Psykiatrien asenne: puhuvat töykeästi potilaista kahvipöydässä

Raskasta työtä ei kestä ilman huumoria, kollegat antaa myös apua ja neuvoja toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Raskasta työtä ei kestä ilman huumoria, kollegat antaa myös apua ja neuvoja toisilleen.

Mirähän auttamista se sellainen naureskelu on???

[up

Vierailija kirjoitti:

Raskasta työtä ei kestä ilman huumoria, kollegat antaa myös apua ja neuvoja toisilleen.

Toisen sairaus ja kärsimys on sinulle huvia? Toivon todella että kärsimys koskettaa. Ehkä vanhempana ”ymmärrät”, kun muistamattomuudellesi, aivoverenvuodollesi tai dementiallesi vähän naureskellaan kun on niin saatanan raskasta.

Kyllä sillä vitsaillaan ja nauretaan, mutta potilaan  hoitoon ja kohtaamiseen nuo ei liity mitenkään.

Päivästä toiseen käsitellään ja kuullaan tosi rankkoja ihmisten traumoja yms. niin huumori se tiellä pitää ja harrastukset.

t. psyk hoitsu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä vitsaillaan ja nauretaan, mutta potilaan  hoitoon ja kohtaamiseen nuo ei liity mitenkään.

Päivästä toiseen käsitellään ja kuullaan tosi rankkoja ihmisten traumoja yms. niin huumori se tiellä pitää ja harrastukset.

t. psyk hoitsu.

Koronaa. Olet niin väärällä alalla kuin ikinä voi. Toivottavasti et koskaan osu kohdalle, minä pidän huolta että valitus lähtee Valviraan. Hyi helvetti mitä ihmisyyden ydinjätettä ja sadismin ruumiillistumaa.

Samaa tapahtuu kaikissa ammateissa, joissa ollaan asiakkaiden kanssa tekemisissä. Aivan normaali keino purkaa asioita kollegojen kanssa. Kuulostaa pahalta, muttei ole sitä ,vaan auttaa reflektoimaan ja tuulettamaan omaa mieltä asioita KÄRJISTÄEN. Jokaisen pitäisi ymmärtää tämä. Johtopäätöksiä ei kannata asiakastyön sisällöstä tehdä tämän perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa tapahtuu kaikissa ammateissa, joissa ollaan asiakkaiden kanssa tekemisissä. Aivan normaali keino purkaa asioita kollegojen kanssa. Kuulostaa pahalta, muttei ole sitä ,vaan auttaa reflektoimaan ja tuulettamaan omaa mieltä asioita KÄRJISTÄEN. Jokaisen pitäisi ymmärtää tämä. Johtopäätöksiä ei kannata asiakastyön sisällöstä tehdä tämän perusteella. 

Niin varmasti kyllä. Höpö höpö. Tähän pitää tarttua kovalla kädellä, tämä on kiusaamisen muoto siinä missä jokin muukin. Valituksia, huomautuksia - jatkuvana virtana. Vain kieltäytyminen paskasta kohtelusta täysin muuttaa käytöstä.

Huomaa, että olet noviisi etkä erota purkupuhetta ja sitä mikä ammattilaisen oikea todellinen asenne potilaisiin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mikä sinä on niin vaikeaa? Kahvipöydissä työyhteisöissä puhutaan töistä ja monesti haetaan kollegiaalista tukea erityisen vaivalloisiin ja haastaviin töihin. Sote -aloilla ne työt ovat asiakaskohtaamisia ja eivät ne kaikki ammattihenkilölle todellakaan mitään herkkua ole. Sitä voi olla aika puulla päähän lyöty, emotionaalistesti pahoinpidelty tai suoraan vaan vittuuntunut asiakkaan kohdattuaan ja kolleegalta siihen kaipaa tukea. Kehuako niitä asiakkaita pitäisi niiden selän takana ja olla ilman työyhteisön tukea?

Niin, mikä siinä on niin vaikeaa? Lääkärion vaitiolovelvollinen. Vaitiolovelvollisuus tarkoittaa sitä, että potilaan asioista ei juoruta. Repiköönkielensä irti, joka ei muuten pysty olemaan vuotamatta potilaiden salassapidettäviäasioita ulkopuolisille.

