Kumpi mokasi, minä vai mies?

Vierailija kirjoitti:

Oisko tää sama toisinki päin? Että joku mies kokis pahaa mieltä siitä että vihdoi rohkastu kertomaan vaimolle että pidempää ollu mieli maassa ja hirttoköys mielessä mut vaimo vaan heti oli alapäässä kiinni kun itku lakkas? Että vaimoparalla nyt vaan kävi pieni virhearvio ja ei siitä pitäis mieltään pahottaa? Että se on nyt miehen vika kun ei ymmärtäny että seksi kuuluu parisuhteeseen ja vaimon kuuluu saada oli äskettäinen tilanne ollu mikä tahansa..

Ap

Olisi.

Molemmissa on vikaa. Miehesi reagoi kertomaasi taitamattomasti, mutta hän ei halunnut loukata sinua. Asia ei mene olankohautuksella ohi, joten keskustelkaa rauhallisesti myöhemmin ja käykää tämä läpi.

Sinä loukkaannuit ja suutuit, mikä on ymmärrettävää, mutta halusit alkaa uskoa miehestäsi sellaisia asioita ja juttuja, joita hän ei ole tehnyt tai tarkoittanut, ja koit suuttumuksesi oikeuttavan siihen, että saat haukkua häntä näistä asioista ja uhkailla erolla päälle. Jos kyseessä olisi mies, joka reagoi noin, tilanne olisi jopa vaarallisempi, koska valtaosa henkirikoksista on miesten tekemiä, juurikin tuollaisen pimahtamisen seurauksena (yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena).

Mun mielestä kumpikaan ei ole mokannut eikä tehnyt mitään anteeksiantamatonta. Molemmat on loukanneet toista. Puhuminen on vaikeaa joskus.

Miettisin sitä lääkäriä mutta myös hormonitasapainoa. Moni nainen joutuu psyykelääkekuurikierteeseen ihan turhaan ja se on sitä mitä lääkäri tarjoaa ensin.

Kysyisin eka mahdollisuutta päästä juttelemaan vaikka psyk.sh. ja katsoisin auttaako. Ja miettisin samalla itse, miltä olo tuntuu, vaikka kuukauden ajan jos pystyisin.

Normaaliolohan toi ei sulla ole, mutta syyt voi olla ihan "luonnolliset", raskaus, ehkäisy, tai muu epätasapaino.

Vierailija kirjoitti:

Miehestä en tiedä, mutta minä en ikinä ikinä olisi suhteessa ihmisen kanssa joka saa seksiehdotuksesta raivarit ja alkaa huutamaan että haluan "vain" seksiä. Jos minä olen ihmisen kanssa parisuhteessa jossa tehdään muutakin kuin pannaan, niin pitäisi olla aika ilmeistä että tietysti suhteessa on muutakin. Nykyisin tuntuu että osa ihmisistä on vaan totaalisen allergisia sille että kumppani ylipäänsä haluaa sitä seksiä. Ei ymmärretä käsitteiden "haluaa vain seksiä" ja "haluaa myös seksiä" eroa. Pitäisi koko ajan kävellä munankuorilla seksuaalisuutensa kanssa, koska jos se sattuu väärällä hetkellä vilahtamaan puheessa tai eleissä niin toinen raivostuu ja uhkaa erolla. Juu ei kiitos. Normaalissa suhteessa kumppanin haluaminen on lähtökohtaisesti positiivinen juttu eikä erouhkauksien aihe. Jos hetki on väärä, niin kieltäydytään nätisti, sillä selvä. Mutta asiasta raivostuminen on ihan älyvapaata.

Olen samaa ihmetellyt. Ihmiset tosiaankin nykyään kävelevät munankuorilla parisuhteessa. Sen tilanteen kun kun voidaan harrastaa seksiä täytyy useimpien mielestä olla miltei täysin täydellinen. Kukaan ei aina siihen pysty. Eikä harvemminkaan.

