Mikä miestäni vaivaa?
Mieheni lähti viime viikonloppuna viikonlopuksi mökille kavereidensa kanssa, vaikka olen loppuraskaudessa ja meillä on pieni lapsi sen lisäksi ja minä esitin toiveen ettei menisi tässä tilanteessa. Mies ei ottanut toiveitani kuuleviin korviinsa vaan vei jopa automme, joten olin sitten koko viikonlopun jumissa kotona.
Nyt sitten tänä viikonloppuna sanoin, että mies voisi vuorollaan hoitaa lastamme, jotta minä saisin levätä. Mies raivostui tästä ja sanoo minun pilanneen perheemme viikonlopun kun emme tehneet mitään yhdessä. Yritin selittää, että hän oli edellisen viikonlopun pois sopimatta edes asiasta kanssani, mutta vaikuttaa, että hän ei aidosti ymmärrä edellisen viikonlopun yhteyttä siihen, että nyt oli sitten minun vuoroni levätä. Suutuspäissään mies sanoi vielä kostavansa tämän ja olevansa sitten seuraavan viikonlopun pois. Hän ei siis selvästi ymmärrä asianyhteyksiä toisiinsa eikä syy-seuraussuhteita, mikä sairaus tms. voisi olla kyseessä? Olen myös sitä mieltä, että hän ei osaa asettua toisen asemaan ja ajattelee asioita vain omalta kannaltaan.
Kommentit (44)
Miehenä tuollaiset Salomonin tuomiot jossa vapaa-aika jaetaan kirveellä tasan puoliksi ovat todella ärsyttäviä varsinkin jos on se leivän pöytään tuova osapuoli. Ymmärrän että naisenkin pitää joskus levätä lapsiarjesta, mutta miksi sen pitää olla aina se heti omaa menoa seuraava viikonloppu. Miehen psyykelle ja perheelle tekisi hyvää jos siinä välissä olisi vaikka yhteinen mukava perheviikonloppu ja sitten sen jälkeen naisen vapaaviikonloppu.
Joten ymmärrän täysin ap:n miestä. Tietysti sitten jos mies ei koskaan suostu hoitamaan lapsia vastavuoroisesti niin joutaakin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Te molemmat ilmeisesti nautitte elämästä vain ilman toisianne ja ilman lapsia. Nyt sitten lisää lapsia tulossa, miksi?
Meillä on kivointa keskenämme. Siksi olemme yhdessä.
Kannattaa varmaan harkita tota suhdetta vielä. Ehditte molemmat löytää uuden. Sellaisen jonka kanssa on kivaa keskinäistä kunnioitusta.
Minä olen erittäin perhekeskeinen ja minä en kaipaa edes mitään omaa aikaa vaan olisin halunnut viettää nämä kesäviikonloput perheen kanssa kivoja asioita puuhaillen. En ole ollut lapsestammekaan käytännössä yhtään erossa hänen syntymänsä jälkeen (korona-aikakin on toki vaikuttanut siihen).
Ap
Naisen tehtävä on hoitaa lapset ja koti! Tietysti myös tyydyttää miehen tarpeet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit tuommoisen kanssa kaksi lasta?
Mies ei ole aina ollut tuollainen vaan on mennyt pahempaan suuntaan. Hänen tyylinsä ”ratkaista konflikteja” on paeta paikalta ja nyt kun meillä on yhteinen hoitovastuu lapsesta, mielestäni se malli ei ole mahdollinen. Raskauden vuoksi meillä on ollut enemmän riitoja kun yleensä, mutta ei mitään vakavaa ja mies alunperin sanoi ettei lähde mökille, mutta kun sitten viime perjantaina kehtasin sanoa hänelle lattialle jätetyistä vaatteista, hän otti auton ja lähti. Mies ei kestä siis minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä enkä saisi sanoa edes tuollaisista normaaleista asioista ilman että hän ottaa sen syvänä loukkauksena ja ”hyökkää” jotenkin minua vastaan (sanoen esim. että itse en kykene laittamaan jauhopurkkia kaappiin, jos olen sellaisen 2 vuotta sitten unohtanut pöydälle eikä se liity mitenkään ajallisesti eikä muutenkaan siihen, että minä jouduin kumartelemaan hänen vaatekasansa lattialta kun liikkuminen on jo vähän kömpelöä). Olen miettinyt voiko kyse olla jostain sairaudesta vai onko todella vain kyse siitä, että mies ei sovellu perhe-elämään? Mies itse alunperin kovasti halusi perustaa perheen kanssani ja vaihtaa aina oma-aloitteisesti lapsen vaipat yms., että mikään ”hulivili-isä” hän ei ole.
