Sain tietää, että työkaveri on miljonääri. En oikein pääse tästä yli. Ihan tavallinen nainen, en olisi ikinä uskonut.

Mita enemman minulla on varallisuutta kayteytavissa sen vahemman haluan mitaan ja sita vahemman haluan sen nakyvan ulospain.

Toisin oli opiskelijana, kun piti vikat rahat laittaa Versacen nakyiin vaatteisiin!

Nyt ostan halvinta ja harvoin.

Toki en ole viela miljonaari. Sitten ostaisin kaukaisen saaren.

Aikoinaan yksi kesätyöpaikan työkaveri paljastui Nokia-miljonääriksi, mutta eipä se muuttanut mitään. Kaveri ei itse puhunut osakeomaisuudestaan ja oli kuin kuka tahansa duunari, kuulin asiasta toisilta työkavereilta. 

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rikkaus ole mikään leima otsassa. 

Esim. mun siskolla on todella hyvät tulot ja ostaa kalliita vaatteita, mutta ei ne mitään bling-bling-timanttivaatteita ole. 

Mulla ei esim. ole varaa tähän, joka päällä mun sisko tuli meidän mökille kesällä. Siis mökkimekko sille. https://www.marimekko.com/fi_fi/yhdessa-musta-tamma-mekko-musta-beige-s…

Ostan välillä MM.n vaateita, mutta mainitsemasi mekko näyttää malliltaan kyllä navettamekolta, joita 50v  sitten käytettiin . Sopii siis hyvin mökkimekoksi. 

Sen lisäksi, että mekko tosiaan näyttää navettamekolta, niin 370€ pitäisi saada sen etusauman kuviot kohtaamaan. Jossain halpameikoissa tuon voi vielä ymmärtää, mutta tuon hintaluokan mekossa tuo on vaan ihan huonon laadun merkki, ettei edes niitä hevosen etu ja takapuolta ole saatu kohdistettua paremmin.

Silmiin suorastaan särkee katsella tuollaista.

Laadukkaissa miestenpuvuissa jopa taskujen raidat kohdistetaan. Tuolla on säästetty 10 senttiä kangasta ja näyttää 300€ halvemmalta sen johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Olen rikas mutta teen kaikkeni salatakseni sen - only in Finland.

En tule ikinä ymmärtämään tätä suomalaisten intoa salata varallisuuteensa. Juu, ymmärrän kyllä ettei sillä tarvitse prameilla mutta miksi rahasta on tehty sellainen mörkö että sitä täytyy pitää kaapissa niin kuin seksuaalista suuntautumista parikymmentä vuotta sitten?

No ei sitä tarvitse jemmatakaan, mutta toisaalta, haluaisitko oikeasti hengata mijonäärien parissa juomassa kalliita shampanjoita ja leuhkimassa autoilla, vai kelpaisiko ihan tavallisten asuntovelkaisten seura? :D

Miljonäärejä on Suomessa varmaan aika paljon, varsinkin vähän varttuneemmissa ihmisissä. Jos vaikka on perinyt vanhemmiltaan 400 000 e:n omakotitalon ja 100 000 e:n metsäpalstan ja omasta palkasta jäänyt vaikka 10 000 e/v sijoitettavaksi, niin 30 vuodessa omaisuus on yli miljoona euroa, vaikkei olisi mikään talousguru. Ja eihän ihminen ryhdy omaisuuttaan syömään, vaan tekee normaalisti töitä ja ajattelee jättävänsä varallisuutensa jälkipolvelle. Jotain kivaa voi joskus hankkia itselleen ja muille, ja tuohan omaisuus turvallisuutta esim. vanhuutta ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä kuvastaa hyvin suomalaista asennetta, mitä varakkaat täällä kertovat: oikeasti varakkaat haluavat elää mukavasti, mutta eivät näyttää ulospäin rikkailta tai lesoilla rahoillaan. Mitä hyötyä siitä olisi, lisää vain riskiä tulla ryöstetyksi ja suututtaa ympärillä olevat ihmiset.