Tämähän vie kokonaan kiihkeyden, spontaaniuden, huumorin ja luonnollisuuden asiasta.

Meillä seksi on ollut joskus lääke pahaan mieleen tai stressiin, tietysti juuri noin, että on pystytty juttelemaan ja jopa nauramaan, kuten aloittajallakin tilanne oli. Se on jopa silloin nautinnollistaja rentouttavaa.

Mieshän lohdutti ja ymmärsi. Joku olisi ollut ihan epäempaattinen tai lähtenyt neuvottomana pois tilanteesta jättäen aloittajan siihen yksin, ei tietenkään sekään ole oikein, mutta näin voisi olla.

Raivostuminen on loukkaavaa, kieltäytyminen normaalilla keskusteluäänellä jos ei halua.

On se jännä kun äijällä on aina se oma m.u.l.k.k.u vaan mielessä. Sanoisin, että pelasta itsesi ja lähde kävelemään.

miehen moka, ei sinun. tommosella hetkellä ei ole mitenkään sopivaa ehdottaa seksiä, ja vielä kun oot jo muutenkin poissa tolaltasi ni en yhtään ihmettele että reagoit noin kuin reagoit. mä en näe syytä pyytää anteeks mieheltä ja sillä siisti. lopettakaa nyt toi äijän puolustaminen ja katsokaa peiliin - sisäistetty misogynia rumentaa ja siinä se.

enpä oo taaskaan yhtään yllättyny, että tällä palstalla tyypit ei ymmärrä ihmisistä mitään.

Musta olisi ihan hirveetä jos omalle miehelle tulisi vaan paneminen tuollaisessa tilanteessa mieleen. En olisi raivostunut mutta olisin kyllä ihmetellyt mikä häntä oikein vaivaa enkä olisi pantavaksi suostunut.

Vierailija kirjoitti:

Oisko tää sama toisinki päin? Että joku mies kokis pahaa mieltä siitä että vihdoi rohkastu kertomaan vaimolle että pidempää ollu mieli maassa ja hirttoköys mielessä mut vaimo vaan heti oli alapäässä kiinni kun itku lakkas? Että vaimoparalla nyt vaan kävi pieni virhearvio ja ei siitä pitäis mieltään pahottaa? Että se on nyt miehen vika kun ei ymmärtäny että seksi kuuluu parisuhteeseen ja vaimon kuuluu saada oli äskettäinen tilanne ollu mikä tahansa..

Ap

Ihan varmasti on sama. Minä en osaa aina tehdä tai sanoa oikeita asioita oikeassa tilanteessa ja voisin hyvin kuvitella yrittäväni lohduttaa puolisoa seksillä. En sen sijaan ikinä voisi kuvitella, että hän vastaisi huonolla hetkellä lähentelyyn raivokohtauksella ja uhkailemalla erolla. En usko että suhde toipuisi sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sä överiksi tietysti vedit tuossa. Voi ihan vaan neutraalisti sanoa, että ei ole nyt sillä tuulella, en minäkään olisi halunnut tuollaisen tunnepiikin jälkeen lemmiskellä.

Miehet ovat huonoja vaistomaan mielialoja ja sulla oli kumminkin ollut ihan juuri ennen tuota itkukohtausta seksi-intoa, joten ihan yhtä oletettavaa kuin hetki seksin jälkeen kertoa kuoleman kaipuusta on, että sen jälkeen taas rauhoituttuasi ja naurettuasi sinulla voi olla haluja seksiin.

Opettelet vaan nyt sanomaan, että ei kiitos.

Ja maanantaina varaat ajan lääkärille. Sun isompi ja aito ongelmasi on masennus/ahdistus ja siihen sinun pitää hakea apua. Mieheltä pyydät suuttumistasi anteeksi, se oli kohtuutonta.