Ap
Olet hänelle itsestäänselvyys, jota voi pompotella ja olla kunnioittamatta. Ajattelee että eihän se muija siitä mihinkään lähde, kun on kohta kaksi yhteistä lastakin ja kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä tuollaiset Salomonin tuomiot jossa vapaa-aika jaetaan kirveellä tasan puoliksi ovat todella ärsyttäviä varsinkin jos on se leivän pöytään tuova osapuoli. Ymmärrän että naisenkin pitää joskus levätä lapsiarjesta, mutta miksi sen pitää olla aina se heti omaa menoa seuraava viikonloppu. Miehen psyykelle ja perheelle tekisi hyvää jos siinä välissä olisi vaikka yhteinen mukava perheviikonloppu ja sitten sen jälkeen naisen vapaaviikonloppu.
Joten ymmärrän täysin ap:n miestä. Tietysti sitten jos mies ei koskaan suostu hoitamaan lapsia vastavuoroisesti niin joutaakin mennä.
Eli sinusta on ok, että mies jättää viimeisimmillään raskaanaolevan hoitamaan pientä lasta viikonlopuksi sopimatta asiasta eikä miehellä ole sitten velvollisuutta hoitaa omaa lastaan vastaavaa aikaa? Aika moni voisi ajatella asioiden menevän toisinpäin, että se viimeisimmillään raskaanaoleva saisi levätä enemmän kun ei välttämättä pysty nukkumaankaan öisin yms.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä tuollaiset Salomonin tuomiot jossa vapaa-aika jaetaan kirveellä tasan puoliksi ovat todella ärsyttäviä varsinkin jos on se leivän pöytään tuova osapuoli. Ymmärrän että naisenkin pitää joskus levätä lapsiarjesta, mutta miksi sen pitää olla aina se heti omaa menoa seuraava viikonloppu. Miehen psyykelle ja perheelle tekisi hyvää jos siinä välissä olisi vaikka yhteinen mukava perheviikonloppu ja sitten sen jälkeen naisen vapaaviikonloppu.
Joten ymmärrän täysin ap:n miestä. Tietysti sitten jos mies ei koskaan suostu hoitamaan lapsia vastavuoroisesti niin joutaakin mennä.
Siellä perheessä on kohta kolme muutakin psyykettä, joiden hyvinvointia tulee ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä tuollaiset Salomonin tuomiot jossa vapaa-aika jaetaan kirveellä tasan puoliksi ovat todella ärsyttäviä varsinkin jos on se leivän pöytään tuova osapuoli. Ymmärrän että naisenkin pitää joskus levätä lapsiarjesta, mutta miksi sen pitää olla aina se heti omaa menoa seuraava viikonloppu. Miehen psyykelle ja perheelle tekisi hyvää jos siinä välissä olisi vaikka yhteinen mukava perheviikonloppu ja sitten sen jälkeen naisen vapaaviikonloppu.
Joten ymmärrän täysin ap:n miestä. Tietysti sitten jos mies ei koskaan suostu hoitamaan lapsia vastavuoroisesti niin joutaakin mennä.
Eli sinusta on ok, että mies jättää viimeisimmillään raskaanaolevan hoitamaan pientä lasta viikonlopuksi sopimatta asiasta eikä miehellä ole sitten velvollisuutta hoitaa omaa lastaan vastaavaa aikaa? Aika moni voisi ajatella asioiden menevän toisinpäin, että se viimeisimmillään raskaanaoleva saisi levätä enemmän kun ei välttämättä pysty nukkumaankaan öisin yms.
Kommentoin vain tuota vapaa-ajan jakamismetodia.
