Lue keskustelun säännöt.
Anteeksi, mutta en ymmärrä etenkään sellaisia avioeroja, joissa on osallisina pieniä lapsia
14.08.2021 |
Lapset kärsivät avioerosta aina. Klisee, mutta totta. (Veljeni 9-vuotias tytär ilmoittaa edelleen vuoron perään sekä isälleen että äidilleen: - Miksi te ette voi muuttaa takaisin yhteen? Miksi me ei voida olla kuin oikea perhe? Erosta on nyt aikaa 3 vuotta.)
Kommentit (312)
Saat anteeksi. Lapsi oli kuusivuotias kun ennen niin ihana mieheni jäi työttömäksi ja hänestä kuoriutui sen myötä väkivaltainen alkoholisti. Minä ymmärrän oikein hyvin, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on turhia eroja. Minä tulen hyvin toimeen entisen mieheni kanssa. Mitään ongelmia ei ollut avioliiton aikaankaan. Hän alkoi viihtyä töissä tapaamansa naisen kanssa ja ero tuli. Nyt olen itsekin ollut uudessa parisuhteessa jo vuosia ja lapset kasvavat uusperheessä, tapaavat isää aina joskus. Menee tämä näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Paljon on turhia eroja. Minä tulen hyvin toimeen entisen mieheni kanssa. Mitään ongelmia ei ollut avioliiton aikaankaan. Hän alkoi viihtyä töissä tapaamansa naisen kanssa ja ero tuli. Nyt olen itsekin ollut uudessa parisuhteessa jo vuosia ja lapset kasvavat uusperheessä, tapaavat isää aina joskus. Menee tämä näinkin.
Teillä ei ollu turha ero vaan yksinkertaisesti toinen teistä rakastui toiseen ihmiseen. Miksi suhteessa pitäisi olla jos rakastuu toiseen ihmiseen? Työpaikoilla tai työpaikan kautta moni rakastuu koska siellä näkee/tapaa nykyisin valtavasti vastakkaisen sukupuolen edustajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on turhia eroja. Minä tulen hyvin toimeen entisen mieheni kanssa. Mitään ongelmia ei ollut avioliiton aikaankaan. Hän alkoi viihtyä töissä tapaamansa naisen kanssa ja ero tuli. Nyt olen itsekin ollut uudessa parisuhteessa jo vuosia ja lapset kasvavat uusperheessä, tapaavat isää aina joskus. Menee tämä näinkin.
Teillä ei ollu turha ero vaan yksinkertaisesti toinen teistä rakastui toiseen ihmiseen. Miksi suhteessa pitäisi olla jos rakastuu toiseen ihmiseen? Työpaikoilla tai työpaikan kautta moni rakastuu koska siellä näkee/tapaa nykyisin valtavasti vastakkaisen sukupuolen edustajia.
Jotkut miehet eivät osaa sitoutua avioliittoon ja lapsiperheen arki on työlästä. Siksi syntyvyys laskee. Voisipa nämä miehet tunnistaa etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on vain yksi elämä eikä se ole kovin pitkä. Kenenkään ei tarvitse jäädä elämäntilanteeseen, jossa ei ole onnellinen. Se on ihmiselämän hukkaamista ja väärinkäyttöä.
Mutta voi luistaa vastuusta omista valinnoistaan? Itse myös lapsia ollut haluamassa, mutta ei jaksakaan niiden riitelyä ja ruokkimista ja kuskaamista ja vaatteiden pyykkäystä ja...
Joten ei ole onnellinen ja lähtee ja jättää sen toisen yksin hoitamaan kaiken. Onko hän onnellinen? Saako molemmat vanhemmat lähteä, jos eivät ole onnellisia? Kenenkään ei tarvitse jäädä?
Haluaisin vastauksen tuohon "kenenkään ei tarvitse jäädä"-kysymykseen. Näin yh:na voisin siis ei-niin-onnellisena-hetkenä vain pakata kimpsut ja lähteä omaa onnea tavoittelemaan, kuten ex. Niinkö?
