Tyttö/poikajaottelu (lasten vaatteet, lelut)
Kummallista miten paljon näkee edelleen tätä vanhanaikaista jaottelua esimerkiksi vaatteissa tyttö- ja poikaväreihin. Haloo, miksi joku väri olisi vain tyttö- tai poikalapselle? Ja miksi vanhemmat haluavat jatkaa tälläistä perinteistä jaottelua?
Kommentit (53)
Tiedän useamman pikkupojan, jonka lempiväri on pinkki. Harmi vaan että aina joku on huomauttamassa tyttöjen ja poikien väreistä ja pojat eivät uskalla olla omia itsejään. Lempiväri oli ainakin näillä minun tuntemillani pojilla täysin lapsesta itsestään lähtöisin eikä mikään aikuisen tuputtamaan juttu. Minusta on tosi surullista etteivät pojat saa olla rohkeasti sellaisia kuin ovat vaan heidän täytyy jo pienenä sopeutua ympäristön antamiin muotteihin.
Ei esim. Joku väri ole vain tytöille tai pojille, mutta osastoja nyt esim. Kaupoissa on tai jos on yhteinen osasto niin aivan selvästi tyttöjen ja poikien kamat on eri puolilla. Helpottaa sopivan tuotteen löytämistä ja säästää aikaa. Poikien jutut sopii useammalle pojal,a ja tyttöjen paljon useammalle tytölle. Meillä on lapsia kumpaakin sukupuolta eikä ole ollut mitään ongelmaa vierailla vastakkaisten sukupuolten osastolla jos tyttö on halunnut "vain" poikien lelun tai poika ihastunut johonkin "vain" tyttöjen kimaltavaan käsilaukkuun. Ei mun mieskään kovin usein harhaile naisten kenkä- tai vaateosastolla vaikka on aikuinen ja saa ihan itse päättää. Jotkut miehet käyttää naistenkin vaatteita, mutta useimmat eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen perheen jossa poika 4 vuotiaaksi puettiin mekkoihin ja hiukset leikattiin tyttömäisesti jne.. Vanhemmat kehuivat kuinka heillä lapsi saa valita...
Just.
Sitten alkoivat ongelmat kun lapsi alkoi tiedostaa kaikesta huolimatta että jokin onkin pielessä..
Ja silloin lapsi oli 5vEli vanhemmilla heitti päästä ja pahoin, väkisin yrittivät pojasta muokata jo pienestä lähtien jotain muuta kuin hän oikasti on. Sairasta niin sairasta.
No enemmänkin ajattelen että eivät ymmärtäneet. Alle 4 v nyt ei vielä muutoinkaan kauheasti erottele ja kivat pupumekot oli pienen lapsen mieleen. Oppi leikkimään vain tyttöjen kanssa koska oli sisko jne..
Ongelmat tuli siinä vaiheessa kun yhtäkkiä alkoikin muuttua pojaksi eikä ollutkaan kykyä esim leikkiä poikien kanssa.
Kyse on kahden äidin perheestä.
No mikä ihme siinä nyt on niin kauheaa että on tyttöjä ja poikia. Niinhän luonto on sen tehnyt.
Ei pienen marginaaliryhmän vuoksi pojat lakkaa olemasta poikia ja tytöt tyttöjä. Heille suotakoon tämä.
Vaikuttaa siltä, että poikien jutut ovat hyväksyttäviä on vain transtytöille. Muiden pitäisi leikkiä tyttöjen leikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Ei pienen marginaaliryhmän vuoksi pojat lakkaa olemasta poikia ja tytöt tyttöjä. Heille suotakoon tämä.
Niin, mutta pojat ei myöskään lakkaa olemasta poikia vaikka heillä olisi nukke ja pinkki paita tai tytöt olemasta tyttöjä jos he tykkäävät koneista ja dinosauruksista. Lokerointi tyttöjen ja poikien väreihin ja leikkeihin on aivan typerää ja turhaa.