"Pakenijoita" en parisuhteissa oikein suvaitse, olen yhteen sellaiseen naispuoliseen törmännyt. Joten sen suhteen mielestäni mies teki väärin. Mutta emmehän me tiedä miten rasittunut hän on, nalkuttaminen lattialla olevista vaatteista muiden riitojen lisäksi on voinut taittaa kamelin selän.
Olen myös siinä käsityksessä, että raskaus ei ole sairaus ja se on hyvää opettelua yövalvomisia varten jotka tuntuvat olevan nykynaisille tuikituntematon asia. Joten raskausaikana ei ehkä kannata tuudittautua liian hemmoteltuun olotilaan.
Päivänselvä asia, että isä hoitaa omaa lastaan. Erityisesti silloin, kun oma vaimonsa tarvitsee lepoa odottaessaan miehen lasta. Se on normaalia elämää, eikä siitä mene kenenkään viikonloppu pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Onko aloitus kiihottamista ja maalittamista miestäsi vastaan, vihapuhetta?
Sitäpä sitä, juuri sitä. Koko maailman miehiä vastaan nyt ollaan. En ole ap, mutta selvää maalittamista on!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä tuollaiset Salomonin tuomiot jossa vapaa-aika jaetaan kirveellä tasan puoliksi ovat todella ärsyttäviä varsinkin jos on se leivän pöytään tuova osapuoli. Ymmärrän että naisenkin pitää joskus levätä lapsiarjesta, mutta miksi sen pitää olla aina se heti omaa menoa seuraava viikonloppu. Miehen psyykelle ja perheelle tekisi hyvää jos siinä välissä olisi vaikka yhteinen mukava perheviikonloppu ja sitten sen jälkeen naisen vapaaviikonloppu.
Joten ymmärrän täysin ap:n miestä. Tietysti sitten jos mies ei koskaan suostu hoitamaan lapsia vastavuoroisesti niin joutaakin mennä.
Eli sinusta on ok, että mies jättää viimeisimmillään raskaanaolevan hoitamaan pientä lasta viikonlopuksi sopimatta asiasta eikä miehellä ole sitten velvollisuutta hoitaa omaa lastaan vastaavaa aikaa? Aika moni voisi ajatella asioiden menevän toisinpäin, että se viimeisimmillään raskaanaoleva saisi levätä enemmän kun ei välttämättä pysty nukkumaankaan öisin yms.
Kommentoin vain tuota vapaa-ajan jakamismetodia.
"Pakenijoita" en parisuhteissa oikein suvaitse, olen yhteen sellaiseen naispuoliseen törmännyt. Joten sen suhteen mielestäni mies teki väärin. Mutta emmehän me tiedä miten rasittunut hän on, nalkuttaminen lattialla olevista vaatteista muiden riitojen lisäksi on voinut taittaa kamelin selän.
Olen myös siinä käsityksessä, että raskaus ei ole sairaus ja se on hyvää opettelua yövalvomisia varten jotka tuntuvat olevan nykynaisille tuikituntematon asia. Joten raskausaikana ei ehkä kannata tuudittautua liian hemmoteltuun olotilaan.
Raskaus ei olekaan sairaus, mutta harva raskaus on ihanteellinen oppikirjaraskaus.
Ap puhui väsymyksestä. Itselläni oli anemia, ja oli kyllä niin raskasta, etten todellakaan olisi jaksanut arkea pyörittää, jos olis vielä isompi lapsi ollut siinä jaloissa hoidettavana.
Kyllähän se vielä yksin lepäillessä menee, kun saa olla levossa.
Vai että ihan hemmoteltu olotila. Tuo mies ei ainakaan tue mielikuvaa hemmottelevasta puolisosta!
-Ap:n tuomitsevia kommentteja ihmettelevä ohis
Eipä keskustelu tuollaisen narsistin kanssa useinkaan auta, eihän hän näe mitään vikaa omassa käytöksessään.
Ap taitaa olla loputtoman ymmärtäväinen puoliso kun täältä kyselee diagnoosia miehen kusipäisyydelle.