Jos ei ok, miksi toiselle oli? Jonkun tarvitsee siis kuitenkin jäädä ja kantaa vastuu?
Mitä? Vastasin jo aikaisemmin, että ihmisellä on velvollisuuksia vain omia lapsia kohtaan. En tajunnut, että pitää erikseen mainita, että lapsia ei jätetä, kun heidät on maailmaan saattanut. Se ei silti tarkoita, että ei saisi erota. Perhemalli muuttuu. Lasten hylkääminen ja puolisosta eroaminen ovat kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avioerolapsi. Mielestäni äitini olisi pitänyt erota alkoholisti-isästä jo paljon aiemmin.
Tällaisia eroja joissa on alkoholismia tai väkivallan uhkaa on ehkä maks. 10 % kaikista eroista. Miten se voi olla naisille niin vaikea myöntää, että suurin osa eroista on ns. mukavuuseroja kun ollaan kyllästytty omaan ukkoon kun se ei pystynytkaan hankkimaan sitä kuningattaren valtaistuinta ja valtakuntaa.
"Kasvettiin erilleen." "Mies ei enää huomioinut minua ja tunteitani." "Suhde ei enää edennyt." jne.
käännökset:
"Rakastuin toiseen komeampaan mieheen." "Mies ei enää tehnyt aina kuten vaadin." "Mies ei enää pystynyt hankkimaan kalliimpaa taloa."
No höpö höpö nyt, ei varmasti ole max 10% eroista miehen väkivaltaisuudesta (henkinen mukaanluettuna), päihde- tai peliongelmasta, pornoriippuuvudesta, uskottomuudesta tai sen valmistelusta/yrityksestä ym johtuvaa. Johan niitä miehen ihan itse hakemiakin on 20%. Minä tunnen vain muutaman eronneen lapsiperheen ja joka ikisessä on ollut kyse vähintään yhdestä noista. Parikymppisten lapsettomien parien eroja toki on kevyemmin perustein, mutta ne ei tähän keskusteluun kuulu.
En nyt ihan jaksa uskoa, että suomalaisista miehistä tuollaisia määriä (30-40% tai jopa enemmän) olisi väkivaltaisia ja/tai juoppoja. Ja tämä ihan karkeana heittona. Joten jospa lopetetaan se värittäminen ja todetaan, että varsinkin naiset ottavat paljon "turhia" eroja. Toki niitä ottavat myös miehet, mutta eivät lähellekään samassa määrin.
Niille naikkosille, jotka jättävät hyvät ja kiltit, ehkä jopa hieman tylsät miehensä ns. 'jännittävien miesten' vuoksi, toivotan mahdollisimman alkoholintäyteistä, mustasukkaista ja väkivaltaista jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä hämmästyin kun mun vanhempi tyttö (11 vee) sanoi mulle yhtenä päivänä että se on juureton, että tuntuu ettei kotia ole missään. Ajattelin että wtf, sillä on vaan 2 kotia, eihän se nyt voi ketään juurettomaksi tehdä. M42
Sun kommenttia on alapeukutettu koska se on palstan yleisen mielipiteen vastainen. Toivottavasti sun tytölle löytyy jotenkin hyvä ratkaisu. Onhan niitä esim hyvin juurtuneita kaksoiskansalaisiakin, oisko heillä hyviä ideoita teidän tilanteeseen? Kaikki ihmiset on myös tietty yksilöitä, tyttösikin.
Sitä on alapeukutettu koska se on trolliviesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avioerolapsi. Mielestäni äitini olisi pitänyt erota alkoholisti-isästä jo paljon aiemmin.
Tällaisia eroja joissa on alkoholismia tai väkivallan uhkaa on ehkä maks. 10 % kaikista eroista. Miten se voi olla naisille niin vaikea myöntää, että suurin osa eroista on ns. mukavuuseroja kun ollaan kyllästytty omaan ukkoon kun se ei pystynytkaan hankkimaan sitä kuningattaren valtaistuinta ja valtakuntaa.