Vaitiolovelvollisuus ei koske kolleegan konsultointia.

Tiedätkö edes mitä konsultointi tarkoittaa?

Konsultoidakkaan ei saa ilman potilaan lupaa. 

Lääkäreillä omanlaista vitsinheittoa omassa porukassa samoin opeilla, kaupan henkilökunnalla, kosmetologeilla, papeilla. Ihan joka ammattikunnassa oma huumorinsa, jonka tarkoituskin pysyä omassa porukassa. Auttaa jaksamaan ja on terapiaa ilman terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa tapahtuu kaikissa ammateissa, joissa ollaan asiakkaiden kanssa tekemisissä. Aivan normaali keino purkaa asioita kollegojen kanssa. Kuulostaa pahalta, muttei ole sitä ,vaan auttaa reflektoimaan ja tuulettamaan omaa mieltä asioita KÄRJISTÄEN. Jokaisen pitäisi ymmärtää tämä. Johtopäätöksiä ei kannata asiakastyön sisällöstä tehdä tämän perusteella. 

Niin varmasti kyllä. Höpö höpö. Tähän pitää tarttua kovalla kädellä, tämä on kiusaamisen muoto siinä missä jokin muukin. Valituksia, huomautuksia - jatkuvana virtana. Vain kieltäytyminen paskasta kohtelusta täysin muuttaa käytöstä.

Hoidosta on oikeus kieltäytyä. Ja jos motivaatiota siihen hoitoon ei ole se olisi jopa suotavaa, hoidosta kun ei siinä tapauksessa ole mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa tapahtuu kaikissa ammateissa, joissa ollaan asiakkaiden kanssa tekemisissä. Aivan normaali keino purkaa asioita kollegojen kanssa. Kuulostaa pahalta, muttei ole sitä ,vaan auttaa reflektoimaan ja tuulettamaan omaa mieltä asioita KÄRJISTÄEN. Jokaisen pitäisi ymmärtää tämä. Johtopäätöksiä ei kannata asiakastyön sisällöstä tehdä tämän perusteella. 

Niin varmasti kyllä. Höpö höpö. Tähän pitää tarttua kovalla kädellä, tämä on kiusaamisen muoto siinä missä jokin muukin. Valituksia, huomautuksia - jatkuvana virtana. Vain kieltäytyminen paskasta kohtelusta täysin muuttaa käytöstä.

Hoidosta on oikeus kieltäytyä. Ja jos motivaatiota siihen hoitoon ei ole se olisi jopa suotavaa, hoidosta kun ei siinä tapauksessa ole mitään hyötyä.

Samaa mieltä. Meillä psykiatriassa uskotaan hierarkiaan ja luokkajakoon; jo opiskeluvaiheesaa tehdään selväksi tämä. Jos ei kyykkyasento pseudotieteellisessä hoidossa kiinnosta, kannataa hakeutua neurolle - siellä tehdään alistushoitojen ja aivopesun sijaan tiedettä. Valinta se on tämäkin.

Ja tullaan haukkumaan potilaita jatkossakin, sekä pilailemaan kustannuksella! Jos tätä ei kestä, se kertoo ”motivaation puutteesta”! Ettäs tiedätte!

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että olet noviisi etkä erota purkupuhetta ja sitä mikä ammattilaisen oikea todellinen asenne potilaisiin on.