Mä en montaa asiaa keksi mikä olisi ollut 1970-luvulla paremmin, mutta tää oli. Silloin kaupoissa myytiin lapsille leluja ja vaatteita. Värivalikoima oli myös monipuolisempi. Mulla on vuoden vanhempi sisko ja meistä on lukemattomia valokuvia, joissa meillä on päällä samanlaiset mekot, toisella sininen, toisella vihreä tms. Nythän pikkutytöille myydään lähinnä vaatteita pinkkeinä ja violettina, poikien vaatteet on lähinnä sinisiä tai mustia. Nekin on myös tosi usein ruskealla taitettuja ja hiukan liksisenvärisiä,
Niinpä, jaotteluhan on vain ihmisten päässä. Mikään ei oikeasti estä tyttöä leikkimästä aseilla ja poikaa barbeilla.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useamman pikkupojan, jonka lempiväri on pinkki. Harmi vaan että aina joku on huomauttamassa tyttöjen ja poikien väreistä ja pojat eivät uskalla olla omia itsejään. Lempiväri oli ainakin näillä minun tuntemillani pojilla täysin lapsesta itsestään lähtöisin eikä mikään aikuisen tuputtamaan juttu. Minusta on tosi surullista etteivät pojat saa olla rohkeasti sellaisia kuin ovat vaan heidän täytyy jo pienenä sopeutua ympäristön antamiin muotteihin.
Niin on, ja tytön lokero tuntuu ainakin lapsilla olevan laajempi. Tyttö voi pukea sinisen "poikamaisen" paidan, mutta poika ei voi (muka) pukea pinkkiä. Ja leikeissä sama juttu. Tosiasiassa suurin osa lapsista on kiinnostunut monista jutuista, mutta jos kannustetaan enemmän niihin oman sukupuolen juttuihin ("kyllä huomaa että on poika kun tykkää autoista! Kai sitä nykyään pojatkin voi leikkiä nukeilla, hihhih! On se ihanaa kun näkee tyttöjä leikkimässä nukeilla!", näm kaikki siis meidän lapsille toisten aikuisten sanomia kommentteja) niin kyllähän ne sukupuolistereotyyppiset mielenkiinnonkohteet vahvistuu. Koska lapset kuitenkin hakee aikuisilta ja muilta lapsilta hyväksyntää ja mallia leikkeihinsä.
Mun mielestä nykyaikana sukupuolijaottelu ja ylipäätänäsä sukupuolen korostaminen on täysin turhaa.
Nykyaikana sukupuolierot on kiinni oikeastaan vain siitä miltä toinen näyttää joten sukupuoli on nykyään turha asia.
Suokupuolijaottelu on minulle sama asia jos jaotellaan ihmiset pituuden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan puhunut tyttöjen tai poikien leluista, silti jo 1-2 vuotiaana poikani jaksoi tapittaa vaunuista/rattaista esim. työkoneita, autoja (varsinkin rekkoja) moottoripyöriä ja mummolassa toljotti haltioituneena traktoria kun pappa teki peltotöitä. Olisi varmaan tönöttänyt siinä monta tuntia. Se on monilla pojilla vaan joku "sisäänrakennettu" ominaisuus.
Tyttöä ei voinut vähempää kiinnostaa moiset, mutta kaikki pinkki, kimaltava, mekot, kauniit jutut kuten kukat tai perhoset.
Molemmille hankittu niitä leluja ja vaatteita mistä itse pitävät, koska miksi kiusata toista?
Ai, mun kokemuksen mukaan työkoneet yms kiinnostavat kaikkia lapsia sukupuoleen katsomatta. Oltiin esim puistossa tällä viikolla ja viereisellä pellolla oli kone töissä. Kaikki puiston lapset ihastelivat sitä sukupuoleen katsomatta.
Tämä on minunkin kokemukseni, kyllä varsinkin pienistä lapsista ihan kaikki tapaamani ovat olleet innoissaan isoista koneista. Ja kukat, perhoset ja söpöt eläimet sama homma, kyllä ne kiinnostaa suurinta osaa pojistakin ainakin pienenä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nykyaikana sukupuolijaottelu ja ylipäätänäsä sukupuolen korostaminen on täysin turhaa.
Nykyaikana sukupuolierot on kiinni oikeastaan vain siitä miltä toinen näyttää joten sukupuoli on nykyään turha asia.
Suokupuolijaottelu on minulle sama asia jos jaotellaan ihmiset pituuden mukaan.
Kyllä se pitää naisen näyttää naiselta ja miehen mieheltä. Friikit saisivat pysyä luolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen perheen jossa poika 4 vuotiaaksi puettiin mekkoihin ja hiukset leikattiin tyttömäisesti jne.. Vanhemmat kehuivat kuinka heillä lapsi saa valita...
Just.
Sitten alkoivat ongelmat kun lapsi alkoi tiedostaa kaikesta huolimatta että jokin onkin pielessä..