Mies toimii noin, koska se toimii hänelle. Mihinkään oikeudenmukaisuuteen, tasapuolisuuteen ja vastavuoroisuuteen hän ei edes pyri. Hänelle se pelaa, että hän saa tehdä mitä huvittaa, samalla kun vaimo korjaa jäljet. Se on elämä, jota ap:n mies haluaa viettää. Hän ei aidosti koe, että hänen tulisikaan toimia toisin, koska jos hän kokisi niin, hän tekisi toisenlaisia valintoja (kommunikoisi, kuuntelisi, olisi reilumpi). Paikalta pakeneminen ja asioiden vääristely mahdollistavat tällaisen elämän jatkumisen. Rehellisyyshän kun johtaisi välittömään eroon.
Mikä sinua vaivaa, kun siedät tuollaista käytöstä? Se on kysymys, johon sinun tulisi keskittyä.
Vierailija kirjoitti:
Mies toimii noin, koska se toimii hänelle. Mihinkään oikeudenmukaisuuteen, tasapuolisuuteen ja vastavuoroisuuteen hän ei edes pyri. Hänelle se pelaa, että hän saa tehdä mitä huvittaa, samalla kun vaimo korjaa jäljet. Se on elämä, jota ap:n mies haluaa viettää. Hän ei aidosti koe, että hänen tulisikaan toimia toisin, koska jos hän kokisi niin, hän tekisi toisenlaisia valintoja (kommunikoisi, kuuntelisi, olisi reilumpi). Paikalta pakeneminen ja asioiden vääristely mahdollistavat tällaisen elämän jatkumisen. Rehellisyyshän kun johtaisi välittömään eroon.
Mitä tuollaiselle ihmiselle voi tehdä? Itse olen ilmeisesti liian kiltti ja juuri siksi nyt ensimmäistä kertaa ”pistinkin vastaan” ja lepäsin viikonloppuna, kun yritin sillä tavalla saada miestä oppimaan, että asioita pitää ajatella kokonaisuuksina ja jos hän tekee jonkin ”perheemme edun vastaisen” ratkaisun, niin sillä on seurauksensa (jotka tässä tapauksessa ei mielestäni olleet mitkään kohtuuttomat). Miehen toiminta on nimittäin tosissaan mennyt kokoajan vain pahempaan suuntaan ja tuo oli mielestäni todella kurjasti tehty minua kohtaan, kun hän ei enää vain uhkaillut vaan todella lähti viikonlopuksi jättäen minut vielä ilman autoa. En ollut hänelle edes vihainen, koska en halunnut pilata enempää perheemme aikaa, pettynyt vain. Ja tästä seurauksena mieheni suuttui minulle ja sanoi minun tehneen hallaa parisuhteellemme kun kehtasin levätä tänä viikonloppuna. Mies siis jatkuvasti syyttää minua asioista, joissa hän itse tekee väärin.
Ap
Mieheni kiihottuu kansanryhmistä. Olen itse mies.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua vaivaa, kun siedät tuollaista käytöstä? Se on kysymys, johon sinun tulisi keskittyä.
Mitä voin tehdä? Olen sanonut hänelle etten hyväksy sitä ja hän vähät välitti siitä. En haluaisi erota, kun meillä on pian kaksi lasta. En haluaisi myöskään lähteä mihinkään kostonkierre-suhteeseen vaan haluaisin elää mukavaa ja normaalia elämää.
Ap
Taas on joku kirjalija antanut mielikuvitukselle sanat. Jotenkin haistan ja olen ollut oikeassa ennenkin.
Ei v.ttu , mikä sairaus voi olla kyseessä ap kysyy. Siinä on vakka löytänyt kantensa.
Missä kohtaa ap ilmoitti haluavansa nauttia elämästään ilman lapsia? Mun mielestä halusi vain saada levätä, kun on viimeisillään raskaana ja miehen ottamaan hieman vetovastuuta lapsesta, kun jo sai vapaan viikonlopun.
Eikö ap:lle kuulu myös omaa aikaa lepoon ja synnytykseen valmistautumiseen? En mistään lukenut mitään hauskanpidosta ja itsekkäistä toiveista. Missä kunnioitus vaimoa kohtaan. Vaimo jo sellaista pakosta antoikin, kun mies huini kavereidensa kanssa omalla päätöksellään ja ottamatta vaimon mielipidettä huomioon.
Hienoa, että olette kahden, eikä kaltaisianne ole muita perheessänne. Tykkäät varmaan, kun kumppanisi tekee kaiken ihan vain miten itse haluaa. Tsempit!