"Kasvettiin erilleen." "Mies ei enää huomioinut minua ja tunteitani." "Suhde ei enää edennyt." jne.
käännökset:
"Rakastuin toiseen komeampaan mieheen." "Mies ei enää tehnyt aina kuten vaadin." "Mies ei enää pystynyt hankkimaan kalliimpaa taloa."
No höpö höpö nyt, ei varmasti ole max 10% eroista miehen väkivaltaisuudesta (henkinen mukaanluettuna), päihde- tai peliongelmasta, pornoriippuuvudesta, uskottomuudesta tai sen valmistelusta/yrityksestä ym johtuvaa. Johan niitä miehen ihan itse hakemiakin on 20%. Minä tunnen vain muutaman eronneen lapsiperheen ja joka ikisessä on ollut kyse vähintään yhdestä noista. Parikymppisten lapsettomien parien eroja toki on kevyemmin perustein, mutta ne ei tähän keskusteluun kuulu.
En nyt ihan jaksa uskoa, että suomalaisista miehistä tuollaisia määriä (30-40% tai jopa enemmän) olisi väkivaltaisia ja/tai juoppoja. Ja tämä ihan karkeana heittona. Joten jospa lopetetaan se värittäminen ja todetaan, että varsinkin naiset ottavat paljon "turhia" eroja. Toki niitä ottavat myös miehet, mutta eivät lähellekään samassa määrin.
Nainen on aloitteen tekijä useimmassa avioerossa. Taitaa löytyä tutkittua tietoakin.
Kun tarkastelen tutussa piirissä tapahtuneita eroja niin kaikissa nainen on ollut jättäjä.
Eikä niissä ole kuin yhdessä syynä puolison alkoholismi. Ainakin kymmenen eroa löytyy helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avioerolapsi. Mielestäni äitini olisi pitänyt erota alkoholisti-isästä jo paljon aiemmin.
Tällaisia eroja joissa on alkoholismia tai väkivallan uhkaa on ehkä maks. 10 % kaikista eroista. Miten se voi olla naisille niin vaikea myöntää, että suurin osa eroista on ns. mukavuuseroja kun ollaan kyllästytty omaan ukkoon kun se ei pystynytkaan hankkimaan sitä kuningattaren valtaistuinta ja valtakuntaa.
"Kasvettiin erilleen." "Mies ei enää huomioinut minua ja tunteitani." "Suhde ei enää edennyt." jne.
käännökset:
"Rakastuin toiseen komeampaan mieheen." "Mies ei enää tehnyt aina kuten vaadin." "Mies ei enää pystynyt hankkimaan kalliimpaa taloa."
No höpö höpö nyt, ei varmasti ole max 10% eroista miehen väkivaltaisuudesta (henkinen mukaanluettuna), päihde- tai peliongelmasta, pornoriippuuvudesta, uskottomuudesta tai sen valmistelusta/yrityksestä ym johtuvaa. Johan niitä miehen ihan itse hakemiakin on 20%. Minä tunnen vain muutaman eronneen lapsiperheen ja joka ikisessä on ollut kyse vähintään yhdestä noista. Parikymppisten lapsettomien parien eroja toki on kevyemmin perustein, mutta ne ei tähän keskusteluun kuulu.
En nyt ihan jaksa uskoa, että suomalaisista miehistä tuollaisia määriä (30-40% tai jopa enemmän) olisi väkivaltaisia ja/tai juoppoja. Ja tämä ihan karkeana heittona. Joten jospa lopetetaan se värittäminen ja todetaan, että varsinkin naiset ottavat paljon "turhia" eroja. Toki niitä ottavat myös miehet, mutta eivät lähellekään samassa määrin.