Kyllä nämä somessa luxuselämänsä esittelevät Sofiat, Stefanit jne ulosottokuningattaret/-kuninkaat tuppaavat olemaan vain feikkirikkaita, joilla ei todellisuudessa mitään merkittävää varallisuutta ole, vaikka yrittävät kovasti niin vakuutella.

Nyt en ymmärtänyt ollenkaan, paitsi että tuli suomalaisen kateuden paljastava freudilainen lipsahdus: "Suututtaa ympärillä olevat ihmiset".

?????

Minkä ihmeen takia jonkun toisen varakkuudesta ja sen näyttämisestä saisi suuttua? Onko se sinulta pois? Mikä on rahoilla "lesoilua"? Omasta mielestäni rahatukun heiluttelu, sinun mielestäsi ilmeisesti kaikki muu paitsi vanhassa villapaidassa vanhalla Ladalla ajelu?

Kauhee tantta tuossa mainoksessa, mutta tuollaisia telttojahan lihavat naiset käyttävät. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vieraantunut voi joku olla pienituloisen elämästä ja todellisista mahdollisuuksista sijoittaa ja säästää? Huh huh. Ei se todellakaan ole aina "viitsimisestä" tai ymmärryksestä kiinni.

Kyllä on.

Aloitin säästämään kahden vuoden työttömyyden jälkeen työttömyyskorvauksesta juuri tuon 50e/kk rahastoihin, pskaduuneihin onneksi pääsin kiinni ja säästin näistä kuvitellen että palkka on vain 10% pienempi. Etenin, taistelin, säästin ja sijoitin. Nyt tästä on 6 vuotta aikaa, ja osake & rahastosalkkuni rikkoi juuri 100 000 euron rajan. 

Vierailija kirjoitti:

Miljonäärejä on Suomessa varmaan aika paljon, varsinkin vähän varttuneemmissa ihmisissä. Jos vaikka on perinyt vanhemmiltaan 400 000 e:n omakotitalon ja 100 000 e:n metsäpalstan ja omasta palkasta jäänyt vaikka 10 000 e/v sijoitettavaksi, niin 30 vuodessa omaisuus on yli miljoona euroa, vaikkei olisi mikään talousguru. Ja eihän ihminen ryhdy omaisuuttaan syömään, vaan tekee normaalisti töitä ja ajattelee jättävänsä varallisuutensa jälkipolvelle. Jotain kivaa voi joskus hankkia itselleen ja muille, ja tuohan omaisuus turvallisuutta esim. vanhuutta ajatellen.

Harva kuitenkaan perii vanhempiaan vielä nk. parhaassa työiässään vaan vasta 50v jälkeen. Ne kalliit omakotitalot ja mökit on jouduttu hankkimaan omalla työpanoksella ja lainarahalla. Sijoituksiin ja sijoitettavaan on siten jäänyt paljon vähemmän varoja. Lisäksi omakotitalojen keskihinta suomessa lienee enemmän 100-200 välillä ja monella voi jäädä isokin talo menemättä kaupaksi, jos ei ole ihan halutulla ydinalueella. Mitä tuloihin tulee niin harva yltää palkkatuloissa yli "maagisen" sadan tonninkaan rajan ja joista maksetaan kovat verot. 40-60 tonnin bruttotuloilla, johon suurin osa suomalaista jää, ei tulla varakkaaksi tai peräti miljonääriksi kuin aivan uskomattomalla tuurilla esim. sijoitettu onnella IT-murroksen kynnyksellä juuri oikeisiin teknologiayhtiöihin tietämättä niiden busineksesta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla leveilevät ovat usein itseasiassa köyhiä ja velkaantuneita, ulosotossa olevia. Elävät täysin yli varojen, kun elämäntehtävänä on teeskennellä rikasta. Oikeasti rikkaiden ei tarvitse esittää ulospäin, vaan voi elää ihan vaatimattomasti.

