuttomana. Elämäni suurin kipu on kuitenkin henkistä: jouduin synnyttämään lapseni kuolleena. Se oli aivan liikaa. Joka päivä pyydän armoa.

: Vauvan kuolema, hyvästeleminen ja hautajaiset. Sitä ei voi edes selittää mikä rikkirepivä tuska se on pidellä omaa kuollutta lastaan sylissään. Silittää poskea ja antaa suukko, tehdä kaikki ensimmäistä ja viimeistä kertaa, tietäen, että se on ainoa kerta, kun näet lapsesi. Tai sitä oloa niin kuin jotakin kuolisi sisältä, kun katsoo pientä arkkua ja kuinka se lasketaan hautaan, tai nähdä oman lapsen nimi hautakivessä. Se on sellainen eläimellinen tunne, kuinka tekisi mieli vajota maahan ja huutaa ja kirkua sitä tuskaa ulos, mutta se ei auta, mikään ei auta ja joudut vain sietämään, hyvästelemään ja luopumaan.

Vaikka minut on pahoinpidelty, raiskattu ja elämäni on ollut yhtä kriisistä toiseen elämistä, niin mikään ei ole satuttanut niin, ja satuta vielä tänäkin päivänä, kun oman lapsen hyvästeleminen.

fyysisesti sappikohtaus

henkisesti kun olin näkymätön appivanhemmilleni

oman lapsen kuolema,sitä ei toivoisi kenenkään kokevan!tapahtumasta useita vuosia,mutta se on minun elinkautinen koskaan ei unohdu.

Fyysisesti - synnytys. Supistusten aikana leijuin ilmassa hohtavan kuumien kipupilvien päällä ja koko kehoni tuntui ratkeavan palasiksi, selkä taipui kaarelle ja huusin, huusin, huusin. Näin ja kuulin harhoja kivusta. Luulin oikeasti että kuolen.

Henkisesti - läheisten kuolema, isäni katoaminen, veljeni itsemurhayritys ja mielenterveyden ongelmat, keskenmenot, vuosia jatkunut koulukiusaaminen... 

Henkinen kipu on ollut monin verroin pahempaa kuin fyysinen, sillä sitä ei pääse pakoon, eikä se lopu.

Henkisesti: opiskelin yliopistossa todella väärällä alalla, vuosikausia ollut motivaatio nolla, ja sitten jokunen vuosi sitten tuli ensimmäiset uutiset siitä että hallitus tulee vaikeuttamaan alanvaihtoa reilusti (yhteushau vain uusille). "Näihin hommiinko jäädään? :(".

Samalla hetkellä oma suhtautuminen esim maahanmuuttoon ja toimeentulotukieläjiin muuttui kerralla valtavasti negatiivisemmaksi: "tänne tuodaan kaiken maailman mamuja ja maksetaan käteen kaikki, mutta normaaleille suomalaisille tehdään näin ja kiristetään vaan ruuvia!!"

henkisesti kaikkina niinä vuosina, kun minua kiusattiin koulussa

fyysisesti synntyksen jälkeen kun kovakourainen, tyly mieslääkäri ronkki kovakouraisesti paikkojani & ompeli, vaikka puudutus ei ollut alkanut vielä vaikuttaa

Kädestä meni molemmat luut katki ja toinen tuli ihon läpi.