Ja silloin lapsi oli 5vEli vanhemmilla heitti päästä ja pahoin, väkisin yrittivät pojasta muokata jo pienestä lähtien jotain muuta kuin hän oikasti on. Sairasta niin sairasta.
No enemmänkin ajattelen että eivät ymmärtäneet. Alle 4 v nyt ei vielä muutoinkaan kauheasti erottele ja kivat pupumekot oli pienen lapsen mieleen. Oppi leikkimään vain tyttöjen kanssa koska oli sisko jne..
Ongelmat tuli siinä vaiheessa kun yhtäkkiä alkoikin muuttua pojaksi eikä ollutkaan kykyä esim leikkiä poikien kanssa.
Kyse on kahden äidin perheestä.
Eli ongelma ei niinkään ollut lapsen pukeutumisessa vaan siinä, ettei lapsen elämässä ollut riittävästi erilaisia (ja eri sukupuolisia) leikkikavereita ja roolimalleja, että olisi oppinut leikkimään erilaisia leikkejä.
Meillä tyttö on oikein tyttömäinen tyttö, tykkää prinsessoista ja pinkistä. Poika taas ei taas ole ikinä tykännyt autoista. Tykkää keltaista ja oranssista, ei sinisestä. Leikkii nukeilla ja muumihahmoilla. Tuemme kumpaakin omana itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en montaa asiaa keksi mikä olisi ollut 1970-luvulla paremmin, mutta tää oli. Silloin kaupoissa myytiin lapsille leluja ja vaatteita. Värivalikoima oli myös monipuolisempi. Mulla on vuoden vanhempi sisko ja meistä on lukemattomia valokuvia, joissa meillä on päällä samanlaiset mekot, toisella sininen, toisella vihreä tms. Nythän pikkutytöille myydään lähinnä vaatteita pinkkeinä ja violettina, poikien vaatteet on lähinnä sinisiä tai mustia. Nekin on myös tosi usein ruskealla taitettuja ja hiukan liksisenvärisiä,
Tismalleen. Lastenvaatteet kulkivat suvussa lapselta toiselle, ja suurin osa vaatteista kävi kaikille, sukupuolesta riippumatta - joitakin selvästi tyttömäisimpiä lukuun ottamatta.
On kummallista, miten tässä asiassa ollaan menty yhä selvemmin rajoittavampaan suuntaan, jossa tytöillä on tietyt värit ja lelut, ja pojilla tietyt.
Olen syntynyt -66. Leikin kyllä nukeillakin, mutta erityisesti minua kiinnostivat autot, potkulaudat, vesipyssyt ja sen sellaiset. Suurin haaveeni oli polkuauto. Ensimmäinen sananikin oli muuten auto. Lempivärini oli pienenä keltainen, myöhemmin sininen.
Sain olla sellainen kuin olin, ei sitä kukaan ihmetellyt tai tyrkyttänyt minulle barbeja legojen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en montaa asiaa keksi mikä olisi ollut 1970-luvulla paremmin, mutta tää oli. Silloin kaupoissa myytiin lapsille leluja ja vaatteita. Värivalikoima oli myös monipuolisempi. Mulla on vuoden vanhempi sisko ja meistä on lukemattomia valokuvia, joissa meillä on päällä samanlaiset mekot, toisella sininen, toisella vihreä tms. Nythän pikkutytöille myydään lähinnä vaatteita pinkkeinä ja violettina, poikien vaatteet on lähinnä sinisiä tai mustia. Nekin on myös tosi usein ruskealla taitettuja ja hiukan liksisenvärisiä,
Tismalleen. Lastenvaatteet kulkivat suvussa lapselta toiselle, ja suurin osa vaatteista kävi kaikille, sukupuolesta riippumatta - joitakin selvästi tyttömäisimpiä lukuun ottamatta.
On kummallista, miten tässä asiassa ollaan menty yhä selvemmin rajoittavampaan suuntaan, jossa tytöillä on tietyt värit ja lelut, ja pojilla tietyt.Olen syntynyt -66. Leikin kyllä nukeillakin, mutta erityisesti minua kiinnostivat autot, potkulaudat, vesipyssyt ja sen sellaiset. Suurin haaveeni oli polkuauto. Ensimmäinen sananikin oli muuten auto. Lempivärini oli pienenä keltainen, myöhemmin sininen.