Nainen on aloitteen tekijä useimmassa avioerossa. Taitaa löytyä tutkittua tietoakin.
Kun tarkastelen tutussa piirissä tapahtuneita eroja niin kaikissa nainen on ollut jättäjä.
Eikä niissä ole kuin yhdessä syynä puolison alkoholismi. Ainakin kymmenen eroa löytyy helposti.
Eron ottaja ja sen aiheuttaja eivät kovin usein ole sama henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avioerolapsi. Mielestäni äitini olisi pitänyt erota alkoholisti-isästä jo paljon aiemmin.
Tällaisia eroja joissa on alkoholismia tai väkivallan uhkaa on ehkä maks. 10 % kaikista eroista. Miten se voi olla naisille niin vaikea myöntää, että suurin osa eroista on ns. mukavuuseroja kun ollaan kyllästytty omaan ukkoon kun se ei pystynytkaan hankkimaan sitä kuningattaren valtaistuinta ja valtakuntaa.
"Kasvettiin erilleen." "Mies ei enää huomioinut minua ja tunteitani." "Suhde ei enää edennyt." jne.
käännökset:
"Rakastuin toiseen komeampaan mieheen." "Mies ei enää tehnyt aina kuten vaadin." "Mies ei enää pystynyt hankkimaan kalliimpaa taloa."
No höpö höpö nyt, ei varmasti ole max 10% eroista miehen väkivaltaisuudesta (henkinen mukaanluettuna), päihde- tai peliongelmasta, pornoriippuuvudesta, uskottomuudesta tai sen valmistelusta/yrityksestä ym johtuvaa. Johan niitä miehen ihan itse hakemiakin on 20%. Minä tunnen vain muutaman eronneen lapsiperheen ja joka ikisessä on ollut kyse vähintään yhdestä noista. Parikymppisten lapsettomien parien eroja toki on kevyemmin perustein, mutta ne ei tähän keskusteluun kuulu.
En nyt ihan jaksa uskoa, että suomalaisista miehistä tuollaisia määriä (30-40% tai jopa enemmän) olisi väkivaltaisia ja/tai juoppoja. Ja tämä ihan karkeana heittona. Joten jospa lopetetaan se värittäminen ja todetaan, että varsinkin naiset ottavat paljon "turhia" eroja. Toki niitä ottavat myös miehet, mutta eivät lähellekään samassa määrin.
H.V. Mieheni virallinen versio kavereilleen erostamme on ”ei draamaa”, ”ei kolmansia osapuolia”, ”molempien oikeaksi kokema ratkaisu”, mutta siinä ei ole koko totuus. Ajankohtaan vaikutti olennaisesti miehen halu aloittaa suhde kolmannen osapuolen kanssa, tosin minun onnekseni, koska se on sujuvoittanut asioita. Tämän lisäksi tuo paperilla oikein hyvä juomaton ja lyömätön ahkerasti töissä käyvä eksäni on mm. uhkaillut minua väkivallalla ja hajottanut tavaroitani, kaahannut kun olen kyydissä, kontrolloinut menemisiäni ja tekemisiäni, haukkunut liki kaikkia ystäviäni ja sukulaisiani, arvostellut kaikkea, mitä teen, ja paljon muuta, mitä kävisi pitkäksi luetella. En ole katsonut tarpeelliseksi oikaista, molemmat lähemmin tuntevat yhteiset ystävät ovat kyllä haistaneet asioiden todellisen laidan eikä kukaan varsinaisesti ihmettele.
Minua ei varsinaisesti kiinnosta, mitä sinä ajattelet tietäväsi tai jaksat taikka et jaksa uskoa. Sinulla ei ole kompetenssia arvioida toisten suhteita eivätkä sinun mielipiteesi ole tärkeitä. Sinä voisit vaikka huolehtia omista asioistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että tässäkin ketjussa koko ajan todetaan, että nainen halusi lähteä.
