Psykiatrien asenne: puhuvat töykeästi potilaista kahvipöydässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sote ammattilainen kuten psykiatri tapaa hyvin monenlaisia asiakkaita. Toiset ovat käytökseltään niin erikoisia ja yllättäviä, jopa aggressiivisia, raskaita ja vaikeita, että normaalilla mielenterveydellä olevan ihmisen on vaikea käsittää heidän käytöstään. Näitä asioita kyllä puhutaan kolleegojen kesken. Kenenkään työhön ei kuulu joutua yksin esim. aggressiivisen asiakkaan kohtaamaksi ilman, että saa asiaan liittyvää purkuapua ja terapiaa itselleen. Kenelläkään asiakkaalla ei ole oikeutta pahoinpidellä henkisesti työntekijäänsä ilman, että työntekijällä on oikeus puhua asiasta. 

Ihan täyttä paskaa. Tuohon on jokaisella erillinen työnohjaus, johon voi hakeutua jos oma pää ei omalla alalla kestä. Tuo, että naureskellaan ja juorutaan muuten vaan koska sadismi ja pimppaa kutkaa, ei ole kenenkään oikeus - se on rikos, ja psykiatrian puolen työntekijöistä suurin osa on häiriintyneitä rikollisia.

Älä mene lääkäriin, jos he ovat mielestäsi rikollisia. Kuullostaa siltä, että et ole muutenkaan hoitomyönteinen. 

Se on aika tavallista että mielenterveyspotilaat ei ole kovin hoitomyönteisiä.

Joskus Laakson psykiatrian polilla kuuli käytävällä odottaessa aika kitkeriä juttuja potilaista jos oli jonkun huoneen ovi auki 😀 Sitten tuli yht'äkkinen hetken hiljaisuus ja ovi pamautetaan kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sote ammattilainen kuten psykiatri tapaa hyvin monenlaisia asiakkaita. Toiset ovat käytökseltään niin erikoisia ja yllättäviä, jopa aggressiivisia, raskaita ja vaikeita, että normaalilla mielenterveydellä olevan ihmisen on vaikea käsittää heidän käytöstään. Näitä asioita kyllä puhutaan kolleegojen kesken. Kenenkään työhön ei kuulu joutua yksin esim. aggressiivisen asiakkaan kohtaamaksi ilman, että saa asiaan liittyvää purkuapua ja terapiaa itselleen. Kenelläkään asiakkaalla ei ole oikeutta pahoinpidellä henkisesti työntekijäänsä ilman, että työntekijällä on oikeus puhua asiasta. 

Ihan täyttä paskaa. Tuohon on jokaisella erillinen työnohjaus, johon voi hakeutua jos oma pää ei omalla alalla kestä. Tuo, että naureskellaan ja juorutaan muuten vaan koska sadismi ja pimppaa kutkaa, ei ole kenenkään oikeus - se on rikos, ja psykiatrian puolen työntekijöistä suurin osa on häiriintyneitä rikollisia.

Älä mene lääkäriin, jos he ovat mielestäsi rikollisia. Kuullostaa siltä, että et ole muutenkaan hoitomyönteinen. 

Kuullostaa siltä että sinulta jäi peruskoulukin kesken, tai vastaavasti kannattaa oikeasti vaihtaa psykiatrialta neurolle.

Faktahan tuo on, jos et ole halukas ottamaan hoitoa vastaan, niin mene pois kuluttamasta vähäisiä resursseja. 

Ei se ole mikään fakta. Psykiatrian tulee muuttaa muotoaan, nykyaikaistua, löytää ratkaisuja. Ei asiakkaiden alistaminen ole sitä.

Olen käynyt kerran psykiatrilla.  Hän oli omituinen, vanhempi nainen. Oli paikalla yhdessä psykologin kanssa.

Psykologi puhui minulle, psykiatri katseli lähinnä katon rajaa. Näytti kun olisi katsellaan seurannut jotain näkymätöntä :'D  Suu auki ja lasittunut katse silmissä katseli vaan ylös päin. Lopulta sanoi pari sanaa mulle ihan yhtäkkiä ja raahusti tiehensä.

Ei hänkään varmaan ihan terve ollut. Psykologikin näytti vähän vaivautuneelta.

Kuulin usein myös aikoinaan alalla tuon "mustaa huumoria"-perustelun haukkua pahansuovasti ne potilaat, omaiset ja (poissaolevat)kollegat.. Teillä on käsitteet vähän hukassa, ei ole mitään huumoria haukkua ja juoruta muista!

Mikset sitten tee itsestäsi mustaa huumoria siellä kahvihuoneessa ja kansliassa?! Ai niin, narsistit ei kestä mitään kritiikkiä itseään kohtaan eivätkä todellakaan pysty (aidosti/ollenkaan)nauramaan itselleen. Muita on kiva kyllä pilkata ja vahingoniloisena seurata vierestä muiden kärsimyksiä! Vallantunteen lisäksi se kai juuri vetääkin nuo esim. terveysalalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt kerran psykiatrilla.  Hän oli omituinen, vanhempi nainen. Oli paikalla yhdessä psykologin kanssa.