Totta, on kohtuutonta suuttua, kun toinen haluaa kehoni käyttöönsä, kun minä pohdin elämän päättämistä.

Älä viitsi olla lapsellinen. Miehellä oli ihan perusteltu syy uskoa, ettet enää juuri sillä hetkellä ajatellut elämäsi päättämistä. Toiseksi, parisuhdeseksi ei minusta lähtökohtaisesti ole "toisen kehon käyttämistä". Jos näin kokee, niin varmaan olisi syytä mennä seksuaaliterapeutin juttusille.

-eri

Eli jos puolisosi vinkkaa sinulle kesken mummon hautajaisten, että nyt panettaa, niin parisuhdeseksin nimissä siirrytte vaivihkaa sivummalle? Vai sittenkin mietit, että miehen ajoitus on täydellisen väärä eikä kukaan tervepäinen tuossa tilanteessa ajattele yhdyntää itkevän omaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko tää sama toisinki päin? Että joku mies kokis pahaa mieltä siitä että vihdoi rohkastu kertomaan vaimolle että pidempää ollu mieli maassa ja hirttoköys mielessä mut vaimo vaan heti oli alapäässä kiinni kun itku lakkas? Että vaimoparalla nyt vaan kävi pieni virhearvio ja ei siitä pitäis mieltään pahottaa? Että se on nyt miehen vika kun ei ymmärtäny että seksi kuuluu parisuhteeseen ja vaimon kuuluu saada oli äskettäinen tilanne ollu mikä tahansa..

Ap

Ihan varmasti on sama. Minä en osaa aina tehdä tai sanoa oikeita asioita oikeassa tilanteessa ja voisin hyvin kuvitella yrittäväni lohduttaa puolisoa seksillä. En sen sijaan ikinä voisi kuvitella, että hän vastaisi huonolla hetkellä lähentelyyn raivokohtauksella ja uhkailemalla erolla. En usko että suhde toipuisi sellaisesta.

Nyt ymmärrän, miksi ra``iskaus avioliitossa on edelleen hyvin yleistä!

Oikeesti nyt…”lohduttaa seksillä”?!? Siis mistä hiton yksioikoisten ihmisten pervolandiasta te oikein tulette?! Ei surevaa ja poissa tolaltaan olevaa ihmistä joka tarvitsee henkistä apua, ehkä ulkopuolistakin, lähdetä vaan panemaan.

Toisella on huono olla, mutta toinen ajattelee vain omaa krpäänsä ja seksiä.. Jätä se.

Just joo, ”ei se ollut raiskaus, minä vaan vähän lohdutin seksillä”🙄

Vierailija kirjoitti:

miehen moka, ei sinun. tommosella hetkellä ei ole mitenkään sopivaa ehdottaa seksiä, ja vielä kun oot jo muutenkin poissa tolaltasi ni en yhtään ihmettele että reagoit noin kuin reagoit. mä en näe syytä pyytää anteeks mieheltä ja sillä siisti. lopettakaa nyt toi äijän puolustaminen ja katsokaa peiliin - sisäistetty misogynia rumentaa ja siinä se.

enpä oo taaskaan yhtään yllättyny, että tällä palstalla tyypit ei ymmärrä ihmisistä mitään.

Mikä ihmeen misogynia? Jos sukupuolet olisi toisinpäin, niin ei tässä edes keskusteltaisi siitä kuka oli väärässä. Ei yksikään erouhkauksien ja raivarin säestämänä torjuttu nainen antaisi anteeksi. Kamat olisi jo pakattu ja lukot vaihdettu.

Vierailija kirjoitti:

Just joo, ”ei se ollut raiskaus, minä vaan vähän lohdutin seksillä”🙄

Menee varmasti läpi oikeudessa😂

Vierailija kirjoitti:

Miten vain tunti edellisen kerran jälkeen voi tuntua, että maailma kaatuu ja haluaa kuolla? Menisin mittauttamaan hormonitasoja tai jotain. Ei ole normaalia

Oli varmaan tosi huonoa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sä överiksi tietysti vedit tuossa. Voi ihan vaan neutraalisti sanoa, että ei ole nyt sillä tuulella, en minäkään olisi halunnut tuollaisen tunnepiikin jälkeen lemmiskellä.