Meillä ero tulossa. Yhdessä 15v. Lapset varmasti kärsineet joskus riitelystä, mutta enemmän kärsivät nyt, kun isä haluaa eron.
Ei alkoholi. Ei tupakka. Ei kolmansia osapuolia. Ei mitään oikeita ongelmia. Kuulemma vaan tympii. Elämä mennyt perheen kanssa ja kaikki jää kokematta.
Olen siis kohta yksin lasten kanssa. Mies haluaa pitää talon. Haluaa, että muutamme pois. Koska lapsilla on sitten tuttu paikka, JOS hän viikonloppuisin tai joskus ottaa luokseen.
Mies 39v. Ihan aikuinen, mutta aina ollut tarkka omasta elämästään. Harrastanut, kulkenut ja mennyt. Itse olen ollut se joustava. Nyt olen ihan pihalla.
Jossain oli joku "harmaa" mies täällä. Mistä sellaisen löytää? Ihan tavallisen hyvän miehen, jolle riittää tavallinen ja hyvä elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avioerolapsi. Mielestäni äitini olisi pitänyt erota alkoholisti-isästä jo paljon aiemmin.
Tällaisia eroja joissa on alkoholismia tai väkivallan uhkaa on ehkä maks. 10 % kaikista eroista. Miten se voi olla naisille niin vaikea myöntää, että suurin osa eroista on ns. mukavuuseroja kun ollaan kyllästytty omaan ukkoon kun se ei pystynytkaan hankkimaan sitä kuningattaren valtaistuinta ja valtakuntaa.
"Kasvettiin erilleen." "Mies ei enää huomioinut minua ja tunteitani." "Suhde ei enää edennyt." jne.
käännökset:
"Rakastuin toiseen komeampaan mieheen." "Mies ei enää tehnyt aina kuten vaadin." "Mies ei enää pystynyt hankkimaan kalliimpaa taloa."
No höpö höpö nyt, ei varmasti ole max 10% eroista miehen väkivaltaisuudesta (henkinen mukaanluettuna), päihde- tai peliongelmasta, pornoriippuuvudesta, uskottomuudesta tai sen valmistelusta/yrityksestä ym johtuvaa. Johan niitä miehen ihan itse hakemiakin on 20%. Minä tunnen vain muutaman eronneen lapsiperheen ja joka ikisessä on ollut kyse vähintään yhdestä noista. Parikymppisten lapsettomien parien eroja toki on kevyemmin perustein, mutta ne ei tähän keskusteluun kuulu.
En nyt ihan jaksa uskoa, että suomalaisista miehistä tuollaisia määriä (30-40% tai jopa enemmän) olisi väkivaltaisia ja/tai juoppoja. Ja tämä ihan karkeana heittona. Joten jospa lopetetaan se värittäminen ja todetaan, että varsinkin naiset ottavat paljon "turhia" eroja. Toki niitä ottavat myös miehet, mutta eivät lähellekään samassa määrin.
H.V. Mieheni virallinen versio kavereilleen erostamme on ”ei draamaa”, ”ei kolmansia osapuolia”, ”molempien oikeaksi kokema ratkaisu”, mutta siinä ei ole koko totuus. Ajankohtaan vaikutti olennaisesti miehen halu aloittaa suhde kolmannen osapuolen kanssa, tosin minun onnekseni, koska se on sujuvoittanut asioita. Tämän lisäksi tuo paperilla oikein hyvä juomaton ja lyömätön ahkerasti töissä käyvä eksäni on mm. uhkaillut minua väkivallalla ja hajottanut tavaroitani, kaahannut kun olen kyydissä, kontrolloinut menemisiäni ja tekemisiäni, haukkunut liki kaikkia ystäviäni ja sukulaisiani, arvostellut kaikkea, mitä teen, ja paljon muuta, mitä kävisi pitkäksi luetella. En ole katsonut tarpeelliseksi oikaista, molemmat lähemmin tuntevat yhteiset ystävät ovat kyllä haistaneet asioiden todellisen laidan eikä kukaan varsinaisesti ihmettele.