Psykologi puhui minulle, psykiatri katseli lähinnä katon rajaa. Näytti kun olisi katsellaan seurannut jotain näkymätöntä :'D  Suu auki ja lasittunut katse silmissä katseli vaan ylös päin. Lopulta sanoi pari sanaa mulle ihan yhtäkkiä ja raahusti tiehensä.

Ei hänkään varmaan ihan terve ollut. Psykologikin näytti vähän vaivautuneelta.

Ei sitä työtä ihan tervejärkinen taida kovin kauaa edes kestää. Ja onhan se totta että jotain omaa kiinnostusta mielensairauksiin täytyy olla jos alalle hakeutuu.

Psykiatrian puolen hoitsuilla on tosi usein lapsia useammalle miehelle, omia mielenterveysongelmia, sotkuiset perhesuhteet ja alko-ongelmaa.

Vierestä seurannut

Suomessa ainakin psykiatria on muutenkin sitä, että lääkkeillä lamataan ja hiljennetään potilas. No mitä helvettiä se niihin ongelmien juurisyihin auttaa?! Suuri osa saa muutenkin pelkät haitat niistä myrkyistä, ja kaikkia ei todellakaan päästetä terapiaan, jos ei ole niin paksua kukkaroa, että voi itse vaan marssia yksityiselle! Todellakin pitäisi uudistaa psykiatrista hoitoa, nyt se on pelkkää sadistista lääkintää ja säilömistä sairaalassa, kunnes jossain vaiheessa vaan dumpataan kotiisi/minne tahansa omin voimin selviytymään.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin psykiatria on muutenkin sitä, että lääkkeillä lamataan ja hiljennetään potilas. No mitä helvettiä se niihin ongelmien juurisyihin auttaa?! Suuri osa saa muutenkin pelkät haitat niistä myrkyistä, ja kaikkia ei todellakaan päästetä terapiaan, jos ei ole niin paksua kukkaroa, että voi itse vaan marssia yksityiselle! Todellakin pitäisi uudistaa psykiatrista hoitoa, nyt se on pelkkää sadistista lääkintää ja säilömistä sairaalassa, kunnes jossain vaiheessa vaan dumpataan kotiisi/minne tahansa omin voimin selviytymään.

Johtunee siitä, että vuosikymmeniin psykiatriassa ei olla kehitytty juuri mitenkään. Yhtään ainoaa tosi kovan luokan toimivaa hoitoa/lääkitystä ei ole tullut markkinoille. Kertoo paljon alasta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa tapahtuu kaikissa ammateissa, joissa ollaan asiakkaiden kanssa tekemisissä. Aivan normaali keino purkaa asioita kollegojen kanssa. Kuulostaa pahalta, muttei ole sitä ,vaan auttaa reflektoimaan ja tuulettamaan omaa mieltä asioita KÄRJISTÄEN. Jokaisen pitäisi ymmärtää tämä. Johtopäätöksiä ei kannata asiakastyön sisällöstä tehdä tämän perusteella. 

No kun lääkärin ammatti ei ole sellainen ammatti, jossa on sallittua purkaa asioita kollegojen kanssa. Sinun pitää kestää ilman juoruilua, tosin ei työssäsi mitään "kestämistä" eikä rankkaa edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa tapahtuu kaikissa ammateissa, joissa ollaan asiakkaiden kanssa tekemisissä. Aivan normaali keino purkaa asioita kollegojen kanssa. Kuulostaa pahalta, muttei ole sitä ,vaan auttaa reflektoimaan ja tuulettamaan omaa mieltä asioita KÄRJISTÄEN. Jokaisen pitäisi ymmärtää tämä. Johtopäätöksiä ei kannata asiakastyön sisällöstä tehdä tämän perusteella. 

No kun lääkärin ammatti ei ole sellainen ammatti, jossa on sallittua purkaa asioita kollegojen kanssa. Sinun pitää kestää ilman juoruilua, tosin ei työssäsi mitään "kestämistä" eikä rankkaa edes ole.

Lääkäreille, ja etenkin psykiatreille on aina tarjolla työnohjaus. Muu ”purku” on silkkaa omaa sadismia ja kiusaamista. Tästä ei epäilystäkään.

Vierailija kirjoitti:

Sote ammattilainen kuten psykiatri tapaa hyvin monenlaisia asiakkaita. Toiset ovat käytökseltään niin erikoisia ja yllättäviä, jopa aggressiivisia, raskaita ja vaikeita, että normaalilla mielenterveydellä olevan ihmisen on vaikea käsittää heidän käytöstään. Näitä asioita kyllä puhutaan kolleegojen kesken. Kenenkään työhön ei kuulu joutua yksin esim. aggressiivisen asiakkaan kohtaamaksi ilman, että saa asiaan liittyvää purkuapua ja terapiaa itselleen. Kenelläkään asiakkaalla ei ole oikeutta pahoinpidellä henkisesti työntekijäänsä ilman, että työntekijällä on oikeus puhua asiasta. 

Pitää vaihtaa alaa, jos ei kestä siihen kuuluvia vastoinkäymisiä.