Miehet ovat huonoja vaistomaan mielialoja ja sulla oli kumminkin ollut ihan juuri ennen tuota itkukohtausta seksi-intoa, joten ihan yhtä oletettavaa kuin hetki seksin jälkeen kertoa kuoleman kaipuusta on, että sen jälkeen taas rauhoituttuasi ja naurettuasi sinulla voi olla haluja seksiin.

Opettelet vaan nyt sanomaan, että ei kiitos.

Ja maanantaina varaat ajan lääkärille. Sun isompi ja aito ongelmasi on masennus/ahdistus ja siihen sinun pitää hakea apua. Mieheltä pyydät suuttumistasi anteeksi, se oli kohtuutonta.

Totta, on kohtuutonta suuttua, kun toinen haluaa kehoni käyttöönsä, kun minä pohdin elämän päättämistä.

Älä viitsi olla lapsellinen. Miehellä oli ihan perusteltu syy uskoa, ettet enää juuri sillä hetkellä ajatellut elämäsi päättämistä. Toiseksi, parisuhdeseksi ei minusta lähtökohtaisesti ole "toisen kehon käyttämistä". Jos näin kokee, niin varmaan olisi syytä mennä seksuaaliterapeutin juttusille.

-eri

Eli jos puolisosi vinkkaa sinulle kesken mummon hautajaisten, että nyt panettaa, niin parisuhdeseksin nimissä siirrytte vaivihkaa sivummalle? Vai sittenkin mietit, että miehen ajoitus on täydellisen väärä eikä kukaan tervepäinen tuossa tilanteessa ajattele yhdyntää itkevän omaisen kanssa.

En minä ainakaan ala kirkumaan ja uhkailemaan erolla. Enhän minä sinä väittänyt, ettei huonolla hetkellä ehdotetusta seksistä saisi kieltäytyä.

Ahdistaa kun tuntuu et taas mä mokasin jotenki tosi pahasti. Laitoin miehelle sit pahotteluviestin, se on muualla iltaan asti kyläilemässä.

Musta tuntuu pahalle ku lukiessa kommentteja välittyy vaa sellanen kuva et muut pitää mua jonain hysteerikkona kun sen ainoon kerran kun uskalsin kertoo mun paskasta olosta (jota on jatkunu tosi kauan) ja en halunnu tyydyttää miestä vaan olisin ite tarvinnu tukea niin oon hullu eukko joka joutais hoitoon. No hoidosta ja sen tarpeesta mä taidan kyl olla samaa mieltä mut ehkä vähän eri syystä ehkä ku muut.

Ennen tätä mulla on ollu tosi stressaava ja huono viikko ja mieskin ties tästä. Oli todella paljon pahaa mieltä patoutuneena ja ne sit räjähti käsiin ku aloin miehen vieressä itkemään.

Musta tuntu se seksi niin pahalle ku ekan kerran moneen vuoteen mä oisin tarvinnu jotai mut tuli olo et mun heikoimmallaki hetkellä mun tulis olla valmis tyydyttämään mies ja vastaamaan sen seksitarpeisiin.

Ei se mitää lohtuseksiä ehdotellu, heti ku lopetin itkemisen ni tuli vaa hieroo itteesä mun päälle ja tunki ittesä mun sisään. Siks mä kilahin, ku tuntu et nytki se vaa aattelee itteensä. Mut ei se kai voinu tietää ja mä ylireagoin eikä mun ois pitäny niitä eropuheita sanoo äänee.