Minua ei varsinaisesti kiinnosta, mitä sinä ajattelet tietäväsi tai jaksat taikka et jaksa uskoa. Sinulla ei ole kompetenssia arvioida toisten suhteita eivätkä sinun mielipiteesi ole tärkeitä. Sinä voisit vaikka huolehtia omista asioistasi.
Tyypillinen itsekäs mies. Lähes kaikki täsmää tuntemaani tapaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hg kirjoitti:
Sama. Ero ei saa olla vaihtoehto ollenkaan. Ei avioliitossa eikä lapsperheessä. Jos jokin ei toimi, terapiaa. Avioliitosta/perheestä on tullut jonkinlainen leikki/kulutus hyödyke. Ja muistutetaan 80% eroista tapahtuu naisen aloitteesta. Ei ole pakko ryhtyä noihin ja jos ryhtyy homma on hoidettava loppuun asti.
Kaikkien kanssa se terapia ei vain toimi. Jos kumppani on persoonallisuushäiriöinen, tilanne kääntyy äkkiä terapiassakin siihen että väkivallan uhria aletaan syyllistää siitä, että hän on niin hankala, ja väkivallantekijältä kysellään miten hän tätä mahdotonta kumppaniaan jaksaa. Tai sitten persoonallisuushäiriöinen esittää terapiassa sopuisaa, jotta päästään siitäkin riesasta, ja sen jälkeen alkaa kotona entistä pahempi helvetti, kun kumppani kehtaa mennä puhumaan "perheensisäisiä asioita" ulkopuolisille.
Sanoisin että tällaisia mielipiteitä esittävät ihmiset saavat olla onnellisia, kun heidän omassa elämässään tai heidän läheistensä elämässä ei ole ollut oikeasti haastavia ja väkivaltaisia ihmissuhteita. Ja henkinen väkivaltakin on väkivaltaa, mikä monilta usein unohtuu, eikä uhrikaan aina tajua sitä ennen kuin vasta jälkeenpäin.
Miksi avioitua persoonallisuushäiriöisen (mitä se tarkoittaakaan) kanssa? Tuntematonko alttarille viedään?
Hyvä kysymys. Miksi mennään avioon ihmisen kanssa, jota ei tunne. Ja kaiken lisäksi aletaan tekee lapsia " tuntemattoman" kanssa. Pitää tutustua kunnolla ja on hyvä testata miten toinen käyttäytyy esim. ryypättyään. Eli on kunnon humalassa. On myös tunnettava toisen rahankäyttö miten sitä käyttää.
Eli perusasiat, mitkä ovat parisuhteen kivijalka, jolle voi sitten perustaa perheen.Ihminen voi hyvin muuttua vasta lasten syntymän jälkeen. Piilevä masennus nousee esiin,traumat aktivoituu.
Erotaan, koska toisella masennus? Psykopaattista
Et ole koskaan ollut oikeasti masentuneen kanssa 24/7, kun toinen rähjää heti kun avaat suusi, mistään ei saa mitään iloa, ei ota mitään kontaktia, ei suunnitelmia, ei mitään. Voiko ketään vaatia elämään sillä tavalla 50 vuotta? Se on sellaista kun hautaisi itsensä elävältä masentuneen mukana.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässäkin ketjussa koko ajan todetaan, että nainen halusi lähteä.
Meillä ero tulossa. Yhdessä 15v. Lapset varmasti kärsineet joskus riitelystä, mutta enemmän kärsivät nyt, kun isä haluaa eron.
Ei alkoholi. Ei tupakka. Ei kolmansia osapuolia. Ei mitään oikeita ongelmia. Kuulemma vaan tympii. Elämä mennyt perheen kanssa ja kaikki jää kokematta.