Sain olla sellainen kuin olin, ei sitä kukaan ihmetellyt tai tyrkyttänyt minulle barbeja legojen sijaan.
Minä olen ollut lapsi ysärin alkupuolella ja ei tämä jaottelu silloinkaan kovin jyrkkää ollut. Me leikittiin siskon kanssa ihan kaikenlaisilla leluilla, välillä nukeilla, välillä rymyttiin ojanpohjilla leikkien sotaa. Ja vaatteet oli serkuilta, jotka sattui olemaan poikia, perittyjä suurimmaksi osaksi. Mutta nyt kun kasvatan omia lapsiani samaan tyyliin, niin se on kuulemma jotain sukupuolineutraalia hömpötystä.
Mitä ihmettä täällä swkoillaan, ettei tytöille myydä kuin pinkkejä ja liinoja mekkoja, onko teillä edes lapsia? Me shoppailtiin juuri koulun aloitusta varten lapsille uusia vaatteita ja hyvin löytyi koululaisille ja vähän pienemmillekin tytöille liinoja, keltaisia, ruskeita, sinisiä, valkoisia, mustia, pinkkejä, vihreitä... mekkoja. No, mekkoja ei siellä poikien osastolla ollut yhtään, mutta täytyy sanoa, että pojillekin on nykyään varmasti enemmän valinnanvaraa kuin kultaisella 70-luvulla. Jos poika tykkää pinkistä niin löytyy sitäkin, ostin just samalla kerralla pojalle valkoisen paidan, jossa on vaaleanpunainen iso raita keskellä. Jos lapset ottaa mukaan vaikka vaatekauppaan niin aika harva poika säätää toivomaan pinkkejä legginsejä vaikka tykkäisi väreistä. Eikä siellä kaupassa kuitenkaan mitään kameravalvontaa ole mitä sieltä saa kellekin ostaa. Nuo "meidän lapselle hihiteltiin, että kai pojatkin voi leikkiä nukeilla" on omissa päissä paisuteltu ja otettu aivan liian tosissaan jokain "vihjeenä" vaikka justhan siinä sanottiin, että pojatkin voi nukeilla leikkiä. Olisiko tämän sanojan pojalla pitänyt olla prinsessahame päällä, jotta ei olisi tulkittu v-tuiluksi?
Sinä siis ap itse miellät että on tyttöjen ja poikien värejä?
Ei nykyään enää ole. Ihan sujuvasti valmistetaan vaatteita joka värissä niin tytöille kuin pojille. Löytyy myös paljon unisex vaatetta.
Moni pikkutyttö nyt siitä huolimatta rakastaa mekkoja ja muuta "naisellista". Pojat taas ovat "äijiä". Se on ihan biologiaa.
Mutta ihan pelkät värit ovat nykyään aika neutraaleja.
Mietipä disneyn prinsessoja ja heidän mekkoja. Löytyy vaaleanpunainen mekko, valkoinen mekko, sinisiä mekkoja parikin, samoin vihreitä, keltainen mekko, violetti... Mustaakin löytyy mutta sen väriset taitaa olla vaan pahoilla kuningattarilla jotka nekin naisia.
Pojille tehdään kyllä pinkkejä vaatteita myös joka taitaa olla väreistä ainut jolla vähän tyttömäinen. Uskon että sekin väri tulee yleistymään kunhan nuorempi sukupolvi kasvaa. Minun vanhempieni ikäluokka kun ei niin kovin trendikästä sakkia taida olla eli en näe isälläni pinkkejä tennareita tai pinkkiä (enkä kyllä muunkaan väristä) unikkokuvioista marimekon neuletta.
Omat lapseni ovat myös paljastuneet stereotypioita vahvistaviksi, pojalla pojan jutut ja tytöllä tytön. Kuitenkin muiden lasten läsnäollessa (esim. leikkipuistossa) poikakin voi poimia kauniita kukkia ja tyttö ihastella traktoria, riippuen siitä mitä muut lapset tekevät. Kotona poika leikkii siskonsa kanssa nukkeleikkejä ja tyttö veljensä kanssa autoleikkejä, mutta yksinään eivät ikinä aloita ns. vastakkaisen sukupuolen leikkejä.
Lapsille on hyvin tärkeää kuulua joukkoon. Siksi moni jo pienenä haluaa samanlaisia (/saman värisiä) vaatteita ja tavaroita kuin muillakin on ja haluaa tehdä samoja juttuja kuin vertaisryhmänsä.