Mitä väliä jollain kahvipöytäkeskusteluilla? Eiköhän asiakkaista puhuta joka alalla tauoilla. Joskus rasittavaa tilannetta puidaan työkavereiden kesken ja puretaan ärsyttävän asiakkaan tuomaa tunnetilaa kovinkin sanakääntein, mutta jokainen silti ymmärtää että on kohdannut jonkun ihmisen vain hetken ja vain tietyssä tilanteessa, ja omaan ärsyyntymiseen ja tulkintaan vaikuttaa myös oman elämän kuormitustila.

En ole itse hoitoalalla, mutta tunnistan ilmiön omassa työssä. Joskus myös sivukorvalla toisten juttuja kuunnellessa ajattelee, että puhuvatpa kohtuuttomasti, mutta täytyy muistaa että jokaisella on myös erilainen kapasiteetti käsitellä omia tunteita ja olis kyllä aika ikävää, jos niitä juttuja joku kauhistelisi ja levittäisi nettiin oli niistä mitä mieltä tahansa.

Itselläni on psykiatri jonka kanssa asioin noin 2 kertaa vuodessa kun tarkastetaan lääkitys ja vointi. Vaikea uskoa, että niistä jutuista mitään kovin raflaavaa juttua irti voi saada. Käydään läpi verenpaine, olenko nukkunut miten, onko mulla edelleen korkea murehtimistaipumus yms. Aika paljon oirekartoitusta joihin vastaan kyllä tai ei, tai en osaa sanoa. Rastia ruutuun.

Yleensä psykiatreille on pitkä jono ja varsinaiset tilittämiset asioista käydään joko psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykoterapeutin käynneillä.

Oletko siis aivan varma, ettet puhu hoitajista?

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä jollain kahvipöytäkeskusteluilla? Eiköhän asiakkaista puhuta joka alalla tauoilla. Joskus rasittavaa tilannetta puidaan työkavereiden kesken ja puretaan ärsyttävän asiakkaan tuomaa tunnetilaa kovinkin sanakääntein, mutta jokainen silti ymmärtää että on kohdannut jonkun ihmisen vain hetken ja vain tietyssä tilanteessa, ja omaan ärsyyntymiseen ja tulkintaan vaikuttaa myös oman elämän kuormitustila.

En ole itse hoitoalalla, mutta tunnistan ilmiön omassa työssä. Joskus myös sivukorvalla toisten juttuja kuunnellessa ajattelee, että puhuvatpa kohtuuttomasti, mutta täytyy muistaa että jokaisella on myös erilainen kapasiteetti käsitellä omia tunteita ja olis kyllä aika ikävää, jos niitä juttuja joku kauhistelisi ja levittäisi nettiin oli niistä mitä mieltä tahansa.

Itselläni on psykiatri jonka kanssa asioin noin 2 kertaa vuodessa kun tarkastetaan lääkitys ja vointi. Vaikea uskoa, että niistä jutuista mitään kovin raflaavaa juttua irti voi saada. Käydään läpi verenpaine, olenko nukkunut miten, onko mulla edelleen korkea murehtimistaipumus yms. Aika paljon oirekartoitusta joihin vastaan kyllä tai ei, tai en osaa sanoa. Rastia ruutuun.

Yleensä psykiatreille on pitkä jono ja varsinaiset tilittämiset asioista käydään joko psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykoterapeutin käynneillä.

Oletko siis aivan varma, ettet puhu hoitajista?

Aloittaja taisi mainita että oli itse hoitaja sijaisena. Aloituksessa mua kyllä hiukan ihmetyttää että missä lääkärit pitää kahvitaukonsa hoitajien kanssa tai edes osastolla jolloin voisi olla mahdollista että potilas kuulee lääkäreiden kahvitaukokeskustelut. Lääkäreiden taukotilat kun yleensä on aika kaukana potilaista.

Onhan se järkevää keskustella yhteisten asiakkaiden asioista. Ei ne potilaat ole tietyn lääkärin yksityispotilaita vaan sen poliklinikan yhteisiä. Jos se hoitanut lääkäri lähtee tai on sairaana, niin eihän siitä hoidosta mitään tule ellei ole tietoa mikä kukakin asiakas on ja mitä hoitoa on meneillään. Kaikkea kun ei voi kirjatakaan. 

Ei yllätä, tuntuu että joka alalla puhutaan jaskaa asiakkaista. Itse en pidä siitä ollenkaan, en halua naureskella kenellekään selän takana, niin on todella hankalaa kun työkaveri alkaa jollekin asiakkaalle naureskelemaan. En tiedä mitä silloin pitäisi sanoa kun en halua olla siinä osallisena. :/ Ja sitten kun toiset haluavat joukolla haukkua toisia työkavereitakin selän takana...

Olen itse ollut psykiatrisessa hoidossa vuosikymmenten ajan sekä osastolla että avohoidossa, ja suoraan sanottuna, minulle on ihan sama, mitä minusta kahvipöydissä puhutaan, kunhan itse en joudu sitä kuuntelemaan. Se on raskas ala ja varmaankin ajoittain vaatii vähän synkempää huumoria tai ihan vain työkavereille valittamista, että jaksaa.

Up

up

Up