Olen siis kohta yksin lasten kanssa. Mies haluaa pitää talon. Haluaa, että muutamme pois. Koska lapsilla on sitten tuttu paikka, JOS hän viikonloppuisin tai joskus ottaa luokseen.
Mies 39v. Ihan aikuinen, mutta aina ollut tarkka omasta elämästään. Harrastanut, kulkenut ja mennyt. Itse olen ollut se joustava. Nyt olen ihan pihalla.
Jossain oli joku "harmaa" mies täällä. Mistä sellaisen löytää? Ihan tavallisen hyvän miehen, jolle riittää tavallinen ja hyvä elämä.
Moni mies ei jaksa tylsää perhe-elämää. Joutuu kävelemään matkoillakin hitaammin kun 6-vuotias ei muuten pysy perässä. On sotkua, lapset riitelee keskenään. Tähän vaihtoehdoksi hehkeä lapseton tai lapsen jo aikuiseksi saanut nainen. Talon mies pitää ehdottomasti, vaimolle ja lapsille saa kelvata joku huonompi asumisvaihtoehto. Elareita ei halua maksaa ja tapaa lapsia joskus jos jaksaa ja omiin menoihin sopiin. Jos uusi vaimo vaatii saattaa hylätä lapset kokonaan.
Mä olin luopioisä, tunnustan. Jätin perheeni (vaimo ja 2 lasta) kun löysin toisen naisen johon rakastuin vailla järjen hiventä. Pian mentiin jo naimisiinkin ja saatiin vielä yksi yhteinenkin lapsi. Ainoaksi ongelmaksi muodostui oikeastaan vain 2. vaimoni välinpitämättömyys aikaisemman liittoni lapsiin. Hän ei halua nähdä heitä. Siksi tapaammekin harvoin ja muualla kuin nykyisessä kodissani.
Erosin, sillä mies osoittautui väkivaltaiseksi nuorimmaisen lapsen synnyttyä. Sitä ennenkin oli merkkejä nähtävissä, mutta en tajunnut niitä varoitusmerkeiksi. Univajetta ja stressiä kun lisää keitokseen, tuloksena oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa minua kohtaan ja arvaamatonta käytöstä lapsia kohtaan. Ero tuli kaikille puskista, kukaan ei ollut huomannut mitään. Vielä kun eropäissäni rakastuin hyvin pian eropäätöksen jälkeen uuteen ihmiseen, saivat kaikki kaukaiset sukulaiset taivastella tietämättömyyttään ja ihmetellä, kuinka saatoin sillä tavalla lähteä. Tosiasiassa käyn edelleen kolme vuotta eron jälkeen traumaterapiassa, ja uuden kumppanini kanssa olen saanut oppia miltä turvallinen ja tavallinen parisuhde tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin luopioisä, tunnustan. Jätin perheeni (vaimo ja 2 lasta) kun löysin toisen naisen johon rakastuin vailla järjen hiventä. Pian mentiin jo naimisiinkin ja saatiin vielä yksi yhteinenkin lapsi. Ainoaksi ongelmaksi muodostui oikeastaan vain 2. vaimoni välinpitämättömyys aikaisemman liittoni lapsiin. Hän ei halua nähdä heitä. Siksi tapaammekin harvoin ja muualla kuin nykyisessä kodissani.
Miksi sinä asut naisen kanssa? Miksi et pidä omaa kotiasi, jossa näet näitä kahta lasta? En itse alkaisi hoitaa/ viihdyttää miehen lapsia edellisestä liitosta. Joskus voisin nähdä. Siirtyisin sivuun, että lapset saisi olla isänsä kanssa.
Mitä ovat turhat erot? Kuka haluaa elää ihmisen kanssa, jonka tietää olevan suhteessa vastentahtoisesti? Olisi todella alentavaa.
Lapset eivät kärsi avioerossa.
Avioero pelastaa suhteen kaikki osapuolet, huonossa suhteessa kärsii kaikki joten avioero on aina pelastus jos suhde ei ole hyvä.