Mä en tiiä miten mä pääsisin yli tästä loukkaantumisesta ku tuntuu et mä oon ainoo joka näkee täs jotai väärää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti nyt…”lohduttaa seksillä”?!? Siis mistä hiton yksioikoisten ihmisten pervolandiasta te oikein tulette?! Ei surevaa ja poissa tolaltaan olevaa ihmistä joka tarvitsee henkistä apua, ehkä ulkopuolistakin, lähdetä vaan panemaan.

Ei kai nämä poissulje tosiaan? Tuskin Ap:n tilanne nyt mikään akuutti psykoosi oli? Minun parisuhteessani seksillä lohduttaminen on ihan tavallista. Se on molemmille lähtökohtaisesti mukava ja yhdistävä kokemus, ei mikään hyväksikäyttö. Me osaamme myös sanoa, jos ei sillä hetkellä sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko tää sama toisinki päin? Että joku mies kokis pahaa mieltä siitä että vihdoi rohkastu kertomaan vaimolle että pidempää ollu mieli maassa ja hirttoköys mielessä mut vaimo vaan heti oli alapäässä kiinni kun itku lakkas? Että vaimoparalla nyt vaan kävi pieni virhearvio ja ei siitä pitäis mieltään pahottaa? Että se on nyt miehen vika kun ei ymmärtäny että seksi kuuluu parisuhteeseen ja vaimon kuuluu saada oli äskettäinen tilanne ollu mikä tahansa..

Ap

Ihan varmasti on sama. Minä en osaa aina tehdä tai sanoa oikeita asioita oikeassa tilanteessa ja voisin hyvin kuvitella yrittäväni lohduttaa puolisoa seksillä. En sen sijaan ikinä voisi kuvitella, että hän vastaisi huonolla hetkellä lähentelyyn raivokohtauksella ja uhkailemalla erolla. En usko että suhde toipuisi sellaisesta.

Nyt ymmärrän, miksi ra``iskaus avioliitossa on edelleen hyvin yleistä!

Minusta taas r-sana on kärsinyt melkoisen inflaation jos kumppanin lähentely väärällä hetkellä on nykyisin r*iskaus. En sanonut, ettei saisi sanoa ei. Tietysti saa. Mutta ei tarvitse saada hysteerisiä raivareita kuten ap. Ja se on ihan okei odottaa, että kumppani torjuu asiallisesti eikä huutamalla ja uhkailemalla. En tiedä millaisia suhteita teillä on jo olette oikeasti tästä eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

En mä tätä todeksi väittänytkään, sanoin jo alussa että ei tarvitse todelliseksi tilanteeksi mieltää, ihan voi vastailla provoon jos siltä tuntuu.

Musta tuntuu et nyt vähän itellä menee tää homma yli ja parempi lähtee erätauolle. Ihan turhaa jankkausta multa. Varmaan ku tuntu vaikeelle lukee viestejä jotka oli eri mieltä mun näkemyksen kanssa. Mä lähen tekemään jotain vähän kehittävämpää ja hiomaan anteekspyyntöäni.

Ap

Mun mielestä sä et ole se, jonka pitäisi pyytää anteeksi, et ainakaan ainoana, ja olet kyllä saanut todella ikäviä vastauksia. Mutta olisi hyvä, että voisitte rauhassa keskustella tuosta tilanteesta ja siitä miksi se eskaloitui. Jos mies ei aiemmin ymmärtänyt mikä tuossa on ongelmana, niin ymmärtäisi sitten edes jatkossa. Mielestäni selitykset tyyliin "miehet ei ymmärrä tunteita" on miehiä alentavia ja aliarvioivia. Kyllä mies ymmärtää, jos hänelle selittää. Ja jos ei ymmärrä, voi miettiä kannattaako sellaisen miehen kanssa ollakaan. Jonkinlaista tunneälyä voi kyllä mieheltäkin odottaa, ei ne ole mitään robotteja tai eläimiä.