Eräs psykiatri alkoi tirskua minulle kerran ääneen, kun kerroin paniikkikohtauksestani. Oliko siltä päivältä jäänyt purkupuheet pitämättä vai miten se ”todellinen” asenne ei oikein välittynyt hoitokouksessa? Psykiatrien työ vaikutti todella helpolta, suurimman osan emotionaalisesta työstähän vastaa hoitajat, jos he nyt jotain työtä ehtivät tekemään sen jatkuvan netissä surfaamisen ohella. . Psykiatrit lähinnä tulkitsevat potilaan inahduksista suman mutikasssa, miten paljon lääkitystä pitää tällä kertaa nostaa ja mitä muuta myrkkyä voisi tyrkyttää tällä kertaa potilaalle. Lopulta potilas on se joka joutuu yksin selvittämään päänsä sekä vieroittamaan itsensä myrkyistä jotka ovat sotkeneet pään vielä pahemmin. Traumoista ei kannata kyllä avautua, vaikka varmaan hauskoja vitsejä niistä saakin aikaiseksi kahvipöytäkeskusteluun. Olisin itse ansainnut sekä psykiatrin että hoitajien tuntiliksan itseni auttamisesta ja vahingonkorvauksia päälle. Se että traumatisoituu toisen ihmisen traumoista ei ole mitään työntekoa, eikä siitä pitäisi maksaa palkkaa että tykkää mässäillä toisten ongelmilla. Hoidolla pitäisi olla jotain vaikuttavuuttakin, muu kuin se miten ansiokkaasti ajetaan potilaita työkyvyttömyyseläkkeelle. Masennuskin on saatu yleisimmäksi perusteeksi työkyvyttömyyseläkkeelle ja vakavien mielisairauksien ennuste on junnannut paikallaan viimeiset sata vuotta. Siinä olisikin vitsin poikasta kerrakseen kahvitauoille.

Psykiatrit ovat sadisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että olet noviisi etkä erota purkupuhetta ja sitä mikä ammattilaisen oikea todellinen asenne potilaisiin on.

Eräs psykiatri alkoi tirskua minulle kerran ääneen, kun kerroin paniikkikohtauksestani. Oliko siltä päivältä jäänyt purkupuheet pitämättä vai miten se ”todellinen” asenne ei oikein välittynyt hoitokouksessa? Psykiatrien työ vaikutti todella helpolta, suurimman osan emotionaalisesta työstähän vastaa hoitajat, jos he nyt jotain työtä ehtivät tekemään sen jatkuvan netissä surfaamisen ohella. . Psykiatrit lähinnä tulkitsevat potilaan inahduksista suman mutikasssa, miten paljon lääkitystä pitää tällä kertaa nostaa ja mitä muuta myrkkyä voisi tyrkyttää tällä kertaa potilaalle. Lopulta potilas on se joka joutuu yksin selvittämään päänsä sekä vieroittamaan itsensä myrkyistä jotka ovat sotkeneet pään vielä pahemmin. Traumoista ei kannata kyllä avautua, vaikka varmaan hauskoja vitsejä niistä saakin aikaiseksi kahvipöytäkeskusteluun. Olisin itse ansainnut sekä psykiatrin että hoitajien tuntiliksan itseni auttamisesta ja vahingonkorvauksia päälle. Se että traumatisoituu toisen ihmisen traumoista ei ole mitään työntekoa, eikä siitä pitäisi maksaa palkkaa että tykkää mässäillä toisten ongelmilla. Hoidolla pitäisi olla jotain vaikuttavuuttakin, muu kuin se miten ansiokkaasti ajetaan potilaita työkyvyttömyyseläkkeelle. Masennuskin on saatu yleisimmäksi perusteeksi työkyvyttömyyseläkkeelle ja vakavien mielisairauksien ennuste on junnannut paikallaan viimeiset sata vuotta. Siinä olisikin vitsin poikasta kerrakseen kahvitauoille.

Psykiatrin vaikein ”työ” on lausuntojen rustaaminen, ja siihen moni ”väsyy”.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrit ovat sadisteja.

Suurin osa kyllä. On siellä joitakin normejakin joukossa, jotka vain tekivät virhearvion erikoistumisvaiheessa.

Psykiatrit eivät osaa parantaa, tekevät potilaista vain sairaampia vitsailuillaan ja lääkemömmöjen tyrkyttämisellä.

Miksi potilaille nauraminen tai heistä ilkeästi puhuminen on TERAPIAA näille työntekijöille?! Voisiko joku tätä avata. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi potilaille nauraminen tai heistä ilkeästi puhuminen on TERAPIAA näille työntekijöille?! Voisiko joku tätä avata. 

Se nyt tuntuu vaan hyvältä kun saa itseään ylentämällä alentaa muita. Vielä heikompiaan! Yleisinhimillinen piirre, josta psykiatriassa ollaan tehty taidetta ja rentoutusmismenetelmä.