Mikä itu siinä rahan omistamisessa on, jos rikkaanakin pitää "elää vaatimattomasti"? Miksi ihmeessä? Kunhan elää tulojensa mukaan. Ei köyhäilyn vastakohta ole esittäminen ulospäin, vaan se että kuluttaa siihen mihin itse haluaa - toivottavasti vastuullisesti.

Tämä!

Kyynistä mutta totta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miljonäärejä on Suomessa varmaan aika paljon, varsinkin vähän varttuneemmissa ihmisissä. Jos vaikka on perinyt vanhemmiltaan 400 000 e:n omakotitalon ja 100 000 e:n metsäpalstan ja omasta palkasta jäänyt vaikka 10 000 e/v sijoitettavaksi, niin 30 vuodessa omaisuus on yli miljoona euroa, vaikkei olisi mikään talousguru. Ja eihän ihminen ryhdy omaisuuttaan syömään, vaan tekee normaalisti töitä ja ajattelee jättävänsä varallisuutensa jälkipolvelle. Jotain kivaa voi joskus hankkia itselleen ja muille, ja tuohan omaisuus turvallisuutta esim. vanhuutta ajatellen.

Harva kuitenkaan perii vanhempiaan vielä nk. parhaassa työiässään vaan vasta 50v jälkeen. Ne kalliit omakotitalot ja mökit on jouduttu hankkimaan omalla työpanoksella ja lainarahalla. Sijoituksiin ja sijoitettavaan on siten jäänyt paljon vähemmän varoja. Lisäksi omakotitalojen keskihinta suomessa lienee enemmän 100-200 välillä ja monella voi jäädä isokin talo menemättä kaupaksi, jos ei ole ihan halutulla ydinalueella. Mitä tuloihin tulee niin harva yltää palkkatuloissa yli "maagisen" sadan tonninkaan rajan ja joista maksetaan kovat verot. 40-60 tonnin bruttotuloilla, johon suurin osa suomalaista jää, ei tulla varakkaaksi tai peräti miljonääriksi kuin aivan uskomattomalla tuurilla esim. sijoitettu onnella IT-murroksen kynnyksellä juuri oikeisiin teknologiayhtiöihin tietämättä niiden busineksesta yhtään mitään.

Kuten sanoin, vähän varttuneemmassa iässä! Yli 50-vuotiaskin on vielä ihminen ja pystyy jopa nauttimaan elämästä. Tiedoksi vain.

Meilläkin on sukulaisperhe miljonäärejä, ja kanssakäyminen mahdotonta juuri sen vuoksi. Suhtautuvat alentavasti muihin, myös meihin. Ovat aina valmiita hyväksikäyttämään itseään köyhempiä. Saitailevat joka asiassa, tarjoilut ovat ala-arvoisia. 

Olen itsekin kohtuullisen hyvätuloinen, mutta miehelläni on myös todella hyvä palkka. Minulla on juuri tuollainen työkaveri. Neuvoisin sinua pitämään ns. mölyt mahassasi ja suhtautumaan kollegaasi kohtaan ihan samalla tavalla kuin ennenkin.

Omasta kokemuksesta voin sanoa sen olevan todella ärsyttävää, kun joku huomauttelee, keljuilee ja kommentoi varakkuudellamme jatkuvasti. Jatkuvasti tuli oheisia kommentteja: "Hyvähän se teillä on, kun Kallella on niin hyvä palkka". "Tilipäivä ja tilille ei jäänyt enää mitään. Ole onnellinen, kun teillähän sitä rahaa on".

Mitä tahansa ostimme, niin aina piti kysyä tavaran hintaa. Jos en kommentoinut mitään, niin hinta selvitettiin netistä. Kauhea taivastelu, kun 15 vuotta sitten ostimme "kalliin" sohvan, johon juuri hankin uudet päälliset (hänellä on tällä välillä ollut ainakin kolme sohvaa, joihin on varmasti mennyt yhteensä enemmän rahaa kuin omaan sohvaamme).

Kyseistä työkaveriani tuntui ärsyttävän erityisesti se, jos elimme ns. ali varojemme. Hän ei voinut ymmärtää, että miksi emme ostaneet ns. merkkiautoa, vaan ihan käytetyn perusauton nelivedolla. Työkaveri on aina reissannut paljon (velkarahalla) ja hän ei voi käsittää, miksi emme matkustele enemmän (ennen koronaa) ja meni välillä muutama vuosi, ettemme käyneet ulkomaanmatkoilla. Olemme kohtuullisen ympäristötietoisia ja se näkyy monissa muissakin valinnoissamme.

Ymmärrän hyvin, että miksi moni varakas haluaa elää vaatimattomasti. Ehkä juuri tällaisten työkavereiden ja muiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Mita enemman minulla on varallisuutta kayteytavissa sen vahemman haluan mitaan ja sita vahemman haluan sen nakyvan ulospain.

Toisin oli opiskelijana, kun piti vikat rahat laittaa Versacen nakyiin vaatteisiin!

Nyt ostan halvinta ja harvoin.

Toki en ole viela miljonaari. Sitten ostaisin kaukaisen saaren.

Eli sanonta "mitä rikkaampi, sitä pihimpi" pitää paikkansa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä toisen raha-asiat sulle kuuluu?

Kyllä kuuluu, kuka voi omistaa

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on sukulaisperhe miljonäärejä, ja kanssakäyminen mahdotonta juuri sen vuoksi. Suhtautuvat alentavasti muihin, myös meihin. Ovat aina valmiita hyväksikäyttämään itseään köyhempiä. Saitailevat joka asiassa, tarjoilut ovat ala-arvoisia. 

Turhaa.

Miljonääri on usein miljonääri siksi, että elää vaatimattomasti.

Kääntäen, jos elää kuin miljonääri, ei pian enää ole miljonääri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mita enemman minulla on varallisuutta kayteytavissa sen vahemman haluan mitaan ja sita vahemman haluan sen nakyvan ulospain.

Toisin oli opiskelijana, kun piti vikat rahat laittaa Versacen nakyiin vaatteisiin!

Nyt ostan halvinta ja harvoin.

Toki en ole viela miljonaari. Sitten ostaisin kaukaisen saaren.

Eli sanonta "mitä rikkaampi, sitä pihimpi" pitää paikkansa?

Minun kohdallani ainakin huomaan että se ostaminen ja omistaminen ei tuo suurtakaan iloa kun on varaa. Ennen saattoi odottaa ja haaveilla jostain ja se oli osa sitä iloa. Nyt ostan vain todelliseen tarpeeseen, laatua toki mutta en maksa merkeistä turhaan.

Ei se ole oikein, että joku on miljonääri ja joku joutuu elämään naurettavalla 540 euron työmarkkinatuella ja asumaan vielä aikuisenakin sukulaisensa luona. Vielä pahempi on kun työmarkkinatuki ollaan käsittämättömästä syystä katkaisemassa, yhteyttä työntekijöihin ei saa. Nyt apua tarvitseva ja muutenkin moniongelmainen työtön ollaan jättämässä kokonaan ilman tuloja täysin oman onnensa nojaan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta rikastua, mutta ei ketään saisi jättää tällä tavoin kokonaan ilman tuloja. Ei tällä tavoin ole mitään mahdollisuutta yrittää parantaa elämäänsä kun se vain huononee entisestään.

Todennäköisesti tämä ihminen haluaa itse ansaita leipänsä ja säästää miljoonat jollekin toiselle. Ihan kunnioitettavaa. Jos hän söisi nyt miljoonansa ja laiskottelisi, olisiko se hyvä idea?